Beatles halusi tehdä hyvää musiikkia, sehän oli heidän intohimonsa. He tekivätkin sitä. Heidän rahkeensa, suuntautumisensa ja tietotaitonsa eivät kuitenkaan riittäneet kuin sen kentän edustamiseen, jolta jotkut haluavat siirtää heidät asiattomasti muualle. Beatleshan on popbändi jos jokin, eikä mitään enempää mutta samalla se on vielä surullisemmassa nykypopin maailmassa hohdokas esikuva, miten jopa idearikkaastia poppia voi säveltää - ja yhäkin samassa paketissa bändi, joka konkretisi taidemusiikin ja viihdemusiikin eroa.
Beatles oli viihdemusiikkia eri tavalla kuin oikeat nerot kuten Chopin yms. Joku teki osuvan luonnehdinnan eli että kaikki hyvä musiikkihan antaa kokemuksia. Tämähän on eri asia siltikin kuin viihde. Toinen hyvä kommentti tämän rappiollisen alushousukronikan täyttämän palstan viestisaastan joukossa oli se, että Beatlesin omat esikuvat ja sankarit olivat ihan puhtaita, enimmäkseen amerikkalaisia viihdyttäjiä, primitiivistä mutta hetkittäin elinvoimaista kevyttä kamaa.
Musiikillisesti klassinen musiikki painii toisessa sarjassa niin Beatlesin kuin Chuck Berrynkin kanssa, ja tätä tosiseikkaa eivät vain jotkut voi hyväksyä, mutta mielestäni asian voi tajuta tajuamalla ensiksi sen, että vaikka Beatlesin tavoite ei ollut olla kaupallinen tai hyvin myyvä, vaan tehdä hyviä sävellyksiä, kaikki heidän musiikkinsa mahtuu kevyen popin alalle.
Popissa on selvästi laskelmoidumpaakin kamaa, mutta klassinen joka tähtää hyvään musiikkiin, mahtuu taas luokituksen "taide" alle, kuten kirjailijat ja veistäjät. Beatlesia taas taas ei lueta konservatiivisesti taiteen piiriin, eikä tulla koskaan lukemaankaan.
Se on hyvä, erinomainen, pelkkä viihdebändi.
Beatles oli viihdemusiikkia eri tavalla kuin oikeat nerot kuten Chopin yms. Joku teki osuvan luonnehdinnan eli että kaikki hyvä musiikkihan antaa kokemuksia. Tämähän on eri asia siltikin kuin viihde. Toinen hyvä kommentti tämän rappiollisen alushousukronikan täyttämän palstan viestisaastan joukossa oli se, että Beatlesin omat esikuvat ja sankarit olivat ihan puhtaita, enimmäkseen amerikkalaisia viihdyttäjiä, primitiivistä mutta hetkittäin elinvoimaista kevyttä kamaa.
Musiikillisesti klassinen musiikki painii toisessa sarjassa niin Beatlesin kuin Chuck Berrynkin kanssa, ja tätä tosiseikkaa eivät vain jotkut voi hyväksyä, mutta mielestäni asian voi tajuta tajuamalla ensiksi sen, että vaikka Beatlesin tavoite ei ollut olla kaupallinen tai hyvin myyvä, vaan tehdä hyviä sävellyksiä, kaikki heidän musiikkinsa mahtuu kevyen popin alalle.
Popissa on selvästi laskelmoidumpaakin kamaa, mutta klassinen joka tähtää hyvään musiikkiin, mahtuu taas luokituksen "taide" alle, kuten kirjailijat ja veistäjät. Beatlesia taas taas ei lueta konservatiivisesti taiteen piiriin, eikä tulla koskaan lukemaankaan.
Se on hyvä, erinomainen, pelkkä viihdebändi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Realismisi on epärealistista; ei kestä,vaan murenee omaan mahdottomuuteensa.Musiikki ei ole joko tai,vaan sekä että...ehkä joskus vielä sinäkin ymmärrät musiikin syvimmän olemuksen,sillä en usko,että olisit oikeasti noin rajoittunut kehityksessäsi loppuelämäksesi.
