Mulla on ollu jo semmoset 5 vuotta jatkuvaa ahistusta.. Välillä se on ollu erittäin rajua mutta nykyään ollu vähän helpompaa. Mutta ahistaa silti. Mitään ku ei oikee jaksais tehä ni se lisää ahistusta.. Pitäis siivota yms.. Jollain ihmeen konstilla oon kumminki selvinny tähän asti vaikka olen kolme kertaa itsemurhaa koittanu oikeen todenteolla. Joku voima saa mut vaa tekemään kaiken mitä teen esim olemaan ihmisten parissa vaikka tekis miel luovuttaa ja jättää kaiken tekemättä ja jäädä vaa sänkyy makaamaa.. Mutta sen nykyään tajuan että se ei auta, pahentaa vaan asiaa sillä olen kaks kertaa sen seurauksena yrittäny itsemurhaa.. Nykyään tosiaan ahistus ei ole ihan kaameen kovaa mutta sen verran kovaa että se invalidisoi hyvin paljon enkä pysty käymään töissä ja masiski on diagnoosissa. Eli olen hoidon piirissä. Nyt vielä epäillään että mulla on joku psykoosisairaus et hohhoh.. Se tästä vielä puuttuiski.. Työelämään en todennäkösesti enää palaa.. Mul on tää vuos saikkua ja aijon tän vuoden lopussa ehkä hakea pysyvää eläkettä. Jää nähtäväksi saanko se mut sit jos en saa ni haen uudestaa.. Tää oli nyt tämmönen vuodatus, et sori vaa.. Mut tuntu et johonki piti päästä purkaa paineita ni tulin sit tänne..
Ahistuksen ahistus..
Ahismasis
057
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.