En kyllä arvannut että pennun hoito on näin raskasta!

Juu onhan se raskasta :) Itselläni juuri uusi koiranpentu eli nyt on 2 koiraa. Muistan ensimmäisen kohalla kun kadutti ja väsytti, itkeskelin itseni joskus uneen kun tuntui ettei mitään edistystä tapahdu ja ajattelin ettei minusta ole koiran kouluttajaksi. Nyt on hieno vuosikas uros, sosiaalinen ja kiltti tapaus, tottelee hyvin pennunki läsnäollessa :)
Tämän uuden pennun kanssa tuntuu myös välillä et eiiiih mihi minä oon taas itteni sotkenu mukaan, mutta kun katson tätä urosta niin tulee kolkutus päähän et kyl sä siin onnistuit ku onnistuit vanhemmankin kanssa :)

Pentu tuli 10-viikkoisena, kaksi ekaa viikkoa etsittiin rytmiä, 16-viikkoisena oli sisäsiisti ja nyt 5 kk:n ikäisenä osaa kaikenlaista mukavaa. Alkuajan rasitus on tipotiessään.

Pennun opetuksessa pitää olla ensisijaisena sisäsiisteyden oppiminen, säännöllinen rytmi ja vasta sitten temppujen oppiminen. Jos on liikaa oppimista yhtäaikaa, kaikki opit kärsivät. Pentu oppii sitäpaitsi asioita ilman opettamista seuratessaan isäntäväen toimia.

Älä laita sanomalehtiä lattialle vaan lähde kieltämään heti alusta saakka ettei sisälle saa tehdä asioitaan.Sanomalehdet antavat koiralle käsityksen että sisälle pissaaminen on oikein.

Helpottaa kummasti siinä vuoden kieppeillä ;) alkutaipale on aina rankka mutta siitä kun selviää, on rinnalla uskollinen lenkkikaveri moniksi vuosiksi.

No jopas nyt jotakin! Luin myös aiemman kirjoituksesi ja kamalalta tuo kuullostaa. Otitteko koiran pelkästään lapsien takia?Mietittekö koko perheen voimin ,mitä pentu tuo tullessaan,ennen kuin siitä kasvaa aikuinen sisäsiisti ja yhteiskuntakelpoinen koira?Miksi ihmeessä alunperin pidit pentua aitauksessa yöt? Ja sitten se sai tahtonsa läpi metelöidessään ,kun et enään jaksanut?Annoit periksi! Koirahan on laumaeläin,ja haluaa olla siellä missä muutkin lauman jäsenet olivat ne sitten ihmisiä tai toisia lajikumppaneita.Pieni pentu tarvitsee tukea,turvallisuutta ja läheisyyttä etenkin kun se on viety pois emänsä ja sisarustensa luota. Palkkion saat siitä ,kun itse viitsit tehdä jotain asialle.Ei ne ilmaiseksi tule.
Koiranpennun sisäsiisteys oppiminen on pitkä prosessi.Rodusta ja yksilöstä ja OMISTAJAN viitseliäisyydestä riippuen se kestää vähemmin tai kauemmin.Muistathan aina viedä pennun ulos aamulla ensimmäiseksi pennun herättyä,heti sen syötyä,leikin jälkeen ja "miljoona " kertaa siinä välissäkin.Suosittelisin,että jätät koko sanomalehden pikkuhiljaa pois ja viet pentua tosi usein ulos.Ja kun se on tarpeensa tehnyt niin kehut sitä hirmuisesti!! Suosittelisin,että unohtaisit samantien pentue haaveet,kun tämän yhdenkin kanssa on jo vaikeaa.Huonossa tapauksessa ,et saa pentuetta kaikkinensa edes myytyä ja sinulla on muutama luovutusiän ohittanutta pentu kovaa vauhtia kotona kasvamassa emänsä kanssa. Ja etenki SUOSITTELISIN ottamaan yhteyttä ja kysymään neuvoja koirakerhoilta,rotuyhdistyksiltä,kasvattajalta,muilta rodun harrastajilta varsinkin jos päädyt jostain syystä pentuja tekemään koirallasi.
Ja JOS pennun pitäminen tuntuu yltiöpäisen vaikealta,luopukaa siitä,nuoresta koirasta saa joku jaksava ihminen vielä hyvän kaverin itselleen,ennen kuin se on jo "pilattu". Jos lapset eivät halua luopua,niin kaiketi vanhemmat ovat niitä joilla on oikeus asioista päättää!!!

