Tulin siis raskaaksi nyt jo edesmenneessä parisuhteessani, joka päättyi miehen alkoholin käyttöön. Ero oli kova paikka hänelle, mutta myös minulle. En ollut kuvitellut saavani lasta "yksin". Aluksi mies jaksoi vakuutella juomattomuuttaan, aneli mahdollisuutta,aina vaan. Sitten alkoi oikeudella uhkaaminen; lapsen synnyttyä hän tulee tekemään kaikkensa, että saa lapsen itselleen etc. Nyt tilanne on taas muuttunut, lapsi ei kuulemma ole hänen. Isyystestiin suostun tietenkin, koska ei ole mitään epäilystä tulevan pienokaisen isästä.
Nyt kuitenkin haluaisin kysellä, että onko tällä miehellä oikeasti mahdollisuus "ottaa" lapsi minulta? Minulla on ennestään yksi lapsi, vakituinen työ, asunto jne. Olen hyvin peloissani tulevaisuuden suhteen, koska pelkään tätä miestä..en niinkään fyysisellä tasolla, vaan noiden huoltajuus- yms. asioiden suhteen. Olen tutustunut yhteis- ja yksinhuoltajuuksiin jo ensimmäisen lapseni kohdalla, ja yksinhuoltajuuden haluaisin ehdottomasti. En haluaisi kuitenkaan millään tavalla kieltää lapsen oikeutta isäänsä kohtaan.. en vain haluaisi elää varpaisillani koko ajan.
Onko joku muu teistä ollut joskus vastaavassa tilanteessa? Haluaisin niin kovasti nauttia täysin rinnoin potkivasta ihmeestä ja kasvavasta mahasta ilman ikävää varjoa.
Nyt kuitenkin haluaisin kysellä, että onko tällä miehellä oikeasti mahdollisuus "ottaa" lapsi minulta? Minulla on ennestään yksi lapsi, vakituinen työ, asunto jne. Olen hyvin peloissani tulevaisuuden suhteen, koska pelkään tätä miestä..en niinkään fyysisellä tasolla, vaan noiden huoltajuus- yms. asioiden suhteen. Olen tutustunut yhteis- ja yksinhuoltajuuksiin jo ensimmäisen lapseni kohdalla, ja yksinhuoltajuuden haluaisin ehdottomasti. En haluaisi kuitenkaan millään tavalla kieltää lapsen oikeutta isäänsä kohtaan.. en vain haluaisi elää varpaisillani koko ajan.
Onko joku muu teistä ollut joskus vastaavassa tilanteessa? Haluaisin niin kovasti nauttia täysin rinnoin potkivasta ihmeestä ja kasvavasta mahasta ilman ikävää varjoa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
täällä vähän samankaltainen tilanne. poika on nyt reilu vuoden ikäinen. isä on välissä kiinnostunut jolloin on käynyt katsomassa ja alkaa uhkailla oikeudella jos en lasta anna hänen mukaansa (heillä ei siis ole minkäänlaista suhdetta koska ei juurikaan ole ollut meidän elämässä) välissä taas alkoholi vie niin hyvin mukanaan että voi mennä yli puoli vuottakin ettei kuulu mitään. pidän niistä hiljaisista ajoista.. silloin saadaan rauhassa pojan kanssa elää elämäämme eikä kukaan uhkaile tms. en ole missään vaiheessa kieltänyt tai estänyt miestä tapaamasta lastamme. mutta kuolisin huolesta jos joutuisin lapsen antamaan esim viikonlopuksi hänen mukaansa (en tiedä missä ja miten hän asuu, eikä hänellä ole minkäänlaista kokemusta lastenhoidosta) en myöskään usko että hän rakkaudesta lasta haluaisi ottaa koska on aina niin pitkiä aikoja jolloin ei ole edes kiinnostunut kuulemaan lapsen kuulumisia, enemmänkin sillä että tekisi minulle kiusaa koska tietää että pelkäisin lapsen turvallisuuden puolesta. miehellä myös rikollistaustaa. olemme käyneet ihan virallisestikkin keskustelemassa tapaamisista ja onneksi myös ammatti-ihmiset olivat minun puolellani ja isä saa tavata lastaan valvotusti ja muutaman tunnin kerrallaan. mutta aina kalvaa pelko siitä että mitä jos käytäntö joskus muuttuu? ja uhkailut oikeudenkäynneillä ym jatkuvat edelleen.. mutta toistaiseksi ne ovat olleet pelkkiä viinanhuuruisia puheita. toivoisin enemmän kuin mitään että saisin elää poikani kanssa rauhassa, tavallista elämää.
