Osaako kukaan sanoa millainen prosessi tää on? Milloin diagnoosi uudelleen tarkistetaan jos vanhat oireet ei täsmää?
Mulla on siis psykoosidiagnoosi ja lääkitys mut "remissio" eli oon oireeton ekaa kertaa 6v nyt alemmalla lääkityksellä kuin koskaan ennen, Ja nään lääkäriä kerran 6kk. Muuta kontaktia ei ole. Ainut mikä tässä toki haittaa on et pelkään lääkäreitä kuollakseni ja oon kliinisessä ympäristössä kauhusta jäykkä enkä saa paljoa puhuttua-> Näytän siis paljon pahemmalle lääkärien ja hoitajien edessä kuin oikeasti olen.
Mut mun tilanne on parempi kuin koskaan ennen ja haluaisin mennä opiskelemaan. Mut diagnoosi mikä nykysellään ei oikein enään tunnu osuvan
Mulla on siis psykoosidiagnoosi ja lääkitys mut "remissio" eli oon oireeton ekaa kertaa 6v nyt alemmalla lääkityksellä kuin koskaan ennen, Ja nään lääkäriä kerran 6kk. Muuta kontaktia ei ole. Ainut mikä tässä toki haittaa on et pelkään lääkäreitä kuollakseni ja oon kliinisessä ympäristössä kauhusta jäykkä enkä saa paljoa puhuttua-> Näytän siis paljon pahemmalle lääkärien ja hoitajien edessä kuin oikeasti olen.
Mut mun tilanne on parempi kuin koskaan ennen ja haluaisin mennä opiskelemaan. Mut diagnoosi mikä nykysellään ei oikein enään tunnu osuvan
Vastaukset 252
Vanhimmat
Eihän se remissiossa oleva diagnoosi estä sua opiskelemasta. Miksi sulla on sitten lääkitys ja miksi et lopeta lääkitystä jos sulla on virheellinen diagnoosi? Eli minkä takia syöt lääkkeitä,jos mielestäsi syöt niitä ihan turhaan?
Sanoin ettei tunnu osuvan kohdilleen nykyinen diagnoosi. En voi omin luvin lopettaa ja sen takia haluaisinkin että asia tutkittaisiin uudelleen.
Ei se estäkkään itessään. Mutkun tarttisin terapiaa ja en saa sitä nykysen takia. Näin lääkäri sanonu
Jos lääkäri ei ole suositellut terapiaa niin ei se tarkoita sitä että sulla olis väärä diagnoosi. No kerro lääkärille että sä haluat lopettaa lääkityksen koska epäilet että sulla on virheellinen diagnoosi ja syöt turhaan lääkkeitä diagnoosiin jota sulla ei ole.
Kun sairaus (kuten vakava masennus tai muu psyykkinen häiriö) on remissiossa eli oireettomassa tai erittäin lieväoireisessa vaiheessa, toimintakyky katsotaan usein palautuneeksi, jolloin lakisääteiset perusteet hoidolliselle tai kuntouttavalle terapialle raukeavat.
Mihin sinä tarttet terapiaa kun kerta voit hyvin?
Kyllä diagnoosi on ja pysyy mutta tauti ei välttämättä.
Jotta pääsen kouluun? Olen oireeton virallisen diagnoosin oireiden suhteen, mutta sit on muita asioita. En ole siis ikinä ollut töissä enkä omaa edes amistason tutkintoa
Jos olet oireeton niin mihin tarttet terapiaa? jos sinä tarttet neuvoja opiskelupaikan hakemiseen niin tietoa saa mm oppilaitoksista tai te toimistosta. Ei terapia ole sitä vartena että sieltä mennään kysyy miten haetaan opiskelemaan
Pysyy kyllä.
Mulla on psykoosisairausdiagnoosi edelleen, vaikka yhtäkään psykoosia ei ole ollut viimeiseen 22 vuoteen.
Sähköhoito ei poista sairautta vaan vain vähentää oireita
Lääkäriin keskustelemaan asiasta.
Menneisyyttä ei voi muuttaa. Jos katkaisit jalkasi viisi vuotta sitten, ei asiaa enää voi muuksi muuttaa, vaikka jalka nyt on kunnossa. Sama juttu on psykoosien kanssa.
Joo tiedän. Mut jos mun tilanne eri niin diagnoosi voi myös elää.
Miten diagnoosi estää sua opiskelemasta?
Koska tarttisin terapiaa mut en saa sitä nykysen takia. ja kuten selitin mulla on remissio ekaa kertaa ilman et oon saanu mitään muuta tukea kuin lääkkeitä.
En toki tiedä näistä mitään mut 6v lääkitystä ja remissio vasta 4v myöhemmin joka pysyy 50% alemmalla on musta vähän outoa. Olen edelleen täysin oireeton vaikka vähemmän lääkitystä
Eihän se sitä tarkoita jos sulla pienempi annos lääkettä että sulla olis virheellinen diagnoosi. Joten jos sulla on virheellinen diagnoosi niin miksi sinä syöt lääkkeiä jos sinulla ei ole kyseistä diagnoosia. Miksi sinä et pyydä että lääkitys lopetetaan virheellisen diagnoosin takia?
Millasta terapiaa olet hakenut ? Terapia siis on hylätty sun diagnoosin takia vaikka lääkäri on sulle suositellut terapiaa?
Joku mulla on koska sain diagnoosin. Mut enhän minä voi sitä tietää mikä.
Sanoin vaan ettei nykyinen tunnu istuvan. En ole apaattinen enkä tunteeton (paitsi lääkärien edessä koska pelkään niitä kuollakseni) ja muutenkin kaikki sanoo etten vastaa mitä papereissa lukee. Eli nykyinen ei vastaa realiteetteja. Sen takia kysyin miten tää menee kun en vastaa alkuperäisen diagnoosin kuvausta ja olisi siis musta aihetta tutkia diagnoosini uudestaan
Siis en saa terapiaa ollenkaan diagnoosini takia. Lääkäri ei sitä anna
kenelle sä selitit. Lääkärille joka on sen todennut?
Eihän mulla edes ole enään sama lääkäri edes. noi vaihtuu koko ajan
No kerro lääkärille että haluat diagnoosin tarkistamista. Sinä varaat ajan lääkärille.
Sinä et ole siis päässyt juttelee esim psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Miten tämä on sulle perusteltu
Sinä olet siis saanut diagnoosin vaikka sulla ole ollut oireita? Oletko käynyt lukemassa omakannassa. sieltä voit käydä lukemassa
Siis näen vain lääkäriä kerran 6kk. Muuta kontaktia ei ole enkä mä ole sanonut tästä kellekkään lääkärille/hoitajalle koska pelkään niitä
Mut jos tiedän mite prosessi menee niin vanhemmat auttais
Miksi sinä et ota ketään tukihenkilöä mukaan vastaanotolle joka kertoo voinnistasi?
Sä käyt 6 kk välein ja lääkäri vaihtuu. Kuka lääkäri on sulle todennut että sun sairaus on remissiossa. Lääkäri kirjoittaa sen sun tietoihin jolloin toinen lääkäri näkee sen tiedon
Kysyin millaista terepiaa olet hakenut?onko se kelan tarjoamaan terapiaa?
Voi hyvänen aika. No onko lääkäri kirjannut potilaskertomukseen omat näkemyksen sun voinnista. Ei potilas sitä remissiota päätä vaan lääkäri. Mikä niissä lääkäreissä sua pelotta? Sinä koet vointisi hyvöksi koska lääkitys tehoaa. Ei se tarkoita että sulla olis väärä diagnoosi
En minä tiedä kuka. En muista niiden nimiä. (huono nimimuisti). Mut tiedän et remissio koska edellinen sano niin viime kerralla ja siitä on kohta se 6kk. Eli 2v tulee täyteen pian.
ja siis 2v remissio mut 6v diagnoosi olluit. 4v olin vahvasti oireileva ja nyt oireeton. Lääkitystä vedetty alemmas 50% ja olo silti hyvä
Kelan. En ole siis hakenut mitään vielä. Pyytänyt vaan lääkäriltä enkä sitä saa. Ja tuolta ei taida saada kuin kelan
Pelkään niitä osastoaikojen takia. Meen ihan täysin lukkoon enkä saa paljoa sanottu koska pelkään ja tärisen. Joten niiden kirjaukset kuvastaa tätä koska ne ei nää mua kuin sen 45min kerran 6kk. Siinä on aika iso kontrasti mitä olen muualla.
Ja lääkkeet joo voi auttaa mut miksi remissioo vasta nyt? En ole saanut mitään tukea eikä lääkityskään muuttunut. Ainut mikä tässä muuttui oli, että sain oman asunnon ja sen jälkeen remissio tuli.
Asuin siis ennen tuetussa ja olin osastolla missä 24/7 oli hoitajia joita siis pelkään
Niinpä. Lääkkeiden tarkoitus juuri on se, että olet oireeton. Jos lopettaisit lääkkeet, oireet palaisivat.
Oireettomana ei kai tarvita terapiaa lääktieteellisistä syistä. Eri asia sitten, jos itsestä kuitenkin tuntuu siltä, että haluaisi terapiaa, niin itse järjestämällä ja maksamalla sitä voisi saada.
