...löytää itselleen samanlaista seuraa, älykäs tuntee itsensä usein yksinäiseksi, koska muut eivät ymmärrä hänen ajatuksiaan eivätkä huumoriaan.
Älykäs myös näkee ihmiset liian selvästi, ihmisten on vaikea salata älykkäältä mitään.
Voi jos voisitte valehdella minullekin silmät suut korvat täyteen, ja uskoisin aina kaiken, elämä olisi minulle niin paljon helpompaa.
Älykkäälle ystävä on kultaakin kalliimpi
Älykäs myös näkee ihmiset liian selvästi, ihmisten on vaikea salata älykkäältä mitään.
Voi jos voisitte valehdella minullekin silmät suut korvat täyteen, ja uskoisin aina kaiken, elämä olisi minulle niin paljon helpompaa.
Älykkäälle ystävä on kultaakin kalliimpi
Vastaukset 203
Vanhimmat
Sinäkö se täällä se älykäs olet?
Ehkä on parempikin, ettei liian älykäs ota itselleen ketään toista kusetettavaksi ja kiusattavaksi.
Tottahan toki se on hyvä ettei ihmisiä kiusata ja kuseteta!
Minä olen se älykäs, näen kyllä tavallisten kokoisten valheitten läpi.
mielenkiintoista. Tarkoittaako sinusta termi "älykäs" henkilöä, joka "kusettaa ja kiusaa"? Ehkä sinun kannattaisi ottaa jokin selkokielinen sankirja käteen ja katsoa mitä tarkoitetaan sanalla älykäs.
Mitenköhän älykäs ja tyhmä sopisivat yhteen?
Ärsyttääkö sinua tämä minun kirjoittamani pikku provo :)
Voi ei, ei ollut tarkoitus.
Hyvin, täydentävät toisiaan mukavasti :)
älykäs=nero, näkee ihmisen läpi, suoraan sydämeen, osaa vetää oikeasta narusta, jos vähäsen väärästäkin
Arvot ja moraali varmaankin määrittelevät, kuinka älyään käyttää.
Ovatko kaikki vähemmän älykkäät kilttejä?
yksinkertaistetaan sen verran, että jospa kaikki ovat vähemmän älykkäitä jollain tapaa
Useimmat ihmiset ovat älykkäitä jollain tavalla.
Millaisella yhdistelmällä, on se kiehtova asia.
No hyvä kun edes sanoit tuon "vähäsen väärästäkin", vai oliko elämän opettama pakollinen klisee.
Öh, mitä kukaan tekisi sinun "ystävyydelläsi"? Pahinta ihmisessä on sokea mutta kaikenkattava omahyväisyys. Tuo "olen älykäs, näen suoraan ihmisten sydämeen enkä ole koskaan väärässä" on ehkä paras näkemäni esimerkki siitä. No ei, hyviä kilpailijoita toki on.
Taisinkin lukea väärin... "vähäsen väärästäkin" ei tarkoittanut erehtymistä, vaan tahallaan väärästä narusta vetämistä... säilytit sittenkin täydellisen omahyväisyytesi jälleen =D
ZZZZZzzzzzzzz.........Omakehu haisee.
Onneksi on niitä tyhmiä niin paljon. Muutenhan me nerot joutuisimme olemaan yksin.
Kyllä se tylsyy pää siitä ku eukko alkaa kovalla jyrällä pistää tossunalle , -- meinaan älykäs olin minäkin ,mutta ku eukko alko partioporukalla jyrään .niin siinä ei enää älykkyyskään riitä ,putkassa tuli oltua useamman kerran -- periaate on tossunalla tai taivasalla. --- että sillee.
varmaankin, kun ei se ystävystyminen kovin helppoa ole kenellekään.
Niinpä, älykäs vaan näkee valheet ja kuka sitä viittii huijareiden kanssa seukata?
Älykästä on vaikea pettää, ainakaan pitkään.
Kyllä vain: Ystävät harvat ja hyvät ovat kultaakin arvokkaampia! Rehellisiä, suorapuheisia, luotettavia ja ajattelevaisia on vain niin vaikea löytää.
Sitä saa mitä tilaa?
Jos ne ominaisuudet eivät ole itsessäsikään.
Oletteko kuulleet hajamielisestä tohtorista? Mitenhän sellaisen kaa..???
hajamieliset tohtorit ovat joskus myös tyhmiä ja tulevat älykkäämmän huijaamaksi jopa pitkällä aikavälillä. lopulta hajamielinen tohtori joutuu tyytymään imbesilliin jotta joku uskoisi hänen valheensa, koska tohtori ei olekaan niin viisas mitä kuvitteli.
Hajamielinen saattaakin on kiltti ja ystävällinen tälle itseään älykkäämpänä pitävälle niin että antaa tämän omahyväisyyden olla omissa oloissaan ja nauttii enemmän yksinkertaisen seurasta. Mitä taas omahyväinen ja muita halveksuva "älykäs" ei voi millään ymmärtää rajoittuneesta älystä johtuen.
Ap:lle, oletko lähinnä tunneälykäs?
Pisteillä leikkivä: Sinun kommenttisi kertoikin sinusta kaiken oleellisen.
olen monilahjakas.
Älykkyys ja ihmistuntemus eivät aina kulje käsikkäin, ja lienee ihmisiä jotka aistivat toisten mielialat herkemmin vaikka eivät ns. superälykkäitä olisikaan. Usein asiat kompensoivat toisiaan, onhan lahjakkuuttakin monenlaista.
Kenelle tahansa ystävä on kultaa kalliimpi.
Kenelle tahansa ystävä on kultaa kalliimpi.
Valitettavasti sinulla ei ole niitä YSTÄVIÄ!
Sitä se kun on LIIAN ÄLYKKÖ!! Onhan se täällä palstoillakin huomattu kun itseksesi täällä keskustelet.
Kannattais olla hiukan nöyrempi.
Kun tunnistaa omat virheensä, niitä ei tarvitse osoitella toisista ihmisistä.
ja kultainen sellainen on se, joka ei aliarvioi ketään.
sellainen ihminen on kultaa, joka antaa anteeksi
minä en anna, valitettavasti
haluaisin muttei se onnistu
http://www.youtube.com/watch?v=kTodv_hJDjo&feature=related
Minä olen tuollainen
Kuule, elämä on erehtymistä ja anteeksiantoa
http://www.youtube.com/watch?v=CruhqdKnaMc&feature=related
Mikä saa sinut ajattelemaan, että minun pitäisi olla täydellinen?
Kuka on vaatinut täydellisyyttä?
Minä tunnen itseni, omat virheenikin.
Sinä sanot, etten saisi olla virheellinen.
Miksi kenenkään pitäisi olla täysdellinen`? Jos rakastaa toista itsenään ja yrittää parhaansa yhteiseksi hyväksi, eikö se ole tarpeeksi? Jos taas katsoo että ansaitsee enenmmän kuin toinen suhteessa... no valinta sekin, mutta ei ehkä suhteen hyväksi.
Eikai sitä koskaan tunne oloansa yksinäiseksi, kun muuntautuu seuran kaltaiseksi. Jos ajattelee asioista syvällisesti, niin on hyvä jos oppii pinnalisempaankin menoon ja tutustuu myös eri puoliin elämässä. Monet ystäväpiirit hyväksyvät myös erilaisuuden ja ihmiselle tulee oma "rooli" porukassa.
Olen mielessäsi koko ajan vaikka et halua tunnustaa sitä. En valita annatko minulle anteeksi koska minä en anna sinulle anteeksi.
Voi jos niin olisikin :)
Minun päässäni on hylättyjen ihmisten roskis, kuka mahdat olla?
Minä yritän leikkiä, mutta aina vaan soi päässä..
http://www.youtube.com/watch?v=0jzqx4Mf4lE
Ehkäpä en ole murusi koskaan ollutkaan?
Ei kuulosta tutulta.
Olin kenties liian älykäs sinulle?
Virheet, suuretkin, antaa anteeksi, jos toista rakastaa tarpeeksi.
Ei aina kannata katsoa, tutkia toisten mielenliikkeitä liian tarkkaa ja arvostellen, kunhan itse pitää huolen omasta käytöksestään ja puheistaan.
Niin ja kirjoituksistaan.
Sydämen älykkyys on oikeasti=> TUNNEÄLYÄ.... ja sitä on tai sitten ei sukupuolesta riippumatta... äly ei kyllä yleensä kehu älyllään ??? tunne ym.... älyyn kuuluu nöyryys ja armo, itseään ja muita kohtaan. Niin ja se on myös kykyä nauraa itselleen =)
http://youtu.be/DhAn_UWsDwA
Sydämen sivistys on määrävin tekijä ystävyyssuhteissa ja muissakin suhteissa. Älyllä, oli se sitten mitä laatua hyvänsä, on itseisarvo muttei sillä yksin pitkälle pötkitä suhteissa.
Tuskinpa älykkyys sinällään, rationaalisuus hyvinkin saattaa saada hyvinkin aikaan muukalaisuuden tunteen. Siitä vapautumiseen tarvitaan viisautta ja uskallusta elää.
