Menitin juuri rakkaan ihmisen. Kertokaa mitä uskotte tapahtuvan kuoleman jälkeen, jospa se lohduttaisi ja auttaisi päästämään irti. Tuntuu todella raskaalta miettiä surun keskellä hautajaisia ja vuokra-asunnon tyhjentämistä jne. Mistä voimia?
Mitä tapahtuu kuolleelle?
S.A.
392690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Emme ole ihmisiä joilla on lyhytaikaisia henkisiä kokemuksia vaan henkiä joilla on lyhytaikainen ihmiskokemus. Kun keho kuolee niin henki jatkaa olemista. Valo-olennot (enkelit) tulevat jokin ajan kuluttua ohjaamaan ihmistä eteenpäin. Olet varmaan kuullut "lähellä kuolemaa kokemuksesta" jossa sen kokenut näkee kirkkaan valon ja tuntee suuren rakkauden. Näin uskon.
Itse uskon että kuoleman jälkeen ihmisen sielu, sisin olemus tai miksi kukin haluaa sitä kutsua siirtyy henkimaailmaan oppaiden välityksellä. Siellä käsitellään edellisen elämän, opetukset, hyvät ja pahat teot. Kysessä on tilinteon hetki ja puhdistuminen. Sen jälkeen sielu pääsee lepoon ja lopulta sielu syntyy uudelleen uudessa kehossa jollekkin äärettömän maailmankaikkeuden miljoonille planeetoista oppimaan uutta, tai jopa takaisin maanpäälle. Sielu kehittyy jatkuvasti ja oppii. Kun sielu on saavuttanut kehityksensä huipun se voi jäädä pysyvästi henkimaailmaan tai vapaaehtoisesti aloittaa kaiken alusta.
Tietyt sielut ovat ikuisesti ystäviä, rakastavaisia, läheisiä ja kulkevat elämän ja kuoleman sykleissä planeetoilla samaa matkaa. Tähän perustuu se miksi jotkut ihmiset ovat niin tuttuja ”kuin edellisestä elämästä”.
Minä tiedän että taiteen parissa henkimaailman astraalitason rikkaudet antavat sen tekemiselle entistäkin enemmän vapautta ja laajuutta.
Esim. musiikki jota pystyy säveltämään henkimaailmassa vain käyttämällä mieltänsä. Meidän 3D maailmassa tämä onnistuu vain oman pään sisällä mutta emme voi vangita musiikkia kuin kynällä viivastolle vaivanloisesti.
Peter Richeliun sielun matka kirjassa hän henkilökohtaisesti oli käynyt Intialaisen henkisen opettajan kanssa astraalitasolla ja olivat nähneet siellä henkimaailmassa Frederich Chopinin hänen pitämässään konsertissa.
Ihminen on henkinen olento joka on vain "vedetty" alas aineeseen. Kun olemme yleisesti ottaen huonossa kunnossa ja kuljemme eteenpäin matalasssa tunnesävyssä, sekoitamme itsemme siihen materialismiin/aineeseen mitä havaitsemme koko ajan ympärillämme. Eli ihmisen tietoisuus/henki ei todellakaan katoa mihinkään. Uusi "kulkuvälinehän" tarvitaan tietenkin, siis keho, jos täällä meinataan tallustella niin, että meidät voi taasen havaita. Kyllä,tämä on uskomatonta mutta näin se vain menee!
Meillä on scientologiassa tarkat ihmisten itsensä tekemät havainnot (eihän se auta teitä ketään jos minä olen tehnyt oman havaintoni henkisyydestäni)omista henkisyyksistään. Ja vain tällä henkilökohtaisella havaitsemisella on loppukädessä merkitystä. Älä usko mitään ennenkuin olet itse havainnut haluamasi asiat elämässä!
Hej!!Mä uskon siihen että ihminen joutuu joko helvettiin tai taivaaseen jossa odottaa iankaikkinen elämä. Jos ihminen ei ole ottanut Jeesusta elämäänsä hän joutuu helvettiin, sillä vain Jeesuksen kautta meidän synnit annetaan anteeksi. Luin yhden kirjan erään naisen kokemuksista, kuinka Jeesus oli vienyt hänet helvettiin 40 päivän ajan, näyttääkseen naiselle kuinka paha paikka se on. Sen jälkeen naisen oli tarkoitus kertoa siitä ihmisille ja yrittää saada ihmisiä tajuamaan kuinka paha paikka helvetti on ja tekemään parannus. Kirja oli todella kauhea, ja asiat ja kaikki tapahtumat kerrottiin yksityiskohtia myöten. KUKAAN EI VOI KEKSIÄ SELLAISTA PÄÄSTÄÄN. En muista kirjan nimeä mutta voin antaa sen myöhemmin jos jotain kiinnostaa.
En vain sitten tajua sitä että miksi ihmiset eivät halua iankaikkista elämää, vaan tekevät mielellään syntiä ja joutuvat sitten helvettiin, mikä on myös ikuinen paikka!Siellä on enää turha katua! Me kaikki uskovaiset toivomme päivittäin että ihmiset tekisivät parannuksen, eikä kukaan joutuisi helvettiin!!
Olin kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia
Nirvanassa. Näet leikkauksessa minut nukutettiin
ja minä olin täysin tiedottomassa olotilassa.
Juuri tämän kaltainen olotila on Nirvana. Siis
pyrkikää kaikki Nirvanaan .
Ystävyydellä Aramis ::
Ainakaan ikuista sellaista. Se on vain kirkonmiesten keksimä pelottelukeino, joka saisi loppua kokonaan.
Ehkä jonkinlainen "helvetti" on juuri se sielun käymä prosessi, jossa hän henkimaailmassa näkee KAIKKI fyysisyydessä tekemiensä tekojen seuraukset.
>>En vain sitten tajua sitä että miksi ihmiset eivät halua iankaikkista elämää, vaan tekevät mielellään syntiä ja joutuvat sitten helvettiin, mikä on myös ikuinen paikka!
"Tuo ei pidä paikkaansa! Koska miten ajallisuudessa tehdyt pahat teot voivat aiheuttaa ikuisen kärsimyksen?"
Siten että, jos ihminen on elänyt vain niin,että tekee syntiä ja samalla palvelee saatanaa!!Kuollessaan ihminen joutuu Jumalan eteen ja siellä se katsotaan kuinka on elänyt!!
En tarkoittanut sitä niin että syntien takia joutuu... Mutta jos ihminen ei usko Jeesukseen ja ei ole ottanut sitä elämäänsä, hän tekee vastoin Jumalan tahtoa.
Tiedän senkin että uskovat sortuvat välillä syntiin, mutta he yrittävät koko ajan parempaan päin, eli tekemään parannusta. Kun ihminen on uskossa hän ei enää halua tehdä syntiä vaan haluaa elää raamatun mukaisesti.
Eli tarkoitan sitä että ne teot eivät helvettiin meitä vie, mutta se vie ellemme usko Jeesukseen Kristukseen. Hänen avullaan me saamme meidän syntimme anteeksi.=)
Tuolla toisilla uskonto-osion palstoilla on keskusteltu myös useaan otteeseen siitä, ettei raamatussa olisi ainakaan alunperin puhuttu "helvetistä" vaan "ikuisesta tulimerestä" tms. Samalla on esitetty väitteitä, ettei niiden sisältö olisi tämän vuoksi sama.