Eihän lääkkeitä diagnoosiin syödä vaan tautiin. Tässä tapauksessa lääkkeet näyttävät auttavankin, koska potilas oireeton.
Joo mut tekeekö ne oireettomaksi 4v käytön jälkeen jos sitä ennen ei ole oireeton? Mun lääkitys ei ole muuttunut eikä mikään muukaan paitsi muutin omaan asuntoon. Ainut muutos elämässä siis.
Ja terapiaa tarttisin et voin mennä kouluun. Ei mulla oo varaa maksaa omista rahoista mitään. Onko siis järkeä pitää alle 30v eläkkeellä vs et saisin terapiaa ja maksaisin veroja?
ja lääkäri on perustellut sinulle miksi ei suosittele sinulle kelan terapiaa. Miksi sinä haluat kelan terapiaa jos voit hyvin. Miksi sinulle ei kelpaa terveydenhuollon palvelut
Jos sinä voit hyvin niin mitä sinä pelkäät. Kyllähän lääkäri näkee kun voit hyvin. Edelleen miten sinulle on perusteltu ettet pääse juttelee esim psykiatriselle sairaanhoitajalle
diagnoosi on sama kuin sairaus
ja mielenterveyssairaus ei ole tauti
Sinulla oli siis psykoosisairauden oireita asumismuodon takia? Mihin sinä tarttet terapiaa jos kerta voit hyvin. Kelan terapiaa ei myönnetä jos ei ole oireita ja kun sanot että olet oireeton niin sillloin kela terpiaa ei myönnetä
Äskön sanoit ettet ole sanonut kellekään lääkärille että on remissio ja nyt sanot että lääkäri on myös samaa mieltä. Jos lääkäri on samaa mieltä niin se lukee siellä omakannassa. Onko sulla vaikea käsitttää , vaikka lääkitystä vähennetty niin se ei tarkoita että olisi väärä diagnoosi vaan että se annos riittää pitää oireet pois. Jos sinusta tuntuu että syöt lääkkeitä turhaan niin sinä varaat ajan lääkärille.
Tuskin sinä olet saanut psykoosisairausdiagnoosia sun asumismuodon takia aikasemmin
Ethän sä enää ole osastolla
Eli sä olet syönyt lääkkeitä mutta ne ei ole poistanut aikasemmin oireita. Tuossa ei ole mitään epänormaalia että lääkkeet alkaa tehoo vasta muutaman vuoden kuluttua. Minä en jaksa kertoa jos itse et osaa etsiä tietoa. koska jos haluat opiskelemaan niin sinun pitää osata itse hakea tietoa. Opiskelu ei tarkoita että saat kaikki valmiina
Miten se kouluun meno terapiaa vaatisi? Siis kun kerran olet oireeton ja voit hyvin.
Voisitko mennä kuitenkin kouluun, aluksi vaikka kokeeksi. Jos onnistuu, hienoa!
Ei todellakaan ole!
Enhän mä voi sille mitään et pelkään hoitajia ja lääkäreitä? Ja en mä saa muutakuin ton lääkärin koska oon liian vakaa niin ei ole tarvetta. Auttais pelkoihin ehkä ettei lääkäri aina vaihtuis mut tällasta tää on
Joo, mulla ei ole oireita psykoosisairauteen. En tiedä miksi mut oireet katos pikku hiljaa kun pääsin paikasta pois missä pelkään 24/7.
Ei se silti tarkota ettei mulla vois olla OCD yms oireita tai muuta tarvetta. Tarttisin terapiaa mut en saa koska papereissa on psykoosisairaus
Niin, lääkäri sen remission on mulle sanonut. Mut sanoin etten ole niille puhunut tästä et koen ettei diagnoosi täsmää.
Ja sun on vissiin vaikea tajuta etten mä vastaa papereita mitä pitäs? Edelleen, ne ei edes tajua et mä pelkään niitä. Ne näkee musta vaan sen 45min otannan kerran 6kk. Se ei todista miten muuten toimin ja voin. Ja miten mä varaan muka ajan? Mä en saa kun kontrollin ellei tule akuuttihätä ja sitähän tää ei ole. Eli en kuule saa aikaa vaikka haluisin.
Sain diagnoosin osastolla->muutin tuettuun-> muutin omilleni. Oireet katosivat pikku hiljaa kun muutin omilleni enkä ollut paikassa missä pelkään 24/7. Muuta en voi sanoa kuin et mitä kävi. Miksi on sit asia mihin juuri haluaisin vastauksen. Ja haluaisin juuri tietää miten se tehdään et niitä vastauksia saa
Siis olen oireeton mitä psykoosisairauteen tulee. Mulla on sit muita oireita joita ei kukaan hoida koska en saa sitä hiton terapiaa. Aika paha OCD myös. Eli en voi mennä kouluun koska ne muut oireet haittaa elämää mut en saa terapiaa koska psykoosidiagnoosi.
Okei. Sinä syöt lääkkeitä sairauteen.
miksi et voi? No miksi sä haluat terapiaan jos ei ole tarvetta?
Sulla ei ole ollut koskaan oireita psykoosisairauteen niin miksi sä syöt sitten nähtävästi lääkkeitä psykoosiin?Onhan lääkäri perustellut sulle diagnoosin? Mihin sä tarttet terapiaa kun sanoit että olet oireeton?
No varaa aika lääkärille ja kerro tilanne.On kait siellä terveyskeskuksessa muitakin lääkäreitä.
Sä soitat terveyskeskukseen ja kerrot että haluat diagnoosin tarkastauksen
edelleen soitat terveyskeskukseen ja varaat ajan lääkärille
Oletko saanut diagnoosin tuosta OCDstä?Koita ymmärtää ettei diagnoosi estä automaattisesti sitä kela terapiaa.
Miten ne voi tietää jos sä et puhu
Koetko lääkärit uhkaavina jotenkin`? Mula on hyviä kokemuksia lääkäreistä, psykologeista ja psykiatreista. En ole ollu koskaan hoitolaitoksessa.
"Diagnoosi on sama kuin sairaus"
Eihän se ihan noin ole. Mutta joskus se aiheuttaa ongelmaa.
Esim. terveydenhuollossa, jos menee lääkäriin somaattisista syistä, lääkäri on nähnyt koneeltaan, että potilaalla on joku mt-diagnoosi. Ja hän pitää automaattisesti potilasta sellaisena ihmisenä, miten se diagnoosi ihmisen määrittää.
Viis siitä, millaista se potilaan jokapäiväinen elämä on, että hän on vaikkapa jo toipunut, tai parantunut mt-ongelmistaan.
Useinhan sanotaan "kerran hullu, aina hullu", vaikka eihän se ole noinkaan.
Toki jos toinen ei tunne diagnoosin omaavaa ihmistä lainkaan, ja näkee diagnoosin, niin pikaisestihan hän tekee omat päätelmänsä. Siinä kohtaa puhutaan asenteesta.
Jos olet parantunut mt ongelmasta niin lääkäri kirjaa sen sinun potilaskertomukseen ja sairauden kohdalle. Lääkäri näkee että olet parantunut ja sinä voit kertoa lääkärille että sinut on todettu terveeksi.
Potilastietojärjestelmissä pitkäaikaiset diagnoosit pysyvät aktiivisina eli "voimassa olevien sairausten" listalla, kunnes lääkäri käy erikseen merkitsemässä diagnoosin päättyneeksi.Päättymisen yhteydessä järjestelmään tallennetaan päättymispäivämäärä.Tämän jälkeen diagnoosi siirtyy potilaan esitietoihin tai arkistoituihin diagnooseihin, eikä se enää näy aktiivisena nykytilana.
Ehkä sinun paikkasi on sitten kotona työkyvyttömyyseläkkeellä. Ainakin siihen asti, kun rohkaiset mielesi, haet ja menet kouluun kuten muutkin. Sanoithan voivasi hyvin, ei oireita.
miten tuota ocd tä hoidetaan kun olet saanut siitäkin diagnoosin.eikö sinulle määrätty siihen lääkkeitä
Eipä ole sellaista lääkäriä näkynyt, jota kiinnostaisi ottaa asiaan jotain kantaa. Yleislääkärit tuskin tekevät sellaista, koska ovat täysin vieraita, tapaamiset ovat lyhyitä, ja yleensä vastaanotolle mennään somaattisista syistä.
Aikoinaan kun tuli nämä Kannat ym. oli sinne kirjattu jopa diagnoosien kohdalle se toteamispäivä ja -vuosikin täysin väärin. Sen kyllä pyysin oikaisemaan, ettei se olisi johtanut ammattilaisia täysin harhaan.
Sinä voit tehdä muistutuksen ja kantelun.
Tiedän tuon kyllä.
Tosin diagnoosi(t) eivät haittaa elämääni millään tavalla liikaa, joskus vähän, mutta se kestettäköön. En itse ole diagnoosi, minulla vain on diagnoosi. Senkin kanssa pystyy elämään kuitenkin.
Kirjoita lääkärille kirje jos et uskalla ääneen puhua.
Kerro siitä että haluat opiskelemaan, mutta opiskeleminen pelottaa ja haluaisit siihen tukea että pelot lievittyisi.
