Olen 25-vuotias nainen. Kävin viime viikon torstaina hammaslääkärissä useiden vuosien tauon jälkeen. Minulla on erittäin ikäviä hammashoitokokemuksia (oikomishoito, reikiintyneitä hampaita, hampaita synnynnäisesti väärä määrä ym.) En ollut k.o. lääkärillä ennen käynyt. Olin ihan rauhallinen ennen kuin hoitohuoneen ovi aukesi. Olin sisälläkin rauhallinen, kunnes hammaslääkäri kysyi, pelkäänkö. Vastasin myöntävästi, ja lääkäri kysyi syytä. Kerroin kokemuksistani, ja purskahdin itkuun. Inhoan myötätuntoa, ja uskon sen olleen yksi syy itkuun. Hampaani tarkistettiin, ja minua pelotti. Kyyneleet vain valuivat. Itkin niin voimakkaasti, että haukoin vähän henkeä. Vauvathan itkevät sillein, etteivät saa henkeä, mutta en itkenyt niin paljon. Sydämeni ei hakannut kovaa, ei pyörryttänyt, en hikoillut, en tärissyt tai mitään. En pelännyt kuolemaa, en kokenut menettäneeni hallintaani, en sätkinyt/pyrkinyt pakoon.
Hammaslääkäri sanoi, että hänen mielestään sain paniikkikohtauksen. En ajatellut asiaa sen tarkemmin vielä silloin, mutta tänään eräs vanha ystäväni, johon en ole pitänyt yhteyttä 10 vuoteen, soitti. Hänellä oli 15-vuotiaana paniikkihäiriö ja menin sitten kysymään, onko hänellä sama ongelma yhä. Kuulemma on. Siksi säikähdin vähän, kun aloin miettiä, onko minulla paniikkihäiriö tai tuleeko minulle sellainen. Muistan, miten kamalia ongelmia ystävälläni oli. Muistan hänen pahat paniikkikohtauksensa.
Teen puhumistyötä, eli käyn puhumassa isoille yleisölle ympäri Suomea ja maailmaa. En jännitä ikinä. En pelkää sosiaalista kanssakäymistä. Silti hammaslääkärini sai minut pelkäämään, että onko minulla paniikkihäiriö. Lähinnä mietin asiaa työni kannalta.
Onko minulla paniikkihäiriö? Te, joilla on kokemusta asiasta, kertokaa omista kokemuksistanne.
Hammaslääkäri sanoi, että hänen mielestään sain paniikkikohtauksen. En ajatellut asiaa sen tarkemmin vielä silloin, mutta tänään eräs vanha ystäväni, johon en ole pitänyt yhteyttä 10 vuoteen, soitti. Hänellä oli 15-vuotiaana paniikkihäiriö ja menin sitten kysymään, onko hänellä sama ongelma yhä. Kuulemma on. Siksi säikähdin vähän, kun aloin miettiä, onko minulla paniikkihäiriö tai tuleeko minulle sellainen. Muistan, miten kamalia ongelmia ystävälläni oli. Muistan hänen pahat paniikkikohtauksensa.
Teen puhumistyötä, eli käyn puhumassa isoille yleisölle ympäri Suomea ja maailmaa. En jännitä ikinä. En pelkää sosiaalista kanssakäymistä. Silti hammaslääkärini sai minut pelkäämään, että onko minulla paniikkihäiriö. Lähinnä mietin asiaa työni kannalta.
Onko minulla paniikkihäiriö? Te, joilla on kokemusta asiasta, kertokaa omista kokemuksistanne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kyllä kuulosta yhtään paniikkihäiriöltä :)
Ihan taitaa vain olla hammaslääkärikammoa.
Itse nimittäin saan usein hammaslääkärissä paniikkikohtauksen,
hikoilen, tärisen ja tuntuu kokoajan, että menetän tajuntani ja silmissä sumenee.
Minustakaan tuo ei kuulosta miltään paniikkihäiriöltä, siihen kun kuuluu kyllä muutakin kuin itkeminen ja pelko. Kannattaa muistaa myös se, että monet ihmiset saattavat saada elämänsä aikana yksittäisiä paniikkikohtauksia, mutta sekään ei ole vielä paniikkihäiriötä, niitä kohtauksia pitää olla paljon enemmän kuin muutama ennen kuin voidaan puhua mistään paniikkihäiriöstä. Jatka vain niin kuin ennenkin ja yritä unohtaa ajatukset paniikkihäiriöstä ettet sitten alkaisi jotenkin alitajuisesti lietsomaan itseäsi paniikinomaiseen tilaan esiintyessä. Mutta tuskin sinulle tuollaista edes tulee koska vaikutat olevan sosiaalisesti 'peloton' ja esiintyminen on sinulle pala kakkua =)
Kiitos paljon molemmille vastauksistanne!
ollo, kiitos erittäin paljon, että kerroit omasta kokemuksestasi. Kokemukseni oli kyllä pientä sinun kokemuksiesi rinnalla.
mr, juuri siksi kyselenkin, etten rupea nyt vaivaamaan asialla mieltäni liikaa. Kun olen tavallaan "saanut varmistuksen", unohdan koko asian täysin. Nyt mieleni on huojentunut :) Esiintyminen on minulle tosiaankin helppoa, onneksi.
Itse sain sellasen käsityksen että kyseessä on vain jonkin sortin fobia / trauma. Mutta ei tuo paniikkihäiriöltä vaikuta =)
tunnekuohu? joissain tilanteissa vaan tunteet saa vallan,ei voi puhua häiriöstä koska tunteet kuuluu elämään ja joskus sitä vaan reagoi vähän "ylimitoitetusti".
Ajattelepa lapsia jotka päästää höyryt pihalle kun siltä tuntuu ja huutavat suoraa huutoa kun pelottaa,ärsyttää,surettaa jne......kunnes oppivat hallitsemaan ja hillitsemään näitä tunteenpurkauksia...ehkä joku kokemus aikaisemmista hammaslääkärikäynneistä oli se laukaiseva tekijä vaikket ehkä muista tai tiedosta sitä.
Eihätää, myönnän kyllä auliisti, että minulla on hammaslääkärifobia :)
pirkkaliisa, vanhat jutut muistuivat todellakin mieleeni vastaanotolla. Olin todellakin tunnekuohun vallassa, joten siksi hämmästyin, kun lääkäri sanoi paniikkihäiriöstä. Ehkäpä häntä vastaan ei ole tullut aiemmin aikuista, joka itkee :)