Olen samaa mieltä kanssasi. Mielestäni ihmiset joutuvt kuoleman jälkeen tilinteolle, puhdistautumiseen jossa käsitellään edellinen elämä. Ihminen joutuu korkeintaan kokemaan sen saman pahan mitä on aiheuttanut muille. Kun tämä koettu ja ihminen on tajunnut tekojensa seuraamukset hän on puhdistautunut ja samalla oikeudenmukaisuus on täyttynyt niin silloin pääsee sielu lepoon. Mutta jos olet ollut anteeksiantavainen, niin sinulle voidaan antaa anteeksi "syntejä" , mutta luultavasti pedofiliasta tai murhista langetetaan aina kärsimystuomio, eli joudut kokemaan saman kuin uhri.
Helvetti on olemassa!!!!!!!!!!!
Sinne PÄÄÄSEEE kaikki jotka on vähänkin järkeviä!!!
Eikä oo mikään jeesustelia!!!
Palakaaa HELVETISSÄ!!!!!!!!!!
SAATANA HALLITSEE!!!!!!!
Varmaa tietoa on vain se, että ruumis hajoaa. Mistään muusta asiasta ei kenelläkään ole todellista tietoa... ainoastaan kuvitelmia, luuloja, uskomuksia yms. Mielestäni on huvittavaa, että niin moni esittää omia näkemyksiään näistä asioista ja ovat jopa valmiita väittelemään ja riitelemään siitä kenen luulo on oikea.
minulla on, on muutamia mahdollisuuksia kuoleman jälkeisiin tiloihin. Jos henkilö on jo eläessään ollut suhteessa omaan henkiseen minäänsä ja tietää mihin on menossa ja hyväksyy sen, hän vain jatkaa matkaansa sinne. Sitten on niitä jotka sairauden tahi jonkun muun syyn takia ovat erittäin heikossa kunnossa kuollessaan ja he menevät tavallaan "hoitokotiin" lepäämään ja toipumaan kokemastaan, jonka jälkeen he jatkavat matkaansa sille tasolle ,joka heille on sopiva ja oma. Sitten on niitä jotka kuolevat äkillisesti, eivätkä hyväksy kuolemaansa, heille on olemassa ns. harmaa tila, joka on hyvin lähellä maan energiaa. Tässä tilassa he saavat apua, kunnes ovat valmiita jatkamaan matkaansa. He voivat olla yhteydessä maan ihmisiin ja yrittävät saada vastauksia kysymyksiinsä. Heillä on apu silläkin tasolla ja heitä autetaan ymmärtämään tilansa ja kun he sen hyväksyvät he jatkavat matkaansa seuraaviin tiloihin, "huoneisiin". Jos läheisesi kuoli äkillisesti hän ilmeisesti on tässä tilassa, sinä voinet ajatuksessa antaa hänelle viestiä ja rauhoittaa häntä ja kehottaa häntä jatkamaan matkaansa. Siten hän toipuu nopeimmin ja osaa asettua uuteen elämäntilaansa. Luopuminen on aina tuskallista, ja siihen ei toisten sanoilla juuri ole vaikutusta. Toivon kuitenkin että luotat että läheisesi saa hyvän avun ja että sinulla on oikeus ja velvollisuus jatkaa tätä elämää eteenpäin. Minun saamani tiedon mukaan liiallinen sureminen vain hidastaa prosessia ja vaikeuttaa läheisesi matkan jatkumista. Siksi toivon löydät Valon ja voit olla iloinen niistä päivistä jotka teillä oli ja että saat voimaa tehdä ratkaisuja sen äkillisen päättymisen kohdatessa Sinut.
Itselleni rakas menehtynyt ystäväni tuli tervehtimään minua unessa.
Hänen kuolemastaan oli silloin kulunut noin pari kuukautta.
Uni oli erittäin elävä ja todellinen,hän kertoi elävänsä ja kaiken olevan hyvin.
Pahin suruni loppui sinä yönä ja tunsin hänen lähteneen eteenpäin.
Nämä kokemukset ovat hyvin yleisiä!
Olen uskova ihminen,saattoi se kokemus olla Jumalan lohdutustakin,mutta kuka tietää miten pian sielu palaa kotiinsa,Jumalan luo,niinkuin minä uskon.Hän kävi varmaan sanomassa minulle hyvästit,samoihin aikoihin eräs toinen hänen läheisistään koki myös samantapaisen unen.
Ihana kokemus!
Voimia sinulle!
Itsekin uskon että elämä jatkuu kuoleman jälkeen toisenlaisessa muodossa. Kävin katsomassa häntä kun kuolemasta oli reilu 12 tuntia. Pidin häntä kädestä ja sanoin että hän voi jatkaa matkaansa, me selviämme kyllä ikävästämme ja jatkamme polkuamme tässä maailmassa kunne taas näemme. Ajatuksissani olen jatkanut juttelua hänelle, mutta suru on aivan valtavan musertava ja valoisia ajatuksia ei meinaa löytyä.
Itse mietin syntejä ja että ne tullaan kuoleman jälkeen näyttämään. Minusta jotkut ihmiset ovat täällä opettamassa meille muille jotain syntiensä kautta ja kenties sovitamassa karmaansa. Joskus tuntuu että joidenkin elämä on pelkkää kärsimystä ja epäonnea toisen perään. Jos siinä on muutama synti tullut tehtyä, niin eikö elämä itsessään ole jo ollut tarpeeksi suuri rangaistus?
Kiitos lohdullisista sanoista ja siitä että välitätte.
Jumala on luonut joka ikisen ihmisen. Hän rakastaa jokaista luotuaan. Jumala on luonut jokaisen ihmisen iankaikkiseksi. Siis elämämme todella jatkuu maanpäällisen vaelluksen jälkeen siten, että vaikka ruumiimme hajoaa haudassa, sielumme on heti kuoleman jälkeen joko taivaassa tai tuonelassa.. Tämä taas johtuu siitä että toiset ovat eläessään turvautuneet Jeesukseen Vapahtajanaan ja SAANEET SYNTINSÄ ANTEEKSI, he pääsevät taivaaseen. Raamattu sanoo selvästi Jeesuksen sanoin: ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun (Jeesuksen)kauttani. Jumala lähetti Poikansa sovittamaan koko ihmiskunnan syntivelkaa, ja Jeesus totisesti antoi henkensä ristillä, mutta Hän totisesti myös nousi kuolleista. Tarvittiin synninsovittaja, sillä ei kukaan pääse taivaaseen syntien kanssa. Sitten kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan Pelastajanaan ja pyytää Häneltä syntejään anteeksi, eli tekee parannuksen, silloin ihminen on taivastiellä. Uskossa pääsee kasvamaan Raamattua lukemalla, toisten uskovien yhteydessä ja käymällä kuuntelemassa Jumalan Sanaa seurakunnassa. Jeesus Kristus on Tie, Totuus ja vain Hänessä meillä on Elämä. Ota Jeesus vastaan Pelastajanasi ja pyydä että Hän puhdistaa sinut sovintoverellään. Uskontoja ja lahkoja on monia, mutta vain Jeesuksessa on Totuus. Kuuntele myös radio dein ohjelmia, olen huomannut että varsinkin iltaisin sieltä tulee hyvää kristillistä opetusta. Ei ole väliä mihin kristilliseen seurakuntaan kuulut.
Kaikki mikä elää, kuolee. Alfa ja Omega, alku ja loppu. Kun munasolu hedelmöittyy niin siitä alkaa ihmisen kasvu. Kuten tiedämme, ihmiset ovat säihköisiä olentoja. Hermostomme toimii sähköimpulssien varassa ja aivomme ovat kuin tietokone jonne voi tallentaa uutta tietoa ja kaivaa esiin vanhaa tietoa. Ihmisen "minuus" on näkemykseni mukaan aivojen sekä sähkön yhdistelmä.