Minä nyt hiukan ihmettelen ettei miksi ei sakumix:ä?
Koira jolla on voimakas laumavietti, ja miellyttöämisenhalu, mikä siitä tekee vaikean ??
Laumavietti tarkoittaa että se pysyttelee mieluusti isännän lähellä, ja miellyttämisenhalu sitä että sitä kiinnostaa mitä isäntä haluaa sille opettaa.
Jos tarkoitat vartiomistaipusta, niin huomautan,että esim noutajatausta sitä vaimentaa, ja mitkä rodut juuri enempää haukkuva kuin jotkun pienet koirat, saati pystykorvat ( vetokoiria lukuunottamatta )
Sakutaustainen ei välttämättä ole kovin innokas aikuisena vieraisiin nähden, mutta jos se on pienestä asti ihmisten kanssa tekemisissä, niin mitään mahdottomia ongelmia en odottaisi. Toki sellainen koira aina tekee eron oman väen ja vieraiden välillä, mutta onko se joku haitta?? ja aina voi vieraille sanoa, älä kiinnitä koiraan mitään huomiota, niin sekään ei sinuun. Onko tämä vaikeaa ??

No kukin ratkaisee ja toivottavasti tietää, mitä on hakemassa.

njaaha, sokealle tapahtuu, tuo viesti ei sitten ollenkaan pitänyt tulla tänne palstalle... sattuuhan näitä.

Juu pennut on riiviöitä, siksi laiskana ostinkin aikuisen koiran.
Mutta, mikään ei ole vastustamattomampi kuin pentu, ja kun se koulutukseen ja kasvatukseen uhraa ekan vuoden, saa mieleisensä, ja paljon arvokkaita ja hienoja kokemuksia ja muistoja !!

Koiria on mulla ollut jo monta enkä koskaan muista pitäneeni pentuaikaa rasittavana. Jos kahdessa viikossa jo pentu kyllästyttää, niin kyllä on asiat tosi pielessä.

Joskus parikymmentä vuotta sitten kun meille tuli uusi pentu minä olin töissä ja mies kotona. Mies ei onnistunut saamaan pentua sisäsiistiksi millään, sillä hän ei pystynyt asettamaan pennun tarpeita omien tarpeittensa edelle. Kun miestä väsytti aamulla eikä hän viitsinyt itse nousta ylös, niin pentu joutui tekemään tarpeensa lattialle. Iltaisin ja viikonloppuisin minä hoidin pennun, ja kiikutin sitä ulos heti kun näytti siltä, että pennulla oli hätä. Mutta koska mies sabotoi pennun oppiman omalla käytöksellään kun pentu oli hänen vastuullaan, kesti puoli vuotta ennen kuin pennusta tuli sisäsiisti. Se onnistui vasta, kun minä olin
kesälomalla!!!!!

(Mies meni vähän myöhemmin vaihtoon)

Onko tietoa, voiko pennun esim 2-3kk vanhan viedä viikoksi koirahotelliin etelänmatkan ajaksi? Vai olisiko parempi kysyä kasvattajalta (pennulle tutusta ympäristöstä viikon hoitopaikkaa? Vähän raastaa viedä noin pientä. Vai teenköhän niinkuin edellisen koirani kanssa eli 11 vuotta ilman matkoja??????

Mulla kokemusta kolmesta koirasta, jotka on tulleet meille 8 viikon ikäisinä. Muut koirat on olleet vanhempia tullessaan ja valmiiksi "oppineita."

Kaikki mun kolme pentuani on olleet täydellisen sisäsiistejä vasta n. 7-8 kuukauden iässä. Sen jälkeen ei ole yhtäkään pissaa tai kakkaa ollut sisällä. Eli kyllä se koira aina lopulta oppii sen sisäsiisteyden, vaikka jossain vaiheessa tekiskin mieli tukkaa repiä. Eli ei kannata huolestua, vaikka se ei olisikaan kaikkea oppinut vielä alle puolivuotisena, vaikka ne ystävien ja tuttavien koirat olisivatkin olleet niin mahdottoman helppoja ja siistejä jo neljä- ja viisikuisina jne.

