Elän varsinaisessa oravanpyörässä; olen ajoittain ahdistunut (lääkitys on kyllä jo nykyään, Efexor 150mg), ja ahdistunut olo saa minut shoppailemaan vaikkei olisi varaakaan - shoppailusta tulee vaan hetkeksi iloiseksi mutta jälkeenpäin on entistä pahempi olo, kun en pystykään maksamaan pakollisia laskuja (sähkö, ruoka jne) , ja tästä sitten riitelemme paremman puoliskoni kanssa. Riitely taas aiheuttaa lisää ahdistusta, jota lievitän millä...? Aivan, shopailemalla lisää! Miten ihmeessä saisin itsehillintää? Ja miksi shoppailun tarve on lähes pakonomaista, harvoin nimittäin TARVITSEN asioita joita hommaan, ekä edes nauti shoppailusta? Miksi säästäminen ei vain tunnu onnistuvan? Miksen saa samanlaista huuman ja ilon tunnetta mistään muusta kuin shoppailusta? Tuntuu ettei arkielämässä ole mitään muuta odotettavaa kuin se, mistä löytää taas jotain kivaa ostettavaksi :(
Pakonomaisesta tuhlaamisesta
Himoshoppaaja84
3170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla ei oo ollu ihan tommosta mut vastaanpahan silti tähän.
Mä taas tuhlasin sikana rahaa kaikeen itteni hemmotteluun (kalliiseen ruokaan jne.) koska ajattelin että olen ansainnut sen koska oon ollu niin paskana.. Elin luotolla ja se kasvoi koko ajan. Sitte oli elämä yhtä sekamelskaa ku kaikki laskut tuli perinnän kautta ja rahat ei meinannu riittää niihinkään. Onneks kaverin perhe sai mut miettimään raha-asioita ja aloin funtsii et miten ne tulee niin vähällä toimeen. Sit aloin ite koota omia asioitani ja tällä hetkellä elän ihan tasapainossa talouteni kanssa. Olen onnekas ettei menny luottotietoja mutta se oli erittäin lähellä muutaman kerran.
Mulla sama ongelma. Tosin suureksi osaksi herkkuruokia. Ja siihen lisäksi niiden oksentaminen. Mutta kyllä tavaroihinkin menee rahaa paljon, varsinkin elokuviin, ostan uusia leffoja ja en edes jaksa katsoa niitä. Ostan vaan ostamisen vuoksi.
on muuten nyt jo kuun rahat menny, en tiedä miten elän..