Liian älykäs yleensä näkee ihmisten älpi heidän motivaationsa olla siinä paikassa jossa he kullakin hetkellä ovat. Se on sitä älykkyyttä.
Mä oon varmaan ihan tyhmä, mut en ymmärtänyt tosta kyllä yhtään mitään. Jokainen itse tietää oman motivaationsa, ei toinen sitä voi tietää (voi huijata).
Toinen voi kuvitella tietävänsä ja voi kuvitella, että tietää joka tapauksessa paremmin (jos erimielisyys, ihminen itsehän valehtelee ja huijaa, näin selittelee "älykäs" itselleen). (ja valehteluhan olikin "älykkäälle" tuttua rutiinia, joten se on helppoa projisoida ympäristöön - ja näin hän oli jälleen oikeassa, mikä oli todistettava itseltä itselle)
:)
Vainoharhaisuutta se on.
Voihan se olla väärintulkintaakin älykkään taholta. Esim. älykkään motivaatio on olla aina oikeassa vaikkei olisikaan.
olla kirous kantajalleen tuollainen ominaisuus.
Kun kaiken älyllistää, maistuuko mikään miltään.
Totta osittain. Hyväntahtoisia hölmöjä ei sovi unohtaa tässä elämänkulussa. Kyllähän se korpee kun näkee miten tyhmiä, vailla edes yleissivistystä keskustelu/yhteistyökumppanit on. Toisaalta he ja joo ketä onkaan helpoin vedättää?
No niitä jotka luulee jne....
http://www.youtube.com/watch?v=wENdZneWDYs
Pitää itsensä ruodussa tämä!
Heippa!
Jaa,täällähän se taas "tyttönen"antaa kommentteja...
Samalla tavalla terroristit "vedättää" tai muut huijarit yrittää "vedättää" kuin sinä... kyse on siitä, että ihminen tulee kerran ymmärtää epäluotettavaksi, vaikka hän muuta esittää, kuten "kaveria" tai "ystävää".
Kyse on liiallisesta tarkkailusta, -etsitään koko ajan toisista huonoja piirteitä, merkkejä epärehellisyydestä ym. Jotain sellaista mitä ei voi sietää, eikä myöskään anteeksi toiselle antaa. Tottahan niitä sitten myös löytää kun aikansa etsii.
No ei sentään, niinkään.
Enemmän kysymys on siitä että huomaa jonkun yrittävän käyttää sinua hyväkseen, tavalla tai toisella, -seksuaalinen hyväksikäyttö on vain yksi hyväksikäytön muoto, on niitä toki muitakin.
Tässä vuosi sitten minulle tapahtui niin törkeä juttu, että yhden iltayön valvoin sitä asiaa miettien. Ystävä yritti pettää minua kertomaan valheita muille ihmisille silloisesta aviokumppanistaan ja mustamaalaamaan hänen eksäänsä, silloin jo tuntui että voiko tämä oikeasti olla totta. Kaipa hän ajatteli että tuossa on sopiva juorukello apuriksi? Hän vaan ei tuntenut minua yhtään, sittenkään.
Eihän se totta ollutkaan, hänellä oli ns, oma lehmä ojassa ;), jos itse pettää ei voi syyttää toista petturiksi?
En halua pitää siihen ihmiseen enää mitään yhteyttä, enkä anna anteeksi.
Löytyy, toki... itsekin ollut tuollaisen kohteena. Löytyy kun väkisin etsitään ja itse keksitään vielä lisää ja kerrotaan eteenpäin "totuutena". Sitä päätyy valitettavasi vähän salaa mielessä halveksimaan niitäkin, jotka uskovat kaiken negatiivisen vain siksi, että joku niin haluaa uskotella.
Mutta epäluotettavuuden voi huomata aivan omakohtaisesti siten, että joku osoittaa mitä on - rikkomalla luottamuksen, käyttämällä sitä väärin. Eihän sitä tarvitse kahta kertaa tehdä, niin ymmärtää. Kerran voi tietysti antaa anteeksi, jotta henkilö pääsee näyttämään vielä toisen kerran. Shame on me :)
Jos hän olisi sanonut, että hän on löytänyt uuden ja haluaa erota sen vuoksi, olisin tukenut häntä ja hyväksynyt asian, niin voi käydä kenelle tahansa.
Mutta hän valehteli kaiken kumppaninsa syyksi ja minun olisi pitänyt levittää sitä valhetta sinisilmäisesti eteenpäin, näin hän ilmeisesti oli laskenut? Minä en silloin oikein jaksanut uskoa asiaa ja pidin turren tukossa; ja niihän asia paljastuikin puolen vuoden sisällä.
Tällaiset asiat traumatisoivat pitkäksi aikaa, miksi ihmisiin aina pettyy?
Älykäs ei usko kaikkea, ei vaikka joku nostaisi valheen kahvipöytään kevyeksi heitoksi tyyliin mitä suurempi valhe, sitä suurempi uskottavuus.
tuohonkin liittyy taas yksi traumaattinen kertomus, mutta antaa olla jo sekin
ja sehän on varmaan sitä "älykkyyttä" henkilön itsensä mielestä, että mielistelee ja peilailee aikansa, ennen kuin alkaa selkäänpuukotus vailla vertaa ja lisätarinoiden kehitteleminen.
minusta se on pikemminkin "luovuutta" =D
Totta, ihmisen oli älykäs tai ei, tulisi sentään ymmärtää harkita myös viestintuojan objektiivisuutta
Suun kiinni pitäminen on taitolaji, sitä eivät kaikki osaa, ei kaikki mitä keksitään ajatella, ole totta.
Mutta onhan näitä, karmeita tarinoita, repussa kaikilla tarpeeksi pitkään eläneillä?
http://www.youtube.com/watch?v=XUofBRzbl2g
Minä saan näistä aina hirveät traumat, pysyisi roskiksen kansi kiinni vaan.
Kaikkea tapahtuu, onneksi itse voi vaikuttaa varsin paljon mitä itselle tapahtuu ;)
Antaisitko sinä anteeksi jos sinulle ystävä valehtelee silmät, korvat suut täyteen?
Miten vaikea kysymys, kun on omiakin traumoja aiheesta
Kenties pystyisin antamaan anteeksi vain sillä tasolla, että ihmissuhde voisi jollain tasolla jatkua, mutta pelkään pahoin että kyllin voimakas 'hyväksikäyttö' jää aina riippumaan muistona ihmisten välille ja aiheuttaa henkistä etääntymistä kuin luonnostaan (ystävästä tuttavaksi - pahimmassa tapauksessa 'tuttavaksi' johon ei enää halua pitää aidosti yhteyttä). Tietysti kokonaisuus kaikkineen vaikuttaa, ei ole kahta samanlaista - mitä valehtelu koskee, miten törkeää, miten henkilö selittää jälkikäteen jos selittää jne.
Kaikkea ei tarvitse sietää, eikä kaikkea voi mielestäni antaa anteeksi tai unohtaa.
Tarinasi ystävästäsi joka yritti houkutella sinua valehtelemaan nosti ikävän lapsuusmuiston mieleeni. Kyse on aiheettomasta mustamaalaamisesta, nolaamisyrityksistä.
Ymmärrän hyvin mikset kykene antamaan anteeksi. Ikävät ja asianomaisen kanssa käsittelemättömät muistot pulpahtavat pintaa aika ajoin ja tässä kohdin olisi hyvä olla olemassa hyviä ja luoitettavia ystäviä joille voi purkaa asioitaan. Toisaalta koen, ettei sekään auta kuin joksikin aikaa. Ainut mikä itseäni on auttanut on itselleni anteeksi antaminen ja vastapuolelle - etten heti ja silloin sanonut miltä minusta tuntuu, mitä ajattelin, mitä koin ja mihin tämä tulee päätymään.
Kahvikeskusteluista sen verran että niissä puhuttuja juttuja on syytäkin kyseenalaistaa jos siellä ruoditaan itselle vieraita ihmisiä, tahi sanotaan jotain epäuskottavaa tutusta tai ystävästä. Silloin ei kannata säästellä sanojaan, sen verran pitää kunnioittaa poissaolijaa l. puolustuskyvytöntä.
Ei kuulu sulle missä antaa ja mitä ja kenelle : )
Tarkkanäköinen=hyvä huomiokyky=tarkkailija=tunneälyltään lahjakas.
Tämän sinun ex-ystäväsi on täytynyt tehdä jotain arveluttavaa ennenkin. Valehteluun yllyttäminen ja petkuttaminen sai sinut viimein hylkäämään hänet, tai sitten sinä olet hyvin jyrkkä joidenkin asioiden suhteen aikaisempien kokemustesi takia. Aina on kuitenkin toivoa, ei aina tarvitse pettyä, usko pois!
