Joo, ehkä se on samalla se tulevaisuus.
Entä astronautti, kun taivas ja avaruus ovat pelkkää mielikuvitusta.
Miksi lähtisimme raketein, kuin uhraten taivaaseen?
"Olen Niuvanniemen mielisairaalasta, tämä ei käy toiminnasta."
On hyvin itsekeskeistä ja sillä tavalla typerää ja tylsää jättää kanssaihmisensä avunvaraan maanpinnalle. Ja lähteä itse menemään.... Sehän niitä kosmonautteja vaivasikin, he ovat itsekeskeisiä.
Semmonen vajaamielinen suusta suuhun hengittely, ja herjojen osoittaminen itsestä, ympäristöstä ja muista, on kanssa sitten sellaista kavahdettavaa, toimintaa. Sitten sellaiset rivot alapääheitot, ovat sellaista paranoidia skitsofreniaa, aivan eräänlaista, ja etääntyvää raivoa, psykopatian omaisesti, etääntyen itsestä ja muista.
-En mä tiedä, jos mä lasken tasoa. Että se/hän soveltuu esim. virkaansa....
Hän laskee Niuvasta - tasoa, tuntemattomalla käsitteellä, eli itsellään ja muilla.
"Älykkyysosamäärän napsiminen sukupuolipisteistöstä euforiassa. Ei tunnu musta kivalta."
Entä sitten se kriisityöskentely oppimisvaikeuksisten parissa?
Ei ole kovin onnistunutta.
Ei ole kovinkaan hyvä asia
Ja psykologikaan ei saa osallistua.
Se on niin hieno
Se täysin epäonnistunut juttu.
Häiritsee muutenkin heikolta tuntuvia,
ja heikolta pohjalta tunnistettavissa olevia matemaattisia malleja
Jotka ovat kuin figuureja, luodusta ja jo olemassaolevasta
Elämän Mallista.
Ja niitä ei tarvi muuten oikeasti,
persoonallisuus-tasoisesti luoda
varsinkaan epäeettisesti persoonallisuutta muutta
Kuin valmiiksi työhön
Autenttiseen nolouteen
Mihin ihmeen fiktiiviseen, ja diktatuurin omaiseen koulutukseen?
OIkein ryhminä luoda
Oikein sessioin esiintuoda.
Jatka tätä lausetta:
Esiin persoonallisuutta oikein ja väärin tuoda
Eleilä persoonallisuutta narsistisesti vedoten tuoda.
Entä onko tämä haitta, että vanhempani ovat opettajia?
Ja olen itse lukihäiriöinen?
Niin, voisiko se olla fiktiivinen harha. Millään sinne jo valmiiksi empatiasta esiintuoduilla, esiinluoduilla?
Kunto ihan ihmeellinen, nyt jo kaksikymppisenä, aivan vammainen.
Ei ehkä hektolta ja painolta, kuitenkaan, sen tyyppistä juhlivaa, ryhmätoimintaa.
En voi olla lukihäiriöinen, se maailman ihme ja harha suurin.
Vastuullisuus, haettava, vasta edessä,
Katalan oma, Jumala suurin.
Mulla ei edes sellaiseen mahdollisuutta.
Se on vain tunne empatiasta, joka kertoo mitä.
Läsnäolosta, mutta yhteisön poissuljettavissa,
ja rauhoitettavissa.
Diagreammeista ja lukuisista perusteluista.
En huomioimatta, voi jättää tätä Jumalan vastausta suurta.
Kun se ihan on ilman tuulta, ja kuuta:
Kuin kelmeät ovat terveyden
Katseet pettynett, kuin tulevaisuuden
ja aikuisuuden.
En onnistu, missä onpi kohtalo syynä,
se on frustraation ja yhteisön syytä.
Aina omaa etuatavoitellen,
aina itkien ja omaa herjaa tavoitellen,
kuin koulutuksena on yhteiskunta suuri,
ei pettymystä voi lievittää mikään uni.