Tuo mitä tuossa kirjoitin ei ole psykoosisairautta, eikä kuulu diagnoosiisi, vaan tuo on sosiaalista pelkoa ja lain mukaan lääkärin on sinua kuunneltava tuossa asiassa ja tarjottava sinulle myös sitä varten apua ja tukea. Se ei tarkoita sitä että saat esimerkiksi ”terapiaa”, joka tarkoittaa siis KELAn tarjoamaan psykoterapiaa, vaan se voi tarkoittaaa esimerkiksi sitä että tapaat psykiatrian erikoissairaanhoitajaa esimerkiksi viikottain ja keskustelette peloistasi ja siitä miten pärjäät koulussa. Tuota ei kutsuta terapiaksi, vaan se on ”keskusteluapua”.
Psykoosin vuoksi et voi saada terapiaa, koska psykoosin aikana, terapiasta ei ole mitään hyötyä.
Tällä hetkellä sinä ”aiheutat” itse itsellesi ongelmia koska et uskalla kertoa lääkärille avoimesti tilanteestasi. Ja jos lääkärin pakeilla vain täriset hiljaa, niin lääkäri ei voi diagnoosia edes tarkistaa mihinkään suuntaan.
Se on hyvä että lääkkeet ovat poistaneet oireesi. Se siis tarkoittaa sitä että lääkkeet tehoavat. Nyt kun ne ovat alkaneet tehota, niin siksi lääkäri on niiden annostusta myös vähentänyt. Vähennys ei johdu siitä että olisit ”parantunut”, vaan vähennys on johtunut siitä että lääkäri voi tarkistaa että palaako oireet seuraavan kuuden kuukauden aikana. Koska ne eivät ole palanneet, lääkitys on siis tehonnut.
Psykoosisairaudet ovat siitä ärsyttäviä, että sinä joudut noita lääkkeitä nyt syömään. Ilman niitä oireet nimittäin voisivat tulla takaisin. Jos ne eivät aiheuta mitään sivuoireita tai vastaavia, vetele niitä nyt ohjeen mukaisesti vain huiviin ja tee tuo mitä ehdotin.
Jos lääkäri on todennut psykoosin, niin mikä se oikea diagnoosi sitten sinun mielestä olisi, vai onko sinun ainoa toiveesi tässä vain se että psykoosi kirjattaisiin pois että saisit sitä tukea koulunkäyntiä varten?
Näytät vastailevan itsellesi! Sano sekin lääkärillesi!
Miksi lääkäri ei ole suositellut terapiaa vaikka on itse sitä mieltä että sairaus on remissiossa. Jos lääkärin mielestä on remissiossa niin voit kysyä miksi hän ei suosittele terapiaa.
Älä multa kysy. Mistä mä tiedän. Se vaan on sitä mieltä.
Ja tossa on muitakin asioita miksi koen et väärä diagnoosi tällä hetkellä
No kai sä osaat kysyä miksi hän ei suosittele terapiaa.Jos sulla on väärä diagnoosi niin varaat ajan lääkärille.
Tiedän vaan et sen mielestä hoito on lääkkeitä vain. Väärä diagnoosi on mun oma kokemus. En vain tiedä miten se haastetaan. Siksi kysyin. Pelkään noita niin yritän välttää pakkojen lisäksi kaiken turhan
Miksi epäilet että sulla on väärä diagnoosi ja et ole samaa mieltä että lääkkeet vaikuttaa siihen ettei sulla ole oireita.
Miksi sinä syöt lääkkeitä jos sinä pärjäät ilmankin? Sinä otat yhteyttä terveydenhuoltoon ja sanot että haluat lopettaa lääkkeet koska koet syöväsi niitä turhaan koska sinulla ei ole oireita
Koska kuten sanoin ne näkee mua 45min kerran 6kk. Mä pelkään joka ikinen kerta kuollakseni siellä= Oon siis lääkärin edessä ilmeetön ja tuntettoman oloinen mikä aina kirjataan ylös. Lisäksi vähäsanainen.
Ne lääkärit siis näkee musta ihan eri kuvan vastaanotolla kuin mitä olen 99% ajasta. Lisäksi niiden mukaan olen aloitekyvytön, mikä ei pidä paikkaansa. Teen paljonkin asioita nykyään. Harrastan musiikkia ja sellasta. Mut valitettavasti mun diagnoosi on tehty osastolla missä pelkäsin 24/7 kuollakseni olla siellä. Ja nyt ollaan tässä tilassa missä olen oireeton ja asun omillani mut lääkitys on ja haluisin tehdä elämälläni muutakin kuin olla rahaton ja eläkkeellä.
Osaatko kertoa miksi et pelkää terapeuttia mutta lääkäreitä pelkäät? Ethän sä enää ole osastolla.
En muuten terapeuteista tiedä koska en ole ikinä sellaista tavannut. Eli en tiedä pelkäisinkö vai en. Voi olla et sairaalaympäristö triggeröi tai sit vaatteet. Tai sit kummatkin. En oikeastaan tiedä ihan miksi pelkään, saattaa liittyä niihin pakkotoimiin mitä sain nuorena osastolla ja ilkeisiin hoitajiin
Mikset sä hae apua noihin pelkoihin? onko sulla edes halua päästä peloista eroon?
Terapiaankaan ei pääse, jos on liian huonossa kunnossa. Psyykkisen voinnin on oltava sen verran hyvä, että terapian ns. kestää, että siitä saisi hyödyn.
Jos lääkäri näkee, ettei ole riittävän hyvässä kunnossa, vointi on liian huono, ei hän laita terapiaan.
Ja jos potilas pelkää lääkäreitä, tärisee vastaanotolla, ei saa suutaan auki, lääkäri todellakin olettaa, että vointi on huono.
Ikävä kyllä, lääkäri näkee vain sen, minkä hän vastaanotolla pystyy potilaasta näkemään, ja kuulemaan.
Sähköhoito lieventää oireita
Ja tää on se ongelma. Ja sen takia mun diagnoosikin voi olla väärä koska sattuneesta syystä tein näin aikalailla koko ajan kun olin osastolla sekä tuetussa yksikössä missä hoitajia. Pelkäsin siis aikalailla koko ajan noissa kahdessa paikassa ollessani. Nyt omillani asuessani en pelkää ja siis olen ihan erilainen. Kärsin tosin sit muista oireista joihin en saa apua koska se alkuperänen diagnoosi tässä on mukana.
Haluaisin siis tietää miten tää menee, miten voin haastaa diagnoosia yms? Saan omat vanhemmat auttamaan jos tiedän mitä pitää tehdä. Koska kuten todettiin mä pelkään lääkäreitä ja en oikein yksin kasvokkain pysty. Etänä pystyn mut lääkäri ei siihen suostu et vastaanotto olis etänä.
Lääkäri näkee että voit hyvin niin mitä sä pelkäät?Miksi sut laitteittais osastolle kun voit hyvin. Ei hyvinvoivia ihmisiä laiteta osastolle
Miksi etälääkäri ei pelota sua. Lääkäri on edelleen lääkäri. Vai meinaatko ettei etänä lääkäri voi puhua osastohoidosta?
Pelko on tunne ja tunteet ei ole aina loogisia. En voi pelolle oikein mitään. Se on automaattinen reaktio joka jäi osastolta ja siitä miten ne kohteli mua siellä ja teki pakkotoimenpiteitä. Ne on tiedätkö tosi pelottavia paikkoja ne osastot ja henkilökuntakin ilkeää
Ja etänä en pelkää kaiketi koska en ole samassa huoneessa. Se ohittaa pelon sitä kautta. Samoin puhelin. Mut psykiatrin juttuja ei tehdä etänä sattuneesta syystä...
Minulla oli korona-aikaan psykiatrin vastaanotto etänä.
En pitänyt tilanteesta lainkaan, koska ei oltu samassa tilassa.
Etätapaamisesta ei loppujen lopuksi ollut mitään hyötyä, päinvastoin, tuli pari väärinkäsitystä, jotka onneksi sain korjattua jälkeenpäin.
Myös vuosikausia kestänyt yhteyteni psykiatrian poliklinikkaan lopetettiin puhelimessa lääkärin soittoaikana. Ventovieras psykiatri, kymmenen minuutin puhelu ja olin ulkona koko systeemistä. Ja olihan hänen kirjauksensa puhelusta jokseenkin harhaan johtavia. Mutta minkäs sille voi.
Minua se ei haitannut, mutta ihmetytti kyllä, kuinka kepeästi pitkän hoitosuhteen lopetus tapahtui.
Toivottavasti noin ei käy ihmisille, joilla ei ole psyyke riittävän hyvässä kunnossa.
Diagnoosi tai sen muuttaminen ei voi perustua pelkästään potilaan etänä antamaan kertomukseen. Lääkärin täytyy pystyä havainnoimaan potilaan vointia, kehonkieltä ja yleistilaa laajemmin.
Etkö sinä osaa sanoa vastaanotolla että lääkärit pelottaa sinua ja siksi käyttäydyt tietyllä tapaan.
Kyllä peloille voi tehdä paljonkin. Välttely pitää pelkoa yllä. Pitäiskö sun mennä puhumaan tosta pelosta jonnekin terveydenhuollon ulkopuoliselle taholle. Sinä et ole enää osastolla. Kerrot voivasi hyvin mutta jumitat menneisyydessä. Kun kerrat voit hyvin niin miksi sinä pelkäät. Et taida voida niin hyvin kun täällä annat ymmärtää.
