Mitä pelaamisen tilalle

Airsoft voisi sopia tuon ikäiselle tai ainakin vähän vanhemmalle. Miten olisi tennis?

- Miten olisi vaikka isän ja pojan jokin yhteinen harrastus, esim. juuri jokin urheilulaji?
- Katukoris onnistuu ihan pienellä ja tutulla porukalla, samoin pihasähly
- Voisivatko käydä uimassa säännöllisesti? Olisi tosi hyödyllistä!
- talvella voi lähteä porukalla pulkkamäkeen, jäädyttää lumiliukumäen, tehdä lumiveistoksia ja opetella laskettelemaan
- Kiinnostaisiko nikkarointi tai jopa lapsille sopivien pienten sähkötöiden harjoittelu 8koulussakin tekevät, siis sellaisia helppoja ja vaarattomia)
- tekniikkalegoilla väkertäminen (siis ei mitään lasten nössölegoja, vaan kunnon rakennelmia)?
- kitaran soitto?
- valokuvaus ja harjoittelisitte sitten muokkaamana kuvia koneella (saisi olla kuitenkin jonkin aikaa koneella, olisi hyödyllistä jopa tulevaisuuden kannalta)
- taistelulajit? karate, jujutsu, judo, aikido, mitä näitä nyt on...
- majan suunnittelu ja rakentaminen, isä avuksi
- jos matikka kiinnostaa niin innostuisiko hetkeksi vaikka sudokuista tai muista pulmatehtävistä?
- kiinnostaako kuvis?
- skeittaus? rullaluistelu?
- parkour? saisi mennä luonnossa, tulee ulkoiltua, kehittää motoriikkaa ja ei haittaa jos menojalkaa vipattaa :)
- pyöräily
- olisiko lemmikin ottaminen pojalle/teille pois suljettu vaihtoehto?

Miksi ei voi laittaa pelikieltoa? SInähän se äiti olet! Maailma on pullollaan erilaisia addikteja ja tää pelihomma varmaan lapsilla yleisimpiä. Mutta ehdottomasti se on aikuisen tehtävä laitta sille rajat. Nolla tuntia pelaamista nyt päivässä. Ei lapsi sitä itse kykene säätelemään. Kun eihän kaikki aikuisetkaan pysty säätelemään esim. omaa pelaamistaa (rahapelit), pornon katselua, tupakointia, alkoa yms... Ja hoitona heillä siihen on ehdottomasti nollatoleranssi jos mielivät irti jostain päästä.

Minustakin isän mukaanotto olisi törkeää, miehet kuin yleensä toisiaan paremmin ymmärtävät.

Toivottavasti koko perheellä saatte apua kasvatukseen ja vanhemmuuteen. Oletan, että pojalla ainakin on omat hoitokontaktit sairauksiensa vuoksi.

Joo, kannattaa yrittää kaikki mahdolliset harrastukset ja kerhot ja kotityötkin. Ja yksi hyvin tärkeä asia, ei missään nimessä saa lisätä pelitunteja. Siis antaa periksi jos pyytää. Noihin peleihin jää koukkuun vahvasti ja lopettaminen ei käy tosta vaan.
Oma poikani aloitti xboksilla ja siitä siirtyi pelaaman tietokoneelle ja nyt 3 vuoden jälkeen niin koukussa että lopettaminen mahdotonta ilman mielenterveyshaittoja. Koulu eikä mikään muukaan elämässä kiinnosta. Terveys reistailee ja kunto nollassa. Tulevaisuus näyttää todella synkältä.
Eli nyt tarkkana ja varsinkin isällä tärkeä rooli muiden harrastusten löytämiseksi.

pelaamista kannattaa jatkaa jos menestystä kertyy ja tappiot ei päätä pakota. opiskeltavaa on kuitenkin siinä ohella ja kannatan säännöllisiä aikoja joissa pysyä viikottain. aikaa on jäätävä muuhunkin kuin CS:n paukuttamiseen. liikaa ei kannata ahnehtia roolipeleissä tai muutenkaan sotakentillä. pitkälle voi päästä vähitellen ja on parasta pitää tavotteet realistisina. voin verrata tilannetta sotilasalueilla etenemiseen: matkalla on paljon esteitä ja ne on ylitettävä aikanaan eikä väsyttää itseään kuin viimeiseen asti polkeva hurjastelija. pelaaminen sopii mielestäni monenikäsille kun sen vaan jaksottaa tietyille aikaväleille: itse käyn kesällä uimarannoilla ja kasvatan sixpakkia mieluummin kuin yritän edetä mestarien tasolle virtuaalisella erämaalla. tosin tavotteita on siinäkin ja mhyöhempinä aikoina yritän nousta kohti vuorenhuippuja. on vain tehtävä strategia menestymisen turvaamiselle ja pysähdyttävä juomapaikoille lähteiden reunoille. matkantekoa kannattaa jatkaa aina mahdollisuuksien mukaan. jos peli vie miestä, on tehtävä ratkaisu aj käännettävä suunta parempaan. riippuvuuteen ei sovi mennä koska kybermaailman pyörteeseen voi vajota päivittäin ja siitä voi kehittyä addiktio.