Hyvät äidit, huolenne on turha, ensinnäkin huoltajuuskiista oikeudessa ei ole mikään pikkujuttu vaan monen kuukauden prosessi, ja ei todellakaan mikään ilmainen
(asianajaja kulut) joten tuskin isä jaksaa oikeasti lähteä tälle tielle. Toisekseen, lapsi pyrittään aina sijoittamaan ensisijaisesti äidilleen
(tai siis vanhemmalle joka on lapselle läheisempi, yleesä se on äiti)
Äidin ensisijaisen huollon saattaa kumota ainoastaan näyttö alkoholi/huume/psyyke yms. ongelmasta.
(ja vain isän sana ei kelpaa todisteeksi, tarvii olla selkeää näyttöä) Teidän tapauksissanne tuskin näyttöä tällaisista on, lisäksi te äidit olette olleet lapsenne jokapäiväiset huoltajat tähänkin asti, miten joku alkoholisoitunut sillon tällön isä voisi asian muuksi muuttaa? Ei mitenkään!!
On pakko naurahtaa kohdalle "joten tuskin isä jaksaa oikeasti lähteä tälle tielle". Meillä isä lähti. Istunto on kuukauden päästä ja aiheena lapsemme huoltajuus ja elatusapu.
Alunperin koko asia lähti siitä, että isä ei suostunut allekirjoittamaan määräaikaisen sopimuksen päättymisen jälkeen uutta elatusapusopimusta. Laitoin asian vireille oikeusaputoimiston kautta, koska riitelimme siitä nimen laittamisesta paperiin. Joulukuussa sitten uudessa lastenvalvojatapaamisessa piti allekirjoittaa tapaamissopimuksen täydentävää osaa, jossa olisi ollut juhlapyhien vuorottelut vuorovuosittain. Ei kelvannut lapsen isälle, jätti senkin allekirjoittamatta (tällä hetkellä tapaa lastaan joka toinen viikonloppu ja on siihen erittäin tyytymätön). Olen tarjonnut arki-iltatapaamisia, pidennettyjä viikonloppuja, eikä ole kelvannut. Outo mies, silti tyytymätön kaikkeen.
Hän sitten tammikuussa päätti, että hakee lapsen huoltajuutta ja multa elatusapua. Haaste sisälsi x ja y määrän valheita, jotka kumosin kaikki todisteideni avulla ja nyt on istunto tulossa, koska edelleenkään lapsen isä ei luovuta. En tiedä mitä nyt siellä on edessä. -.-
Koko juttu on ollut niin henkisesti todella raskasta, kun tämä kaikki on ollut pelkkää kiusaamista eron jälkeen exältä.
Eli onko näin että äiti jolla on/oli alkoholi-ongelma (on todisteita) ei voi saada yksinhuoltajuutta?
Tämä äiti on nyt menossa oikeuteen asiansa kanssa, eli haluaa yksinhuoltajuuden. Isä ei sitä halua antaa koska ei nää tähän mitään syytä.
Onko mahdollista että isä joutuu maksamaan kaikki oikeudenkäyntikulut??
Huoltajuuskiistassa lapsi pyritään sijoittamaan aina ensisijaisesti äidilleen, mutta tottakai oikeudessa pyritään myös saamaan kokonaiskuva molempien vanhempien tilanteesta (plussat/miinukset) niin että oikeus osaa katsoa lapselle luotettavamman/turvallisemman kodin.
Yleensä oikeudenkäyntikulut maksaa se joka sinne oikeuteen halunnut lähteä
(ei kata asianajaja palkkioita, vaan ne maksaa molemmat itse) mutta usein huoltajuuskiistassa oikeudenkäyntikulutkin menevät puoliksi.
Ja siis huoltajuuskiistojakin voi olla kahdenlaisia.... toisessa tapellaan siitä kumman vanhemman luona lapsi asuu vakituisesti kun yhteishuolto
JA
Toisessa taas siitä pelkästä huoltajuudesta, eli lapsen asuin paikka on selvä mutta kiistellään vaan onko papereissa yhteis vai yksinhuolto nimike.
Lapsen asuinpaikaksi määrätään se, joka on lapselle parempi, olisi se sitten äiti tai isä.
Tässä tapauksessa kyse on pelkästä huoltajuudesta. Taitaa olla niin että äiti haluaa vain kiusata. Yrittänyt jo vaikka mitä ja tämä on nyt kai sitten viimeinen mahdollisuus kun muuten ei ole onnistunut. Eli haluaa yksinhuoltajuuden vaikka ei siihen ole mitään järkevää selitystä miks se pitäis saada.. Toivottavasti joutuu sit maksamaankin suurimman osan kuluista koska isä ei olis halunnu tällästä härdelliä vaan olis voinu ihan muutenkin sopia asioista.