"What Silence Knows
Shara Nelson
Run hide
You covered your lies with shades of truth
And all that's left is to be confused
Blame it on the wall
You keep on put it up
It always seems to know
More than me
I wanna know what silence know
So I can understand
What it takes to be really free
I'm a follower of none
I remain aloof
But I'd like to know
Without loosing out
Blame it on the wall
You keep on put it up
It always seems to know
More than me
I've gotta reach you
Somehow
So I can understand "
Piiloittuilua. *pus*
Ei, pidin häntä luotettavana ja luotin liikaa, aivan liikaa.
Se oli silloin se.
Kyllä minä tiedän selityksen hänen käytökselleen, ymmärrän sen hyvinkin. Me ihmiset emme usein uskalla katsoa itseämme sellaisina kuin oikeasti olemme, meidän pitää selittää asiat itsellemme parhain päin. Hän halusi selittää asiat minulle parhain päin, se oli varmaan hänen selityksensä myös itselleen ja voi olla, että hän uskoo jollain tasolla itseään ja selitystään?
Samaa teet sinä ja samaa teen minäkin, luulisin, varmaankin.
Silti, en taida kestää tuollaista juonittelua ja valehtelemista, kumpusi se mistä hyvänsä tarpeesta, minä en joka tapauksessa ala mustamaalata ketään ihmistä yhteisille tuttavillemme kerrottiin minulle mitä hyvänsä; se hänen olisi pitänyt tietää, minä osaan haukkua ihan nenästä nokkaan kun sille päälle satun ;)
Niin, ja, kyllähän hän selkeästi halusi myös että minä selittäisin hänen toimintansa muille parhainpäin...valehtelemalla hänen valheitaa.
Eikö olisi ollut fiksua ja reilumpaa molempien kannalta kertoa epäilyksistään heti?
Nyt sinä jätit vain itsellesi ovet auki molempiin suuntiin.
Minä suljin oven sinä päivänä kun ymmärsin hänen valehdelleen.
Tämä oli vain yksi esimerkki petollisista "ystävistä", onhan näitä.
Olin vastaavanlaisessa kuviossa mukana, mutta eri asemassa.
Eli juonittelijan marionettinukke tuli minulle haistattelemaan asioista, mitä en edusta, mitä en ole sanonut enkä tehnyt, vaikka juonittelija oli niin vihjaillut tälle, jonka tiesi olevan itseään etevämpi haistattelija. Minulle kaikkiaan pientä ja merkityksetöntä loanheittoa, kuten ovat pieniä ja merkityksettömiä nuo kaksi henkilöäkin nykyään. En silti osaa valita, kumpaa pitäisi halveksia enemmän, käärmeilijää vai tyhmänylpeää toteuttajaa, joka syö edellisen kädestä :-)
Ymmärrän sen, jos jonkun valinta on pitää yksityisiä asioita itsellään eikä avautua kaikesta. Mutta huonommin sen, että haluaa käyttää "ystävää" koston välikappaleena valehdellen ja/tai jättämällä paljon olennaista kertomatta.
Sinulla on siis ehtosi ystävyyden suhteen ja olet kovasti pettynyt ja loukkaantunut siitä että ystäväsi ei tuntenut sinua niin hyvin että olisi tiennyt niistä.
Sinun kirjoituksistasi välittyy kaipuu. Kaipaat häntä lähellesi, toivot että voisit luottaa häneen jälleen. Mitä jos nöyrtyisitte molemmat. Kumpikaan teistä ei ole kunnon ystävä kenellekään jos ette kykene olemaan rehellisiä toisillenne, riitelemään, sopimaan ja antamaan anteeksi toistenne virheitä. Hyvä ystävä on ennen kaikkea avoin ja suorapuheinen. Jos pahoittaa mielensä se pitää kertoa siinä samassa tai nostaa asia käsiteltäväksi sitten heti kun on sitä itse tarpeeksi pohtinut.
Voitko täsmentää: Millainen suhde sinulla on juonittelijaan ja tähän hänen yllyttämäänsä haistattelijaan?
Panettelijoita tuntuu riittävän. Piditkö sinä hyvin puolesi?
Juonittelijan kanssa en ole missään tekemisissä ja toisen sosiaaliseen älykkyyteen petyin tuolloin niin pahasti, että olen käytännössä pitänyt häneen etäisyyttä siitä lähtien. En pidä ihmisistä, joita heitä kierommat voivat käyttää mennen tullen heittopusseinaan, varsinkin kun heittopussi oli vielä avoimen ylpeä siitä aluksi. Ilmaisinkin hänelle, että halveksin noita omituisia väitteitä ja tarinoita ja että hänkin voisi joskus miettiä viestintuojien objektiivisuutta ja motiiveja. Tosin ilmeisesti hän nauttii tuollaisesta itsekin eikä loppujen lopuksi niin välitä, onko joku tarina tosi vai ei, tärkeintä on saada huomiota.
Väitteet olivat niin omituisia ja epätosia, suorastaan patologisia, ettei voinut kuin nauraa. Kaikille osapuolille. Tietysti olin vähän pettynyt siitä, että heittopussi tunsi minut niin huonosti, ettei nähnyt ristiriitaa kerrotun ja pitkään "tuntemansa" ihmisen välillä vaan nieli kaiken siksi, että joku halusi niin uskotella. Jäin miettimään, millainen arvostelukyky hänellä muutenkaan on. Hän on monissa asioissa älykäs ihminen, mutta yhtäkkiä näin hänet niin yksinkertaisessa ja vedätettävässä valossa.
Anteeksihan voi aina antaa, varsinkin kun kyse on vain pettymyksestä. Elämä jatkuu ja tuttavuuskin jatkuu. Tietysti sitä arvostaa paljon enemmän ihmisiä, joilla on kykyä harkita asioita omilla älynystyröillä.
Tomerat ihmiset toimivat kuvaamallasi tavalla, halki, poikki ja pinoon ja sitten taas yhdessä eteenpäin.
Minäkin toimin aika pitkään tuolla tavalla, kunnes huomasin, että miksi ihmeessä pitää yrittää yksityiselämässä välittää ihmisistä jotka toimivat väärin minua kohtaan, miksi minun pitäisi vaivautua selvittelemään asioita heidän kanssaan? Miksi minun pitäisi olla muiden omatuntoa herättelemässä, kai he itse tietävät mitä tekevät ja on heidän asiansa selvitellä asioita mitä ovat tehneet väärin. Jos he eivät koe tehneensä mitään väärin niin antaa asian olla vaan, eikun etiäppäin? Kai kyse on jonkun sortin välinpitämättömyydestä, on helpompaa "poistaa" ihmisiä omasta elämästään, ja olla vain sellaisten ihmisten kanssa jotka sitoutuvat ystävyyteen samalla tavalla kuin minä teen. Minulla ei ole monta hyvää ystävää, mutta ne harvat ovat sitäkin parempia, se riittää minulle kyllä. Se on varmaan väärin, mutta olen siirtynyt elämässäni ns.helppojen ihmissuhteiden ylläpitoon; vähänkin hankalat ja vaivalloiset ihmissuhteet kippaan olan yli enkä halua katsella taaksepäin.
Ehkä se juontaa traumaattisesta lapsuudesta ja nuoruudesta, elmästä hyvin hankalien ihmissuhteiden verkossa? Näinkin voi elää kun ei jaksa enepää.
Juonittelijan teon seurauksena sinun ja heittopussin välit muuttuivat etäisiksi.
Juonittelijan motiivi tähän lienee mikä?
Hännystelijä paljasti sinulle itsestään kaikenlaista.
Näistä tiedosta sinun sopii olla kiitollinen, vaikka pahalta tuntuukin moiset lähimmäiset. Heiltäkin oppii aina jotain, jos ei muuta, niin viettämään aikaansa paremmassa seurassa.
"Suun kiinni pitäminen on taitolaji, sitä eivät kaikki osaa, ei kaikki mitä keksitään ajatella, ole totta."
Niin, pitää löytää ajatuksilleen riittävät ja kattavat perustelut joita ei voi kumota.
Tuntuu pahalta tuo mukanasi kulkeva ihmisroskis.
Mitä kaikkea olet siellä majaansa pitäviltä oppinut?
Anteeksi kirjoittamani itsestäänselvyydet.
Sinähän kirjoititkin jatkoviestissäsi, että osaat arvostaa paljon enemmän itsenäisesti ajattelevia etkä manipuloitavia.
Lapsuudesta seuraa paljon mukana aikuisuuteen. Se kaikki mitä itse muistan omastani on ollut hyvin opettavaista, joskin myös ajoittain kovin raskasta muisteltavaa, mutta kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvin antoisaa.
Viihdytkö sinä parhaiten kahden kesken ystävän kanssa vai isommassa porukassa? Millä tavalla hankalien ihmisten? Kuluttivatko he liikaa henkisiä voimavarojasi ja ihan liian varhain jouduit kantamaan vastuuta itsestäsi, pärjäämään omillasi?
Voihan olla, että juonittelijan motiivi olikin meidän väliemme huonontaminen, mutta ehkä oli tarkoituksena, että toinen ajattelee minusta pahaa ennemmin kuin päinvastoin. Tai sitten että toinen lähtee juoruamaan muille, muttei tulisikaan haistattelemaan minulle mitään.
