She Loves You on todellakin uraauurtava rocklaulu,se avasi lopullisesti kaikki ovet,ja kaikkien korvat sille,mitä Musiikki voi olla.
Toivoa sopii,et nämä spämmääjät yms. jotka täällä noita vihatekstejään suoltavat,oivaltavat jonain päivänä muuttaa itseään ja omaa asennettaan/ajatteluaan; sillä muuta ei voi muuttaa,kuin itseään.
ps...juu,kyllä muutoksia voi tulla päätä seinään hakatessakin,mut se ei ole terveellistä...
Toivoa sopii,et nämä spämmääjät yms. jotka täällä noita vihatekstejään suoltavat,oivaltavat jonain päivänä muuttaa itseään ja omaa asennettaan/ajatteluaan; sillä muuta ei voi muuttaa,kuin itseään.
ps...juu,kyllä muutoksia voi tulla päätä seinään hakatessakin,mut se ei ole terveellistä...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Klassisen musiikin rikkauden ja kauneuden puolustaminen ja ennakkoluulojen rikkominen eivät ole vihapuhetta.
Sen sijaan sinä liikut täysin ameebatasolla vastauksinesi ja oletuksesi. She Loves You oli sinulle henkilökohtaisesti iso sävelmä: musiikillisesti se ei sitä ole.
rockille ja popille se on suuri sävellys.
liikuttaessa se kai on sitä: se kertoo rock-tasosta.
Kappaleen sointukierto on todella helppo, ja melodiat ovat peruskauraa. Beatlesilla on vähän mutkikkaampia biisejä, muttei paljon - ja se puolestaan kertoo paljon Beatles-tasosta.
Beatlesin pop-tuotannon pikkusievien radiohittien joukosta erottuu biisit Yesterday, Penny Lane ja Eleanor Rigby. Kaikkiaan, Beatles on melko kevyttä kamaa ja tulee aina olemaan.
Tämä asia tulee niellä. Mitä nopeammin, sitä nopeammin aukenee myös Haydnin salat.
...............jee,jee,jee,jee!!!!.....................
Nimenomaan: Haydn on todellista jee-jee-jee-musiikkia!
Siinä on aitoa iloa, joka kumpuaa kauneudesta ja musikaalisuudesta enemmän kuin Beatlesin biisit.
Luominen-oration ilo on suunnattoman koskettavaa, ja valehtelematta 100 sinfoniaa ja toiset 100 kamarimusiikkiteosta tekevät samoin.
Tervetuloa taidemusiikin palatsiin! Se ei sorru koskaan!
Aloittaja tuntee Beatlesia ja Hendrixiä, myös Dylania, Rollareita, CCR:ää, Juicea ja Paulin soolotuotantoa.
Kaikki tämä musiikki on aidosti pelkkää paskaa Beethovenin saappaissa.
Jungeria lainatakseni: so fucking what
on se paska puoli, ettei koskaan pääse astumaan taidemusiikin palatsiin.
Monikaan ei palatsin herkkuja nautittuaan enää kaipaan pimeään ponteroon ahdasmielisen sakin keskellä syömään Mäkkäriruokaa.
Palatsissa on taivaallisia herkkuja, suklaisia viinirypäleitä ja hunajan lailla virtaavaa viiniä! Siellä soi uskomaton musiikki, kaikista tarkastelunäkökulmista nerokas säveltaide.
Beatlesin biisiä kun kääntää vähäsen, se paljastuu heti kevyeksi musiikiksi. Ahtaassa ponterossa ei ole kuitenkaan tilaa liikuttaa itseään ollenkaan, eikä koko biisiä kunnolla edes näe, koska valo ei ulotu ponteroon. Siksi Beatles-musan yksiulotteisuutta ei ponterolainen näekään.
.........jee,jee,jee,jee!!!!......
ovat muuten usein ollut beatles-laulun analysoinnin sisältö.
koska ei se musiikki sentään pitkää analyysia teettäisi...
http://www.youtube.com/watch?v=PxWarWjJK-M
She loves you oli erilainen rocki. Ensinäkin, se ei ollut I love you -juttu. Nuo harmoniat ovat rockissa uutta eikä melodian sovittaminen rockiin ollut aiemmin koettua - Cliff R ei ollut rockia.
