Te tavikset syljette vihaanne meitä kohtaan pitkin tätä palstaa koska olemme erillaisia. Ikään kuin olisimme valinneet sairautemme. Ja me nauramme teille, koska olette kuin Hitler-nuoret samasta vihasta veistettyjä.
Vihaa lietsovat tietämättömät
Levittävät pelkurit
Ja se on syötettävissä ainoastaan idiooteille
On helpottavaa tietää että te katkeruuden muovaamat apinat edustatte vieläkin pienempää vähemmistöä nyky-sivistyksen aikana kuin me kaksisuuntaiset.
Ja turha alkaa mongertaan "kukas tässä nyt vihaa" diipa-daapaa. Meilläkö ei olisi oikeutta puollustautua teidän verbaalisesti ontuvia ja korttitalon heiveröisiä väitteitänne vastaan.
Hyvää ystävänpäivää ja haleja sinne pimeälle keskiajalle.
Vihaa lietsovat tietämättömät
Levittävät pelkurit
Ja se on syötettävissä ainoastaan idiooteille
On helpottavaa tietää että te katkeruuden muovaamat apinat edustatte vieläkin pienempää vähemmistöä nyky-sivistyksen aikana kuin me kaksisuuntaiset.
Ja turha alkaa mongertaan "kukas tässä nyt vihaa" diipa-daapaa. Meilläkö ei olisi oikeutta puollustautua teidän verbaalisesti ontuvia ja korttitalon heiveröisiä väitteitänne vastaan.
Hyvää ystävänpäivää ja haleja sinne pimeälle keskiajalle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itseäni on ihmetyttänyt se asia, että ajatellaan nyt vaikka syövästä selvinneitä ihmisiä. He ovat monien silmissä sankareita. No tietenkin, onhan se ihan selvä, että syöpähoidot ja muut ovat aivan kamalia, ja niistä selvinnyt on sankari. Entäs me mielenterveysongelmaiset? Enkä puhu yksin bipoista, vaan yleensä ihmisistä joilla on mielenterveysongelmia. Miksi meitä aina vihataan ja haukutaan kerta toisensa jälkeen. Jokainen meistä haluaisi olla normaali ihminen, joka jaksaisi käydä töissä ja nauttisi elämästä. Miksemme me ole koskaan ns. normaaleiden mielestä sankareita? Me, jotka elämme helvetissä päivästä toiseen, ja jokainen päivä on taistelua elämästä ja kuolemasta. On niin helv. helppoa tulla arvostelemaan ja osoittelemaan sormella. Kuitenkaan kukaan teistä ei näitä sairauksia ottaisi itselleen.
Toivoisin, että jokainen ihminen kokisi helvetin ja tulisi vasta sen jälkeen arvostelemaan ja haukkumaan. Itseni on vielä helppo sanoa, kun sairauteni ei ole pahinta laatua, mutta ystäväni taistelee päivästä toiseen sekamuotoisen bipon kanssa ja hilluu psykoosin rajoilla. Ja te vain heitätte p*skaa lisää niskaan. Ihan kuin olisimme itse aiheuttaneet tämän sairauden.
Onneksi tässä maailmassa on niitäkin, jotka eivät meitä tuomitse. Kiitos heille.
Olen ollut aviossa hyvin kauan Bipon kanssa. En minä miestäni vihaa enkä ketään tähän sairastunutta. Mutta sitä sairautta vihaan, se panee lähipiirinkin kaaokseen sairaan lisäksi.
Ei kukaan voi valita terveyttään, turha sairaita ihmisiä on vihata.
Mutta ei ole myöskään tarpeen vaatia läheisiltä liikaa, raja se on terveenkin kestokyvyllä.
Kun kerran vihjaat olevasi rakkaudellisempi kuin me, niin missä se rakkautesi meitä kohtaan näkyy? Vaikka kuinka sitä etsin, en löydä sitä.
Sitä paitsi, kuka on sanonut, että olemme taviksia? Olisi mukavaa olla tavis ja kohteliasta, kun niin meitä määrittelet, mutta epäilen suurimman osan meistä sairastuneen siinä vierellänne. Ja kuka tietää millainen kenenkin lähtökohta elämään on ollut tai millaisia diagnoosimme ovat tänään. Sehän teitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Vai kuulenko puhelimeni soivan?
Enää ei ole helppo rakastaa, se on aivan totta, mutta se olit sinä, joka juoksit pois.
Luuletko tietäväsi minut? En sano tuntevasi, sillä jos sinä olisit ex:säni "tunteminen" sanan käyttö, sen kaikissa muodoissa olisi pröystäilyä, pelkuruutta lukuunottamatta.
mn samoin sinulle ja kyllä se kevät tuo tullessaan taas valoa ei kukaan ole niin hyvä että voi toisen tuomita, usko,toivo ja rakkaus se auttaa. usko minua menetin kerran kaiken uskon ihmisiin ja mailmaan vajosin totaaliseen synkkyyteen sitä kesti 3kk. laitos hoidossa, mutta palasin takaisin ja nyt elän ja olen siitä ilonen sillä kaikki olisi voinut päättyä toisin.nyt minulla on elämän kumppanina mitä ystävällisin ja ymmärtäväinen ihminen. en osaa muuta neuvoa antaa,mutta huvää ystävän päivää.