Eli sinulla on päluuloisuutta ja sinä tuomitset jo uudet lääkärit jo etukäteen. Sinä pelkäät ettet ole niin hyvässä kunnossa kun itse luulet olevasi. Jos sinä voit hyvin niin sinulla ei ole mitään syytä pelätä.
Voisko sun vanhemmat auttaa ja ottaa selvää, mitä pitää tehdä ja myös tekisivät sen kanssasi?
Aloittaja varaa ajan terveyskeskuslääkärille ja kertoo haluavansa diagnoosin tarkistamista.
Noh sen takia kyselin mikä on protokolla. Meillä on tässä etäisyyttä niin se vähän rajoittaa ellei tiedä varmana miten toimitaan. Mun vanhemmat asuu Lapissa ja mä oon muuttanu sen verran kauas et matkoihin niillä menis monta tuntia
Joo ne ei sori siellä tee mitään. Oon psykan polin asiakas. Olis tärkeää tietää pitääkö mun olla vakaa vaikka 3-4v tai muuta ennenkuin edes yritän. Vai riittääkö nykyinen jne
Miten niin epäluuloisuutta? Mä pelkään lääkäreitä ja hoitajia ja jotkut pelkää kissoja ja hämähäkkejä. En ole joo osastolla nyt mut pelkäisit sinäkin jos olisit nuorena kokenut saman kuin mä. Voin kyllä muuten hyvin.
Niin ja pelkään kyllä ihan kaikkia lääkäreitä ja hoitajia. Oli ne sit psykiatreja tai hammaslääkäreitä. Mä en oo valinnu pelätä mut reagoin silti pelon kautta. Ei se auta et tietää ettei pelkää kun se tulee automaattisesti
No sitten varaat ajan psykan polille.Diagnoosin tarkistamista tai toisen lääkärin arviota voi pyytää käytännössä aina, kun herää epäilys nykyisen diagnoosin tai hoitolinjan oikeellisuudesta. Mitään virallista aikarajaa tai estettä pyynnölle ei ole, ja potilaalla on oikeus tulla kuulluksi omaa hoitoaan koskevissa asioissa.Sinä voit heti huomenna soitta ja kertoa asiasi
Sinä et ole enää nuori ja osastolla. Pelkäätkö että lääkärit tekee sulle jotain pahaa? Sinähän voit omien sanojen mukaan hyvin niin mitä sinä pelkäät. Voi hyvänen aika. Sinä haluat terapiaan vaikka uskot ettei sua voida auttaa. Miksi sinä et pysty sanoo lääkärille että pelkäät lääkäreitä ja hoitajia vaan olet tuppisuu? Sinä näytät pelkäävän puhumistakin.
Haluan terapiaan koska mulla on muita ongelmia. Jotka on eri kuin se virallinen diagnoosi mika mulla on. Ja jos tietäisin ja osaisin hallita pelkoani niin olisin ajat sit niin tehny. Voin hyvin mut voin silti pelätä. En osaa vastata miksi mut en myöskään osaa hallita sitä. Se tulee automaattisesti. Jäädyn heti eikä sille voi tällä hetkellä tehdä paljoa mitään. Ja koska pelkään ne tulkitsee mut väärin eikä kuuntele. En siis yksin pysty selittämään tätä niille koska pelkään liikaa
Pystyn puhumaa kyllä puhelimessa jne mut en jos ne on livenä paikalla
Ymmärrän tuo pelkojutun. Olen itse kärsinyt niistä ja niissä ei ole todellakaan mitään loogista syytä koska, kuten tuolla aikaisemmin kirjoitit, jokin vain triggeröi sen ja sitten tulee pelko ja paniikki.
Minulla on puhelimen pirinä ja ovikellon soitto sellaisia jotka aiheuttaa kovan pelkotilan ja paniikin.
Mutta. Kuten tuossa aikaisemmin joku jo totesi. Jos et pysty lääkärille kertomaan mitään, niin silloin hän ei sitä terapiaa myöskään voi määrätä, koska lääkäri näkee sinusta vain tärisevän, hiljaisen ihmisen. Lääkäri siis olettaa ettei terapiasta voi tulla mitään kun et pysty ilmaisemaan itseäsi.
Ja sitten noista lääkkeistä ja diagnoosista. Älä ala jättämään lääkkeitä pois. Lääkkeet pitävät sinut oireettomana. Oireettomuus ei tarkoita sitä että olisit terve. Esimerkiksi jos sormesi katkeaa ja otat siihen buranaa ja kipu on poissa, niin eihän se sormi ole terve.
Lääkkeet eivät siis sinua paranna jotenkin maagisesti, että oireettomana voisi lopettaa lääkityksen ja saisit terveen paperit. Homma ei toimi niin ja suurin syy siihen on juuri tuo että nuo osastolla syntyneet pelot triggeröityy sairaalatilasta, lääkärin vaatteista, ”kliinisyydestä” jne.
Mutta, jos et pysty puhumaan lääkärille, niin kirjoita hänelle kirje, jossa sanot että et pysty puhumaan kun lääkärin huone, lääkärin vaatteet, jne, saavat ahdistumaan niiden osastolla syntyneiden muistojen vuoksi. Siksi haluaisit ”kodin omaisemman tilan” ja keskusteluapua jotta pystyisit aloittamaan opiskelut.
Eihän psykoosi ole sairaus vaan mielentila. Sinussa ei ole mitään psykoosia. Olet ymmärtänyt diagnoosin väärin. Lääkärikään ei kykene mittaamaan mielen tiloja eikä varmasti löydä sinusta psykoosia millään laitteella tai muutenkaan. Jos alkaa elää diagnoosinsa mukaan, ei enää osaa elää siten miltä tuntuu. Lääkityksistä pitää yrittää päästä pois. Ei niidenkään varassa pidä oppia elämään.
SIihen tarttee lääkärin et saa alasajettua
Mitä jos sinä suksisit täältä vittuun noiden mielentilojen vuoksi!?
Psykoosi on ihan oikea aivojen sairaus jonka pystyy ihan mittaamaan. Ja psykoosi on vieläpä äärimmäisen tuhoisa sairaudentila joka ehdottomasti vaatii nimenomaan lääkehoitoa. Psykoosia ei saa kuriin pelkästään juttelemalla lämpimikseen. Terapia ei auta psykoosiin millään tasolla, vaan useimmiten nimenomaan pahentaa sitä!
Älä sinä helkkarin pelle ala esiintymään lääkärinä täällä ja levittelemään omia luulojasi ja kuvitelmiasi jonkinlaisina lääketieteen totuuksina kun et selvsätikään mistään mitään tiedä!
No olipas "kaunista" kielen käyttöä...
Miksi syöt psykoosilääkkeitä jos sinulla ei ole psykoosia. Avohoidossa ei ole pakko syödä lääkkeitä. Joten miksi syöt lääkkeitä sairauteen jota sinulla ei ole?
Psykoosilääkkeitä syödään, jotta psykoosit pysyvät pois ja ihminen on oireeton ja toimintakykyinen eli käy töissä, huolehtii itsestään ja mahdollisesta perheestään hyvin.
Jos jättää lääkityksen pois, psykoosioireet yleensä palaavat.
Mutta kun henkilön mielestä on oireeton ja diagnoosi ei pidä paikkansa niin miksi syödä lääkkeitä,jos diagnoosi on ei pidä enää paikkansa. Jos on sitä mieltä ettei tarvitse lääkkeitä oireettomuuden takia niin kukaan ei avohoidossa pakota syömään lääkkeitä.
Jos henkilön mielestä hänelle on annettu väärä diagnoosi niin eiköhän henkilö itse tiedä onko hän psykoottinen vai täysjärkinen . ja silloin pystyy olee ilman lääkkeitä. Se että annetaan potilaan mielestä väärä diagnoosi ei edelleytä lääkkeiden käyttöä. Ja eihän se ole hyvä jos terve ihminen syö psykoosilääkkeitä.
En nyt kuitenkaan kiistä etten tarttisi lääkkeitä. Koen vain että mulla on asioita joita ei huomioitu eikä huomioida.
isoimpana tosiaan et lääkärit näkee mut aina pelokkaana mikä vääristää aika paljon niiden näkemystä mun tilasta. Se mitä ne näkee ei vastaa sitä mitä olen muualla. Joku mulla on, eri asia mikä. Se on varmaa etten ole tunteeton ja aloitekyvytön ja melkein mykkä.
Vastahan sä sanoit että olet saanut väärän diagnoosin mikä ei pidä enää paikkansa. Miksi sä sitten syöt psykoosilääkkeitä jos sun diagnoosi on väärä? Jälleen kerran miksi sinä et kerro lääkärille että lääkärit ja hoitajat pelottaa sua.
Ethän sä ole enää osastolla niin miksi sä pelkäät lääkäreitä. Onko sulla ymmärryksessä vikaa. Sinä soitat terveyskeskuskeen ja kerrot että haluat diagnoosin tarkistuksen. Vai on se soittaminen myös vaikeaa?
No sun pitää kertoa niistä oireista. EIhän sitä oikeaa diagnoosia voida tehdä jos sä et puhu. Ei lääkärit ole mitään ajatustenlukijoita.