Tämän viimeisimmän kanssa ajattelin minäkin, että se ei ikinä opi olemaan repimättä tapetteja ja jyrsimättä huonekaluja, mutta kylläpä vain on oppinut, vaikkei ole sen kummemmin opetettukaan. Sohva on vähän hurjan näköinen ja menee lähitulevaisuudessa vaihtoon, mutta omaa tyhmyyttämmehän on, kun annettiin pennun olla sohvalla. On se siinä edelleenkin, mutta ei enää jyrsi eikä kynsi sitä. Sohvatyynyn se voi kiskoa lattialle, mutta ei sitten sen kummempaa. Kaikki lattiat on täynnä sen leluja, mutta pitäähän lapsella leluja olla. Koiramme on nyt 1 vuosi ja 3 kk vanha. "Pahin" pentuus on siis jo ohi ja nyt on jo helppoa.

Eli sanoisin kolmen koiranpennun kokemuksella, että ensimmäinen vuosi on haasteellinen, mutta ei sekään mikään ylivoimainen koetus ole. Täytyyhän koiranomistajan sen verran aktiivinen olla, että jaksaa opettaa ja touhuta koiransa kanssa, muutenhan kannattaa ottaa sitten mieluummin pehmolelu istumaan nojatuoliin.

Mutta tietysti helpointa on ottaa koira valmiiksiopetettuna. Meille on tulleet koirat 2-, 3-, ja 6-vuotiaina. Kaikki sopeutuivat meille hyvin, muutama ensimmäinen yö oli jollekin niistä hankala, mutta sitten meni tosi hyvin. Jokainen koira on ollut meille äärimmäisen rakas.

En veisi kyllä muutaman kuukauden ikäistä pentua mihinkään koirahotelliin, en vaan haluaisi koiralleni sellaista kokemusta. Onko pakko lähteä jollekin etelänmatkalle? Kyllä minä siirtäisin matkaa yhdellä vuodella. Ei koira estä matkustamista, mutta noin pieni on kyllä ikävä jättää jonnekin vieraisiin. Isommalle koiralle voisi hankkia hoitajan, joka kävisi koiraa ulkoiluttamassa ja ruokkimassa ja pitämässä sille seuraa päivittäin, meillä toimii tällainen vastavuoroisuus yhden ystäväni kanssa. Mutta viime kesänä, kun tämä nykyinen pentumme oli niin pieni, lomailimme kotimaassa ja koira oli mukana.

Et ole yksin. Tuntuu, että kaikki menee tämän pikkupennun kanssa vaikeimman kautta...

- pentu on ylienerginen ja säntäilee pitkin asuntoa etenkin illalla kun pitäisi rauhoittua nukkumaan
- ei anna yhtään omaa rauhaa, ei mene nukkumaan omaan vuoteeseensa vaan roikkuu perässä ja tunkee syliin niin kauan kun ihminen on valveilla
- ei voi eristää, kun alkaa mesota niin että naapurit häiriintyvät
- ei syö penturuokaa, vain liha kelpaisi, edes nakit tai piimä eivät maistu
- rimpuilee ja näykkii jos joutuu pitämään aloillaan, kynsien leikkaaminen ym aivan tuskaa
- repii vaatteita, verhoja jne eikä keskity sallittuihin leluihin
- ei millään pissaa tai kakkaa ulos, oikein pidättelee sisään saakka
- ei miellyttämisen halua, tiukoilla kielloilla ei ole tehoa

