Mietin

Minä en ainakaan merkitse Hänelle yhtään mitään, ole koskaan merkinnytkään, sen mies on osoittanut aika selkeästi - luovutin lopulta.

Kyllä mä aika paljon ajattelenkin

minäkin erästä tiettyä miestä.Hän ei tiedäkään,kuinka paljon hän minulle merkitsee ja miten paljon hän on elämääni vaikuttanut,vaikkei siinä ole ollutkaan...ehkä saan tuon kaiken kertoa hänelle jonain päivänä,toivon ainakin.

Suomessa saman nimisiä on tuhansia ellei kymmeniä tuhansiakin.
Miksi ei kukaan uskalla kirjoittaa toisen etunimeä tänne?
Kukaan ei voi tietää kenelle kirjoitetaan.

Mä oon leikitellyt yhden viestin verran muualla kuin täällä, jo kuukausia sitten sekä yhden lurituksen verran täällä toisella palstalla. Enempää en tohtinut, kun en juurikaan tiedä ihastukseni privaelämästä tosiasioita, tapasimme hänen työnsä merkeissä. Enemmän hän minusta tietää kuin minä hänestä.

Viestiini, siihen joka oli avoimesti minulta, ei tullut kaikua, hänellä lie siihen syynsä. Ei tule pieneen mieleenkään enempää stalkata, hiljaisuus on stop-vastaus sinänsä.

Tylsää, mutta ei järin yllättävää. Todennäköisyys, että hän olisi ollut kotaktiin halukas/vapaa, oli luokkaa yksi per ääretön. Kiville meni sekin lotto.

Hieno mies. Kiehtova kypsemmän iän pakkaus. Käy silmänilostakin, toivottavasti osuu koristamaan näköpiiriä jossain kaupungilla jonkun kerran, varmasti vielä osuukin tässä tuppukylässä pääkaupungiksi.

Minne tämä menee? Kertoisitko jotain hänestä?

Mietin kyllä joka päivä, mutta vain itsekseni. Muuta en voi/voinut.

Leikitkö sinä itse hänellä? Satutitko häntä?
Ajattelet siis vain itseäsi!

Ehkäpä itsekin teit vaikutuksen. Monesti ei itse tajua omia vaikutuksiaan. Sen lähinnä tuntee sydämessään. Erään kohdalla kävi näin. Ihminen, jota ei unohda. Hän jätti jäljen, joka pysyy.

mielessäni vain, että onko sinulla vain ja ainoastaan tarkoitus käyttää minua koston välikappaleena. Ja satuttaa minua sanoillasi. Löytyykö sydämestäsi normaalia tunnetta, kun välitetään toisesta.