Koska pelkään enkä voi sille mitään. Ja TK ei edelleenkään tätä hoita vaan poli. Pystyn soittamaan kyllä mutta haluan tietää mitä se vaatii. Koska sitkun meen lääkärille pelkään edelleen. Ja homma kaatuu siihen. Tartten mun vanhempia eikä se nyt onnistu ihan tolleen lennosta kun ne asuu lapissa eikä muita ole saatavilla.
No kerro sun vanhemmille että sä tarttet heidät tuekseen
Sen takia haluankin tietää millanen prosessi tää on. Niillä on omat työt ja Lapista matkaa tänne joten ne joutuis ottaa vapaapäiviä yms töistä tullakseen tänne. Olis siis hyvä tietää etukäteen tää. Millon kannattaa haastaa ja muuta.
Noilta mun hoitokontakteilta on tätä vähän turha kysyä kun noh... puhelimessa ne ei suostu vastaileen ja livenä homma tyssää
Miksi on turhaa. Sullahan on diagnoosi remissiossa eli terveydenhuollonkion mielestä sun vointi on hyvä ja vakaa.
Terveydenhuollolla on lakisääteinen velvollisuus avustaa ja neuvoa potilasta, jos hän epäilee saaneensa virheellisen diagnoosin tai haluaa selvittää oikeusturvakeinojaan. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista velvoittaa hoitopaikan tarjoamaan potilaalle riittävät tiedot hänen tilanteestaan ja opastamaan mahdollisten jatkotoimenpiteiden tekemisessä.
Joo mut livenä kun pelkään niin hommat ei oikein etene kun niiden mielestä mun tila on kuitenkin sit huonompi kuin oikeasti
Okei. Suostuiskohan ne puhelimessa tekeen ton, pitää kokeilla
sä sanot että sulla on vaikea ocd niin mitä sä haluat. Itehhän sä sanot että sanot voivasi paremmin niin mitä epäselvää siinä on?
Poliklinikan puhelimessa hoidon tarpeen arviointia tai neuvontaa tekevän ammattilaisen (esim. sairaanhoitajan) tulee ohjata potilasta eteenpäin siinä, miten diagnoosin uudelleenarviointi käytännössä kyseisessä yksikössä järjestetään.
Ei se ihan aina mene noin. Jotkut pärjäävät ilman lääkkeitäkin lopulta, eikä psykooseja enää tule.
Itse lopetin jo vuosia sitten lääkityksen, jota olisi kuulemma pitänyt käyttää ennaltaehkäisyksi mahdollisen psykoosin puhkeamiselle. Mennyt jo pitkälle yli kymmenen vuotta ilman lääkkeitä, eikä ole psykooseja näkynyt, ei kuulunut.
Tokihan se on yksilöllistä, miten kukakin pärjää. Muiden puolesta ei voi sanoa mitään. Mutta ei ne lääkäritkään aina tiedä, kun väittävät, ettei ihminen pärjää ilman lääkkeitä, ja sitten kuitenkin pärjää.
Eikä sitäkään voi tietää, jos ei saa/ei anneta edes mahdollisuutta kokeilla.
Lääkkeitä ei määrätä diagnoosin mukaan, vaan oireiden mukaan. Lääkkeiden tarkoituksena on lievittää oireita. Psyykenlääkkeet yksistään eivät paranna keneltäkään sairautta, siihen on sitten muut keinot.
Itsestään pystyy huolehtimaan, ja pärjäämään ja toimimaan jokapäiväisessä elämässä, mutta siltikin voi olla työkyvytön.
Näkeväthän he sinut pelokkaana, jos olet pelokas. Mitä muuta he voisivat nähdä ?
Jos ihminen on ollut psykiatrian puolen asiakkaana/potilaana, luultavimmin missään terveyskeskuksessa ei puututa noihin asioihin, diagnooseihin, ym.
Onko sinulla ketään ystävää tai kaveria, jonka voisit pyytää mukaan vastaanotolle ?
Jos potilas on lääkärin luona sulkeutunut, pelokas, arka, eikä puhu mitään, niin ei ammattilaiset pidä hänen vointiaan hyvänä ja vakaana.
Se ei taida onnistua puhelimessa, varmasti ohjaavat psykiatrin luona käymään.
Niin se on tässä se ongelma juuri. Niiden kirjaustehn mukaan olen aina: Eletön, monotoonisesti puhuva ja aloitekyvytön. Koska pelkään ja se tulkitaan näin.
Ymmärtänet siis mun dilemman tällä hetkellä. Ja tän takia mun kaikki muut ongelmat sivuutetaan koska mun tila nähdään pahempana kuin on.
Ja soitin tänään ja pitäs jutella asiastya lääkärin kanssa, kasvokkain mut ei oo kiirellinen asia niin sit joskus >_> eli vähän kuses ollaan
Eihän nyt ollut puhe työkyvyttömyydestä vaan siitä jos on väärä diagnoosi johon syö lääkkeitä niin ei niitä psykoosilääkkeitä syödä jos siihen ei ole tarvetta.
Avohoidossa ei ole pakko käyttää lääkkeitä. Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta
Kyllä. mutta lääkitys vaatii diagnoosin. Ei tietenkään paranna mutta jos ei halua tehdä esim peloille mitään koska uskoo että niille ei voi tehdä mitään. Itse ihmettelen miksi kaikki haluu aina kela terapiaan. Eikö todellakaan mikään muu apua tehoa kuin kelaterapia
Tiedoksi sinulle että täällä päin terveyskeskus rakennuksessa on myös mielenterveyspalvelut. Ei kaikki joudu osastolle.
Toki mut jos tarttenkin jotain muuta lääkkeitä niin olishan se tärkeää saada oikea lääkitys yms. En ala ite lopettelemaan lääkityksiä koska se ei oo kovin viisasta vaan yritän saada asian kuntoon virallisia teitä pitkin
Mielenterveysdiagnoosin (mt-diagnoosi) voi tarkistaa ja sitä voi muuttaa tai purkaa vuosien jälkeen, vaikka se olisi alun perin asetettu psykiatrisella osastohoidon jaksolla.
Ja sen takia pitää saada tarkistettua asia et saan oikean lääkityksen ja hoitoa. Mä en tiedä mitä mä voin ite tehdä sille et pelkään lääkäreitä kun enmä nyt huvikseen voi sinne mennä kohtaamaan.
Enkä tiedä muusta terapiasta mitä julkinen tarjoaa. Ei oo oikein varaa maksaa ite tollasia
Ei niin . Mutta potilashan menee sinne sen takia kun tuntee voivansa paremmin ja diagnoosi väärä koska on oireeton
Joo mut pelon takia ne edelleen tulkitsee mut noin. Mikä onkin tässä se dilemma koska se ei vastaa todellisuutta
Niinhän se menee. Mutta kun ei halua hakea lääkäripelkoon apua niin ei sille mitään voi
Miksi sinä et hae apua sun lääkäripelkoon? Peloille voi tehdä itsekin paljon. Kerrot ettet ole aloitekyvytön mutta et saa aikaseksi hakea apua sun lääkäripelkoon.
miten niin. Tee sille pelolle jotain. Tollanen saamattomuus jos merkki ettet voi hyvin
No kerro mistä saan apua? Justhan mä yritän sitä tässä hommata. Noidenhan tehtävä se apua on mulle antaa
Monta kertaa sulle pitää sanoa että sinä sanot lääkärille että sulla on lääkäripelko ja sen takia käyttäydyt sillä tavalla.
Saamaton kun yritän just hommata apua et pääsisin kouluun? Noidenhan tehtävä just polilla olis yrittää auttaa mua. En mä huvikseni polin asiakas ole vaan sen takia et saisin apua. Mut ne ei nyt oikein anna sitä eikä ymmärrä mun pelkoja
Tiedätkö oon sanonu jo mut ne ei usko. Koska käyttäydyn miten käyttäydyn ne kirjaa sen vaan osana mun diagnoosia. Tai sivuuttaa
Tartten siis vanhempia et voidaan todistaa et se on pelko eikä mitään muuta
Yritäpä ajatella, että ne sinun nuoruudenkokemukset sieltä sairaalasta ovat jo taakse jääneitä, ne on menneisyyttä. Nyt on nyt.
Voi olla, että kun aikaa on mennyt, ammattilaiset voivatkin tuntua aivan erilaisilta kuin silloin aikoinaan. Silloin on kuitenkin ollut erilainen tilanne, pelko tosin aivan ymmärrettävää, joillain sitä on.
Mutta nykyään saattaisitkin pärjätä ammattilaisten kanssa ihan hyvin, kunhan vain luotat ja uskot itseesi. Ei sinussa ole mitään vikaa, josta sinut tuomittaisiin jotenkin huonommaksi ihmiseksi.
Ammattilaiset ovat asiakkaita/potilaita varten, eivät he halua ihmisille pahaa.
Ja jos tulisi jotain parempia kokemuksia, se varmasti vähentäisi niitä pelkoja ajan myötä.
Mitä pelkäät, että vastaanotolla tapahtuisi, jos puhuisit siellä ja kertoisit ongelmistasi ja asioistasi ? Mikä voisi olla pahinta mitä voisi tapahtua ?
Väitän kyllä tosissani, ettei ainakaan mitään pahaa tapahtuisi.
En ole koskaan pelännyt, että olisin joutunut joltain vastaanotolta osastolle.