Hyvä kun kommentoit. Samaa mieltä; tuollaisesta 'sosiaalisesta tiedosta' sopii olla kiitollinen, vaikka se on ensin pettymys. Hyvähän se, mitä varhemmin huomaa asioita ja tietää miten suhtautua jatkossa. Ihmisiä on niin moneksi.
Ihmiset toistavat elämänsä aika ajoin samoja kuvioita kerta toisensa jälkeen, esim. juopon nainut nai juopon ja väkivaltaisen puolison valinnut hankkii uuden kerta uudelleen, jotain heidänkin pitäisi oppia? Minä toistan tätä teemaa, ystävä pettää.
Viihdyn vain muutaman ihmisen kanssa, olen varsin erakko.
Minä elin pelossa, se siitä lapsuudesta.
Siksi tiedustelinkin selvennystä kun mieleeni juolahti ensimmäisten ajatusten joukossa millä tavoin keskinäiset suhteenne vaikuttivat tapahtumiin.
Täytin runsaan kuvittelun varaan jättävän kertomuksesi rivien välit näin: 3 naista samassa yhteisössä/opistossa/kurssilla/työpaikalla. Kaksi heistä (sinä ja hännystelijäksi osoittautunut) tulette kivasti juttuun ja viihdytte toistensa seurassa. Juonittelija huomaa tämän, tuntee itsensä ohitetuksi, syrjäytetyksi tavalla tai toisella, jomman kumman toimesta, tai sitten hän vain kadehtii teidän kahden välejä.
Hän haluaa omia itselleen hännystelijän tai sinut. Onko hän ollut kiinnostunut sinun seurastasi?
Juonittelija ei tule ottaneeksi huomioon sitä, että hännystelijä kertoo kenen puhetorvena on liikkeellä. Ehkä hän peräti luulee, että hännystelijä pitää suunsa kiinni ja siinähän sinä olisit sitten ihmetellyt mikä hännystelijään on mennyt kun hän karttelee sinua ja viihtyykin nyt paremmin juonittelijan seurassa.
Toinen mieleeni tullut vaihtoehto on se että juonittelija tunsi tarpeeksi hyvin haistattelijan ja löi näin samalla iskulla kaksi kärpästä. Tuhosi välinne saaden heittopussin ajattelemaan sinusta ikäviä ja saattoi samalla huonoon valoon hännystelijän sinun silmissäsi.
Vaikuttaako kumpikaan vaihtoehto järkeenkäyvältä? Ovatko juonittelija ja hännystelijä tällä hetkellä hyvää pataa keskenään? Jos ovat, niin se tukisi teoriaani.
Viestiesi luoma kuva itsestäsi: Olet harkitseva, oikeudenmukainen, itsetietoinen mietiskelijä, hyvin toimeentuleva, menestyvä pärjääjä, eikä sinua saa kovin helposti kiihtymään paitsi kieroilu, yksinkertaisuus ja halpamaisuus.
Aivan juurikin näin
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10448051
Ölethan sä opiskellut oikein LONTOOSSA!!
Kiitti vinkistä !!!! nyt se selvis !!!!!
Näin varhainko joidenkin tyttöjen kieroonkasvaminen alkaa:
Kaksi alle kouluikäistä tyttöä leikkivät toisen kotona nukeilla. Molemmilla on leikissä omat erilaiset nukkensa.
Parin päivän päästä toinen tytöistä kaipaa nukkeaan ja muistaa heti sen jääneen ystävänsä luo. Tyttö lähtee hakemaan nukkeaan. Ystävän äiti avaa oven ja tyttö esittää asiansa. Äiti palaa ovelle nukke käsissään ja kysyy: Onko se tämä?
Olihan se, mutta sitten ystävä huutaa äitinsä selän takaa: Se on minun nukkeni! Isäni on ostanut sen minulle! Isä joka on paljon poissa (työmatkoilla) hyvittää poissaolojaan tyttärelleen ostamalla tälle jatkuvasti leluja. Voiko äiti muistaa ne kaikki, muistaako miehensäkään? Entä tytär? Muistavatko tytöt kaikki nukkensa? Muistavatko varsinkin ne nuket mitkä ovat kadonneet tai heiltä varastettu? Mitä mieltä sinä olet, kumpi tytöistä valehteli? Perustele valintasi.
Ei kumpikaan valehdellut.
Toinen ei muistanut, vaan uskoi saaneensa sen isältään.
Toiselle nukke oli tärkeä ja katoaminen palautti mieleen sen, mihin se jäi.
Aale Tynni
Valhetta, valhetta, valhetta on
kaikki laulut maan.
Miksikä vuoren lasisen
tänään muistinkaan?
Jyrkkiä, helliä kasvojas
hetken katselen.
Silmiini hiljaa kohoaa
vuori lasinen.
Valhetta, valhetta, valhetta on
kikki laulut maan.
Valhetta, valhetta, vain ne on -
mutta ne laulut lauletaan.
itsekin laulan, vaikka een,
usko sanaakaan.
Eiköhän tuo runo kerro jotain oleellista siitä "todellisuudesta", jossa me elämme?
Toinen ei muistanut parin päivän jälkeen ja piti nuken itsellään kun uskoi saaneensa sen isältään.
Onko tämä sinun mielestäsi uskottavaa?
Hyvin harvoin uskottavaa, vaikka sellaistakin varmaan sattuu. Uskottavampaa on, että tuo tyttö halusi nuken itselleen ja tiesi, että toinen ei uskalla vaatia sitä itselleen toisen äidin edessä. Mitä sitten tapahtui? Ehkä nuken oikean omistajan äiti ei ole puolustamassa nuken menettänyttä tyttöään syystä tai toisesta.. Ja tuo nuken itselleen halunnut tietää sen. Lapset aina tietävät toistensa heikot kohdat.
ja siitä alkaa sosiaalisen vallan käyttö... mullemullemulle, minäminäminä...
Tässä tapauksessa tyttö joka väitti vilpillisesti nukkea omakseen tiesi kokemuksesta että hänen äitinsä uskoo häntä. Hän tiesi myös sen ettei hänen äitinsä muista kaikkia tytön isältään saamia lahjoja. Tyttö ei pelännyt kiinnijäämistä valehtelusta, sillä hän tunsi ystävänsä,-hän ei kertoisi, eikä vaatisi nukkeaan takaisin. Äidilleen nuken omistaja kertoi vain että hänen ystävässään on jotain inhottavaa, siksi hän ei enää leiki hänen kanssaan.
Miksei nuken varastaneen äiti ollenkaan osannut epäillä lastaan? Edes jälkikäteen ja korjannut siten tyttärensä ystävälleen aiheuttamaa mielipahaa.
Miten kukaan voi uskoa että pieni, aina kohteliaasti ja kiltisti käyttäytyvä tyttö voikin olla niin paatunut ja röyhkeä että menee toisen kotiin vaatimaan itselleen hänen tyttärensä nukkea?
Jotkut naiset ovat kieroja kuin korkkiruuvit jo hyvin pieninä siksi heihin ystävinä pettyy niin usein.
Riippuu kylläkin ihan lapsen iästä; pienien lapsien muisti sillä tavalla erikoinen, että he saattavat täydentää asioita ja muistaa asioita väärin, -mielikuvitus ja totuus sekoittuvat. lapsi ei välttämättä ollut kiero eikä paha, hän vaan muisti väärin.
Aikuisten asia on muistaa oikein.
Tytön kehonkieli (uhmakas, aggressiivinen) tuki sitä tosiasiaa että hän tietoisesti valehteli nuken olevan hänen.
Hän oli tottunut saamaan huutamalla kaiken tahtomansa äidiltään.
Uskotko sinä etteivät lapset osaa olla tietoisesti vilpillisiä?
Osaavat varmaan, mutta harvemmin. Silloin on asiat jo tosi huonosti.
Älykkyyttä on monenlaista....on myös "kettumaista" sellaista....
Kumpi vaatii enemmän älykkyyttä, patologinen valehtelu vai sellaisen tunnistaminen?
Valehtelu ei vaadi älykkyyttä, pikkuötökätkin osaavat huijata muita eläimiä. Eikä valehtelun tunnistaminenkaan, riittää kun sitä on kerran kohdannut ja sen tajunnut.
Älykkään valehtelijan tunnistaminen on tosi vaikeaa.
Tunnistamaan kykenee sellainen jolla on häntä parempi muisti.
Myös sellainen, joka huomaa konkreettisessa tilanteessa (taas uuden) valheen. Tai toki, joka huomaa toisen valehdelleen itsestään täysin härskejä ja tapahtumattomia asioita. Se hävyttömyyshän siinä suututtaa, esimerkiksi täysin pokkana vaihdetaan henkilöitä toiseksi (haukkuja kertoo toisen tehneen omat virheensä vaikka varmasti muistaa miten päin sekin oli) tai vihjaillaan toisesta jotain todella vastenmielistä, mitä toinen ei voi kuitenkaan millään todistaa (esim. minulta aina katoaa tavaroita kun X on ollut paikalla, ymmärrättehän tästä lähtien, että hän varastelee minun tavaroitani, vaikka löydänkin niitä sittemmin omista taskuistani, mutta haluan teidän ajattelevan esitetysti).