Pikkunäppärät soinnut - se on siinä.
Uraa uurtavaa rockissa ja siihen ei luulisi klasarilla olevan sanottavaa.
Rock on todellakin vertauskuvallisesti lasten hiekkalaatikko. Oletko sä sitä mieltä että lasten jutuille hiekkalaatikolta pitäisi antaa sama arvo kuin oppineitten aikuisten?
Harmonian käsite on sulle vieras, koska she loves youn harmonioissa ei ole mitään hienoa tai rockin aikalaiskuvaankaan nähden uutta. Sanoituspuoli on irrelevantti.
Jäljelle ei jää mitään. Toki kappale on hyvämelodinen tarttuva ym., mutta se kun ei ole musiikin ydintarjonta.
Aivot tottuvat myös harmonisempaan musiikkiin, esim. messu- ja passioteoksiin. Kunnon Bachia ja Händeliä soimaan niin ei tarvitse tyytyä muutaman selkeästi vaihtuvan soinnun beatlesiin.
Muuten: Bernstein ei juurikaan arvosta Beatlesia ja Pekka Pohjola joka on kehunut Beatlesia,luonnehti asiaa suunnilleen näin: "ensimmäistä kertaa kuulin ns. perusmusiikkia, jossa soinnut vaihtuvat helppotajuisesti"
Beatlesin vertaaminen klassiseen on siis kaikkien mielestä naurettavaa, koska klasari on taidetta.
no, miks vertaat? Ei me muut.
Tarkoitatko Sid Bernsteinia, joka järjesti keikat USA:ssa vai L Bernsteinia, joka kuitenkin nimesi pari piisiä 20 vuosisadan mestariteoksiksi.
Pekka Pohjola kumminkin oppi soittamaan bassoa beatlesien tahtiin ja löysi "musiikin, josta todella piti".
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/pekka_pohjola_kavi_huipulla_ja_pohjalla_35530.html#media=35531
Koska rock on sinulle vierasta, she loves youn kommentointi jääköön sikseen.
Tunnen rockia oikein hyvin, luultavasti paremmin kuin sinä.
Ja tunnen myös klassista, ja se musiikillisesti paljon rikkaampaa.
Et varmasti osaa nimetä esim. Beatles-sävelmää jota en tuntisi. Mutta klassisen olomassaolon oivaltaneelle rallatukset eivät vain musiikillisena ruokana riitä.
Plus että Bernsteinin kommentti oli paljon maltillisempi kuin esitit. Hänhän lähinnä antoi kunnioitusta popillekin -mentaliteetilla säälipisteitä Beatlesille: "ja hei klasarit, kyllä beatleskin on yrittänyt"
Luuletko että Bernsteinin kaltaiselle ihmiselle riittäisi Beatles-roska?
Miksi pitäis riittää Beatles?
Elämässä pitää olla rikkautta.
Kannattaa tutustua Bernsteinin ohjelmaan ja tuohon Pohjolaankin.
No, mitäs löytyy Carnival of Light
Kuten G Sus Crisis -totesi:
Mene pää edellä peräreikääsi ja etene kohti kitalakea. Eiköhän lopu turha länkytys.
Mistä muuten on peräisin tämä sitkeä käsitys siitä, että klassisen puolestapuhujat eivät tuntisi populaarimusiikkia vähintään yhtä hyvin kuin nämä pooppi-ihmiset?
Lieneekö taustalla pelko siitä, että vaikkapa Beatlesia kuultuaankin joku edelleen preferoisi klassista hiekkalaatikkoleikkien sijaan?
Joka tapauksessa on hämmästyttävää, että moinen oletus klassisen harrastajien tietämättömyydestä suhteessa poppiin elää noin sitkeästi tietämyksen paljastaneiden ilmiselvien evidenssien jälkeenkin...
Huh-huh mitä järjenjuoksua, etten jopa sanoisi.