Meillä kohta 3kk ikäinen pentu.Ottaessamme tiesimme että töitä se vaatii ja kuria.Kolme lasta kasvattaneena tiesimme että ainakin vähän voi verrata pentua pieneen vauvaan/lapseen.Hetkeksikään ei voi unohtaa kasvatusta.Tiesimme sen myös että menee aikaa kunnes opit menee perille,kaikki opit tuskin koskaan,sillä koirallakin on uhmaikiä niinkuin lapsillakin.Jo kuukaudessa huomaa miten paljon pentu on oppinut.Sisäsiisteys alkaa olla jo 90%,ja jos herää yöllä ulos pyyntöön niin ei sattuisi vahonkoja enää yhtään.Jos lattialle tulee vahinko se tulee yleensä lehden päälle,siitä emme rankaise millään lailla,emmekä huomioi sitä mitenkään.Pentu osaa jo odottaa maltilla ruokaa,istua ja odottaa.Yöt menee toisessa huoneessa omassa petissä,alkuun olimme samassa huoneessa,ikävä itkuja ei ollut juuri lainkaan.Pentu tietenkin järsii paikkoja mielellään mutta lelut ovat sitä varten ja luut.Yksi vanha kenkäkin on riittänyt siihen.Ja jos järsii kiellettyjä juttuja ,on sitten oltava näköjään huomioimatta sitä,siirrämme sen huomion silloin muuhun .Eli kun ei heru kiitosta niin koira tekee näköjään sellaisia asioita josta heruu kiitos ,silitys ja makupala,ja niitä makupaloja menee tuossa kasvatusvaiheessa paljon.Eikä makupalat ole sen kummempia kuin oma ruokamuro.
Ja pennulla on oma aikataulunsa riehua ,syödä ja nukkua.Kun riehuu ja ulkoilee sen kanssa ,maistuu ruoka ja unikin.Pöydästä kerjääminen on kielletty alusta alkaen,kyllähän se uhmaa sääntöjä mutta niistä ei jousta lapset eikä aikuiset.Väkivaltaa emme käytä milläänlailla pentumme kasvatukseen.
Kyllä noin pieni pentu osaa olla ärsyttäväkin oikeasti,riehakkuudellaan.Itse ajattelen niin että se on vaan iloisuutta jaa sehän ei ole pahasta koskaan.
Pentuaika on tietyllä lailla raskasta mutta ihanaa.Kovaa vauhtia se oppii ja kehittyy,nautimme näistä päivistä koska siitä kasvaa kokoajan meidän kaveri metsälle ja lenkkipoluille.Ja mitä me teemme sen eteen nyt ja miten me sen kasvatamme ,näkyy sitten myöhemmin.Yllättävää miten se heti kennelissä jo oli meidän koira ,päivääkään ei ole tarvinnut harmitella.

Itsellä nyt 6kk pentu, ensimmäinen koirani joten olin aika pihalla asioistakun sen otin, vaikka koko nuoren ikäni olen koirista ollut kiinnostunut ja tietoa ammentanut :D

Monesti on tullut sellainen epätoivon tunne ja parisen kertaa miettinyt että mitä sitä tulikaan tehtyä, ja tulee varmasti edelleen.
Muistan itse kun mietin että oppiiko pentuni esim. koskaan sisäsiistiksi kun välillä näytti siltä ettei se yritä pidätellä sisällä ollenkaan.. mutta kuin huomaamatta kehitystä alkoikin näkyä ja sitten yksi päivä huomasin töistä kotiin palatessani ettei lattialla ollut yhtään jätöstä, yölläkin alkoi jaksaa nukkua joskus jopa sen 10h putkeen ilman tarvetta mennä tarpeilleen :)

Sellainen riiviö on kyseessä että hermot on lähellä mennä monesti, mutta niin se vain on että ensin sitä hermostuu pennulle ja heti perään ei voi olla hymyilemättä kun koira tekee jotain hassua ^^
Kai se on sitten se voima mikä auttaa jaksamaan, siis sellainen aito valehtelematon ilo minkä koirani minulle aiheuttaa tahattomastikin =)
Olen myös huomannut että sellaista yleistä stressaantuneisuutta ei ole enään niin paljon, mitä minulla yleensä on ollut ja tietty tulee ulkoiltua enemmän mikä on aina hyvästä.

Ei tää kaveri vielä täydellinen kotikoira ole, ikänsäkin puolesta vielä ihan pentu, mutta pikku hiljaa alkaa hyvin sujumaan arki ja koira alkaa hahmottamaan paikkaansa.

Koiran kasvatus vaatii kärsivällisyyttä,huumorintajua ja mielikuvitusta! pitää ymmärtää että koiratkin on yksilöitä, kaikilla ei välttämättä tehoa samat keinot ja joskus jokin yllätäväkin asia saattaa auttaa viestien perille menemisessä. Harvemmin ne meitä tahallaan kiusaavat. Pitää vaan löytää sellainen yhteinen sävel..

Kunnes pentu on täysi-ikäinen! Mitäs ajattelit????