Totta kai joillain paikkakunnilla voi olla mt-palvelut samassa rakennuksessa kuin muukin terveydenhuolto.
Tarkoitin sitä, että diagnoosiasiat taitavat kuulua psykiatrian puolelle, sinne mt-palveluihin, eikä terveyskeskuksen yleislääkärille.
Oletko siellä vastaanotolla koskaan kertonut lääkärille, että sinulla on pelkoja niissä tilanteissa ? Pelkäät lääkäreitä, ym. ?
Se on asia, joka kannattaisi sanoa ääneen siellä, sitten he tietäisivät, miksi sinua jännittää ja pelottaa. Asioiminen olisi sen jälkeen helpompaa.
En sitä sano. Sä siis haluta siihen ocd hen lääkityksen?
ei helvetti. oletko lukenut omahoidosta tai onko sullle maksuttomat netissä tapahtuvat tuki-ja auttanmispalvelut ihan vieraita
hae siihen pelkoon apua. etkö sä osaa hakea tietoa. pitääkö sulle antaa kaikki valmiina
miksei sulle käy mikään muu kuin kelaterapia. miksi sulle ei kelpaa mikään muut tuki ja auttamistahot
tajuutko sä ettei kelaterapiaa tarjota lääkäripelkoon? kelaterapia ole lääkäripelkoa varten
Hän pelkää että joutuu osastolle
ei kuulu yleislääkärille. Täällä mielenterveyspuoli on samassa rakennuksessa ja psykiatrit työskentelee samassa rakennuksessa. Sitten jos vaatii laajempia tutkimuksia niin sitten keskussairaalaan.
osaat sä käyttää googlea. voitko kertoa miten hämähäkit ja läääkärit vaikuttaa sun opiskelukykyyn?
No niin trolli, alappa suksia helvettiin täältä sekoilemasta!
Niin, että muiden puolesta et voi sanoa mitään, mutta silti tuolla aiemmin kyseenalaistit aloittajan tilan ja esitit niin lääkevastaista kuin vain voit olla. Painu vittuun sekoittamasta tätä ketjua kun et kerran mistään mitään tiedä!
Tälle palstalle pitää saada ihmismoderaattori niin että sinunlaisista paskiaisista päästäisiin eroon!
Erehdyt nyt kyllä kommentoijasta. En ole esittänyt minkäänlaista lääkevastaista. Itsekin aikoinaan käytin lääkkeitä.
Koita sinä siistiä suusi, niin vointisikin voi vähän kohentua.
Moderaattori voisi karsia kiroilevat tapaukset pois.
Miksi aloittaja on joutunut osastolle aikoinaan? jos on terve ja voi hyvin niin henkilö ei joudu osastolle. pakkohoitoon ei ihan noin vaan joudu
Olin itsetuhoinen nuori ja muutenkin vaikea nuoruus. Kävin aika usein osastolla, sisään ja ulos jne
ja sulla ei ollut diagnoosia ennen osastolle joutumista jos osastolla vasta sait mt diagnoosin?
Ei
Sä olit itsetuhoinen mutta et hakenut apua? eikä sun vanhemmat hakenut sulle apua kun olit nuori?
Senhän takia mä jouduin osastolle. En sitä ennen ollut tuen piirissä enkä kertonut kellekkään eikä kukaan tiennyt mun viiltelystä
Miten sä jouduit osastolle kun kukaan ei tiennyt sun viiltelystä?
Eka itsemurhayritys johti tähän
Ei kai se itsemurhayritys ihan yllättäen tullut? Miksi sä et hakenut apua tai puhunut sun vanhemille tai kellekään toiselle aikuiselle kun sun olo ollut noi huono että itsemurhaa olet yrittänyt? mikä on ollut niin huonosti ettei ole voiniut puhua kellekkään?Hyvin olet kotona osannut peittää pahan olon ja valehdellut vanhemmille kun ovat sun kuulumisia kysellyt.
Olin nuori ja tyhmä ja piilottelin monta asiaa. Tein jopa jäähyväiskirjeen vanhemmille.
Se vaan tuli hiljaksiin ja uus normaali. Eikä kukaan tajunnut et mulla ongelmia koska koulu meni ok jne
Tiedän nuo tunteet omasta kokemuksesta. Olin itsekin nuorena aikuisena itsetuhoinen, viiltelin, otin yliannostuksia, jne. Kävin osastoilla edestakaisin, missään ei ollut hyvä.
Salasin myös pitkään vanhemmiltani pahaa oloani, en halunnut, että kukaan saisi tietää. Minua hävetti ja nolotti. En tykännyt itsestäni ollenkaan, en hyväksynyt itseäni.
Vuosien kuluessa niin monet asiat kuitenkin muuttuivat, ja aloin pärjätä paremmin. Osin hyvän hoidon ansiosta, isoksi osaksi tein itse ison työn itseni kanssa.
Vaikka tuntuisi kuinka mahdottomalta saada asioita sujumaan, yleensä ne silti jossain vaiheessa järjestyvät.
Tsemppiä sinulle, kaikille teille muillekin.
Tässä on muutamia kohtia, mitkä ovat hämääviä. Tarvitset terapiaa, jotta pääset opiskelemaan mutta nykyinen diagnoosi ei anna sitä, vaikka nykyisellä diagnoosilla olet saanut lääkityksen joka auttaa oireisiin ja tauti on pysynyt remissiossa? Näkisin että ongelma ei ole aikaisempi diagnoosi, vaan tilanteen tarkentaminen ja jatkohoitomahdollisuuksien kartoittaminen. Ei niinkään se, että yritetään vanha tausta pyyhkiä pois ja korvata uudella. Kaikki vanhat tiedot pysyvät järjestelmässä sen vuoksi, että nähdään mitä on hoidettu, miksi ja kuka.
Valitettavasti mielenterveyden sairaudet karsivat osan opiskelumahdollisuuksista pois, ihan turvallisuussyistäkin myös sinulle ja muille. Vaikka tauti on remissiossa nyt, ei se tarkoita että se ei voisi taas aktivoitua tai pahentua esimerkiksi äärimmäisen stressin tai kuormituksen alla. Terapia ei paranna tuolloin mahdollisuuksia päästä opiskelemaan.
Vaihtoehdot ovat että otat itse yhteyttä terveydenhuoltoon tai teet sen jonkun kanssa yhteistyössä. Joskus prosessi kestää hyvin pitkään, toisinaan se on taas nopeampi.
tauti voi aina pahentua
On kyllä olemassa opiskelupaikkoja vähän heikommin pärjäävillekin ihmisille.
Erilaisia ammattikoulutuksia, niistä on vain otettava selvää. Sellaiseen voi hakeutua, jos tavallinen opiskelu on tuntuu liian vaativalta.
No siis ymmärrät varmaan et jos pelkään kuollakseni lääkäreitä ja hoitajia näytän erilaiselta ololtani kuin olen. Niiden silmissä oon tunteeton, vähäsanainen, monotoninen ja poissaoleva joka tärisee. Ja jotain muutakin kirjausten mukaan. Ja sain diagnoosin osastolla missä pelkäsin 24/7 eli olin tuollainen koko ajan. Sit muutin tuettuun missä lievempi mut edelleen pelkäsin. Remissio tuli 4v lääkkeiden käytön jälkeen kun muutin omilleni. EN ole siis oikeasti saanut mitään muuta apua kuin noi lääkkeet jotka varmasti auttaa mut toi pelko elementti on sen verran iso et mun diagnoosi saattaa olla eri ilman sitä.
Ja koska en saa terapiaa mulla on paha OCD, jolle ei oo tehty mitään. En pysty opiskelemaan ilman tukea siihen
Mulla on muita ongelmia mihin tartten apua mut en saa tällä hetkellä. En siis pysty opiskelemaan tällä hetkellä ilman et niille tehdään jotain mut julkinen ei nykysen diagnoosin takia tee. Plus se miten näytän aina vastaanotolla saa ne luulemaan et voin huonosti vaikka "remissio" onkin virallisesti
No sen lääkärin luona et ole tärissyt joka laittoi diagnoosin remissioon?
Saako kysyä olet valmis jatkaa lääkitystä joka on sairauteen joka sulla on diagnosoitu mutta haluat diagoosin pois? eihän tossa ole mitään järkeä. Psykoosilääkitys kyllä kelpaa mutta diagnoosista haluat eroon. Miksi jatkaa lääkitystä jos diagnoosi on väärä. En ymmärrä
Haluan et diagnoosi uudelleen tarkistetaan koska se on tehty osastolla ilman et kukaan on huomioinut pelko elementtiä. Joka muuttaa sitä miten mut nähdään
Voi helvetti. Miksi sä haluat kelaterapiaan. Eikö minkään muu auta kuin kelaterapia. kerro millaista kelaterapiaa sinä haluat kun muu terapia ei auta.
oliks se ocd sun oma tekemä diagnoosi?