Joo, se on varmaan sitä älykkyyttä.
""LYNNYSTYRÄ
10.2.2012 18:55
19
...löytää itselleen samanlaista seuraa, älykäs tuntee itsensä usein yksinäiseksi, koska muut eivät ymmärrä hänen ajatuksiaan eivätkä huumoriaan.
Älykäs myös näkee ihmiset liian selvästi, ihmisten on vaikea salata älykkäältä mitään.
Voi jos voisitte valehdella minullekin silmät suut korvat täyteen, ja uskoisin aina kaiken, elämä olisi minulle niin paljon helpompaa.
Älykkäälle ystävä on kultaakin kalliimpi
Nämä ovat pohdiskeluja, joita jokainen saa avartaa omaan suuntaansa. Nämä eivät ole ihmissuhteita.
Varmasti täällä on monta sellaista ihmistä, jotka olisivat hyviä ystäviä muuallakin, vastauksista päätellen.
Juurikin niin, kuulehan. Sun kommenttisi sisältää älykkääksi ihmiseksi (sikäli jos ymmärsin oikein että kirjoitat itsestäsi) jää aika latteaksi ja vuotaa kuin seula :-), kuka puhui ihmissuhteista?
Seuranhaku on ihmissuhteen hakemista. Sinä puhuit seurasta.
(taitais tehdä mieli tukkia vähän sitä seulaa ;) )
Tämä on nimenomaan kaltaistasi seuraa, älykäs ei edes jää junnaamaan tälläsiin kommentteihin.
Eli, onnea valitsemallasi tiellä, pöllöääliö.
Kiitos, sitä tarvitaan aina :)
Olen tuota itsekkin miettinyt, totta se on! En tiedä olenko "älykäs" vai mitä, kuitenkin on vaikea löytää samanhenkistä ihmistä. Kun löytyy, on pidettävä tosi lujasti kiinni, ehkei tarvitsekkaan, pysyy. Tuntuu että se "älykkyys" ihmis-suhteissa tarkoittaa juuri samanhenkisyyttä? Huh heijaa, niin se on.
Ymmärrän täysin ja on tosiaan ihan perseestä, yritäppä siinä sitten löytä joku itteä lievästi fiksumpi ja vielä katottavan näkönen samanikäisestä puhumattakaan :/
Niin mutta viisaus on korkeämpi älyn muoto ja kun siihen liittyy myös henkevyys ollaan lähelllä neroutta.
Älykäs ei välttämättä ole henkevä.
Oikeasti älykäs ei koskaan tiedä itse edes olevan älykäs vaan muut pitävät häntä älykkäänä. Toiset huomaavat nokkeluutesi et sinä. Älykäs osaa ottaa ilon irti tyhmemmistäkin koska älykäs näkee kaikissa asioissa hienoa ja opittavaa. Koskaan et ole niin valmis että ei joku tyhmempikin voisi sinua viisasttutaa. Älykkäällä ei ole ennakkoluuloja eikä älykäs pidä ketään tyhmänä siksi hänen seurassaan viihdytään. Hän saa jokaisen tuntemaan itsensä erityiseksi ja viisaaksi. Toiset kuuntelevat sinua ja haluavat oppia sinulta. Hyvä huumorintaju ja itseironia ovat kyllä älykkyyden mittareita. Oikeasti älykäs osaa tehdä itsestään tyhmän tarvittaessa.Osaa nauraa itselleen eikä älykkäältä puutu ystäviä. Jos näet ihmiset selvästi näet jokaisessa viisautta ja voit auttaa jokaista oivaltamaan tämän viisauden. Ymmärrätkö? Helppoa on myös kun toiset sinulle valehtelee sillä olet niin älykäs että ymmärrät sen miksi he niin tekevät ja kun ymmärrät sen sinulle ei ole enään tarvetta valehdella.
Älykkyys on mitattava ominaisuus, taidat sotkea sosiaalisuuden ja älykkyyden.
Tunneäly on yksi älykkyyden muoto, ehkä sinulla on sitä.
Älykäs tietää sen minkä toisetkin tietävät ja panevat merkille.
Nokkeluudella ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Vielä vähemmän viisauden kanssa.
Nimenomaan älykkäät ihmiset harvoin sortuvat nokkeluuteen. Viisaat vielä harvemmin.
Eikä myöskään ystävien tai tuttavien määrä kerro mitään älyykkyydestä tai viisaudesta.
Kautta aikojen historia kertoo että monet planeettamme luovimmista ja älykkäimistä ihmisistä ovat olleet pikemmin hyvin erakko luonteisia ja yksinäisiä.
Hovin keräämistä itsensä ympärille tekevät yleensä ihan muut ihmiset kuin älykkäät ja viisaat. Ne jotka ovat sitä harmaata massaa tekevät sitä.
Nokkela tai kekseliäs, hiukan pitää olla luovuutta ( luovaa älykkyyttä ), että on kekseliäs.. Mutta nyt menen nukkumaan..:)
Niin mikä sitten on sitä oikeaa älykkyyttä? Tyhmä ei osaa olla kyllä nokkela. Nokkeluus vaatii nopeaa reagoimista ja tilannetajua ja siis jollakin tavoin älykkyyttä. Toki älykkyyttä on niin monenlaista ja on totta että historian suuret nerot lienee erakoita? Minulle älykkyys on tuota mitä edellä kirjoitin mutta kyllä matemaatikot ja muut mietiskelijät ovat tietenkin omalla osa-alueellaan superälykkäitä ja suuri osa juopoista taitelijoista. Älykkyys on varmaan kestämätöntä selvinpäin. Luomistuskaa tarvitaan kun tehdään jotain elämää suurempaa eikä sitä voi kukaan muu ymmärtää kuin joku toinen samanmoinen. =)
Kyllä vähän tyhmänä on varmasti helpompaa ja seurallisempaa. Tosin jotkut kerää hovia ympärilleen mutta joillekkin se tulee keräämättäkin. Älykkyys ei saisi nousta niin päähän että tiedostaa oman erinomaisuutensa niin että kokee olevansa niin paljon parempi että ei muka tarvitse toisia? Se on luuloa ei älykkyyttä.
Jos tapaisimme, en erottuisi muista ihmisistä etkä voisi ikinä kuvitella, että seurassasi on jollain tapaa älykäs ihminen. Luultavasti keskittyisit puhumaan itsestäsi ja minä keskittyisin kuuntelemaan, voi olla että en kertoisi sinulle itsestäni kovinkaan paljon. Muistaisin jälkikäteen kertomastasi miltei kaiken, halutessani. Olisin sinulle erittäin hyvä ystävä, en kertoisi asioitasi eteenpäin enkä panettelisi sinua selän takana ja odottaisin samanlaista käytöstä myös sinulta. En olisi sinulle ilkeä, mutta puolustautuisin kyllä, jos olisit ilkeä minua kohtaan. Antaisin sinulle auliisti asioita ja pitäisin sinua hyvänä, sillä sinä olet minulle ystävä. Olen varsin antelias ihminen ja minusta on mukava tehdä toisia ihmisiä iloiseksi. Luottaisin sinuun miltei sokeasti siihen päivään saakka, kunnes huomaisin sinun valehtelevan minulle tai jos kuulisin sinun puukottavan minua selän takana. Sen jälkeen voisimme taas jutella ihan niinkuin ennenkin, mutta minä tuskin luottaisin sinuun enää pätkääkään, ehkäpä se ei olisi tarpeenkaan, osaan edelleen kuunnella sujuvasti. Olisit silti ihmisroskiksessa, enkä minä antaisi sinulle anteeksi. Sinä et myöskään älyäisi pyytää, sillä et ymmärtäisi varmaan koskaan, mitä teit väärin ja milloin?
Ehkä kuitenkin ihmettelisit, kun pikkuhiljaa häviän tavoittumattomiin, kun me ennen olimme niin hyviä ystäviä?
Ja, todellakin, älykkyys on miltei sietämätöntä selvinpäin, koska älykäs ymmärtää koska, miksi ja milloin häntä koijataan.
Onko tässä ketjussa henkilöitä jotka tunnistaisivat sinut?
Perustele mahdolliset valintasi.