KAIKKI jotka ovat ottaneet selvää asioista ja perehtyneet pennun hankintaan ENNEN sen pennun ostamista TIETÄVÄT jo millaista pennun kanssa on!
Ei siihen enää e jo pennun hankittua ole mitään tarvetta!
Hankitko siis pennun vain tehdäksesi pennut sillä ja tienataksesi rahaa sillä?
Tyypillistä PENTUTEHTAILUA!
No ÄLÄ hanki niitä pentuja vaan keskity voimalla sen oman pentusi kasvatukseen ja hoitoon!
Ei koiranpentua (tai muuta eläintä) tai lasta hankita vain jonkin päähänpiston johdosta.
Niitä HARKITAAN ja mietitään miten se sopii yhteen oman elämäntyylin kanssa!
Miten nämä "lapset" jotka elävät hetken mielijohteiden mukaan (kasvamatta koskaan aikuisiksi) voitaisiin estää hankkimasta eläimiä tai lapsia????

"KAIKKI jotka ovat ottaneet selvää asioista ja perehtyneet pennun hankintaan ENNEN sen pennun ostamista TIETÄVÄT jo millaista pennun kanssa on! "

Heh, ei se kyllä tosiaankaan näin mene, ei koiranpennun eikä ihmisvauvan kohdalla :D. Ei kukaan voi väittää että tietää millaista se on ennen kuin on siinä tilanteessa, juuri sen tietyn pennun/vauvan kanssa. Ihan kuin kirjoista löytyisi kaikki se tieto, saati se miltä se sitten tosi tilanteessa tuntuu!!! Eihän sitä voi kukaan etukäteen tietää!!!

Ärsyttää vähän tuo tekopyhyys näissäkin vastauksissa. Oletetaan että ap:n kaltaiset ovat eräänä aamuna heränneet ja päähän putkahtanut ajatus että minäpä haluan koiran ja samana päivänä sellaisen varannut. Suurin osa on varmasti miettinyt pennun hankintaa ja tietänyt riskit. Pentu voi olla tosi raskas hoitaa, tai sitten tosi helppo. Yleensä jotain tuolta väliltä.

Luovu hyvä ihminen tuosta koirasta!!! Selvästikin huomaa ,ettet ole ollenkaan koiraihminen!!! Vai onko tämä provo???

raskastahan se on aivan kuten vauvan kanssa. mietippä itse kun sinut erotetaan kaheksanviikkoisena emostasi? niimpä.. pentu on sisäsiisti vasta noin puolen vuoden ikäisenä,silloiin sen rakko on vasta täysin kehittynyt. sanomalehdet sisällä vain hidastavat prosessia koska pentu oppii ensin lehdelle mutta sitten se onkin vaikeaa kun se pitäisi opettaa lehdiltä ulos. pentu on ihan wtf? äsken sain pissiä lehdelle nyt en saakkaan. joten ota ne lehdet kokonaan pois. ja kyllä pennun koulutus on tietenkin loppuikäistä mutta sanotaanko näin että siinä puolen vuoden ikäisenä pentu alkaa oppimaan jo talon tavoille ja alkaa helpottamaan. ja ei niillä nartuilla noin vaan pentuja tehdä. ne täytyy käyttää näyttelyissä ja tohtorilla ymsyms tarkistuttaa polvet ynnä muut ettei seuraavalle sukupolvelle tule sitten mitään perinnöllisiä sairauksia.

Minulla on kohta 11 viikkoinen sheltti uros ja olen aika neuvoton välillä.. HELP, mitä tehä pennulle joka vaan roikkuu lahkeessa ja puree käsiä ku HULLU! ja järki meinaa mennä..? miten sitä voi opettaa... en ymmärrä enää tota.. vai onko kaikki pennut sellasia? En halua liikkua asunnossani enkä leikkiä sen kanssa, kun se vain roikkuu lahkeessa ja puree NIIN kovaa... Joskus laitan sen vain eri huoneeseen kun en keksi muutakaan.

