Ajattelin rohkaista Teitä nuorempia!

Mummu puhuu asiaa.
Onhan niitä avoliittoja ollut, jokunen. Pitkähköjäkin.
Nyt olisi sama määrä avioeroja :) Ja sormuksia piironkissa.
Että kyllä avoliittokin toimii, sen aikaa kun toimii - vaikka iän loppuun.

34 vuotta täyttyy, aviOliittoa, tänä vuonna, että kiitos vaan!

Kyllähän joillakin onnistuu läpi elämän, mutta lueskeltuaan lehtiä. KAuhiaa sattaa
5 avioliittoa ihminen kestää,onko makua enää.

Hienoa, että sinulla tuntuu elo ja olo mieluisalta ja tykkäät avoliitossa elellä.
Jäin minäkin leskeksi, onneksi ehdin 27 vuotta yhdessä elää. Nuorena tahdoin perheen perustaa, sopi minulle hyvin.

On hyvä ja mukavaa, jos joku kertoo Omista ajatuksistaan. Ihan valtavan-valtavan mukavaa ei kuitenkaan ole, jos pyrkii ohjastamaan/tuputtamaan/neuvomaan/opastamaan toisia tekemään siten, kuin itsestä tuntuu. Jokaisella kun on omat ajatukset kaikesta.

Minä toivon niin, että jokainen tekisi juuri niin, kuten itsestä tuntuu.
Avioliitossa ja avoliitossa on aivan ihanaa olla, jos menee hyvin. Riippakivimäinen olo puolestaan tulee, jos yhdessäolo muuttuu huonoksi.

Minullakin oli avoliitto uuden miehen kanssa. Alku oli kerrassaan sadunhohtoinen, mutta muuttui kummalliseksi, eikä mikään ongelmien ratkomisyritykset auttaneet.

Monien pohdintojen jälkeen päätin rohkaistua ja jättää kaiken taakseni.
On parempi olla hyvin (omana itsenään) yksin, kuin huonosti kaksin.
Jos on itselleen rehellinen, niin se tuo tyytyväisyyttä. Mihinkään kulissisuhteisiin en kykenisi.

Sinkkuna oleminen ei mielestäni ole huono asia. Sehän on valinta.
Jos elää yksin, niin eihän se sitä tarkoita, että ei saisi ketään miestä itselleen. Joskus tuntuu siltä, että jotkut niin ajattelevat.

Minunkin lapseni käyvät kylässä:) Vanhin lapseni on jo 35 vuotias, lapsenlapsiakin monta kipaletta. Ihanaa.

"On pikkusen aina epävarma, ehkä ei uskalla niin kinastellakaan."
Tuota en oikein ymmärtänyt. Minulle ei tuntuisi hyvältä elää epävarmassa suhteessa. Ja kyllä se hyvää tekee (molemmille), kun vaimo pikkusen välillä hyppii seinille:) Joku systeemi se sentäs pitää olla, ei liian lälly-lällykään ole hyvä. Joutuu pian alakynteen ja mahdollisesti uhriksi.

Kiitos vain ja tervetuloa. Minulla on rakas ja kultanen avomies ja on oltu yhdessä kymmenen vuotta. Ensin hän kulki viisi vuotta komennustöissä ja vain viikonloppuisin tavattiin. Nyt viimeiset viisi vuotta hän on löytänyt töitä lähempää ja olen saanut pitää kaikki yöt viekussa. Mies on kirvesmies ja ite olen hoitoalalla, tavallisia duunareita.

Olen ollut aviossa kerran ja pari kertaa kihloissa ja muutama avoliitto ennen tätä avoliittoo. Joten aika vikkelä oon ollut. Mut pakko sanoa, aina on vaihtunut parempaan, heh heh.

Minulla on yksi aikuinen tytär ja yksi lapsenlapsi. Miehellä kaksi aikuista lasta muttei lapsenlapsia. Kaikki asutaan aika lähekkäin lähes kävelymatkan päässä ja anoppi myös. Omat vanhempani ovat kuolleet, ja anoppia autellaan yhdessä. Ja ihan hyvässä sovussa ollaan kaikkien ihmisten kanssa.