Niin ja älykäs jää varmasti pohtimaan enemmän niitä valehtelemisen syitäkin kun tyhmä ei tajua edes miettiä sitä? Oli älykäs tai ei niin kaikki tietenkin haluavat olla tärkeitä ja toivovat rehellisyyttä ihmisiltä. Minä olen hyväuskoinen ja tullut useinkin kuseteteuksi mutta jostakin syystä pidän tästä hyväuskoisuudestani kiinni kynsin hampain. Sattuuko älykästä enemmän kuin tyhmempää kun toisten petollisuus paljastuu? Eikö minua ole vielä sattunut tarpeeksi? Olenko tyhmä vai älykäs? Kouluarvosanani sitä tuskin kertovat sillä uskon vieläkin että vika oli opettajissa =)
Olen päättänyt luottaa ihmisiin siitäkin huolimatta että tiedän kyllä siinä laittaa itsensä alttiiksi. Onko avoimuus tyhmyyttä niinkuin hyväuskoisuus? Täällä kun lukee näitä palstoja niin hyväuskoisuus mielletään aina tyhmyydeksi. On ihanaa kun joku kuuntelee niinkuin sinä ja muistaa vielä mitä olet kertonut sillä se jos joku on harvinaista! Minä pidän anteeksiantokykyä myös yhtenä älykkyyden mittarina mutta en tiedä onko se sitä. Jos annat anteeksi pääset helpommalla vaikka olisitkin älykäs. Melkein yhtä helpolla kuin tyhmätkin. Eikö älykäs tajua tätä ? Mitä järkeä on olla antamatta anteeksi kun sillä vaikeuttaa vain omaa elämäänsä? Voithan antaa anteeksi mutta olla sitten olematta tekemisissä sellaisen valehtelijan kanssa.
Minusta anteeksiantamattomuus lähinnä tarkoittaa, ettei enää halua, pysty eikä voi olla tekemisissä sen ihmisen kanssa. Anteeksianto ehkä sitä, että voi, vaikkei mitenkään erityisesti pyrkisi sellaisiin tilanteisiin.
Joskus ei voi enää antaa anteeksi, jos on useamman kerran kokenut sen saman kuvion (tietyn ihmisen kanssa), ja tajunnut että se ei ollut kertaluontoista eikä ihminen muutu, anteeksianto ei muuta mitään.
Siinä mielessä anteeksiantamattomuus voi olla itsensä arvostamista, ettei aseta enää itseään turhaan alttiiksi sille, minkä jo tietää seuraavan.
En usko. Kukaan ei voi tunnistaa toista ihmistä pelkästään kirjoituksen perusteella, eikä tuollainen käytös poikkea valtaväestön käytöksestä millään muotoa.
Vaikkei sitä koskaan voi ihan varmaksi tietää?
Joka tapuksessa tämä kirjoitus ei kosketa ketään tämän palstan lukijaa, henkilöt joista kerroin eivät ole täällä hyvin suurella todennäköisyydellä.
Minusta se ehkä on se läksy mikä pitäisi oppia; antamaan anteeksi.
Merkityksessä olla kaikkien kanssa tekemisissä, vaikka inhottaa?
Vai merkityksessä unohtaa asian periaatteessa, mutta käytännössä pitää etäisyyttä?
Vai jotain muuta?
Kai kyse on rakastamisesta, enimmäkseen.
Kysyin tämän takia:
"Jos tapaisimme, en erottuisi muista ihmisistä etkä voisi ikinä kuvitella, että seurassasi on jollain tapaa älykäs ihminen."
Uskotko että tässä ketjussa on sinun kaltaisia ihmisiä?
Uskon, ihan varmasti on.
Niin, sillä selättää katkeruuden. Kaikista niistä joista sitä on reppuun kertynyt.
Kyllin älykäs huomaisi sinut heti, mutta ei silti välttämättä lähestyisi sinua jos kehonkielesi kertoisi hänelle ettet kaipaa seuraa. Äykäs saa seuraa niin halutessaan koska ja missä vaan, tekemättä itse edes aloitetta.
Sosiaalisesta erakosta on ainesta mihin hyvänsä nerouteen.
Älykäs voi olla myöskin...
riippuvainen
häiriintynyt
viihtyä vähempiälyisten ja häiriintyneiden kanssa
leikkiä ihmisuhdepelejä
kiusata toisia
ja kokea olevansa muita parempi
narsisti
ilkeä
valehdella
epävakaa ihmisuhteissaan
epäillä jatkuvasti toisia koska itse liikkuu kiusaajien kanssa
sokea sille mikä tai kuka on oikeasti hänelle rehellinen
ja oikeasti hän voi nauttia toisten kiusaamisesta
Sun lista pätee ihan samalla tavalla kaikkiin muihinkin ihmisiin kuin älykkäisiin.
Jokainen voi olla mitä tahansa eikä se poissulje mitään.
Ainoa nukketalo joka kiinostaa, palaa tässä =)
http://www.youtube.com/watch?v=G-KlaKh-pL8
Hih,varsinkin kun ITSE on antanut itsellesi älykkään tittelin.Siksihän sullei ole kavereita,kun kohotat itsesi muiden yläpuolelle.Ja se jos mikä on suurinta tyhmyyttä!!Kaverit ja ystävät sinusta älykkään tekevät! Se että olet sosiaalinen..Voi sua,olet säälittävä älykkyydestäsi huolimatta tai juuri sen vuoksi!
En arvosta älyä mitenkään erityisesti, se on vain yksi ominaisuus muiden rinnalla. Älykäs kuitenkin (valitetttavasti) ymmärtää monesti enemmän, senkin, kun häntä viilataan linssiin.
Arvostan ihmisissä esim. rehellisyyttä paljon enemmän kuin älykkyyttä.
"Voi jos voisitte valehdella minullekin silmät suut korvat täyteen, ja uskoisin aina kaiken, elämä olisi minulle niin paljon helpompaa."
Tuossa on paha ajatusvirhe. Älykäskin on manipuloitavissa tunteidensa kautta. Enemmän meriittiähän älykkään manipulointi psykopaateille tuo, kuin keskivertopulliaisen.
Hyvä pointti ja pitää paikkansa, niin psykopaatit juuri tekee - manipuloi tunteita.
Lainaustasi kommentoin, en ymmärrä miten joku sanoo että toisen valheissa eläminen on helpompaa, silloinhan se juuri vaikeampaa on.
Mitäs meriittejä se kenellekään tuo, jos manipuloi toista ihmistä?
Se on sairasta sairaan ihmisen toimintaa.
Olisi helpompi elää ilman kaikkea sitä tietoa.
Joka tietoa lisää, se usein myös tuskaa lisää.
Ja siitä tässä on kyse, joku toinen olisi niellyt valheet ja säilyttänyt ystävyyden, vaikkakin valheelliselta pohjalta. Minä jouduin kokemaan henkistä kipua koska ystäväni petti minua ja minä ymmärsin sen, teon ja hänen motiivinsa.
Hmm, mä näen asian hieman eri kannalta. Epätietoisuus lisää tuskaa, tieto taas vapauttaa.
Henkisen kivun voi antaa kasvattaa, voit kasvaa viisaammaksi ja kypsemmäksi, jos vaan ymmärrät käsitellä tunteesi etkä anna niiden katkeroittaa.
Meillä kaikilla on nyt tämä yksi elämä, miksi elää sitä valheessa, jonkun toisen luomassa mielikuvitusmaailmassa, kun voi kokea maailman juuri sellaisena kuin se on, vaikkakin kipuineen mutta myös hyvine puolineen. Musta on oikeasti kamalaa miten jotkut haluaa sitoa toisten silmät ja korvat ja syöttää valheellista tietoa oikean tiedon tilalle ja hallita toisia ihmisiä näin.
Useinhan on ennakkoajatuksia, että manipuloija (huijari) on älykäs ja huijatun on pakko olla tyhmä, kun meni luottamaan toiseen. Yhtä hyvin voisi ihmetellä, mikseivät patologisimmat valehtelijat pysty pärjäämään omana itsenään ilman epärehellisyyttä.
Jos joku arvostaa epärehellisyyttä niin hänen arvomaailmansa on sekaisin.
Aloitetaan Suomen hallituksesta.
Olen samaa mieltä, tieto vapauttaa.
Jos rakastaa toista ehdoitta, juuri sellaisena kuin hän on karvoineen kaikkineen, kykynee myös antamaan anteeksi epärehellisyyden kun totuus on syrjäyttänyt valeen. Mikä parasta, petetyn tai huijatuksi tulleen ei tarvitse enää kuluttaa energiaa sen pohtimiseen, mikä on totta, mikä valetta, eikä myöskään etsiä ja odottaa lisätodisteita mitkä tukisivat valeen olemassaoloa.
Löydäpä sellainen harvinainen kultahippu, joka valheesta kiinni jäädessään tunnustaa valehdelleensa. Hän ei nosta minän suojamuuria ylös koska hän luottaa sinuun ja siihen ettet hylkää häntä.
Kaikki ihmiset valehtelevat, jos väität muuta, valehtelet. Absoluuttista rehellisyyttä ei ole olemassa.
Jos joku valehtelee tietoisesti, helposti, usein pienissä ja suurissa asioissa... mitä enää auttaa, että hän myöntää valeen syrjäyttäneen totuuden jossain asiassa? Onko se totta? Mitkä seuraavista asioista ovat totta, mitkä eivät? Korvataanko vale taas paremmalla, seuraavalla valheella? Joten kyllä, jonkun toimesta kyllin monta kertaa petetyn tai huijatuksi tulleen tulee tai tulisi jatkossakin kuluttaa energiaa sen pohtimiseen, mikä on totta, mikä on valetta.