Aivomme ovat kuin tietokone. Tietokone ei toimi ilman sähköä, se on vain romua silloin. Sama vika on meidän aivoillamme, jos ei ole sähköä, niin se on romua. Yleensä ihmisen kuollessa autonominen puoli sammuu kokonaan, hengitys, sydän.. mutta joskus tässä hermostossa sattuu syystä tai toisesta pienoinen fiba, kuten muistamme erään kuuluisan formulakuskin joka todettiin aivokuolleeksi. Eli siis hänen ruumiinsa jatkoi elämää, sydän löi ja hengitys pelasi, mutta aivot olivat kaput. Sinänsä ihmisen koko minuuden voisi varmaankin kopioida keinotekoisiin aivoihin, mutta se ei tarkoittaisi sitä, että kohdehenkilö tuntisi olevansa kahdessa paikassa. Heistä kumpikin (henkilö ja kopio) väittäisivät olevansa se "aito" versio ja molemmat jatkaisivat elämiään omilla poluillaan joskin heidän käyttäytymisensä, sanavalintansa sekä muistonsa olisivat identtiset.
Niin, kun ihminen kuolee niin hän kuolee. Sama juttu, kuin jos tietokoneen virtajohto nykäistään irti - se on siinä.
On ihmisiä joilla ei sielua ole..ja on ihmisiä joiden elämä on aina sielujen joukossa. Tällä välillä on ihmisiä jotka uskovat taivaaseen ja sen tuomaan lohtuun. Ja tämäkin voi olla ihan todellista. Jokaiselle jotakin. Kullekin oman totuutensa mukaan. Ja niin se onkin...kellä taivastoivo, hällä taivastoivo. kellä ajatus kaiken loppumisesta, niin niin se hänellä on.
Minä esitin oman tieteellisen näkemykseni asiasta.
Kun käytössään olevan ruumiin elintoiminnot lakkaavat, astuu tuntemattomaan.
Valtaa tavoittelevat tahot määrittelevät tätä tuntematonta ihmisten epämääräisin kielin eri tavoin valjastaakseen ihmismassoja alamaisikseen sekä oikeuttaakseen väkivallan myös muita elämänmuotoja kohtaan. Onkin hyvä muistaa että hitaan ihmismielen käsitykset tuntemattomasta väistämättä pilkkavat sitä, olivat ne millaisia hyvänsä; tuntematon on tuntematon.
Riippumatta siitä millainen tämä tuntematon on, käytössään olevan ruumiin elintoimintojen lakkaaminen jossain vaiheessa kuuluu elämään.
Läheisen kuolema voi olla suuri mahdollisuus oppia kärsimyksestä joka aiheutuu ihmismielelle tyypillisestä kiintymyksestä sellaisiin asioihin jotka ovat katoavaisia. Ihmismieli olettaa helposti että se elää muuttumattomassa maailmassa ja kokee tämän vuoksi jatkuvaa kärsimystä muuttuvassa maailmassa vaikka todellisuudessa juuri muutos on elämän tunnusmerkki.
Läheisen kuolema voi myös herättää elämään itse tarkoituksenmukaista ja täysipainoista elämää, nauttien niistä suurista opetuksista joita elämä suo niin ikäviksi kuin iloisiksi luokiteltujen tapahtumien myötä. Ikäviksi luokiteltuihin asioihin voi suhtautua jo tapahtumahetkellä mahdollisuutena oppia niistä, mutta usein tämä ymmärrys seuraa vasta suruajan jälkeen.
Läheisen kuoleman yhteydessä onkin lähempänä todellisuutta iloita niistä hetkistä jotka ehti läheisensä kanssa kokea, ja olla kiitollinen siitä että yhteisiä kokemuksia ehti kertyä niinkin paljon, kuin surra sitä että niitä ei ollut vielä enemmän. Samoin voi olla mieluummin kiitollinen siitä, että läheinen sai elää näinkin kauan eikä surra sitä, että ruumiista luopuminen tuli jo nyt eteen.
Läheisen menettäminen merkitsee aina surua, kaipausta, epäuskoa ja joskus epätoivon tuntemuksiakin.
Haluan lohduttaa sinua ja muitakin läheisensä menettäneitä. Kaikki, mitä onkin tapahtunut, on mennyt juuri niin kuin on tarkoitettukin tapahtuvaksi, täsmälleen. Sitä on ainakin aluksi hyvin vaikeaa hyväksyä, saati käsittää.
Elämä on meidän suuri opettajamme. Läheisen menettäminen kuuluu noihin kenties rankimpiin oppitunteihimme elämänpolullamme.
Kiintymyksemme syvyydestä riippuen tunnemme surua, pettymystä, kaipuuta ja epätoivon tuskaa sisimmässämme. Haluamme myös kiihkeästi vastauksia; Miksi, minkä vuoksi?
Aivan ensiksi, poismenneellä on kaikki hyvin. Tämä on jo hyvin lohduttava tieto, jos hän on ennen poismenoaan esimerkiksi kärsinyt fyysisiä tuskia; kaikki tuskat ja fyysiset vaivat ovat lopullisesti poissa.
Astraalitasolla on aina auttajia, jotka tekevät vapaaehtoisesti arvokasta työtä juuri poismenneiden auttamiseksi.
Poismennyttä lohdutetaan, hänelle selitetään perusteellisesti, mitä on tapahtunut. Ketään ei jätetä "heitteille". Hänen tietoisuutensa on paljon aikaisempaa laajempi ja hän voi varsin lyessä ajassa käsittää tapahtuneen, rauhoittua ja valmistautua uusiin haasteisiin elämänpolullaan.
Elämä on jatkuvaa; sillä ei ole alkua eikä loppua. Kuinka voisikaan olla ?
Kuinka ihmisenkaltainen tunteva, ajatteleva, luova, jatkuvasti kehittyvä olento voisi syntyä tyhjästä tai karkeasti värähtelevästä materiasta? Ja hävitä sitten kuoltuaan "tyhjään"?? Voiko mitään järjettömämpää ajatusta olla?
Meille on monilta, erityisesti kirkkojen ja lukemattomien uskonsuuntausten tahoilta annettu hyvin puutteellista ja perustavanlaatuisten harhakäsitysten sisältämää "tietoa", jonka pääasiallisena tarkoituksena on alistaa meidät vallan välikappaleiksi, suoraan sanoen kirkon ja valtaapitävien "orjiksi".
Nämä harhakäsitykset syvällä solumuistissamme asti saavat monet meidät hyväksymään että olemme sattuman myötä syntyneet ja että elämällämme ei olisi mitään tarkoitusta tai jatkuvuutta.
Sen sijaan että käsittäisimme olevamme henkisiä, luovia olentoja, kuvittelemme olevamme yhtä fyysisen kehomme kanssa ja pidämme karkeaa ruumistamme OMANA ITSENÄMME.
Tästä suuresta harhakäsityksestä johtuvat sodat, ahneus, pahansuopuus, viha, pelko, taudit, kaikki se viheliäisyys, mitä näemme ympärillämme.
Tämä pieni poikkeama aiheesta siksi että haluan pohjustaa sanomaani.
Poismennyt on siis hyvissä ja turvallisissa "käsissä". Hänellä on kaikki hyvin, ei kipuja, ei tuskia, ei nälkää tai mitään fyysisiä ongelmia.