Olen avoin kaikelle avulle mitä voi saada. Mut käsittääkseni tartten niihin lähetteen ja kela terapiasta ne on ite puhunu aiemmin. En mä muuta osaa vastata tähän
mitä muuta sä pelkäät kuin lääkäreitä
Virallinen joka sivuutettu aikalailla tällä hetkellä. En siis saa siihen mitään apua. Mun ainut virallinen tuki on lääkkeet tällä hetkellä, jotka ei siihen auta
No mitä sulle sanottiin kun soitit eli milloin sait ajan lääkärille
Hoitajia ja sairaalaympäristöä ainakin. Ja hämähäkkejä
Et asiaa pitää katsoa lääkärin kanssa kun mun vastaanotto eli sama kuin mikä jo tiedossa joulukuussa. Eli en saanu mitään uutta aikaa. Sysäs vastuun sille lääkärille
tajuutko että sulla pitää olla ainakin 3 kk hoitojakso ennen kuin voit edes hakea kelaterapiaa. Missä sä aiot sen hoitojakson käydä kun sä pelkäät lääkäreitä?
Käsittääkseni avohoitokin riittää, että on mahdollisuus päästä terapiaan. Ei siihen mitään pitkää osastohoitoa tarvita.
Mähän oon ollu asiakas jo 6v.
Joo tarttee vaan lääkärin lähetteen... Mitä en ole saanut
ihan oikeesti. olet kokeillut netissä toimivat tahot ja koet että kelaterapia on ainoa joka auttaa
Saako kysyä mikä noissa kaikissa netissä toivissa tuki ja auttamistahoissa on kun niistä ei ole ole sulle hyötyä?
anna mun kaikki kestää. tajuutko että kelan kuntoutusterapia ole tuota varten. Voitko kertoa miten nuo pelot vaikuttaa sun mahdolliseen opiskeluun ja miten toi lääkäri ja hämähäkkipelko vaikuttaa kouluun. kelaterapia ole mihinkään hämähäkkipelkoon. mä en ymmärrä sulla on vaikea ocd ja pelkäät kotona lääkäreitä ja hämähäkkejä
mistä osastohoidosta sä puhut?3 kuukauden hoitojakso tarkoittaa vähintään kolmen kuukauden mittaista yhtenäistä ajanjaksoa, jonka aikana potilas saa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen suunnittelemaa ja seuraamaa hoitoa tiettyyn vaivaan.
voi helvetti. yhteinen jakso. Sinä käyt 6 kk välein se ei ole yhtenäinen jakso
3 kuukauden yhtenäinen jakso tarkoittaa ajanjaksoa, joka kestää kolme kuukautta peräkkäin ilman yhtäkään katkoa tai keskeytystä.
oletko sä osastohoidossa etkä avohoidossa psykiatrian polilla?
lähete minne? eihän sulla ole sitä 3 kk yhtenäistä hoitojaksoa ollut. Terapiaan ei voi hakea suoraan
Joulukuuhun ei ole pitkä aika. Mikä helvetin kiire sulla on ?
Sulle on lääkärit puhunut kelaterapiasta mutta lääkäri ei suosittele sulle kelaterapiaa. Miten tää mene.
Netissä tapahtuvat auttamis ja tukipalveut ei vaadi lähetteitä eikä maksa yhtään mitään
Siis ne netin omajutut ei auta yhtään. Enhän nä polin asiakas olisi jos en tarttis apua
Siis mä oon tehny vaan omahoitojuttuja mitä netissä on. Muuten en ole kokeillut mitään muuta koska noista ei oo ollu apua. Enhän mä hakis apua julkiselta jos en toivois saavani apua. En edes tiedä mikä mun ongelma on niin toivon siihen apua
En pelkää lääkäreitä kuin vastaanotolla. Muuten se ei haittaa elämää. Mut koska mulla on diagnoosi mitä on niin en ole julkiselta saanu apua OCD oireisiin. Sen takia mä nyt haluisin diagnoosin uudelleen tarkistusta
Oon ollu asiakas 6v. Enempää en saa nykyään joten onko se mun vika? Jos ne ei anna enempää
No nään lääkäriä 6kk välein, mitä luulet? Tolla vauhdilla asiat etenee hitaasti.
Ja en saa enempää aikoja kuin ton kerran 6kk nykyään kun asun omillani.
ensinnäkin ennen kelaterapiaa sinun pitää kokeilla julkisen terveydenhuollon palveluja ja jos ne ei auta niin sitten haetaan kelaterapiaa
Mikä siinä keskusteluavussa ja esim vertaistuessa tökkii sua? Kelan terapia ei tapahdu julkisessa terveydenhuollossa. Miksi sä et pääse juttelee esim psykiatriselle sairaanhoitajalle jotka myös työskentelee psykiatrian polilla.
mitä ocd oireita sulla on?
No sitten et voi hakea kelaterapiaan
no unohda se kelaterapia koska sulla pitää olla 3 kk yhtenäinen hoitojakso
ekaks sä sanot että sulla on vaikea ocd ja nyt kerrot ettet tiedä mikä sun ongelma. Jos sulla on ocd omasta mielestä niin kyllähän sä silloin tiedät mikä sun ongelma on
No sitten sä sanot siitä joulukuussa
Millainen hoito olisi yhtenäinen, katkoton, jos se ei tapahdu osastolla ?
Sellaista ei pysty avohoidossa tekemään. Avohoidossa käydään vain edeltä sovitun ajanjakson välein keskustelemassa. Pakostakin tulee taukoja, viikon, kaksi, enemmänkin voi olla väliä tapaamisilla.
Poliklinikalla tapahtuu ainoastaan avohoito. Osastohoito on erikseen, se ei ole polikliinistä.
Meillä päin ainakin poliklinikalle on pystynyt soittamaan, jos on tullut asiaa, vaikka tapaamiseen olisikin pitempi aika.
Onko pakko odottaa asioiden kanssa seuraavaa vastaanottoaikaa ?
Ota yhteyttä sinne polille ja kerro asiasi.
Ai miten ei pysty. ohan avohoidossa lääkäreitä ja psykiatrisia sairaanhoitajia.Se hoitojakso on siis keskustelukäyntejä. Ei siis joka päivä vaan säännöllisesti miten on sovittu
Jos sä pääsisit diagnoosin uudelleen arviointiin niin miten se onnistuu vai onko sun vanhemmat joka kerta mukana kun meet vastaanotolle? Sä tarttet ekalla kerralla vanhempia ja se diagnoosin tarkistus ei tapahdu sillä ekalla käynnillä. Onko sun vanhemmat joka kerta valmiita olee mukana testeissä? Jotenkin huvittavaa että vanhemmat on älylaitteen näytöllä kun sulla tehdään testejä
No just sen takia pitää tietää prosessi. Jos se onnistuu niin vanhemmat on joka kerta mukana livenä. Ei siis näytöllä. Mut pitää toki miettiä asiaa sitkun tietää mis mennään
Tietääkö sun vanhemmat kaikki asiat sun elämästä ja sulla ei ole mitään mitä et halua vanhempien kuulevan? mitä silloin tapahtuu? Laitat etäyhteyden poikki ja menen paniikkiin kun vanhemmat ei olekaa mukana koska et halua heidän kuulevan. Mutta hienoa että olet valmis siihen että vanhempasi saavat kuulla kaikki ajatukset ja mietteet . Se vaatii rohkeutta.
Ai niin . Ei tiedä. No voitte sitten venkslata siellä lääkärin kanssa mikrofonin kansssa. päälle /kiinni.
Vanhemmat olisi mukana livenä. Ei se muuten auta pelkoon. Ellei keksitä parempaakaan. Eikä mulla ole niiltä mitään mitä ne ei vois kuulla. Jos mä pääsen sitä kautta terapiaan ja työelämään vaikka 5v sisällä niin tää on sen arvosta
Eli sä voit kertoa heille ne asiat joita et nuorena voinut kertoa.
haet sä terapiaa nyt siihen lääkäripelkoon?
Tuleeko sun vanhemmat mukaan kaikille käynneille?
Älä tässä vaiheessa tavoittele liikoja. Ota ensin tavoitteeksi itsesi parempaan kuntoon saamiseksi. Se vaatii työtä, eikä ole aivan helppoa, mutta kannattavaa kuitenkin.
Jätä se opiskeluajatus hetkeksi, ettei se stressaa. Ei kannata ajatella, ettet pystyisi opiskelemaan. Se ei vain tällä hetkellä ole mahdollista. Mutta ei se ole koskaan liian myöhäistäkään, ehdit varmasti vielä. Älä kiirehdi, keskity nyt vain itseesi ja vointiisi. Kaikki muu tulee sitten sen jälkeen.
Ne tietää ne jo. Joten ei oo mitään uutta
Näinhän se on. Jos saisin nyt eka ton diagnoosin ja tukijutun kuntoon ni se olis hyvä alku
Meinaatko että sun vanhemmat tulee joka kerta sun mukaan sen kolmen kuukauden ajan joka edeltää kelaterapiaa?
Diagnoosi tulee monesti liian myöhään kun ei ole enää mitään tehtävissä.
Ei voi sanoa, ettei olisi mitään tehtävissä. Mahdollisuuksia on aina. Psyykkistä vointia pystyy saamaan paremmaksi, jos saa avun ja tuen. Ja osallistuu itsekin hoitoonsa.
Psyyken ongelmien takia on hölmöä sanoa, että joku olisi toivoton tapaus, eikä mistään tulisi enää mitään. Kukaan ei ole kuitenkaan ennustaja. Ovat asioita, jotka näkee vasta ajan myötä, ei etukäteen.