Kun taas silloin kun tietää varmaksi jonkun olevan valetta, vaikka pienessäkin asiassa, se ärsyttää. Miksi hän tekee sitä koko ajan, ammatikseen?
Erityisesti milloin vale on pieni ja valkoinen, mutta sisältää samaan aikaan lähes piilotettua asennekasvatusta: niin tuo tuossa on tuo paha henkilö ja tässä tämä kiltti marttyyri (joka tosin valehtelee, mutta).
Ihmiset ovat kovin erilaisia tämänkin taidon äärellä.
Kaikki teot on annettavissa anteeksi, jos oikeasti toisesta ihmisestä välittää.
Tällä kertaa vale oli suunniteltu juttu ja se kerrottiin minulle harkiten, minut oikein kutsuttiin kuulemaan sitä.
Se ei ollut pieni vale.
En minä vaan tiedä, kun en tunne tapausta. Ehkä hän haluaa ärsyttää sinua ja siinä hän hyvin onnistuukin, kuten itse totesit.
Mitä tämä ammattivalehtelija merkitsee sinulle?
Eräs vanha ja minulle rakas ystäväni koittaa syöttää minulle ohutta ja joskus isompaakin pajunköyttä tämän tästä. Joskus hän hämäyksen vuoksi pitää pitkänkin tauon. Kysyessäni häneltä, miksi hän joskus valehtelee ettei valehdellut, hän sanoi, että häntä välillä kismittää niin suuresti se, että tiedän aina koska hän valehtelee, -sekä tämän kehotukseni kuuleminen: Kerropa nyt perään asian oikea laita.
"Joten kyllä, jonkun toimesta kyllin monta kertaa petetyn tai huijatuksi tulleen tulee tai tulisi jatkossakin kuluttaa energiaa sen pohtimiseen, mikä on totta, mikä on valetta. "
Kyllä vain! Itse annan anteeksi satuttavat ja parjaavat valeet 2 kertaa, kolmannen sattuessa, annan itselleni anteeksi, sitten vielä kerran hänelle, sitten luovutan ja vapautan energiani muuhun käyttöön.
Mitä sinä sanoit hänelle?
Auttaa sillä tavalla ettei siihen nimenomaiseen valheeseen tarvitse kuluttaa enää enempää energiaa, kummankaan. Jos toinen silti jatkaa valehtelua ja tekee sitä usein, häneltä kannattaa silloin kysyä: Miksi sinä tuotat harmia, pahaa mieltä ja pettymystä valehtelemalla jatkuvasti. Etkö käsitä ettei kukaan kohta usko mitään mitä sanot? Sitäkö sinä haluat?
Tämä ammattivalehtelija merkitsee lähinnä ihmistä, joka haluaa sekoittaa muiden ihmisten välejä turhaan, vaikuttaa heidän käsityksiinsä toisistaan vaikka valehtelemalla. Pienet valheet ovat tuollaisessa ehkä tehokkaampia kuin suuremmat, joista jäisi ennen pitkää kiinni. Ilmeisesti hän on sellaisiinkin sortunut joidenkin suhteen. Periaattessa hän ei merkitse minulle muuta kuin ihmistä, jonka kanssa joutuu olemaan minimitekemisissä silloin kuin joutuu. Tämä keskustelu näköjään herätti jonkun hiljaisen ärtymyksen, joka on käsittelemättömistä (ja suhteellisen merkityksettömistä) pikku valheista jäänyt kytemään.
Kai se pitää vain hyväksyä tosiasiana, että hän on sellainen ja pitää etäisyyttä. Osa ihmisistä voi olla sokeita pässejä narussa hänelle, ainakin hetken matkaa, ja loput eivät. Asiat selviävät.
Luulitko että ymmärsin hänen valehtelevan jo siinä hetkessä?
Valheilla on lyhyet jäljet, ne paljastuvat usein myöhemmin.
Anteeksi omasta puolestani, en halua väheksyä kenenkään tuntemuksia, en pieniä enkä varsinkaan suuria.
Sinä olet kokenut epäoikeudenmukaisuutta ja pettymyksiä, eikä niiden aiheuttajat ole vaivautuneet pyytämään anteeksi, saati osoittaneet katumuksen merkkejä.
Tai, jotkut harvat ovat voineet sen tehdäkin, mutta onko se auttanut?
Ammattivalehtelija on katkera, siksi hän valehtelee. Hän pitää itseään uhrina ja on sen seurauksena tehnyt monista muistakin uhreja. Tunnetko sinä katkeruutta häntä kohtaan, vai vaan ärsytystä siitä että hyvitys on jäänyt saamatta ja kokematta?
En luullut. Sinähän olit menossa kutsuttuna rakkaan ystäväsi luo.
Mielikuvani illastanne: Istuitte iltaa viiniä, tai jotain muuta nautintoainetta juoden.
Hetken päästä ex-ystäväsi kertoo asiansa kiihtyneenä (luultavasti hän on vilkas ja eläväinen), tuohtumusta aänestä tihkuen tai alistuneella ja pettyneellä äänellä. Sinun sisälläsi velloi kaikenlaisia tunteita, ällistyksestä epäuskoon , päätyen moraalin rapautumiseen.
Vierailun jälkeen menet kotiisi tunnemyrskyn vallassa. Koitat rauhoittaa itseäsi musiikilla ja lasillisella. Rauhoitut ja sitten yht´äkkiä välähdyksenomaisesti tajuat kaiken selkeästi. Muistat jotain ja se on siinä - paljas, karu ja ikävä totuus, mikä on vain sinettiä vailla.
Pieleen meni, silti, sinä taidat tuntea minut?
Siinä tapauksessa, hyvää ystävänpäivää :)
Minä olisin tunnistanut sinut kirjoitustyylistäsi.
Toisaalta, voit olla sellainen tuttu, jonka kanssa en ole kirjoitellut koskaan.
Kappalevalintasi olisi saanut minut soittamaan sinulle.
Mikä kirjoittamani lause sinut sai sellaista ajattelemaan?
Eihän edes mielikuvani illan tapahtumista vastannut todellisuutta.
Se, että sinä tunsit "väärää" myötätuntoa ystävääsi kohtaan, oliko se suolaisin tunne, vai mikä asian oikean laidan paljastuessa? Suunnaton pettymys?
Hän saa siten kaiken haluamansa, mutta sen hinta on useimmiten suhteen menetys, ennemmin tai myöhemmin.
Hän voi olla myös hävytön panettelija.
Hän oli sinulle enemmän kuin tärkeä. Hän oli sinulle kaikki ja on sitä edelleen.
*halirutistus, jos suinkin sen sallit.
; (,,,,,,,
Hämmennyin hetkeksi kysymyksestäsi. Kesti jonkin aikaa tajuta että käytit toista nimimerkkiä aiemman sijasta. Miksi sinä muutoin olisit kirjoittanut tuohon sävyyn.
Miten on?
Kyllä, hän oli minulle tärkeä, ja petyin hyvin pahasti, muttei se ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta.
Pettymys on sitä suurempi, mitä enemmän olet toista ihmistä rakastanut.
Joskus sitä pelkää tulevansa täysin tunteettomaksi muumioksi, sellaiseksi, joka ei päästä ketään ihan lähelle. Se on kivun seurausta, henkistä kipua; siitä minä tiedän osani.
En tunne kuin yhden ihmisen joka voisi tunnistaa minut kirjoitustyylistä ja joka on älykkäämpi kuin minä; joten me tuskin tunnemme toisiamme. Kuitenkin on hyvä ollut jutella kanssasi ja on ikävää etten tunne sinua irl, sinussa on varmaan vikasi kutem minussakin on, tunnen silti suurta sielujen sympatiaa ja yhteenkuuluvaisuutta kanssasi. On harvinaista löytää ihmisiä jotka pohtivat asioita syvällisesti kanssani ja kiitän siitä! Erakkoluonteeni ottaa välillä vallan joten poistun takavasemmalle, löydät minut sieltä tiukan paikan tullen.
Kuin myös. Henkinen kipu ei laimene, fyysinen kipu sen sijaan unohtuu ja haihtuu olemattomiin ajan saatossa.
Kivusta huolimatta jatkan etsintääni.
Me molemmat taitamme samaa matkaa. Etsimme häntä jossa ilmenee se mitä meiltä on jäänyt puuttumaan=rehellinen, kunnioittettava ja molemmin puolinen arvonanto.
Onnea matkaasi, sitä tarvitaan , kuten aiemmin totesitkin jollekulle. Hymyilin tälle vastauksellesi.
Tunteet pitää saada ilmaista aidosti salaamatta niitä , siksi ilmaisen ne tässä virtuaalimaailmassakin.
Kiitos seurastasi!
Parempi olisi etsiä anteeksiantoa ja rakkautta ihmissuhteisiin, sillä emme me ihmiset mitään jumalia ole. Toisaalta, anteeksianto on jumalallista niin että ehkä me hetkeksi kohoamme jumalien rinnalle antaessamme anteeksi.