Jos tämä yhtään lohduttaa, hänellä ei ole myöskään suurta kaipuuta takaisin fyysiseen elämäänsä, sillä hän laajentuneen tietoisuutensa ansiosta hyvin nopeasti käsittää tapahtuneen välttämättömyyden ja lopullisuuden.
Astraalitasolla hänen "elämänsä" jatkuu, parempi sanonta olisi että hänen kehityksensä jatkuu, sillä kehityksen laki on voimassa kaikilla kehitystasoilla.
Hän "joutuu" juuri sellaisiin olosuhteisiin ja sellaiseen ympäristöön, jotka PARHAITEN vstaavat poismenneen SENHETKISIÄ kehitystarpeita. Tämä on varmaan jokaisen mielestä loogista.
Astraalitasolla entiteetti käy läpi edellisen vaelluksensa kokemukset ja yksinkertaisesti sanottuna tasapainottaa niiden tuottamat energiat. Tätä puhdistautumisprosessia kutsutaan joskus "kiirastuleksi", joskus "helvetiksi".
On varmasti jokaisen mielestä luonnollista ja oikeudenmukaista että hän saa, (huom. SAA) KOKEA kaikki tekojensa seuraukset, niin "hyvät" kuin "pahatkin". On koko ajan muistettava että "hyvä" ja "paha" ovat pelkästään dualistisen mielen kuvauksia erilaisista asioista.
Tuo puhdistumisprosessi on jokaisen entiteetin kehitykselle välttämätön ja johtaa hänet aikanaan seuraavaan, myös Kausaalitasoksi kutsuttuun kehitysympäristöön.
Tätä ennen hänen on luonnollisesti "kuoltava" astraalitasolla, eli yksinkertaisesti annettava astraaliruumiinsa hajota aivan kuten aikanaan "maallisenkin" ruumiinsa.
Kausaalitasolla entiteetti valmistautuu jo tulevaan seuraavaan FYYSISEEN inkarnoitumiseensa. Hänen tietoisuutensa on huomattavasti laajempi kuin astraalitasolla ja tämä mahdollistaa yhä tarkemman ja "paremman" elämänsuunnitelman hänen seuraavaan inkarnoitumiseensa.
Kausaalitasolta entiteetti siirtyy vielä Mentaalitasoksi kutsutulle kehtystasolle, jossa hänen lopullinen seuraava elämänsuunnitelmansa "kirkastuu" ja hän alkaa valmistautua seuraavaan fyysisen tason elämäänsä.
Kyse on siis KIERROSTA, kierroksesta fyysisen, astraali-, mentaali-,kausaali- ja mentaalitasojen välillä. Kierros kierroksen jälkeen, elämä elämän jälkeen valmistaa entiteetin kehitystä kohti sitä kehitysvaihetta, jolloin hän on kokenut KAIKKI ne kokemukset, jotka fyysinen taso on voinut hänelle tarjota.
Mitä me opimme YHDESSÄ ELÄMÄSSÄ? Emme kovinkaan paljon. Mitä me opimme sadassa elämässä? Jonkin verran enemmän. Entä tuhannessa? Varmasti vielä enemmän.
Sinulle, joka jäät kaipaamaan läheistäsi: Päästä irti hänestä niin pian kuin voit. Sure aidosti, ikävöi aidosti, itke niin kauan kuin itkettää. Kaikki se auttaa sinua kohti välttämätöntä; päästämistä IRTI.
Muistosi ovat ainoat asiat, jotka sinulla hänestä ovat. Pidä hänet siellä, anna hänen elää muistoissasi, kiitä häntä kaikesta kokemastanne. Hän ottaa kiitoksesi vastaan ja haluaa lohduttaa sinua. Kaikki on hyvin.
Kummallista mitenkä joku voi aivan vakavana suoltaa tuollaista juttua. Kuvitteletko sen tosiaankin sisältävän suuria totuuksia? Mihin uskontoon/kulttiin moiset opit perustuvat? Mistä tuollainen tieto on ihmisille tullut?
Ei silti, että se poikkeaisi paljonkaan muista tässä ryhmässä olevista mielipiteistä. Monilla kirjoittajilla tuntuu olevan selvät tiedot kuoleman jälkeisestä (ja/tai edeltävästä) elämästä. Toisaalta ihminen on usein taipuvainen itsepetokseen tai jopa psykoosiin vain suojellakseen omaa minuuttaan.
Henkistä tietoa on aina ollut olemassa. Kysymys on ainoastaan siitä, missä määrin sitä on kyetty ymmärtämään ja vastaanottamaan.
Henkiseen tietoon EI sisälly uskontoja EIKÄ kultteja. Tämänkin kovin yksinkertaisen asian ymmärtäminen tuottaa monille suuria vaikeuksia. Et sinä ole ainoa.
Olet kovin kärkkäästi kommentoimassa vähänkään henkistä tietoa sisältäviä viestejä.Et ilmeisesti ymmärrä että tällä palstalla ei käsitellä "kaikki on ainetta"- aiheita, vaan henkisen tiedon/nk. "rajatiedon" kysymyksiä.
Hyvin monilla ihmisillä on selkeää tietoa nk. kuoleman jälkeisistä tapahtumista. Näistä asioista on jopa kirjoihin painettua tietoa hyllymetreittäin. Kyse ei todellakaan ole mistään uusista asioista.
Vastauksina kysymyksiisi vielä kerran: Henkistä tietoa on AINA ollut olemassa. Esimerkiksi Veedakirjallisuudessa, jota on ollut kirjoitettuna noin 5000 vuotta ja sitä ennen veedatieto levisi puhuttuna tietona.
Jokainen meistä tietää myös esim. sen että Raamatun alkuperäisiin teksteihin sisältyi hyvin paljon henkistä tietoa, joka tuhottiin myöhemmistä käännöksistä täysin Konstantinopolin kirkolliskokouksen jälkeen n. 800 jKr.
Ihmisen henkisen kasvun suurin "vihollinen" on PELKO. Todellisen minämme rinnalle kehittämämme valeminä, eli Ego pitää ihmisen tietämättömänä juuri pelon avulla. Et ole ainoa, jota tällainen tieto pelottaa.
Arvostelen toki melko kärkkäästi monia täällä esitettyjä näkemyksiä... eikö sitten saisi? Pitäisikö minun olla samaa mieltä tai pysytellä pois, koska kyseessä on rajatiedon palsta? Luulisi sinunkin myöntävän, että tällä "alalla" on paljon huuhaata ja suoranaisia huijareita.
Mitä uskontoihin ja kultteihin tulee, niin sellaiset yleensä viljelevät esittämäsi kaltaisia ajatuksia. Siis kultteihin ja uskontoihin sisältyy "henkisen tiedon" mukaisia asioita. Asiat sinällään ovat vain asioita, mutta ihmisillä on taipumus ryhmittyä jonkin asian ympärille ja muodostaa kultti. Siinä vaiheessa ajatus on yleensä jo harhautunut kauas siitä mitä se oli alunperin.
Tärkeämpi kysymys onkin se mitä tieto on ja mitä on "henkinen tieto". Mainitsit painetun materiaalin ja vanhat kirjoitukset. Muuttuuko sana todeksi, jos se painetaan kirjaan? Ovatko kaikki vanhat tekstit pelkkää viisautta ja totuutta?
Mistä henkinen tieto on alunperin saatu? Miksi sitä pitäsi pitää luotettavana, vaikka ei ole mitään keinoja varmistaa se paikkansa pitävyyttä? Voidaanko sitä hankkia lisää?
Sanot, että suurin henkisen kasvun este on pelko. Pelko mistä? Tarkoitatko myös sitä, että ainoa tapa kasvaa henkisesti, on uskoa samoihin asioihin kanssasi?