Vain painajaisesta muovautuu arkemme,
ja jatkumo on luonnon ja painajaisemme.
Ei sellaisesta saa palkkaa anastaa, tai palkita
väärin työtä uutteraa.
Mutta on tämä taas hirveän raskasta, se ei loogisuudesta
saa tapaa, älykkyysosamäärän napsimiseen,
ei edes sukupuolta tapaa.
Entä astronautti, kun taivas ja avaruus ovat pelkkää mielikuvitusta.
Miksi lähtisimme raketein, kuin uhraten taivaaseen?
"Olen Niuvanniemen mielisairaalasta, tämä ei käy toiminnasta."
On hyvin itsekeskeistä ja sillä tavalla typerää ja tylsää jättää kanssaihmisensä avunvaraan maanpinnalle. Ja lähteä itse menemään.... Sehän niitä kosmonautteja vaivasikin, he ovat itsekeskeisiä.
Semmonen vajaamielinen suusta suuhun hengittely, ja herjojen osoittaminen itsestä, ympäristöstä ja muista, on kanssa sitten sellaista kavahdettavaa, toimintaa. Sitten sellaiset rivot alapääheitot, ovat sellaista paranoidia skitsofreniaa, aivan eräänlaista, ja etääntyvää raivoa, psykopatian omaisesti, etääntyen itsestä ja muista.
-En mä tiedä, jos mä lasken tasoa. Että se/hän soveltuu esim. virkaansa....
Hän laskee Niuvasta - tasoa, tuntemattomalla käsitteellä, eli itsellään ja muilla.
"Älykkyysosamäärän napsiminen sukupuolipisteistöstä euforiassa. Ei tunnu musta kivalta."
Entä sitten se kriisityöskentely oppimisvaikeuksisten parissa?
Ei ole kovin onnistunutta.
Ei ole kovinkaan hyvä asia
Ja psykologikaan ei saa osallistua.
Se on niin hieno
Se täysin epäonnistunut juttu.
Häiritsee muutenkin heikolta tuntuvia,
ja heikolta pohjalta tunnistettavissa olevia matemaattisia malleja
Jotka ovat kuin figuureja, luodusta ja jo olemassaolevasta
Elämän Mallista.
Ja niitä ei tarvi muuten oikeasti,
persoonallisuus-tasoisesti luoda
varsinkaan epäeettisesti persoonallisuutta muutta
Kuin valmiiksi työhön
Autenttiseen nolouteen
Mihin ihmeen fiktiiviseen, ja diktatuurin omaiseen koulutukseen?
OIkein ryhminä luoda
Oikein sessioin esiintuoda.
Jatka tätä lausetta:
Esiin persoonallisuutta oikein ja väärin tuoda
Eleilä persoonallisuutta narsistisesti vedoten tuoda.
Entä onko tämä haitta, että vanhempani ovat opettajia?
Ja olen itse lukihäiriöinen?
Niin, voisiko se olla fiktiivinen harha. Millään sinne jo valmiiksi empatiasta esiintuoduilla, esiinluoduilla?
Kunto ihan ihmeellinen, nyt jo kaksikymppisenä, aivan vammainen.
Ei ehkä hektolta ja painolta, kuitenkaan, sen tyyppistä juhlivaa, ryhmätoimintaa.
En voi olla lukihäiriöinen, se maailman ihme ja harha suurin.
Vastuullisuus, haettava, vasta edessä,
Katalan oma, Jumala suurin.
Mulla ei edes sellaiseen mahdollisuutta.
Se on vain tunne empatiasta, joka kertoo mitä.
Läsnäolosta, mutta yhteisön poissuljettavissa,
ja rauhoitettavissa.
Diagreammeista ja lukuisista perusteluista.
En huomioimatta, voi jättää tätä Jumalan vastausta suurta.
Kun se ihan on ilman tuulta, ja kuuta:
Kuin kelmeät ovat terveyden
Katseet pettynett, kuin tulevaisuuden
ja aikuisuuden.
