onko tämä turhaa siis tämä ikävöinti ja haikailu hänen peräänsä? Sitä olen tässä miettinyt ja tuumaillut. Mitäs jos siinä ei ole mitään järkeä,kuluttaa sillä vain itseänsä aivan turhaan. Mikä olisi keino saada ikävä loppumaan ja laittamalla sille pisteen? Haikailla jotain saavuttamatonta.
Kysyn
monta kysymystä
16526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Samaa täällä miettii varmaan aika moni.
No varmaankin,että se joku ihminen kertoisi sinulle,että turhaa haikailet minun perääni.Sitten tajuaisit,että ei ole mitään syytä ikävöidä.
Oih kumpa joskus tapaisin hänet ja saisin tietää sen, niin saisi jatkaa elämää ilman ikävöintiä ja turhaa tunnetta,vaikka häneltä suorat sanat,sekin olisi parempi.
No mikäs siinä niin hankalaa on tavata hänet.Kait sinä nyt olet hänet joskus muutenkin tavannut,ei muuten voi ikävöidä.
Olen minä kyllä tavannut ja on se hankalaa. Mutta kaipa se on parasta nyt lähteä kokonaan pois täältä, ei täällä haikailu auta asiaa mitenkään, omaksi parhaaksi, tulee vain paha mieli ja muuta. Ilmeisesti vain haaveita kaikki.
Keskustella asiat selviksi, jos mahdollista?
Tuumaa ja kysele vielä lisää, niin huomaat miten loppumatonta ja päättymätöntä kaikki voi olla. Järkeä ei ole missään se on totuus ja turhaa on kaikki se on ainoa totuus. Mitä ikänä haikailetkin ja mistä haaveiletkin, huomaat sen pian olevan täysin merkityksestöntä ja turhaa.
Elämä yksin tai kaksin,..toisinaan kaipaa toista ja toisinaan ei kumpaakaan. Järjetöntä niin kuin elämä itsessään onkin.
Ainoa tapa elää elämää on elää sitä ja lakata kysymystä siltä yhtään mitään.
Niin totta.
Kysyn: Mikä elämässä ei ole turhaa? Mikä elämässä on järkevää? Mihin elämässä pitää itseään kuluttaa? Ikävälle ei ole pistettä?
Saavuttamatonta elämässä on paljon. Ihmisestä itsestään riippuu, minkälaisia tavoitteita asettaa. Minulle nykyään jokaisen päivän aloitus on saavutus.
Pitää antaa itselle lupa ikävöidä ja kaivata. Jokainen tunne, olipa se viha, katkeruus, suru, ilo, tai mikä tahansa on käytävä lävitse. Jos ei anna itselleen lupaa kokea tunteita, niin ne kasvavat sisällä, kuin syöpä ja tuhoavat ennemmin tai myöhemmin. Minä ikävöin puhumista, läheisyyttä ja rakkautta. Mikäpä ei olisi parempi palsta kuin tämä, sen tunteen avaamiseksi. MItä v..n väliä sillä on, mitä muut siitä ajattelevat. Joskus kuulee kommenttia, että täällä puhuminen on turhaa höpöttämistä ja p..kan jauhantaa, mutta se auttaa käsittelemään omia tunteita ja vapauttamaan niitä.
Olet muuten täysin oikeassa. Tunteet pitää pystyä purkamaan tavalla tai toisella. En ole asiaa tuolta kannalta ajatellutkaan... :)
Tietenkin oikeassa elämässäkin on sinulla hyviä ja läheisiä ihmisiä, joiden kanssa varmasti pystyt tunteita jakamaan juttelemalla...
Minäkin pidän puhumisesta, se on ollut omakin selviytymiskeinoni elämän heitellessä oikein rankimman mukaan.
Iloa iltaasi.
Kiitos. Niinkuin myös sinulle. Sen kummempia syvällisempiä ajattelematta "hetken ystävän" halaus sinulle.
http://aap1964.nettisivu.org/files/2010/02/halaus-iltaasi.jpg
kandee miettiä onks se ikävä ihan oikeesti realistinen ikävä :))). vai onkoha vaan kiva ikävöidä tai jotakii ? :). ylös ulos ja lenkille. kahvioihin. kirjastoon. ja vaikka kirkkoon jos se auttaa viemään ajatukset muualle :))). ja ota koira :).
Minulla on jo koiria.....
Mä en ikävöi enää ketään, enkä haikaile kenenkään perään. Ei sellasta miestä ollut olemassakaan, joka voisi minusta pitää. Joten mulla ei ole ketään jota kaipaisin. On vain todellisuus, jota joudun elämään aina yksin, koska olen liian ruma kelvatakseni yhdellekään miehelle.
No niin no sähä voit kuunnella sitä joel hallikaisen piisiä mikä kaikilla alko soimaan päässä ku ne luki ton sun viestin