Kokemusperäistä tietoa. Erilaista nk. "tietoa" on olemassa miljoonissa eri lähteissä. Myös henkistä tietoa on olemassa lukuisissa eri lähteissä.
Jos ihminen ei KOE olevansa henkinen olento, hän ei myöskään voi ymmärtää omaa henkisyyttään, valitettavasti.
Se, että kaikki eivät koe olevansa henkisiä olentoja, ei merkitse automaattisesti sitä että henkistä tietoa ei olisi olemassa.
Se, että me emme näe aurinkoa yöllä, ei merkitse sitä että aurinkoa ei olisi olemassa.
Henkisen tien kulkijoita samoin kuin henkistä tietoa on AINA ollut olemassa, vaikka tänä päivänä aineellinen sokeus erityisesti länsimaissa on ennennäkemättömän laajaa.
Jos vähänkään viitsit perehtyä henkiseen tietoon, huomaat helposti, että sillä ei ole nykyisten kulttien tai uskontojen kanssa paljoakaan tekemistä vaikka monet suuntaukset alun perin ovat pohjautuneet siihen.
Tämä on hyvin valitettavaa, koska monet sinänsä ihmisten kehitystä tukevat suuntaukset (esim. kristinusko) ovat kääntyneet itseään vastaan ja johtavat ihmisiä harhaan.
Kerrataan vielä nuo kristinuskon suurimmat vääristymät:
1. Kaiken jälleensyntymiin ja elämän luonnolliseen kiertokulkuun viittaavien tietojen täydellinen poistaminen raamatun teksteistä. Motiivina oli kirkon vallan halu ja halu instituutiona asettua tuomitsijan asemaan. (Melko hyvin tässä on myös onnistuttu, vai mitä?)
2.Taivas- ja helvetti- käsitteiden tuominen teksteihin ihmisten pelkoja ruokkimaan ja sitä kautta heidän hallitsemiseensa. Nämä täysin epäloogiset ja järjettömät väittämät ovat saaneet aikaan suunnatonta tuhoa ihmisten henkiselle kehitykselle. Aivan uskomatonta tuhoa.
3. Kaikkien oman planeettamme ulkopuolisten tahojen systemaattisen kieltämisen, vaikka esim. raamatun alkuperäiset tekstit sisälsivät lukuisia viittauksia niihin. Tälläkin on motiivina ihmisten hallitseminen.
4. Ihmisen henkisyyden kieltäminen ja sekoittaminen karkean ruumiimme kanssa. Aivan käsittämätön väite vailla minkäänlaista logiikkaa. Ja hyvin on mennyt "oppi" perille, vai mitä?
5. Ihmisten alistaminen ja hallitseminen tuomitsemalla heidät "syntisiksi". "Synti"- käsitteen ympärille onkin sitten saatu oivallisesti yhdistettyä sekä ihmisten alistaminen että SYYLLISTÄMINEN, tuo egomme mahtavin työkalu.
Eipä tähän paljon muuta tarvitakaan, kun ihmiset on saatu alistettua, harhautettua ja kääntymään toisiaan vastaan (vrt. uskonsodat).
Siis vielä kerran: Henkistä tietoa ei "opita" kirjoista, se on KOETTAVA ja vasta sitä kautta sen ymmärtäminen on mahdollista.
Itse esimerkiksi KOEN olevani henkinen, kehittyvä ja luova olento. KOEN että niin omalla elämälläni kuin jokaisen olennon elämällä on tarkoitus. KOEN että esimerkiksi tällä kirjoittamallani tekstillä ON tarkoitus, mikään ei tapahdu "sattumalta".
Koen että olemme ihmiskuntana osa lukemattomista aurinkokunnista ja tähtijärjestelmistä koostuvaa kokonaisuutta, joilla kaikilla on SAMA alkulähde.
Koen että me KAIKKI olemme luovia ja kehittyviä olentoja, joiden tarkoituksena on elämien kautta kokea, oppia ja kehittyä elämä elämältä kohti SAMAA päämäärää, kaiken olevaisen alkulähdettä.
Koen että on makuasia, käytämmekö kaiken olevaisen alkulähteestä nimitystä Jumala, Luoja, Tao tai mikä tahansa, koska kyse on jokaisessa tapauksessa, jokaisessa "uskonnossa" täsmälleen SAMASTA asiasta.
Koen olevani aineellisessa puvussa tällä hetkellä oleva henkinen olento, jonka elämän tarkoituksena on elää todeksi rakkautta ja tekojeni ja valintojeni kautta oppia tasapainottamaan elämäni energiat.
Koen hyvin selkeästi esim. seuraavan väittämän toteutuvan elämässäni: "Mitä kylvän, sitä niitän."
Kyllä henkistä tietoa voi löytää kirjoistakin. Se muuntautuu kuitenki tiedoksi vasta kokemustesi myötä.
Esitit erittäin hyviä esimerkkejä kristinuskon vääristyneistä näkemyksistä ja ristiriidoista. Itse asiassa ne on helppo allekirjoittaa, ehkä toisin kuin ensimmäisen viestin "astraalitason vapaaehtoiset auttajat" jne.
Olen samaa mieltä tuosta, että termillä "henkinen tieto" kutsumasi asia on nimenomaan kokemusperäistä tietoa. Silloin se tarkoittaa, että tieto on subjektiivista eli kokijakohtaista. Toisaalta tieto on aina subjektiivista, joka korostuu empiristisessä eli kokemusperäisessä tiedossa. Jokainen ihminen kokee ilmiön tai tiedon objektin eri tavoin. Jokaisella on omien kokemustensa pohjalta hieman erilainen näkemys tai uskomus asiasta. Tämän huomaa esimerkiksi tämän keskustelun kuolemanjälkeisyyttä koskevista viesteistä: eipä juuri kahta samanlaista näkemystä asiasta ole. Sensijaan näissä eri näkemyksissä korostuu tiedon subjektiivisuus ja uskomuksellisuus. Siksi on väärin sanoa jonkun olevan 'oikeaa' tietoa tai totuus ja toisen olevan 'väärää' tietoa.
Pyrkimys objektiiviseen tietoon tai totuuteen on siis ollen hankalaa. Koska uskomus on asenne, asettaa se hankaluuksia totuudelle. Totuuden ymmärtäminen ei ole yksiselitteistä:
1) Totuuden korrespondenssiteorian mukaan uskomus on tosi, jos ja vain jos se vastaa tosiasioita. Uskomukset siis tavallaan heijastavat tai esittävät todellisuutta.
2) Koherenssiteorian mukaan uskomus on tosi, jos ja vain jos se on koherentti (yhteensopiva) muiden uskomusten kanssa. Kun arvioimme väitteen totuutta, vertaamme sitä muihin samasta asiasta esitettyihin väitteisiin. Jos väite on koherentti muiden väitteiden kanssa, pidämme sitä totena. Hyvä esimerkki tällaisesta totuusteorian soveltamisesta on tieteelliset teoriat.
3) Konsensusteorian mukaan totuutta on pidettävä yksimielisyytenä, johon päästäisiin, jos kyseinen asia voitaisiin selvittää yhteisössä täydellisesti.
