Metsästäjäliiton sivulla kerrotaan mm. minkin siirtoistutuksista Suomen luontoon. Tekstistä käy ilmi millaista asiantuntemusta ja luonnon tasapainon ymmärtämistä nykyisen metsästyksen historia edustaa.
"...Minkkejä tuotiin 1920-luvulla tarhattavaksi Norjaan, Ruotsiin ja Suomeen. Kiinnostus tätä pohjoisamerikkalaista näätäeläintä kohtaan oli suuri, olihan sen nahka turkiksena kaunista, kestävää ja kevyttä - sekä kallista.
Minkintarhauksen lisääntyessä näitä kieltämättä kauniita eläimiä pääsi pakenemaan luontoon. Niinpä kaikissa edellämainituissa pohjoismaissa luonnossa eläviä minkkejä tavattiin jo 1930-luvun alkuvuosina. Vielä tuolloin ei kuitenkaan osattu aavistaa, millainen riesa minkeistä aikaa myöten koittaisi monille alkuperäislajeillemme.
Harmin sijasta metsästysviranomaiset niin meillä kuin itänaapurissammekin olivat pikemminkin innoissaan, olihan riistamaille kotiutumassa laji, jonka pyynnillä tulisi olemaan huomattavaa taloudellista merkitystä.
Minkin leviämistä luontoon pyrittiin jopa nopeuttamaan siirtoistutuksin. Itänaapurit istuttivat minkkejä Venäjän Karjalaan 1930-luvulta alkaen. Määrästä ei ole tarkkaa tietoa, minimiksi ilmoitetaan 300 yksilöä. Reilusti yli kymmenkertainen määrä vapautettiin Muurmanskin alueelle.
Suomalaisissa riistahistorioissa ei pahemmin löydy edes mainintaa siitä, että siirtoistutuksia tehtiin myös Suomessa. Maa- ja metsätalousministeriön kalastus- ja metsästysosaston ylijohtajana pitkään toiminut Tauno V. Mäki kertoi kuitenkin usein, kuinka hän siirtyi 1930-luvulla Kemi-yhtiön palveluksesta ministeriön leipiin Lappiin porotalouden tarkastajaksi. Valtion palveluksessa ensimmäisiin virkatehtäviin kuului minkin istuttaminen Lappiin. Tauno muisti kuitenkin aina mainita, että hänen istutustensa vaikutukset jäivät olemattomiksi, sillä jo seuraavilla Rovaniemen markkinoilla oli myytävänä sama määrä minkinnahkoja kuin hän oli eläimiä luontoon päästänyt. Aina välillä häntä kyllä kaihersi ajatus, että jospa sittenkin määrä ei olisikaan ollut sama, vaan jotkut olisivat jääneet jatkamaan sukua uusilla asuinseuduillaan.
Mahdotonta ei olisi, että minkki-istutuksia olisi tarkoituksellisesti suoritettu muuallekin, olivathan erämiehet ja riistaviranomaiset kymmenien vuosien ajan innokkaita tuomaan meille uusia lajeja ja laajentamaan kotimaisten lajien elinalueita."
http://www.metsastajaliitto.fi/index.php?option=content&task=view&id=375&Itemid=441
"...Minkkejä tuotiin 1920-luvulla tarhattavaksi Norjaan, Ruotsiin ja Suomeen. Kiinnostus tätä pohjoisamerikkalaista näätäeläintä kohtaan oli suuri, olihan sen nahka turkiksena kaunista, kestävää ja kevyttä - sekä kallista.
Minkintarhauksen lisääntyessä näitä kieltämättä kauniita eläimiä pääsi pakenemaan luontoon. Niinpä kaikissa edellämainituissa pohjoismaissa luonnossa eläviä minkkejä tavattiin jo 1930-luvun alkuvuosina. Vielä tuolloin ei kuitenkaan osattu aavistaa, millainen riesa minkeistä aikaa myöten koittaisi monille alkuperäislajeillemme.
Harmin sijasta metsästysviranomaiset niin meillä kuin itänaapurissammekin olivat pikemminkin innoissaan, olihan riistamaille kotiutumassa laji, jonka pyynnillä tulisi olemaan huomattavaa taloudellista merkitystä.
Minkin leviämistä luontoon pyrittiin jopa nopeuttamaan siirtoistutuksin. Itänaapurit istuttivat minkkejä Venäjän Karjalaan 1930-luvulta alkaen. Määrästä ei ole tarkkaa tietoa, minimiksi ilmoitetaan 300 yksilöä. Reilusti yli kymmenkertainen määrä vapautettiin Muurmanskin alueelle.
Suomalaisissa riistahistorioissa ei pahemmin löydy edes mainintaa siitä, että siirtoistutuksia tehtiin myös Suomessa. Maa- ja metsätalousministeriön kalastus- ja metsästysosaston ylijohtajana pitkään toiminut Tauno V. Mäki kertoi kuitenkin usein, kuinka hän siirtyi 1930-luvulla Kemi-yhtiön palveluksesta ministeriön leipiin Lappiin porotalouden tarkastajaksi. Valtion palveluksessa ensimmäisiin virkatehtäviin kuului minkin istuttaminen Lappiin. Tauno muisti kuitenkin aina mainita, että hänen istutustensa vaikutukset jäivät olemattomiksi, sillä jo seuraavilla Rovaniemen markkinoilla oli myytävänä sama määrä minkinnahkoja kuin hän oli eläimiä luontoon päästänyt. Aina välillä häntä kyllä kaihersi ajatus, että jospa sittenkin määrä ei olisikaan ollut sama, vaan jotkut olisivat jääneet jatkamaan sukua uusilla asuinseuduillaan.
Mahdotonta ei olisi, että minkki-istutuksia olisi tarkoituksellisesti suoritettu muuallekin, olivathan erämiehet ja riistaviranomaiset kymmenien vuosien ajan innokkaita tuomaan meille uusia lajeja ja laajentamaan kotimaisten lajien elinalueita."
http://www.metsastajaliitto.fi/index.php?option=content&task=view&id=375&Itemid=441
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipa hyvä kirjoitus. Miltä tuntuu olla suomen paras minkkiasiantuntija. Vanhoihin asioihin keskittyminen vie pois aikaa tulevaisuuden miettimiseltä. En kuitenkaan sano että historian tunteminen on pahasta. Nämä asiat on vaan opittu jo ala-asteen ympäristöopin tunnilla. Nyt vanhempana voisi keskittyä johonkin vaikempaan asiaan. Nykyisellä pakolaispolitiikalla siirtoistutetaan Suomea koko ajan. vuosien kuluttua nähdään onko tästä haittaa alkuperäiväestöllemme.