-juuri täsmälleen näin: on todellakin hämmästyttävä luulo,että klassista musiikkia ei voi ymmärtää muut,kuin sitä harrastavat...eikä ainakaan Beatles musiikkia kuuntelevat voi millään tajuta klassista....huhhuh,mitä ahdasmielistä poteroajattelua...
ahdasmielistä poteroajattelua löytyy vain klassisen kuuntelijoista. pitää oikein tulla pastalle paasaamaan klassisen hienoudesta ja että vain se on oikeaa musiikkia. mikään muu ei ole musiikkia kuin klassinen. v tun poteroaivot.
Teillä Beatles-faneilla ei ole tietoa klassisesta.
Sen sijaan me klasarit tunnemme Beatlesit kuin omat taskumme. Siltikin pidämme klassista monin kerroin rikkaampana - kuten kaikki jotka tuntevat molemmat.
Ymmärrätkö jo vajavaisen tuntemuksesi edes?
Oliksne sun klasarit niin että ruskee taakse ja keltanen eteen
Klasarin kalsareiden asennolla ei ole merkitystä. Heille on tärkeintä, että kalsareista löytyy sekä ruskeaa että keltaista. Moni heistä sanoo, etteivät voisi elää ilman keltaruskeita kalsareita. Keltaruskeat kalsarit ovat klassisen musiikin synonyymi.
ainakaan ymmärrä ketään klassista säveltäjää.
Sulle riittää että ymmärrät A day in a life -tason moskaa.
Niin, näille jästipäille ei saa yksinkertaista sanomaa perille.
En tunne minäkään ketään, joka klassista oikeasti tuntevana ei pitäisi sitä Beatlespoppia monin verroin parempana ainakin noin musiikillisilla kriteereillä. Tässä mielessä Beatlesfanien tuhahtelut tuntuvat oudoilta ja ovat kyllä kovin lapsellisia.
Kysehän on loppupelissä vain tietovajeesta suhteessa arvioitavaan sisältöön. Beatlesfaneilla ei ole taidemusiikin (poppi ja Beatles eivät kuulu tähän musiikin alueeseen) tuntemusta: tosiasia, jonka kaikki Beatlesfanit täällä toistuvasti jättävät huomiotta. Miksi tilanne sitten näyttäytyy tämänkaltaisena? Luultavasti sen vuoksi, että Beatlesfanien tosiasiallinen sivistys"taso" on sillä asteella, ettei moista vajetta - sen seurauksista puhumattakaan - edes ymmärretä omassa viiteryhmässä. Tästä paras todiste lienee tuo jatkuva itseensäottaminen kiistattomien musiikillisten tosiasioiden esilletuonnin yhteydessä.
Mitään rakentavaa asennoitumista näkökulman laajentamiseen ei Beatlesfanien joukossa ole ilmennyt. Sen sijaan toistuvasti esitetään väitteitä klassisen puolestapuhujien tietämättömyydestä populaarimusiikista. Vaikuttaa vahvasti siltä, että täällä klassisen puolestapuhujat tuntevat populaarimusiikin kenttää enemmän kuin riittävästi (korvat ovat siis saaneet myös passiivistakin altistumista osakseen erinäisestä melusaasteesta). Toistaiseksi todellinen ongelma onkin ollut Beatlesfanien ammottava tiedonpuute ja siitä mitä ilmeisimmin seuraava asennevinoutuma, mikä estää tehokkaasti rakentavaa keskustelua aiheesta "Beatlesin todellinen positio musiikin pitkässä historiassa". Tällaisessa kontekstissa tarkasteltavaa ilmiötä voidaan arvioida vain musiikillisin kriteerein, eikä se tee erityisen suurta kunniaa popille, ei edes viihdettä suoltaneelle Beatlesille.
Niin, näille jästipäille ei saa yksinkertaista sanomaa perille.
En tunne minäkään ketään, joka klassista oikeasti tuntevana ei pitäisi sitä Beatlespoppia monin verroin parempana ainakin noin musiikillisilla kriteereillä. Tässä mielessä Beatlesfanien tuhahtelut tuntuvat oudoilta ja ovat kyllä kovin lapsellisia.