Pieni ihminen ei vaan haluaisi, sillä korkealle torniin on pitkä matka ja mitä kaikkea se vaatikaan kun kiipeää sinne? Se on pitkä ja yksinäinen tie, eikä se ole ihmistä varten.
Liian ylpeän on vaikea nöyrtyä samanlaiseksi valehtelevaksi kuolevaiseksi kuin muutkin, mutta niin se vaan oikeasti on :), vai voitko muka väittää, ettet ole koskaan ikinä pissinyt kenenkään silmille ;)
Onneapa hyvinkin, sitä aina tarvitaan.
En minä absoluuttista rehellisyyttä keneltäkään vaadi ja odota kun en siihen itsekään kykene.
Kirjoitin tämän jo aiemmin: Kaikki ihmiset valehtelevat, jos väität muuta, valehtelet. Absoluuttista rehellisyyttä ei ole olemassa.
Kysymyksesi oli siis aivan turha.
Anteeksi, korjaan, turhia k ysymyksiä ei ole olemassa. Paljastihan tuokin jotain meistä molemmista.
En viestittele tähän ketjuun enää tämän enempää.
Kiitos, ja hei!
Ketjun alku näytti tosi mielenkiintoiselta, mutta kun kaikki kirjoittaa oman pesän / aatteen pelastamiseksi tämä meni jontenkin radaltaan.
Mutta muutama aate asiasta:
Kyllä perusälykäs kärsii pahasti tampioiden joukossa, duunissa on hyvä olla, ei tarvitse tuntea olevansa mitenkään älykäs tai tyhmä, siellä kaikki on aika samalla viivalla.
Sitten taas tunneäly, duunissa on kauheeta törmäilyä, mutta ei se haittaa siellä ketään. Muten sitten huonolla tunneälyllä ja hyvällä tunnetutkalla saa itsensä välillä aivan äimäsi, missä vaikkapa parisuhteesa mennään.
Onneksi ympärilläni on peruskilttejä ja rehellisiä ihmisiä, moniko näin nykypäivänä voi sanoa.
Tuntui hyvältä kirjoittaa asiasta josta olen montakertaa mietiksinyt.
Pärjäämisiin.
Tämän takia mä kartan ja jopa pelkään näitä lähempiä suhteita. Vaikee hahmottaa ihmisen haluja ja tuntemuksia... juuri tota missä mennää.
Älykkäänä ei käytä taitoja toisia vastaan.
Täytyy vastata tämän verran kun kerran sattui silmään tämä..
Niin, voihan se olla noinkin. Mut jostain syystä sitä kuitenkin hakeutuu samankaltaisten seuraan. On kai sattunut hyvä tuuri kun ystäväni ovat samanlaisia kuin minäkin.Ja älykkyys on yksi sellainen asia jota arvostan toisessa ihmisessä. On tietty muitakin asioita.. Sitäkin on tullut mietittyä et mitä se älykkyys sit onkaan. Sitäkin taitaa olla monenlaista.
Mutta.. Pois taas.. Heippa.. :)
(Olen sit se joka kirjoitti tällä samalla nimimerkillä siinä ketjussa 'Kahden vaiheilla.. Tilanteessa..')
Ylimielinen itsensä ympärille kietoutunut "älykkyys" ei ole minkään arvoista.
Ystävyys on molemminpuolista myötäelämistä, toisen ymmärtämistä ja huomioonottamista.
Edellämainitun kaltaiselle "älykkäälle" se "ystävä" on vain joku fani jonka kanssa hän voi keksittyä ihailemaan omaa erinomaisuuttaan.
On sillä opetusarvo.
Niin, sitähän se ystävyys parhaimmillaan oikeasti on.
En kaipaa faneja, olen jo liian vanha sellaiseen.
Mitä sinä pelkäät?
Vaikka mitä pelkään, mutta nyt on taas mentävä, aikaa 6 min tällä kertaa
Hei, älä viitsi sekaantua, ole niin hyvä.
Apinatkin oppivat kerrasta.
Itselleni sallin 3 mahdollisuutta, vaikka aika vaativa muuten olenkin.
Anteeksi! Ei ollut tarkoitus siirtää omia negatiivisia tunteitani. Olihan viestisi kuitenkin tällä kertaa positiivinen sisällöltään.
Tunneasioissa ei opit auta.
Minä olen oppinut sen.
Et ole tarpeeksi kiinnostunut, etkä kyllin utelias.
Tämä selvä.
Toivottavasti edes hetkeksi piristyit = herätin uteliaisuutta.
Olisin toivonut edes jonkinlaista tasapuolisuutta kysymysten suhteen ja olisihan se ollut kiva saada kysmyksiin vastauksetkin.
Kiitos ja hei!
Joskus on niin kiinni arjessa ettei ehdi palstailla joten pyydän nöyrästi anteeksi huonoa palstakumppanuutta, ja vastaamattomuutta. Palaan vielä jahka voin.
Kiitos!
Pelästyin hieman, että olit pahoittanut mielesi, käsittänyt väärin tarkoitukseni, tai pidät tyyliäni liian hämmentävänä ja ärsyttävänä. Tunsin myös vahvasti, ettet halunnut enää jatkaa tätä, tai sitten vain halusit vetäytyä kuoreesi joksikin aikaa.
Tulin ja jäin tähän ketjuun, syystä että, haluan tietää mikä on totta, mikä ei.
Kykenenkö tuntemaan ja aistimaan minulle täysin vieraan tunteet ja ajatukset pelkän kirjoituksen kautta.
Valitettavasti koin myös ärsyyntymistä mikä saa aikaan sen että levollinen ja rento oloni katosi. Tunnen että minua testataan huomaanko tämän ja tuon.
Hyvää yötä!
Sanotaanko nyt niin, että joskus minusta tuntuu, että minun ajatukseni eivät ole kertomisen arvoisia; väsyn myös helposti saman ajattelemiseen. En jaksaisi pyöritellä asiaa, joka oli ja meni jo.
Ei minulla ole mitään halua testailla ketään ihmisiä kirjoituksillani, jokainen joka tapauksessa mieltää ne oman tilanteensa kautta. Nämä täällä eivät ole mitään lopullisia totuuksia, ne ovat vaan pohdiskelua, joskus provosointia keskustelun aikaansaamiseksi, joskus nämä ajatukset ovat ajatusjätettä. Tänne voi kirjoittaa itsekkäästi omia ajatuksiaan, ja avartaa omaa näkemystään erilaisten mielipiteiden kautta.
Joo. Älykkään ihmisen elämä on rankkaa kun hän näkee tämän maailman niin moninaisena. Huomaa kaikki pikkuisetkin epäkohdat ja vääryydet. On ikäänkuin toisten yläpuolella kuten toimittajat, kirjailijat jne.. He ovat kiinnostuneet monista asioista tässä yhteiskunnassa. Moni tavallinen ihminen ei edes katso telvisiota kun ei ymmärrä mistä siellä puhutaan. Se on aika huvittavaa mutta totta. Ystäväpiirissäni on paljon ihmisiä joille monet asiat on täysin vieraita. He ei lue sanomalehtiäkään kun eivät ymmärrä mistä siellä puhutaan. Nukkumalähiöissä niitä riittää.
Nukuttaa, kyllä! Mitä väliä sillä on mikä kutakin kiinostaa, kaikki ovat samanarvoisia?
Minä varsin älykkäänä ihmisenä en ole toistaiseksi ymmärtänyt, miksi Suomi24 halusi pilata hyvän keskustelufoorumin poistamalla niin sanotun "puurakenteen"? Kuinka mielenkiintoista olisikaan lukea näitä juttuja poimien sieltä täältä otsakkeiden alta itseään kiinnostavat kommentit. Nykyisellään tämä koko foorumi ja tällaiset tämäntapaiset pitkät ketjut ovat pelkkää sekametelisoppaa, tahmeaa puuroa. Sivu tekee mieli sulkea heti kun sen avaa. Järjetöntä! Nykyään en jaksa käydä muuta kuin postin lukemassa ja siinä kaikki. Onneksi facebook korvaa hyvin pitkälti tarpeeni pysyä perillä maailman uutisista ja asioista ja mikä tärkeintä, takaa se myös kommentointimahdollisuuden.
Juu, facebookista löytyy ainakin minulle kaikki mitä ikinä olen kaivannut ja mistä olen haaveillut
Osaatko sanoa, miltä haisee sellainen viikon pesemättä ollut kusinen muna?
Osaatko sinä olla ihmisiksi?
Osaan, mutta toisinaan saan hulluja ajatuksia, jotka haluan jostakin syystä jakaa myös muille. Jotenkin se vaan virkistää ilmapiiriä. Sori pahennus, mutta sain hyvät naurut tuota kysymystäni asetellessa!
Hyvä niin, minusta ajatuksesi olivat ällöttäviä enkä haluaisi ajatella mitään samankaltaista.
Mä tiedän miltä se haisee ! mut siitä on tovi !
Sinä, tiedätkös sinä miltä minä tuoksun?
Ruusulle? Terv. big cock
http://www.youtube.com/watch?v=JW9_zmTpAPA