En onnistu, missä onpi kohtalo syynä,
se on frustraation ja yhteisön syytä.
Aina omaa etuatavoitellen,
aina itkien ja omaa herjaa tavoitellen,
kuin koulutuksena on yhteiskunta suuri,
ei pettymystä voi lievittää mikään uni.
Vain painajaisesta muovautuu arkemme,
ja jatkumo on luonnon ja painajaisemme.
Ei sellaisesta saa palkkaa anastaa, tai palkita
väärin työtä uutteraa.
Mutta on tämä taas hirveän raskasta, se ei loogisuudesta
saa tapaa, älykkyysosamäärän napsimiseen,
ei edes sukupuolta tapaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Siihen aina Jumala suurin vastataan
Mä jumalauta mielentilassa taas!"
-Peltola, se vanha.
Niillä jo hektinen kriisi, esim. suunliikeradoista, se opiskelujen pääpainopiste.
En minä tiedä miksi minä en sitä ymmärrä,
nää aivan verrannollisia,
Ei oo ehkä Luoja luonut
Mulle luonnostaan sellaista lahjakkuutta
Kun kyvyttömäksi loi ns. kauneuden ja empatiamme.
Kun kyvyttömäksi löi Luoja lahjamme avaran,
kun me kärsimme taakkaa ryhmän katalan,
Luoja loi taivaalta salaman,
se edustavasti onpi maailmassa renkaana
Manalan.
Me Manalasta jo lapsena opimme vanteet
Nuo niin julkeat ja kaidan keskitien
Niin, miksi sitä kulkea?
Manalasta mieleen jää suunnaton tiettömyys
Suunnattomuus ja kammiot vain selkeän
vain vaalean, oranssin ja liekit, kuin
tulen lailla löivät
Lempeä leiskuvaa kammioiden
keskustan seinustoilta suunnitelmien.
Kiertäen ja kaihtaen
Kuin tulenpunaista
Me kivusta vavahdellen
Se tunne, se verenpunainen
Se aukko, se vapaus
Veden täyttämä,
kuin Luonnon julistus
Mulla sellainen mielessä,
kuin suorina, ettei mua
saa
Kiduttaa!
"En saakaan diagrammien takia kiduttaa
En saakaan hektisyyttä ilmoittaa"
Ei saa edelleenkään kiduttaa,
kielletty laissa taas.
Mistä tätä tiedettä ei tunneta?
Kun me ollaan niin kunnollisia...
Mistä tämä poikkeava rasismi?
Onko oopiumi ainoa toivomme?
Et voi sillä tavalla hiihtää hektolla edestakaisin
Kuin siipien lailla kiitää,
Ja Jumalaa kiittää
Kun kerrasta heittää herjamme
Kun ulkokultaisuus on Herramme!
Ulkokultaisuus ja vuosituhannen Tuonela.
Meille vararikon toi
Emme me, vaan Jumala itkien toi
Kun meille ei mennyt, taaksejäänyt
Maille ja maastoon maniaksi maristu
Voi ole Herran oma ja Valaistu
Sitä lasketaan ja sitä paisutellaan
Ei meille mikään abstrakti tai objekti
Ihminen ole,
Mutta vuodet toi
Kevät vei,
Ja luonnon oma, Jumala
Järjen vei.
Se raskasta on väärän abstraktin lailla,
Se puhuu kuin Tuonelan Rajamailla
Ilmiselvästi se jahtaa tunnelmaa ja tulevaisuutta,
Mutta vain oman heittiön se kohtaa
Amorinkaarella ja abstrakteilla noilla
Se vain iloa ja palveluta luo
Saastastakin
Sen vain tutumpi ja inhimillisempi
tarvitsee olla, vain kuitenkin.
Ei abstrakteilla tai hylkiöillä,
kuten lasten heitteillejätöillä.
Nämä koskee aina itseä
ja nämä koskee aina muita!