Onko klotsapiini käytössä?
Minun mielestäni sinun pitää nyt ottaa yhteyttä lääkäriin ja puhua tarpeestasi näihin tarkistuksiin. Kirjoita vaikka paperiĺle, jos on vaikea puhua.
Ajattelisin, että lääkitystä voisi vähentää ja katsoa, miten se vaikuttaa vointiisi.
On ihan luonnollista, että jossain kohtaa tulee tarve jättää menneet taakse ja siirtyä eteenpäin elämässä.
Noin kova jännittäminen ja pelko ovat mielestäni riittävä syy päästä terapiaan. On hyvä päästä tutkimaan, mitä sillä menneisyydessä on sellaista, mikä on voinut aiheuttaa sinulle tätä ongelmaa. Minä toivon sinulle kaikkea hyvää! Älä anna kenenkään lannistaa itseäsi.
Hän jumankauta viulullaan löi päähän toista soittajaa. Tällä selvänä mitä mukavin työkaverini löi kitaralla päähän.
Viina ei sopinu Sepolle alkuunkaan, se alkas tarjoileen ylävitosia helposti pienistäkin erimielisyyksistä.
Monien kännioloissa tiukkapipojätkien piräis vaa pysyy ihan vesi tai piimälinjalla.
Jätkäporukat eivät ota yleensä häppäporukkaansa kuumacalleja.
Mie sain kasattua Philips partakoneensa vaikka häsäsin sen kaa fartti tunnin verran aikaa. Ajoin sitten koneella mun partansa.
Siintä tiesin, että pienessä porossakin homma saattaa onnistuu.
Näen luoteenpuolelle ikkunanäkemässä pikitielle. Taas yks ajopeli näkyy köröttelevän rauhallisesti kotiinsa.
Toimittaja Olkinuora kuuluu Yle- yöradiossa juontavan ohjelmaansa.
Olis ollut mukavampaa köllähtää naisystävän kaa makuulle. Kun häntä sitten ei oo, käyp se goisaaminen yksinkin.
Pikkuherra Nysänder vaikuttaa tällä kertaa tyytyväiseltä herra-sviitissään päästessään peiton alle.
On se joutunut kymmenmonta kertaa viimeisen vuorokauden aikana valuttaan pyttyyn keltaista nestettäs.
Pistävä haju siitä toimituksesta tuntuu lähtevän ja tuotteen färi on kullan keltaista. Siintä voin päätellä, että ravinteita safkassani on ollut kyl kyl, kuten Elimäen jätkät ennen vanhaan sanoivat.
Se on sitten moro.
Diagnoosi tulee yleensä kun on puoli vuotta elinaikaa; näin kävi molempien vanhempieni kohdalla:
Tuskin lääkäripelkoon kuolee?
Mulla täysin toipunut skitsofrenia..Ei mitään psykootista ole ollut 15 vuoteen. Ja yksi psykoosi taustalla 25 vuotta sitten..Silti lääkärit ei lähde purkaan neurolepti lääkitystä (lääkitty potilas on paras potilas niiden kannalta) Noh olen tässä sitten itsekseen jo puolittanut abilify 15mg 2 kk aikana ja alkaa pikkuhiljaa taas aivot toimiiin ja asiat kiinnostaan.. Tarkoitus ois lopettaa koko dopamiinin salpaaja ajan kuluessa.. Totahan ei todellakaan voi seinään lopettaa.. Kävin tietysti ensin lääkärillä pyytämässä apua lopetukseen niin se kirjas uuden dg:een niistä oireista mitä sanoin että kyseinen lääke aiheuttaa.
Kaveri sanoi että sai uuden karheita psyykelääkkeitä testiin. Sanoi että meinas henki lähteä niistä. Se kokeilu loppu siihen. Hengissä selvisi.
30 vuotta sitten sain kahta uutta mielialalääkettä käyttöön, samanaikaisesti.
Jonkin aikaa niitä käytin, oli jatkuvasti kuumeilua, keuhkoputkentulehduksia, ym. Sitä kesti puolisen vuotta, lääkäreissä tuli käytyä.
Lääkärit aina kysyivät niistä lääkkeistä, että syönkö niitä samaan aikaan. Vastasin kyllä, mutta siihen ei enää sanottu mitään.
Sen puolen vuoden jälkeen nousi yllättäen korkea kuume, koko kehon iho meni punaiseksi, ihottumaiseksikin osittain. Päivystykseen lähtöhän siinä tuli.
Siellä kuume nousikin jo yli 41 asteeseen, taju meni ajoittain, ilmeisesti myös hourailin, ym.
En muista enää, mikä silloinen tilani oli, mutta ne lääkkeet yhteiskäytössä olivat aiheuttaneet sen luultavimmin jopa hengenvaarallisen sairastumisen.
Niiden mielialalääkkeiden käyttö loppui siihen. Ehkäpä eivät vain sopineet yhteen.
Yrittäkää olla oppimatta psyyken potilaaksi, vaikka joku muu sitä haluasiakin tehdä. Me kaikki reagoimme ympäristöömme, joka on ristiriitainen sille mitä meidän pitäisi olla. Psykoosi on yksi tällainen raju reaktio, mutta ei se ole krooninen sairaus. Joku haluaa tehdä siitäkin itselleen"meriitin" kun tavallinen elämä ei riitä. Se on vakava tilanne, mutta siitä voi selvitä yksinkin, jos vain pääsee omaan rauhaan ja saa asiansa muuten järjestymään.
Pääasia on se ettei pidä ryhtyä "oppimalla" psyyken potilaaksi vaan hyväksyä itsensä ja oma käyttäytyminen vaikka se välillä aiheuttaisi ahdistusta, häpeää ja kaikkea. Lääkeiden syöminen on uhkapeliä. Yleensäkään diagnoosit eivät paranna ketään, vielä vähemmän omat tai jos alkaa elää niden mukaan.
Teoriassa jokaisen päivän voi aloittaa täysin uutena. Se onnistuu kun eiliset unohtaa. Se ei onnistu jos tekee itsestä potilaan.
Itselläni oli aikoinaan sellaisia psykooseja, etteivät ne olisi menneet ohi odottelemalla, lääkkeitä tarvittiin.
On typerää väittää, että psykoosit menisivät itsestään ohi, toki joskus saattavat mennä, kenpä tietää.
Itsensä voi voittaa psykoosissakin ja mieli voi kirkastua omaan todellisuuteen. On olemassa "välitilakin". Ehkä se on potilas diagnoosilla ja lääkkeillä.
Psykoosista et todellakaan pääse itse irti. Psykoosi on vakava aivojen kemiallinen epätasapaino, joka aiheuttaa hyvin vakavia ja aivoja tuhoavia ongelmia jotka voivat johtaa jopa kuolemaan.
Siksi psykoosista ei pääse parantumaan vain ajattelemalla parantumista tai lepäämällä. Psykoosi on kaikkein vakavin aivojen sairaustila, ellei sitten mukaan lueta esimerkiksi fyysistä iskua tai vastaavaa mikä aiheuttaa aivovamman. Psykoosi voi itsessään johtaa aivojen vammautumiseen!
Te, skitsofreenikot jotka ette mistään mitään tiedä ettekä ymmärrä, voisitte mennä luuloinenne ihan oikeasti pois näiltä palstoilta koska te ette auta ketään.
Jos nyt verrataan, koska sinä et kuitenkaan mistään aivojen fysiologioista mitään tiedä, niin vedä pullo viinaa ja sen jälkeen ajattele itsesi terveeksi ja katsotaan onnistuuko.
Tässä maassa ei ole yhtään sellaista ihmistä joka olisi itsekseen parantunut psykoosista. Psykoosi aiheuttaa hyvin vakavia harhoja, joita potilas ei kuitenkaan tunne harhoina, vaan todellisina asioina. Psykoosi vaikuttaa myös hermoston osalta sisäelimiin ja voi siksi aiheuttaa kuoleman kun hermoverkosto ei toimi silloin kunnolla!
Lopeta tuon roskan suoltaminen tänne!
Jos juo pullollisen viinaa, ei siitä ajattelemalla selviä, mutta tuntein kuluttua pää selviää itsestään, ja tulee taas hyvä olla. Eli pullollisesta viinaa yleensä kyllä selviää aika hyvin.
Itselläni oli aikoinaan useampiakin psykooseja, ja olen sitä mieltä, että mielelläni kyllä sairastuisin edelleen silloin tällöin psykoosiin kuin vaikkapa johonkin muistisairauteen pysyvästi. Psykoosit saa menemään ohi, muistisairautta ei.
"tuntein", korjaan; tuntien kuluttua.
Hoidon puuttuessa tai kroonisissa sairauksissa psykoottinen tila tai sairauden oireilu voi kestää vuosia tai loppuelämän
Ei ole hulluus oireita, ihan selväjärkisenä tässä mennään. Joskus on pinna kireällä mutta kohtaus on mennyt ohi.
Varmaan suurimmalla osalla ihmisistä kiristyy pinna ajoittain. Sillä ei ole mitään tekemistä mielenterveyden ongelmien kanssa.
Pinnan kiristyminen on tunnetila, joka tulee, ja menee pois, kun ihminen rauhoittuu.
En osaa arvioida, mutta olisiko viisasta jutella hoitavan lääkärin kanssa?