ikäluokan puolesta 10- vuotiaille suositellaan roolipalejä joissa kehittää englannin kielen taitoa tai ainakin taktiikoita taistelukoulutusta silmälläpitäen. kovia pelejä tiedän useita ja opettteleminen vie aikansa. myös riittävän annoksen saaminen on asia joka on otettava esille aina vaikeuksien kasautuessa tai edes niiden mahdollisuuksien ilmestyessä kuvioihin

Ilmeisesti siis teitä on kaksi vanhempaa kun kirjoitat "teillä". Onko teillä vain yksi lapsi ? Ei siis siinä tapauksessa voisi olla kovin vaikeaa keksiä tekemistä sen yhden lapsen kanssa. Minä ainakin rajoittasin sen pelin noin 2- tuntia viikonlopuksi. Arkipäivinä ihan koko kielto !
Lapsen kanssa pitää viettää aikaa. Lapsi ei ole koriste ! Suunnittele lapsen kanssa viikon tekemiset. Suunnitelkaa viikon ruokalista yhdessä. Lapsi voi auttaa ruuanlaitossa varsinkin jos se ruoka on hänen mieluista. Perheen pitää olla yhteisö. Yhdessä laitetaan ruuat ja yhdessä katetaan pöytä. Kaikki auttaa tiskaamisessa... pyykinpesussa.... siivoamisessa jne.
Ihan kokemuksesta kerron että pelinmaailma tuhoaa ihmisiä . Varsinkin kun noin nuorena sen aloittaa. Aikuisena ja vanhempana voi kuitenkin pelastaa lapsensa sanomalla EI ! Pitää laittaa rajoja. Vaikka lapsellasi on ongelmia ja sitten juurikin siitä syystä pitää vanhempien olla "erityisvanhempia" .
Tarkoittaa sitä että vanhempien pitää olla erityisen tarkkaavaisia kuinka lapsi kehittyy. Vanhemmathan päättää miten lapsi aikaansa viettää. Pullamössö- vanhemmathan ei tosiaankaan viitsi laittaa rajoja lapsilleen. Pikkusen epämukavaa jos vanhemmiltakin jotain vaaditaan.

Meillä on poika myös jääny koukkuun tohon pelaamiseen ja laitettiin pelikiellot. Eilen tultuani töistä yllätin pojan silti pelaamasta salaa. Mitä voin tehdä? Auttakaa

Lukeminen saattaa kuulostaa tylsältä, mutta kun esim 20 sivun lukemisesta tarjotaan palkinnoksi puoli tuntia peliaikaa, ei se välttämättä ole mahdoton tehtävä. Meillä nuorimmainen (12v) on innostunut lukemaan paksujakin kirjoja kun aluksi rohkaistiin jollakin kivalla, esim. yhden kirjan lukemisesta sai 2 euroa tai sai olla tietyn aikaa tietokoneella. Saatiin tämä vinkki erityisopettajalta kun tytöllä alkoi keskittyminen vaikeutua. Myöhemmin tyttö on ihan omatoimisesti kävellyt kirjastoon ja lukenut kirjoja edes vaatimatta mitään palkintoja, kun on huomannut että lukeminen on oikeasti kivaa. :) Myös tytön keskittymisvaikeudet ovat vähentyneet lukuharrastuksen myötä ja koulu sujuu paremmin.

Älä anna pojallesi kehittyä peliriippuvuutta. Hän kiittää sinua myöhemmin. Pelejä ei mielestäni pitäisi kieltää kokonaan lapselta, mutta aikuisen on asetettava rajat tässäkin asiassa lapsen parasta ajatellen.

Olisi hyvä myös keksiä joku urheiluharrastus. Meidän lapsilla on ollut masennusta avioeron takia, mutta liikunta on ollut hyvää terapiaa. Haluaisiko poikasi kokeilla vaikka judoa?

Jos lapsi pelaa kun vanhemmat eivät ole näkemässä, niin vanhemmat ottavat joko näppäimistön tai vaikka sen wii-kapulan mukaan töihin. Erittäin yksinkertaista. Maalaisjärki ny mukaan tohon kasvatukseen!

Nyt sinun on viimeistään aika tarttua tuumasta toimeen. Ensinnäkin pojallasi on todettu psyykkisiä häiriöitä ja toisekseen hän on JO 10-vuotias. Jos nyt et heti saa asiaan muutosta, niin mieti millaista on komentaa 13-14v poikaa. Keskustele asiasta tarvittaessa pojan lääkärin kanssa ja kysy myös hänen mielipidettään tuosta peliongelmasta.