4) Pragmaattisen totuusteorian mukaan totuus on sitä, mikä hyödyttää meitä eniten, millä on parhaimmat seuraukset meidän kannaltamme.
lähde: http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/filosofia/kurssi1/tieto-oppi.html
Näissä on kaikissa omat heikkoutensa, minkä vuoksi mitään niistä ei voida pitää ehdottomana, oikeana totuutena. Sensijaan vaarana on langeta esimerkiksi tuohon kohtaan neljä. Niinpä totuus ymmärretään nykyään epistemologisesti, väitteen ominaisuutena, ei ontologisesti eli asiantilan ominaisuutena. Näin on parempi pohtia väitteen hyvyyttä ja selittävyyttä (kuinka hyvin väite selittää ilmiötä), kuin sen absoluuttista ominaisuutta (onko asia kyllä vai ei).
Esittämäsi henkinen tieto on siis nimenomaan kokemusperäistä tietoa; subjektiivinen henkilökohtainen uskomus. Erik Gullman toteaa, että "henkinen tieto on lähinnä tietoa ihmisen henkisestä olemuksesta. Uskon, että meillä jokaisella on jonkunlainen käsitys omasta subjektiivisesta olemuksestamme, mutta ihmisen subjektiivisuus voi olla yhteydessä myös toisten subjektien ja ylipersoonallisen subjektin kanssa." Tällä perusteella taas subjektiivisuutemme olisi yhteydessä esimerkiksi jumalaan; mutta mihin tai minkä uskonnon jumalaan? Lisäksi subjektiivisuus korostuu erityisesti tässä määritelmässä.
lähde: http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/EG-Occam.html
Asia on toisaalta monimutkainen; jos useat ihmiset ilmoittavat esimerkiksi kuolleensa sairaalan leikkauspöydällä ja nähneensä kirkkaan valon, voidaanko ajatella että asia olisi silloin todellista, objektiivista tietoa vaiko kunkin henkilön subjektiivinen kokemus. Tietenkin ymmärrettävää on se, että kuolemanjälkeisestä ei voi tietää varmuudella kuin vasta kuoleman jälkeen, joten "kuolleista palanneiden" kertomukset olisivat näinollen varsin totuudenmukaisia.
Nyt herää kysymys, olivatko nämä henkilöt sitten kuolleita ollenkaan? Nykylääketieteellisen tietämyksen valossa ei kuolleeksi voida täysin varmuudella sanoa, ennenkuin ruumis alkaa osoittaa hajoamisen merkkejä. Pitää mielestäni erottaa "kuolleesta" tilanne, että elintoiminnot ovat ns. pysähtyneet, sillä voi olla mahdollista että henkilö elpyy siitä. En usko, että näistä "kuolemakokemuksista" palanneista on yksikään alkanut fyysisesti hajoamaan tai muutoin kyseessä olisi zombiet. Itseasiassa termikin tälläiselle on 'near death experience" joka viittaa "lähes" kuolemiseen. Niinpä ei voida mielestäni sanoa, että näillä ihmisillä olisi kokemukseensa perustuen "oikeampaa" tai totuudenmukaisempaa tietoa kuolemanjälkeisestä. Entäpä sitten ne henkilöt, jotka "kuolivat" leikkauspöydälle ja "palasivat" mutta jotka eivät ole kokeneet mainittua valoilmiötä?
Niinpä valoilmiön kokeneet saattoivatkin kokea jotain, mutta kuvaako kokemus nimenomaan kuolemanjälkeisyyttä, jos ei voida sanoa varmuudella heidän olleen kuolleen. Mielestäni kukaan ei voi tietää kuolemanjälkeisyydestä varmaa tietoa, ennenkuin kuolee, mikä tietenkin tarkoittaa sitä ettei voi palata kertomaan siitä muille. Esittämäsi henkinen tieto ei voi siis näinollen sisältää tälläistä "totuudenmukaista" tietoa kuolemanjälkeisyydestä, vaan se pakostakin sisältää vain omakohtaisesti tai muualta kerätyn datan perusteella syntyneitä subjektiivisia uskomuksia.
Linkkejä aiheeseen 'tieto':
http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/filosofia/kurssi1/tieto-oppi.html
http://www.aanekoski.fi/lukio/opet/rossi/fi2m.html
http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/0viestinta/tiedotusoppi/johdatustiedotusoppiinjajournalistiikkaan/lue5.htm
http://www.edu.espoo.fi/~amrusane/filosofit/platon/klassinen_tiedon_maaritelma.htm
"Kuoleman" jälkeisistä tapahtumista on olemassa satoja kuvauksia henkisen tiedon kirjallisuudessa.
Esimerkiksi Eestiläinen lääkäri Luule Viilma "kirjoitti", eli kanavoi pitkän selostuksen fyysisen tason "kuolemansa" syistä. Jos joku ei tiedä, hän kuoli auto-onnettomuudessa kolmisen vuotta sitten. Kertomansa mukaan hän "poistui" toiselle tasolle, jossa odottivat tärkeämmät tehtävät.
Itse olen pyrkinyt lukemaan kaikki "alan" kirjallisuuden, mitä olen käsiini saanut, esimerkiksi Veedakirjallisuuden niiltä osin kuin sitä olen saanut käännettynä,Helena Petrovna Blavatskyn jo viime vuosisadalla kirjoitetut teokset, Paul Bruntonin, Eckhart Tollen, Ann Wigmoren(=lääkäri), Jose Stevensin (= Fil.tri), Tapio Kaitaharjun, Joya Popen, Wayne Dyerin (=pappi), James Twymanin, Timo Teiden (=taiteilija, indigolapsi), Jaakko Muhosen, Luule Viilman(=lääkäri) ja monien kymmenien muiden teokset.
Ajallisesti tämä kirjallisuus sijoittuu Veedojen 5000 vuoden takaisista esimerkiksi Luule Viilman muutaman vuoden takaisiin teoksiin.
Kaikissa, huom. KAIKISSA teoksissa on SAMA perussisältö, joka vielä kaiken lisäksi vahvistaa OMIA KOKEMUKSIANI elämästäni ja elämän ilmiöistä.
Tiivistän tähän noiden teosten perusajatukset:
1.Elämä on jatkuvaa, ikuista, erilaisilla kehitystasoilla tapahtuvaa KEHITYSTÄ. Sillä ei siis ole "alkua", eikä "loppua".
2. Elämää esiintyy lukuisilla kehitystasoilla (aineellinen, 4D-,5D,jne), lukemattomissa kehitysympäristöissä (=lukemattomissa aurinkokunnissa mitä erilaisimmissa muodoissa).
3. Kaikki nämä lukemattomat elämän muodot ovat peräisin SAMASTA alkulähteestä (Luojasta, Jumalasta, Taosta, miksi tahansa tuota kaiken alkulähdettä halutaankaan sanoa).
Tässä muutamia karkeita poimintoja noiden satojen teosten YHTEISESTÄ sisällöstä.
Kanavoitu tieto, jota on erityisesti viime vuosina alkanut räjähdysmäisesti tulla esiin, kertoo TÄSMÄLLEEN samaa perussanomaa.
Kaikkien teosten ja kanavoidun tiedon perussanoma on loogista, johdonmukaista ja kenelle tahansa lukutaitoiselle ymmärrettävää.
Minua todella kovasti ihmetyttää, miksi tätä selkeää logiikkaa tajuaa vasta niin pieni osa ihmisistä?
Kuten esimerkiksi teorisointi jota mister kala edellisessä kirjoituksessa toi ilmi. Toinen huomioon otettava seikka on se että kukin olemme omalla kehitysaskelmallamme ja on todella paljon ihmisiä nykyaikana joilla ei ole minkäänlaista käsitystä henkisyydestään ja hengellisyydestään. Onko niin että ns. indigolasten kera maapallolla on tällä hetkellä suuri joukko nuoria sieluja joilla ei ole vielä mitään yhteyttä omaan sieluminäänsä vaan harjoittelevat sillä tasolla useammankin elämän ennenkuin tunnistavat yhteyden. Vai onko niin että maailmassa vallitseva materialismi ja ihmisen järjen ja tieteen käytön ihannointi sulkee kanavat oivaltaa omaa henkisyyttään. Jokatapauksessa pienempi vähemmistö on niitä jotka tunnistavat oman sieluminänsä varsinaisena itsenään.
