Kun juurikin pääsin yli edellisestä säädöstä ja ihastumisesta niin johan kohta toista katselen sillä silmällä... Tutustuin naiseen joskus ennen kesää ja elimme samassa paikassa kolmisen kuukautta, porukalla ja kahdestaan vietimme aikaa. Tuolloin hän kertoi olevansa epävarma omasta suuntautumisestaan, vaikka usein viettääkin öitä miesten kanssa. Tämän uskon johtuvan vähän heikosta itsetunnosta ja hyväksynnän hakemisesta.
Noh, tämän periodin jälkeen olimme eri paikkakunnilla noin puolisen vuotta mutta pidimme kuitenkin yhteyttä, ystävinä siis. Näimme muutaman kerran ja nyt sitten asumme samalla paikkakunnalla ja näemme useamman kerran viikossa. En haluaisi olla ihastunut niin hyvään ystävään koska jos menen ikinä kertomaan sen hänelle niin en tiedä miten tilanne sitten päättyy :(
Juttelemme tosi paljon ja hassuttelemme, meillä on aina kivaa yhdessä. Hän ottaa kävellessä usein käsivarrestani kiinni ja muutenkin istuu usein tosi lähellä ja koskemme toisiamme suht paljon jos tilaisuus on. Illanvietoissa hän tulee viereeni hetkeksi ja menee taas muualle istumaan. Koskee paikkoihin jonne eivät ystävät normaalisti koske (humalassa toki...). Hänellä on maailman upeimmat silmät ja jään siihen katseeseen aina ihan avoimesti, kuten hänkin ja voimme tuijottaa toisiamme puhumatta sekunteja.Olen täysin sekaisin koska monesti _haluan_ uskoa kaiken olevan vain syvää ystävyyttä, toisaalta taas joskus tulee sellainen olo että ehkä sittenkin olemassa on pieni mahdollisuus. Toisaalta viime kerralla putosin ihastuksen takia niin korkealta että puoli vuotta meni selvitä yli siitä "suhteesta" joka meillä oli...
Onko joku ollut samassa tilanteessa ja miten homma eteni/selvisi? Onko tämä vaan ihan kaverillista toimintaa? :/
Noh, tämän periodin jälkeen olimme eri paikkakunnilla noin puolisen vuotta mutta pidimme kuitenkin yhteyttä, ystävinä siis. Näimme muutaman kerran ja nyt sitten asumme samalla paikkakunnalla ja näemme useamman kerran viikossa. En haluaisi olla ihastunut niin hyvään ystävään koska jos menen ikinä kertomaan sen hänelle niin en tiedä miten tilanne sitten päättyy :(
Juttelemme tosi paljon ja hassuttelemme, meillä on aina kivaa yhdessä. Hän ottaa kävellessä usein käsivarrestani kiinni ja muutenkin istuu usein tosi lähellä ja koskemme toisiamme suht paljon jos tilaisuus on. Illanvietoissa hän tulee viereeni hetkeksi ja menee taas muualle istumaan. Koskee paikkoihin jonne eivät ystävät normaalisti koske (humalassa toki...). Hänellä on maailman upeimmat silmät ja jään siihen katseeseen aina ihan avoimesti, kuten hänkin ja voimme tuijottaa toisiamme puhumatta sekunteja.Olen täysin sekaisin koska monesti _haluan_ uskoa kaiken olevan vain syvää ystävyyttä, toisaalta taas joskus tulee sellainen olo että ehkä sittenkin olemassa on pieni mahdollisuus. Toisaalta viime kerralla putosin ihastuksen takia niin korkealta että puoli vuotta meni selvitä yli siitä "suhteesta" joka meillä oli...
Onko joku ollut samassa tilanteessa ja miten homma eteni/selvisi? Onko tämä vaan ihan kaverillista toimintaa? :/
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miia, elämän tarkoitus selviää sinulle jossakin muualla kuin suomi 24:n eri palstojen viidakossa.
Sitäpaitsi sun toimintasi on liian itsevarmaa ollaksesi epävarma omasta suuntautumisestasi.
mahdollisuuksia on kaksi, tasan, ja muu on typerää selittelyä: joko te olette rakastuneita tai sitten pelureita. Pistäisin lantit likoon edellisen puolesta, mutta sehän voi jäädä ikuisesti selviämättäkin...vai?!