2h videopelejä joka päivä on mielestäni jo aivan liikaa. Pitäkää vaikka pelipäivä keskiviikkoisin, jolloin hän saa pelata 2h viikonloppuisin voi olla peliaikaa myös. Mutta jos joka ikinen päivä pelataan noin paljon, niin varmasti nuori lapsi peleistä koukuttuu.

Älä anna lapsen huijata perinteisellä "mutta kun kaikki kaveritkin saa". Tuota slogania on käytetty kymmeniä vuosia, milloin mihinkin tarkoitukseen. Voin kertoa että ei ne toisetkaan lapset oikeasti saa. Tämän huomaa vaikka nostamalla asian esille vanhempainillassa. Lapselle tuon hokeminen on tehokeino, koska eihän kukaan vanhempi halua olla huonompi tai tiukkapipoisempi kuin toisetkaan vanhemmat.

Pelin kehittävyys on myöskin jonkseenkin kyseenalaista. En usko että aiheesta kovin montaa puoltavaa tutkimusta ainakaan löytyy. Voihan olla että lapsen englanninkieli pelatessa vahvistuu, mutta jos peli vahvistaa vääränlaisia väkivaltaisia toimintamalleja, aiheuttaa fyysisen kunnon rappeutumista, sekä oikean elävän elämän kavereiden vähenemistä, niin onko se sen arvoista?!

Harrastuksia löytyy kyllä, jos niitä haluaa löytää. Ei kukaan voi olla heti supertähti futiskentälle tullessaan, mutta niin ne ovat muutkin pojat joskus aloittaneet. Tärkeintä on löytää oikea harrastus, jotta mielenkiito säilyy. Alussa on liian helppo luovuttaa verukkeella "en mä osaa ja ne on mua parempia". Älä anna lapsesi lannistua, vaan kannusta ja innosta häntä jatkamaan. Harrastuksista löytyy myös niitä oikean ja elävän elämän kavereita, mikä on hirveän tärkeää.

Lapsesi tilanteeseen olisi pitänyt puuttua jo aikaisemmin. Nyt olet asian suhteen kuilun reunalla. Jos suuntaa ei saa muutettua, hän vaipuu yhä syvemmälle peli-/tietokonemaailmaan, eristäytyy ystävistä ja hänen psyykkiset ongelmansa todennäköisesti pahenevat. Tuo maailma saa aikaan kärrynpyörän, jossa toinen asia johtaa toiseen ja vauhti vain kiihtyy.

Vielä ei ole liian myöhäistä! Tartu toimeen ja pyydä tarvittaessa apua lääkäriltä, koulusta ja alueesi toisilta vanhemmilta.

Onhan tuo pelimäärä jo nyt tuon ikäiselle lapselle tosi kova. Hän pelaa viikossa 10h ja tuohon olettaisin että viikonloput päälle, jolloin 2h päivässä ei varmaan riitä. Pistä pelaaminen nyt oikeasti vähäksi aikaa tauolle ihan kokonaan ja osta pojalle vaikka kitara.

Meillä pojat saavat olla koneella yhtä kauan kuin ovat olleet ulkona. Jos ei ole ulkona ei saa olla myöskään koneella. Kyllä vanhempien pitäisi itse osata antaa lapsille muutakin tekemistä kuin tietokone. Tiedättekö edes mitä lapsenne koneella tekevät?

Auttakkee ny minuaki. Oon 13v poika,ja LIIAN koukussa peleihin. Tai no jokunen päälle 2 tuntia joka päivä. Oon kyllä yrittäny olla vähemmän koneella, ei vaa pysty, sinne menee iha automaattisesti. No,miksi? Ensinnäkin, en yksinkertaisesti pysty irrottautuu koneesta, vaikka haluaisin. Ja äiti ei laita oikeastaan mitään rajoja, vaikka jopa sanoin, että laita jotku rajat, en pysty ite huolehtii. Harrastuksia mulla oli paljon, mutta ku jäin koukkuu koneeseen, ei oo yhtään harrastusta enää, oon yrittäny kysyä kaikkea tennistä yms. Mut eipä oo tuottanu tulosta. Siskon kans oon joskus ulkona, mut se on kolme vuotta nuorempi, eli ei oikei löydetä yhteistä tekemistä.kouluki menossa huonompaan päin, kun ei ole enää aikaa lukemiselle. Toivon, että että tänne ei tuu mitään paskan jauhajia, vaan sellasia, jotka vois auttaa. Kiitos

Nykymeininkiä kun katsoo niin veisin lapseni jonkin itsepuolustuslajin pariin.