Juuri pentueen maailmalle laittaneena kuullostaa kauhealta! Pentu on pentu ja tarvitsee sitä opetusta ja kasvatusta vielä kauan. Miksi hankkia koira jos siihen ei selvästikkään ole valmis?? Oma emäkoirani ei halunnut pentujaan juuri komentaa, joten tiedän että iso osa koulutus vastuusta on uusilla kodeilla, ja ne pärjäävät siinä loistavasti. Itselle jäi tästä pentu kotiin, ja lisäksi on alle puolivuotias pentu, sekä pari aikuista koiraa. Rotuni on pysäyttävä paimenkoira, ja pennuilla löytyy kyllä totisesti paimennus viettiä, mikä ilmenee mm. eteenkävelynä, lahkeesta napsimisena jne. Mutta jokainen pentu oppii ennemmin tai myöhemmin, pennuille sattuu vahinkoja, nekin vähenevät ja ajankanssa loppuvat. Harva kai menettää hermojaan jos kävelemään opetteleva lapsi ei pysykkään pystyssä vaan kaatuu?? Ei se koiran pentukaan ***ttuillessaan pure kaikkea mitä eteen tulee, se ihan vaan toteuttaa luontaista taipumustaa, tai ei se ilkeyttään sisälle pissi, vaan kun hätä yllättää niin se pissi tulee. Elämästä niin aikuisen koiran kuin pennunkin kanssa pitäisi nauttia, eikä kokea sitä rasitteena. En itsekkään ole haltioissani että vanhempi pentu on purrut reiän seinään, tai siitä että päivästä toiseen saa luututa lattioita. Mutta sellaista on pentukoiran omistajan arki.

Ja jos mietit nartun pennuttamista, mietippä mitäs jos ei menekkään kuin elokuvissa, jos vaikka narttusi sairastuu/kuolee eikä pýsty pentujaan hoitamaan, onko ihanaa ruokkia pullolla kahden tunnin välein mahdollisesti toistakymmentä pentua, jotka eivät huoli pullomaitoa, maito on liian kuumaa/kylmää, toimittaa suolet, aloittaa rumba alusta siinä vaiheessa kun viimeinen on syötetty ja pissitetty, valvoa ainakin kolme viikkoa? Sen jälkeen moppi kasvaa käteen kiinni, ruokaa kuluu pentumäärästä riippuen jopa reilu 15 kg viikossa, pissiä ja kakkaa on joka paikka täynnä, kaikki mihin hampaat ylettävät tuhotaan? Kotisi muuttuu yleiseksi kyläilypaikaksi, omaa aikaa ei ole ainakaan kahteen kuukauteen. Sen ajan mitä et käytä siivoamiseen käytät pentujen totuttamiseen vaikka mihin mahdolliseen ja mahdottomaan, aloitat sisäsiisteyden opettamisen niille kaikille 12 pennullesi. Lisäksi kannat parin kuukauden tilisi eläinlääkärillesi. Osa pennuista ei mahdollisesti löydä ajallaan kotia vaan jäävät ilahduttamaan sinua muutamaksi ylimääräiseksi kuukaudeksi, ja vaativat luonnollisesti jokainen enenevän määrän huomiota joka ikinen päivä. Sitten kun pennut ovat maailmalla päivystät puhelinta, milloin jollakin kasvatin omistajalla on sitä tai tätä ongelmaa, koirassa on sitä ja tätä vikaa.. Vuoden päästä suunnilleen on aika alkaa pelkäämään terveys tuloksia. Kaiken bonuksena on kateellisten kollegoinen "mainonta" jota he surutta jakavat koiristasi mukaan lukien pentueesi. Kehoitan todella miettimään tarkaan, miksi haluat ne pennut teettää jos yhdenkin pennun kanssa meinaa loppua järki!!!

Puremista voi hillitä mm. kimeällä kiljahduksella ja huomiota jättämisellä. Sekä tarjoamalla sallittua purtavaa tilalle. Eristäminen toimii silloin kun pentu päästetään eristyksestä pois heti kun haluttu tulos (esim rauhoittuminen, haukkumisen lopettaminen jne.) on saavutettu. Jos se unohdetaan tunniksi toiseen huoneeseen, ei se enää "muista miksi sinne joutui". Vaatii viitseliäisyyttä viedä pentu toiseen huoneeseen, portti kiinni, mennä päästämään 20 sek jälkeen pois, viedä puolen minuutin päästä uudelleen . Asiallista luettavaa Tuire Kaimion Pennun kasvatus.

Suurin osa kasvattajista käyttänee lehtiä pissialustana, ja en niitä kokonaan jättäisi pois -> pennulla pitää olla joku luvallinen pissipaikka ellet ole 24/7 valmis päivystämään ja kiikuttamaan ulos 20 min -2 tunnin välein. Pentu voi jännittää jos se vaan lykätään yksin pihalle tai muuten kokee olonsa turvattomaksi ja siksi pissii vasta sisälle tultua. Leiki pennun kanssa pihalla, tee sen olosta turvallista, kehu kun tekee ulos. Ei mitään huomiota kun tekee sisälle (ei varmaan vaippaikäiselle lapselle anneta tukkapöllöä jos vaippaansa tekee). Ja toruminen saa pennun vaan jännittämään pissimistä entisestään joten pyrkii tekemään tarpeensa salaa. Pentu viedään ulos aina kun herää, on syönyt, leikkinyt hetken, tulet kotiin jne. Pentua seuraamalla ja oppii kyllä näkemään koska on pihalle mentävä.