Kysehän on loppupelissä vain tietovajeesta suhteessa arvioitavaan sisältöön. Beatlesfaneilla ei ole taidemusiikin (poppi ja Beatles eivät kuulu tähän musiikin alueeseen) tuntemusta: tosiasia, jonka kaikki Beatlesfanit täällä toistuvasti jättävät huomiotta. Miksi tilanne sitten näyttäytyy tämänkaltaisena? Luultavasti sen vuoksi, että Beatlesfanien tosiasiallinen sivistys"taso" on sillä asteella, ettei moista vajetta - sen seurauksista puhumattakaan - edes ymmärretä omassa viiteryhmässä. Tästä paras todiste lienee tuo jatkuva itseensäottaminen kiistattomien musiikillisten tosiasioiden esilletuonnin yhteydessä.
Mitään rakentavaa asennoitumista näkökulman laajentamiseen ei Beatlesfanien joukossa ole ilmennyt. Sen sijaan toistuvasti esitetään väitteitä klassisen puolestapuhujien tietämättömyydestä populaarimusiikista. Vaikuttaa vahvasti siltä, että täällä klassisen puolestapuhujat tuntevat populaarimusiikin kenttää enemmän kuin riittävästi (korvat ovat siis saaneet myös passiivistakin altistumista osakseen erinäisestä melusaasteesta). Toistaiseksi todellinen ongelma onkin ollut Beatlesfanien ammottava tiedonpuute ja siitä mitä ilmeisimmin seuraava asennevinoutuma, mikä estää tehokkaasti rakentavaa keskustelua aiheesta "Beatlesin todellinen positio musiikin pitkässä historiassa". Tällaisessa kontekstissa tarkasteltavaa ilmiötä voidaan arvioida vain musiikillisin kriteerein, eikä se tee erityisen suurta kunniaa popille, ei edes viihdettä suoltaneelle Beatlesille.
Niin, näille jästipäille ei saa yksinkertaista sanomaa perille.
En tunne minäkään ketään, joka klassista oikeasti tuntevana ei pitäisi sitä Beatlespoppia monin verroin parempana ainakin noin musiikillisilla kriteereillä. Tässä mielessä Beatlesfanien tuhahtelut tuntuvat oudoilta ja ovat kyllä kovin lapsellisia.
Kysehän on loppupelissä vain tietovajeesta suhteessa arvioitavaan sisältöön. Beatlesfaneilla ei ole taidemusiikin (poppi ja Beatles eivät kuulu tähän musiikin alueeseen) tuntemusta: tosiasia, jonka kaikki Beatlesfanit täällä toistuvasti jättävät huomiotta. Miksi tilanne sitten näyttäytyy tämänkaltaisena? Luultavasti sen vuoksi, että Beatlesfanien tosiasiallinen sivistys"taso" on sillä asteella, ettei moista vajetta - sen seurauksista puhumattakaan - edes ymmärretä omassa viiteryhmässä. Tästä paras todiste lienee tuo jatkuva itseensäottaminen kiistattomien musiikillisten tosiasioiden esilletuonnin yhteydessä.
Mitään rakentavaa asennoitumista näkökulman laajentamiseen ei Beatlesfanien joukossa ole ilmennyt. Sen sijaan toistuvasti esitetään väitteitä klassisen puolestapuhujien tietämättömyydestä populaarimusiikista. Vaikuttaa vahvasti siltä, että täällä klassisen puolestapuhujat tuntevat populaarimusiikin kenttää enemmän kuin riittävästi (korvat ovat siis saaneet myös passiivistakin altistumista osakseen erinäisestä melusaasteesta). Toistaiseksi todellinen ongelma onkin ollut Beatlesfanien ammottava tiedonpuute ja siitä mitä ilmeisimmin seuraava asennevinoutuma, mikä estää tehokkaasti rakentavaa keskustelua aiheesta "Beatlesin todellinen positio musiikin pitkässä historiassa". Tällaisessa kontekstissa tarkasteltavaa ilmiötä voidaan arvioida vain musiikillisin kriteerein, eikä se tee erityisen suurta kunniaa popille, ei edes viihdettä suoltaneelle Beatlesille.
toistaiseksi unohtaa muun kuin vastaamisen tähän: Miksi et tutustua klassiseen?
Vastaa vain siihen, himoponterolainen, VAIN JA AINOASTAAN siihen kiitos!