Jaa-a... Itselläni ei ole tapana toimia noin ystävien kanssa, mutta ihmiset ovat erilaisia. Onko ystäväsi muitakin ystäviään kohtaan samanlainen (koskettelee jne)? Ellei, se voi olla merkki ihastumisesta.
ja tää sun ystäväs tietää sun suuntautuneisuudestas??
Voi väsynyt!
No jos se on miia, niin sillä on ainakin eräs tapa ottaa luulot pois kaikelta niin, että se todella käy takaapäin yllätyshyökkäyksiin... siitä on mukavaa kun se saa aikaan sellasta hämmenystä niille joille se tekee niin. Paras reaktio on just sellanen hihitys siltä, joka on sen halattavana.
Ja se tykkää myös tehdä sitä ihan kostomielessä, että jos joku ei suoralta kädeltä ole valmis sen lähentely-yrityksiin, niin se näyttää tuolla toiminnalla myös ympärillä oleville, millaisilta rakkaudenosoituksilta on jäänyt paitsi.
JOS on niin ,että joku on liiaksi estynyt joko luonteenpiirteistä johtuen tai sitten liian suuresta annoksesta jonkun ihmisen tavasta lähennellä, niin hän ei yleensä tunne armoa ollenkaan.
sen tapa solmia ystävyyssuhteita on juuri tuollainen. Sen kaikki ystävät joko teilataan tai sitten pääsee ystäväksi kunhan antaa sille pildeä!
En todella käsitä kuka on tämä henkilö josta kaikki puhuvat :D Voisitteko nähdä tilanteen niin että olemme kaikille tuntemattomia henkilöitä? Koska siis kumpikaan meistä ei vastaa näitä esimerkkejä joita esille tuotiin.
Itse en tosiaan ole minkään luokan peluri vaan päinvastoin, hyvinkin ujo ja kokematon näissä asioissa... En tiedä hankaloittaako se asioita kuinka paljon, mahdollisesti liikaa. Niin ja suoraan en ole hänelle koskaan kertonut olevani naisiin päin, vaan keskustelimme asiasta niin että rivien välistä sen saattoi lukea jos halusi...
Eli siis rakkautta on ilmassa! Ujous on söpöä ja viettelevän ihanaa. Ole vain oma itsesi, mutta jomman kumman pitäis vähän rohkaistua, jotta asia etenisi... Liialla hätäilyllä voi kuitenkin pilata paljon... Nauti tunteesta ja anna mennä :)
No ei tietenkään, se jutun juoni on aina se että pikkusalaisuus säilyy teidän kahden välillä, kuten tuolta päiväunesta saimme taas lukea bissepuolella. Ja sitten vasta omalla painollaan katsos ne kädet tisseille ja kiimaa jakamaan. Tämä on vain sun tapa vähän tarinoida ja ruokkai mielikuvitustasi naisasioissa.
Typerys.
Niin tai koko muu suomi tietää, mutta että "hän" ei saa tietää kuinka sä vehkeilet suomi24lla. ja sitten vielä sun kaikki sun kaveriskin tietysti "auttaa" sua vähän että homma menisi juuri niinkuin sä olisit suunnitellut.
Se ei myöskään kaihda kertoa, että sitä ei haittaa työntää niitä käsiä syvälle tisseihin, jos sattuisi vaikka olemaan kyse jostakin esim. opetustilanteesta tms... se kyllä muistaa tuoda esille sen että se on sinut tälläsen vähän suoremman toiminnan (jossa yleensä ihmiset ovat vähän vaivaantuneita, ja vaatii ammatti-ihmiseltäkin suurta hienotunteisuutta suorittaa tutkimus...) kanssa. Tällä tavalla hän poistaa tilanteesta siihen kuuluvan kiusallisen _sen jonkin_ joka tavallisilla ihmisillä on ja jotka osaavat olla asian kanssa. Tai ainakin hän käytöksellään viesittää, että hänellä on jokinasteinen issue asiasta, sillä tavallisesti tuosta ei tehdä numeroa.
Tai sitten on saattanut käydä myös niin , että hän on juuri saattanut alkaa luulla, että joki saattaa varmasti luulla häntä LESBOKSI, ja varmistelee puheellaan kovaäänisesti, että anna palaa lesbo, kädet tisseihin vaan. Puhuu ohi posken, jotta kaikille varmasti tulee selväksi, että mikä on taso, jossa liikutaan....
Niin ja hän saattaa tulla myöhässä paikalle, onhan juuri aamu mennyt myöhäiseksi, sillä isännän kanssa tuli harrastettua pikaseksiä ennen lähtöä. Näin.