Luonnollisesti meistä jokainen on omalla kehitysaskelmallaan, ei siihen tarvita minkäänlaisia teorioita.
Indigoja on maailmassa tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Itse olen indigon isä. He tulevat tänne valmistamaan meitä kaikkia tulevaan tietoisuuden "hyppyyn", joka on hyvin merkittävä tapahtuma koko tähänastisessa historiassamme.
Muiden sielujen suhteen en näe merkkejä mistään merkittävästä lapsisielujen osuudesta. Heitä on luonnollisesti eniten nk. kehitysmaiden väestössä.
Itse pidän merkittävimpänä henkisen kasvun esteenä järjettömäksi paisunutta materialismia, joka sokaisee erityisesti länsimaiden ihmisiä.
Kun tähän vielä lisätään uskontojen aivopesu, voidaan jo puhua henkisyyden halvaantumisesta tai ainakin vammautumisesta nyky-yhteiskunnassa.
Haluan vahvistaa Sinua tästä upeasta lohduttavasta viestistä, minkä kirjoitit alkuperäiselle kysyjälle! Hyvin tehty!
Eikö olekin ihmeellistä, kun läheiseni kuoli (jätti kehonsa) vajaa vuosi sitten, niin elämäni solmukohdat ovat auenneet kohta kohdalta!! On eräitä asioita, joissa tarvitsin PALJON apua ja sain. Olen varma, että tämä läheiseni auttoi minua rajan toiselta puolelta. (Asiat, jotka ovat vaivanneet n- 20-v. saivat ratkaisun kolmessa päivässä yms. yms.).
Loogisesti pääteltynä...
"Energian häviämättömyyden laki: Energia ei koskaan synny eikä häviä, se vain muuttaa olomuotoa" ~Einstein~
Se mikä siis tapahtuu on olomuodon vaihdos senhetkisen materiaalin värähtelytasosta toiseen. Aivan kuten tapahtuu vedelle olosuhteiden mukaan... nesteestä kiinteäksi, kiinteästä nesteeksi, nesteestä höyryksi, höyrystä takaisin nesteeksi. Tietoisuus on ominaisuus,joka on jokaiselle luonteenomaista myös tässä toisessa olomuodossa. Tietoisuus ja aistimukset eivät siis ole aivojen luomaa tajuntaa.
En sano, että tulisimme aina vaan uudelleen ja uudelleen tälle värähtelytasolle. Rajansa kaikella. Jossain vaiheessa olemme vain yhtenäistä energiavirtaa jossain maailmankaikkeuden osassa yhdessä muun energian kanssa...
Tässä tieteellinen näkökanta asiaan. Toivottavasti tämä helpottaa oloasi. Rakkaasi on siellä jossakin, jota kutsutaan "taivaaksi" :)
Tietoisuutta on vaikea pitää substanssina... parempi määritelmä olisi olennon attribuutti.
Anteeksi vain, mutta tuossa ei ollut muuta tieteellistä, kuin kuuluisan tiedemiehen toteamus energian häviämättömyydestä. Kaikki muu oli siitä enemmän tai vähemmän johdettua omakohtaista tulkintaa. Ei silti, etttenkö olisi samaa mieltä, mutta en näe sen edustavan mitenkään jotain virallista "tieteen näkökantaa".
Lukemalla vaikkapa nämä oheiset teokset, saat vastauksia moniin kysymyksiisi. Myös lohdutusta elämäntilanteeseesi
Hartaana kristittynä Cayceä itseään kiinnostivat tiedot, joita lukemuksissa tuli ilmi Raamatusta. Tietoja pulppusi tavattoman paljon. Cayce välitti tietoa siitä, missä kohdin Raamatussa on kyse allegorisesta eli vertauskuvallisesta kerronnasta ja mitkä tapahtumat ovat todellisia. Hän valaisi myös tapahtumien taustoja sekä kertoi niihin osallistuneiden henkilöiden nimiä. Saatuja nimiä ei löydy mistään raamatun teksteistä. Kaikki lukemuksien raamattutieto oli aina johdonmukaista ja selkeää.
Nämä tiedot auttavat jäsentämään monia uskonkysymyksiä aivan uudesta näkökulmasta. Ihmetystä herättävät tiedot Raamatussa esiintyvistä Kristus-sielun reinkarnaatioista, joita ovat Aadam, Joosua, Joosef ja Melkisedek sekä viimeisenä Jeesus. Hänen ja Marian kerrottiin olleen parisieluja keskenään.
Myös armon merkitys karmallisuuden purkajana selvenee lukemuksissa. Kykynsä ansiosta Cayce kykeni täydentämään monia puuttuvia tietoja Raamatusta. Tiedot ovat syventäneet aina uudelleen kymmenien tuhansien lukijoiden uskoa ja antaneet järjellisiä selityksiä Raamatun kertomuksille.
Cayce kertoi, että Aadamin luomisesta alkaen täällä on hallinnut kaksi voimaa. On Hyvyys, eli Yhteen Totuuteen uskovat, ja vastakkaista pahuuden ilmentymää edustavat Belialin kannattajat. Ihmisten on joka päivä valittava, kumpaan joukkoon he haluavat kuulua.
Caycen mukaan me synnymme maan päälle sieluamme varten, emme fyysistä olemusta varten. Syntyvä lapsi perii suurimman osan persoonallisuuttaan itseltään, ja sielumme kehitys tapahtuu usein ihmissuhteiden kautta. Näin saa loogisen selityksen evankeliumista tuttu Jeesuksen toteamus: ”Olemme maailmassa, mutta emme ole maailmasta.”
Caycen mukaan jokaisella ihmisellä tulisikin olla hyvä ihanne, jota kohti pyrkiä. Tässä ihmistä auttaa Jumala luovana ja alati mukana toimivana voimana. Kukaan ei jää yksin. Näiden voimien avulla me kohoamme kohti Kristus-tietoisuutta maan päällä. Se on näiden fyysisten tasojen tavoite, ja vasta sen saavutettuamme olemme valmiit jättämään tämän ulottuvuuden.
Niin sanottu taivaaseen pääsykin on kasvamista reinkarnaatioiden avulla Kristus-tietoisuuteen. Näin Tie, Totuus ja Elämä saa syvemmän ja johdonmukaisen tulkinnan. Todellinen kotimme on henkimaailma, ja jokaisen sielun lopullisena päämääränä on lopulta palata lähettäjämme eli Luojamme luokse.
Caycen lukemukset valaisivat sekä menneisyyttä että tulevaisuutta. Hän antoi runsaasti historiatietoja aina Lemuriasta lähtien eri vaiheissa tuhoutuneen Atlantiksen kautta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Hän puhui kadonneista kulttuureista ja kertoi, että aikoinaan Sahara oli asuttu vehmas seutu ja että Niili kulki sen läpi Atlantille. Tämä kaikki on voitu todistaa vasta nyt satelliittien kuvista - näin on todella ollut kauan sitten. Hän ennusti maailmasodat ja niiden päättymiset sekä suuren laman yhtä varmasti kuin Qumranin kääröjen löytymisenkin. Vuonna 1934 Cayce ennusti, että sadan vuoden kuluttua hänen välittämäänsä tietoa tutkitaan joka puolella maapalloa. - Itse asiassa lukiessasi tätä artikkelia olet toteuttamassa tätä ennustusta juuri nyt.