@musiikki ei ole joko tai vaan sekä että@
Miksi sinun klassisen musiikin siis Isolla Musiikin tuntemuksesi on olemattominta musiikillista tuntemusta!
Se on retorinen huudahdus, KOSKA olen tottunut ettei Beatlesfanit vastaa siihen.
Mutta hetkinen, voisitte vastata! sekä että -ihmisinä teidän pitäisi tuntea taidemusiikkia! Miksi niin ei ole edes kaikista alkeellisimmalla tasolla?
koska klassinen musiikki ei herätä kiinnostusta.
Siinä vastaus. Vaikka sille oli oma radiokanava ilman kuulijoita. Vaikka joulu opetti. Tai juuri siksi. Harmi se on. Paljon hyvää jää kokematta. Onneksi on ihmisiä jotka pitävät monesta musiikista ja beatles on jopa päässyt kouluihin. Siksi moni suomalainen vihaa beatlesia. Valitettavasti.
Ei, kyllä klassiselle on edelleen oma radiokanavansa (Rondo fm) - ja sillä on kuuntelijoita.
classic fm menikin konkkaan...
YLEhän ei vuosikausia työntänyt muuta kuin klassista.
oikea linjaus.
Fakta on se että kun ihminen saa kuulla ja tottua taidemusiikkiin pienestä pitäen eikä siihen liity pakko-aspektia ala musiikkitunnit konservatoriossa vanhempien painostamana, niin lapsi tuossa hedelmällisessä iässä - lapsuudessa - oppii arvostamaan taidemusiikkia.
Ja sen rinnalla, siis niinku taiteen rinnalla, Beatles on pelkkä vitsi.
Penny Lane on Paulin paras. Se vs. Schubertin Erlkonig?
Ei mitään mahiksia. Schubert on ollut asialla jo 18-vuotiaana.
Lennonin kaltaiset amatöörit tarttuvat skebaan teini-iässä: klasarineroista monet soittivat viulua lapsosina ja tekivät jo musiikkia.
Maahan ei tarvittu uusia atomivoimaloita, sillä sähkön kulutus laski aina kun Yle aloitti klassisen soiton. Koko kansa sulki silloin nimittäin radionsa. Joten luontoa ja elämää säästävä kaukaa viisaasti oli siis tuolloin Yle.
Schubert oli ja ei ollut viihdesäveltäjä.
"Laita tähän kuka hyvänsä mitä hyvänsä musiikkia säveltänyt/esittänyt" oli ja ei ollut viihdemusiikin tekijä/esittäjä.
Poikkeuksina on ollut vain Eija Sinikka yhtäällä ja Humppa Veikot toisaalla, he olivat vain ja ainoastaan viihdemusiikin tekijöitä, mutta he eivät tehneet sitä tahallaan, vaan ja ainoastaan siksi että laskut vuokrat jne ne oli niin Eija Sinikalla kuin Humppa Veikoillakin maksettavana.
http://www.youtube.com/watch?v=ibXuOwdbpyM
Eija Sinikka
http://www.youtube.com/watch?v=c3tiAlAGHkY
Hän sinun on, je je...
Kuten tuosta jälkimmäisestä nähdään Jazz se se on musiikkina ylivoimaista, klasarikaan ei sen rinnalla ole mitään. Jazz musiikissa esim harmoniat on niin monimutkaisia - siis niin monimutkaisia että Schubertikin harmoniat ovat kuin pienen lapsen viulullaan tekemiä niitten jazz-harmonioiden rinnalla.
Voisin oikeastaan värjätä hiukseni sinisiksi ja alkaa pitämään jazzista, mutta en viitsi sillä levyraati-ohjelmaa ei enää TV:stä tule.
Klassisen harmoniat ovat monimutkaisempia kuin jazzin, jazz on kakkonen ja kaukana takana on poppi.