Päivi Räsänen vol II.
Idoli ja arvoesikuva.
Näihin edellisiin nyt tuskin minun kannattaisi millään tavalla kommentoida mutta jokseenkin häiritsevää kun aloittaa keskustelun aiheesta johon nämä tällaiset eivät _omasta_ mielestäni liity millään lailla :/ Ajatuksena oli saada omakohtaisia kokemuksia omaan vastaavaan tilanteeseeni liittyen mutta se taisi olla liikaa odotettu. Noh, tällaista tämä sitten kai vaan tuppaa usein olemaan näillä palstoilla :)
Nimenomaan. Kiitti taas sullekin, sain tilaisuuden taas purkaa mieltäni.
Olen täysin ihastunut mun parhaaseen ystävään. Tosin hän on täysin hetero,mutta silti ollaan välillä sillai aika lähekkäin. Ei mitään "turhaa" koskettelua kuitenkaan. Elän sen mukaan, että vaikka välitän hänestä tosi paljon, se on vaan sellaista kaverirakkautta. Pakko ottaa koko ilo edes siitä irti, koska mikään suhde tai muu vastaava ei tulisi edes kysymykseenkään. Enkä mene kertomaan tunteistani hänelle, se olisi tyhmää ( ainakin tässä tilanteessa).
Toi sun tilaanne viittaa aika selvästi - ainakin näin kertomasi perusteella- että kaverisi olisi enemmänkin kuin "kaverimielellä" liikentees. Neuvoisin sulle kysymään vaan suoraan, missä mennään.
Niinhän sitä kai pitäisi vähän jutella mutta kun välillä tosiaan tuntuu että välillämme ei ole mitään syvää ystävyyttä vakavampaa... Hän ei halua koskaan lähteä kanssani ulos (lähinnä koska ei halua juoda), pääosin kahvittelemme. Joidenkin päivien jälkeen tuntuu että hänellä olisi jotain mielessä mutta esim. tänään jäi vähän sellainen kutina että tuskinpa tässä nyt mitään kummempaa on. Se vaan on niin raastavaa kun itse vaan voisi halata ja ottaa toinen lähelleen mutta minkäs teet...
Mäkin rakastuin mun parhaaseen ystävään ja ei oltu ennen oltu missään lesbokuvioissa.. Sitten se oli just vähän tollasta kun kuvailit ja sitten ku oltiin yötä toistemme luona niin lopulta nukuttiin vierekkäin ja siitä se lähti.. Me kuitenkin ollaan erottu toisistamme koska se suhde ahdisti meitä, koska ollaan uskossa molemmat.. Ja nyt vaan kaduttaa että on ollu mitään, siks ku niiden porukat vihaa mua ja munn poikaystävä jätti mut puolen vuoden seurustelun jälkeen sen takia että mun menneisyys ahdisti sitä liikaa ku ollaa sen mun tyttöfrendin kanssa vieläkin parhaat ystävät.. ja nouseehan ne vanhat mehut välillä vieläkin pintaan ja se sit pilas sen mun kaverin yhden uuden suhteen. vois sanoo että pilalle meni nuoruus sen takia.. toivottavasti oot viisampi kun minä. tsemppii.
mä luulen ett teidän nuoruuden pilaa uskonto. Se ett kokee isojakin tunteita parhaaseen ystävään varsinkin tietyssä iässä on iha normii. Se on rakas ihminen ja sä luotat siihen, se tuntuu turvalliselle kohteelle kokeilla tunteita ja tuntemuksii. Siksi sun mieli on vapautuneempi sen seurassa ja tollaisii asioita voi sattuu. Ei niissä ole mitää hävettävää ja hyvä ett ootte vielä bestiksii.
Jos sua vihataan ton asian takii ni se ei oo kyl sun syy vaa niiden jotka sua vihaa. Niiden pieni pää joka on täynnä turhuutta eikä nähdä ihmistä ihmisenä vaa jonainen pienenä jumaluutena jonka pitäis elää vain sitä hetkee varten ku kuolee.
Jos sä annat muiden vaikuttaa sun elämään ja sanoo miten se kuuluu elää ni mikä on sun elämän arvosi? Onko se oikein ett elää niinku odotetaan vai niinku itse haluu. Eiks se elämä ole se suurin lahja ja jos se kahlitaan joihinkin ei saa-sääntöihin jotka on naurettavia ni mä sanon ettei koko elämällä ole sun nimee vaan jonku toisen.