Cayce antoi lukemuksia noin 8 000 henkilölle, ja niitä on yhteensä 14 256 kappaletta. Eniten on luonnollisesti terveys- ja hoitolukemuksia, lähes 9 000. Seuraavaksi eniten on elämänlukemuksia, noin 2 500 kappaletta. Unien tulkintaa koskevia lukemuksia on noin 650. Loput lukemukset ovat sekalaisia ja käsittelevät mm. henkilökohtaisia asioita, talouselämän kysymyksiä ja muita erityiskysymyksiä.
Kaikista lukemuksista pidettiin tarkkaa kirjaa: muistiin merkittiin lukemuksen ajankohta, keitä oli läsnä ja kuka johti istuntoa. Jokaiselle asiakkaalle, kohteelle tai ryhmälle annettiin oma numero ja istunnoista tehtiin pöytäkirja. Caycen oma numero on 294. Jos sama kohde sai useita lukemuksia, ne erotettiin lisäämällä järjestysnumero kohdenumeron perään. Kirjeenvaihtokin tallennettiin arkistoon. Kaikki Caycen välittämä tieto on siis dokumentoitu ja tutkittavissa.
Edgar Cayce ja Akaasiset aikakirjat
Akaasiset aikakirjat - tai Elämän kirja - ovat tietovarasto kaikista maan päällä eläneistä ihmisistä. Ne sisältävät kaikki joskus tapahtuneet sanat, teot, tunteet, ajatukset ja aikomukset.
Tämä teos käsittelee meidän vastuutamme oman kohtalomme muokkaamisessa. Siihen sisältyy esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat soveltaneet tietoa Elämän kirjasta menneisyyteensä, nykyhetkeensä ja tulevaisuuteensa.
Tämä teos on ensimmäinen tutkimus juuri siitä lähteestä, josta tunnettu meedio Edgar Cayce sanoi saaneensa merkittävät havaintonsa. Cayce pystyi antamaan tietoja, jotka tekivät hänestä maailmalla tunnetun selvänäkijän, koska hän sai yhteyden aikakirjoihin.
Edgar Cayce ja Akaasiset aikakirjat tarjoaa esimerkkejä siitä, kuinka me kaikki voimme saada yhteyden edellisiin elämiimme, nykyhetken kokemuksiimme ja avautuviin tulevaisuuksiimme, jotta voisimme muokata omaa kohtaloamme.
Kevin J. Todeschi
PAIKKA JOTA KUTSUMME KODIKSI
Paikka jota kutsumme kodiksi - tutkimusmatka sielun kuolemanjälkeiseen elämään.
”Luettuasi tämän kirjan, mielessäsi ei enää koskaan ole epäilystäkään siitä, että kuolemanjälkeistä elämää ei olisi olemassa. Tämä on opaskirja, joka auttaa meitä valmistautumaan tuleviin valtakuntiin”
Lääketieteen tohtori George G. Ritchie Jr. ( Kirjoittanut kirjan Paluu huomisesta)
Tutkimusmatka on vastustamaton; löytäminen vaikeasti tavoitettavaa, tähän asti. Kirjailija Robert J. Grant vie sinut ´kiehtovalle matkalle fyysisen kuoleman jälkeen meitä odottaviin valtakuntiin, paikkaan, jota siitä vilauksen nähneet, kutsuvat meidän todelliseksi kodiksemme.
OLETKO KOSKAAN MIETTINYT?
Selviääkö sielu fyysisestä kuolemasta?
Minne sielu kuolemanhetkellä siirtyy?
Näkevätkö ja kuulevatko kuolleet rakkaamme vielä meidät?
Tapaammeko jälleen rakkaamme kuoleman jälkeen?
Onko olemassa taivas? Helvetti?
Paikka jota kutsumme kodiksi vastaa näihin kaikkiin kysymyksiin ja enemmänkin. Opi lähellä kuolemaa käyneiden ihmisten kokemuksista ja saa niistä uutta varmuutta.
Ymmärrä unien, meditaation ja rinnastettavien kokemusten kautta edesmenneiltä rakkailta tulevien viestien merkitys. Koe täynnä valoa olevat tuonpuoleiset valtakunnat sekä ”varjomaiden” todellinen merkitys. Juhlista ihmissielun iankaikkista luonnetta.
Paikka jota kutsumme kodiksi on toiveikas ja inspiroiva katsaus elämän ulottuvuuksiin sen illuusion jälkeen, jota me kutsumme kuolemaksi.
Lisää teoksia ja tietoa löytyy
http://www.edgarcayce.fi/kirjallisuus.html
Kävin jo katsomassa netistä että kirjastossa pitäisi olla ainakin "Paikka jota kutsumme kodiksi"-kirja hyllyssä ja käyn sen huomenna sieltä kipaisemassa. Suru ei tunnu hellittävän, jospa kirja toisi lohtua. Kiitos vinkistä.
Caycen teoksia on vain harvakseltaan kirjastoissa, valitettavasti.
Yritä etsiä käsiisi Peter Richelieu:n teos nimeltään "Sielun matka", jos vain jostakin löydät. Siinä on hyvin yksityiskohtaista ja perusteellista tietoa.
Esoteerisesta kirjallisuudesta löydät tietoa monista muistakin teoksista. (Löytyy kirjastosta "rajatiedon"- hyllystä)
Etsi vaikka seuraavilla hakusanoilla:
Ritva Fagerström, Jose Stevens, Rauni-Leena Luukanen, Luule Viilma, Ann Wigmore
ja valitse otsikoiden perusteella.
Koin juuri erään läheisen ihmisen kuoleman.
Sanoin hänelle juuri ennen hänen kuolemaansa , että "olit upea tuttavuus, ollaan yheydessä tavalla tai toisella", hän vastasi kuolin- vuoteeltaan -kyllä.
Kysyin häneltä hänen kuolemansa jälkeen (ajattelin sen kysymyksen), että millaista on olla ilman kehoa. Hän vastasi unessa heti seuraavana yönä. Hän näytti minulle meidän kunnan hautausmaan ja hän näytti, että hautakivien paikalle pitäisi laittaa löhötuolit, hän laittoi siinä unessa minut ottamaan aurinkoa niissä löhötuoleissa ja oikein tunsin siinä unessa, että IHANAA! EI HUOLEN HÄIVÄÄ!HÄN HALUSI KERTOA, ETTÄ EI TARVITSE KULJETTAA ENÄÄ SITÄ VANHAA RAIHNAISTA KEHOA PERÄSSÄÄN!
Sinun Rakkaasi kyllä katselee Sinua rajana toiselta puolelta ja toivoo Sinulle PARASTA!!!!!
(Enitse usko ollenkaan helvetti-juttuihin. )
Me kaikki kuolemme ja jäämme odottamaan viimeistä tuomiota, jossa saamme tekojemme mukaan, oli se sitten hyvä taikka paha.
Ei se ole sen kummempaa, olemmehan ikuisuus olentoja, nyt vain olemme täällä ajassa pienen hetken. Eli kannattaa laskea aina välillä kustannusarvioita miten on elänyt. Tieteelliset höpinät sielun vaelleuksesta yms.. ei auta kun elon leikkaaja tulee ovellesi.
Sielunvaellus on minulle totta. Sinulle ei. Sinä uskot viimeiseen tuomioon, minä en.