Tää ketju pitäis kyl pitää ylhäällä koiran pentua miettiville, et tietää ettei pentuaika tai koiran ottaminen yleensäkään ole aina ruusuilla tanssimista.

Oon 13 ja sain 2 siperianhusky sisarusta meille.:) Ne tuli juhannuksena vuoden , ja ei ollu helppoa niitä kouluttaa yksin ,mut onnistuin kuitenki! Se sisälle pissiminen ja kakkiminen lähti kun niistä tuli vanhempia , ja paljolla huomiolla ja ulosviennillä:D
Aluks ku vein niitä samaa aikaa ulos, ne kokoajan halus leikkiä toistensa kanssa , pentujakun oli;) Sit vielä ku asutaan keskustassa , nii oli kokoajan kiinnostavia ihmisiä joita piti päästä morjestamaa:D Nyt eivät vedä hihnassa , vaikka kyllä mä niiden kanssa puolet lenkistä menen juosten..:) Ja se on hauskaa ku jotkut ihmiset menee kadun toiselle puolelle kävelee ku lapsi tulee 2 huskyn kaa vastaa(;
Tosin ihan harmittomia ovat , ei vahingoittaisi kärpästäkään!:D
Hoidan koirat ite , koska kinusin niitä tosi kauan ja lupasin hoitaa niitä kun ne on mun , oli se pentuikä aika raskasta mutta siit päästii!;D

Minä olen 14 ja minulla on kaksi koiraa toinen on karjalankarhukoira ja toinen on paimen koiran sekoitus, paimen koiran kouluttaminen oli helppoa mutta karjalan karhukoira vaati enemmän, sillä paimen koirilla on pehmeämpi luonne kuin riistaviettisillä karjalankarhukoirilla. Puoli kuristus panta on kätevä koirien koulutuksessa siihen ettei koira veä hihnassa. Itse olen opettanut koiramme siten sisä siisteiksi, että koiran sisälle pissattua uitan koiran kuonoa pissassa ja torun, Taas kun koira pissaa ulos kehun koiraa ja annan sille namuja, jolloin se tajuaa sen että, ulos pissaaminen on oikein ja sisälle pissaaminen väärin. Voi kuulostaa kovin rankalta, mutta koira oppii nopeaa sen asian ja ei ole vaikeaa!:))

Pentuvaihe on ohi kuule nopeasti! Mieti, koirasi tulee elämään jopa 10 vuotta, ja tuota vaihetta on vain joitakin kuukausia! Koulutus-tottelemattomuus vaihetta pari vuotta! Kun koirasi on keski-ikäinen, oikein mallikelpoinen, kävelee nokka pystyssä räksyjen ohi niin kyllä oli palkitsevaa nuo pari ensimmäistä vuotta, eikö!

Koira on pitkäikäinen kaveri. Koira on se palkinto, jota sinä odotat.

Tottakai koiranpentu työtä teettää, en sitten tiedä onko sinulla lapsia, mutta ne vasta sitä sitten teettääkin, joten voin kertoa, että pentu on kuitenkin 1000 kertaa helpompi tapaus jos vaan viitsii pienen aikaa kestää pientä rasitusta. Lapsista seuraa kärsimystä läpi koko elämän , hahahaha

kyllä pentua jaksaa jokainen kasvattaa ja kouluttaa jolla on kärsivällisyyttä ja joka jaksaa..onneksi sentään nukkuu paljon niin saa välillä hengähtää. mutta loppupeleissä ei se niin vaativaa ole, pitää kuitenkin elää ihan normaalia elämää vaikka pentu muuttaisi taloon. eikä saa ottaa liikaa stressiä:)

ja kyllä pentu sisäsiistiksi oppii kun ei luovuta. toiset oppii toisia nopeammin toiset hitaammin..

Narrtukoiralla on pakko teettää pennut tai se kuolee johonkin sairauteen jota en muista