Äiti on ottanut nyt elämäntyökseen että sais ex-miehensä elämän mahdollisimman vaikeeks. On vissiin katkera kun mies yrittää elämässä eron jälkeen eteenpäin ja itsellään alkoholi-ongelma eikä hommat luista muutenkaan. Niin selvää kiusaamista tämä, mitähän isä voisi tälläisessä tapauksessa tehdä? On jo niin väsynyt että meinaa antaa periksi. Onko ainut mahdollisuus se että yrittää unohtaa omat lapsensa ja muuttaa muualle koska äiti tekee elämästä helvetin?? Kuinka tämä äiti ei ymmärrä ajatella omia lapsiaan ja lapsiensa etua että heillä olisi isä? En ymmärrä... joku katkeruus sumentanut ajatukset?
Jos joudut synnyttämään yksin, ilman rakastavan miehen tukea, älä kerro sairaalalle mitään siitä kuka mahdollinen isä on. Ei ole pakko kertoa totuutta, voi sanoa ettei ole varma, tai ei halua ajatella sitä. Kerro vaikka olleesi lomalla raskauden alkuaikoihin, jossain maassa jossa on isän näköisiä ihmisiä. Vaikka Espanjan aurinkorannikolla.. jossa tapasit ihanan ruotsalaismiehen, jonka nimeä et kysynyt.
Kun olet nyt epävarma, älä pahenna tilannetta antamalla valtaa sairaalan kautta yhteiskunnalle!
Sitten kun lapsi on taapero-iässä, voit tutustuttaa hänet ihmiseen, jota isäksi epäilet/tiedät, jos haluat ja jos hän siihen kykenee.
Älä päästä manipuloivaa epätasapainoista ihmistä elämääsi nyt, kun lapsesi kehitys ja terveys on täysin sen varassa miten sinä jaksat elämäsi elää. Synnytyksen jälkeen et todellakaan kaipaa ihmissuhdesotkua ja viranomaisia, vaan rauhallisen kodin.
Puolusta oikeuttasi siihen, ja lapsesi oikeutta rauhalliseen raskaudenaikaiseen kehitykseen ja onnelliseen ympäristöön syntymän jälkeen.
Kun voimasi ovat palautuneet ja jaksat taas ihmissuhdesotkuja, ota yhteys tuohon isäkandidaattiin ja katso onko hän henkisesti kypsä vastuuseen vanhemmuudesta. Voit teettää isyystestin silloin, jos sitä silloin sitten haluat.
Nyt, suojele syntymätöntä lasta ja hänen äitiään, sinua.
onko tosiaan niin nykyään, että sairaalassa kysytään, kuka on lapsen isä ? Ymmärtääkseni laitoksella ei ole voinut isyyttä tunnustaa vaan ainoastaan lastenvalvojalla. onko asia nyt jo muuttunu. ymmärsin, että siitä on vasta ollut puhetta. yleensä vaan juttujen muuttuminen on tuiki hidasta.
Joo ei ne Helsingissä ainakaan kysele mitään. Kyllä lastenvalvoja sitten lähettää kirjeen, kun naimaton nainen saa vauvan. Eikä ne kyllä siellä lastenvalvojallakaan mitään kyselleet.
Hei! Odotin myös yksin, mies lähti ku olin 5. kuulla raskaana. Koko raskauden välit oli erittäin huonot, hän joi holtittomasti ja soitteli usein puheluita missä toivoi meidän kuolevan, milloin syytti että jätin tahallani pillerit ottamatta, millon että lapsi ei edes ole hänen. Sanoi vievänsä lapsen heti kun se syntyy koska minulla on masennusta taustalla, juuri ennen syntymää hän ilmoitti ettei koskaan halua nähdä tai kuulla lapsesta mitään, nimitteli äpäräksi ja minua huoraksi ym. Kävin, ja käyn edelleen terapiassa henkisesti ja fyysisesti erittäin raskaan raskauden takia.
Kun tyttö viimein synty tuli mies katsomaan häntä viikon ikäisenä ja menetti sydämensä hänelle heti, nyt tyttö isänsä sukunimellä ja kummanki suvun silmäterä ja jopa yöpyy isänsä luona :) Vaadin isyystestiä koska en halunnu että myöhemmin tulee mitään epäilyksiä sen suhteen, mies osottautui isäksi ja tunnusti tyttären. Todella huono äiti saat olla että lapsi jollekkin muulle kun sinulle annettaisiin ! Pää vaan pystyyn, ei anneta miesten musertaa meitä!! :)
-Adenna