Itkettää kamalasti. Oon vasta 19 vuotias, enkö voi ollenkaan elää normaalia nuoren aikuisen elämää...? Ei musta taidakkaan tulla kirjailijaa. Pitäis kai keksiä joku ura jota pystyn tekemään tästä huolimatta.
:( Nyt on tosi paha olla.
:( Nyt on tosi paha olla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No nimenomaan sinusta voi tulla kirjailija. Monet tätä sairautta sairastavat ovat hyvin luovia ihmisiä. :) Voit elää mahdollisesti hyvää elämää, kunhan ensin sinulle saadaan lääkitys kohdilleen ja pidät huolen itsestäsi. Muista oireidenhallinta. Uskon, että sinulla on nyt paha olla, mutta kyllä tämän kanssa pystyy elämään. Voimia kovasti!
Yhdyn edelliseen nimenomaan tämä sairaus se vasta luvaksi tekeekin! :) Älä huoli, itsellänikin todettiin vasta viime kuussa Bipo ja nyt tsempillä vaan eteen päin vaikka itku se välillä tulee ja epätoivo iskee, kyllä se siitä ajan kanssa kun terpaiat ja lääkkeet on kohdallaan! :) Toivottavasti saat tukea myös perheeltäsi ja ystäviltäsi jne. Voimia!!
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä..! ;)
Alkushokki on varmasti kova, asiaa ei tahdo uskoa, se suututtaa, tuntuu epäreilulta, tekee toisaalta mieli kapinoida vastaan, toisaalta haluaisi vain alistua ja jäädä tuleen makaamaan.. Me kaikki diagnosoidut ollaan oltu samassa tilanteessa.
Usko tai älä, mutta monilla sairastuneilla menee jopa 10 vuotta, ennen kuin he pystyvät hyväksymään sairauden osaksi itseään ja persoonaansa. Se vaatii koko minäkuvan ja identiteetin uudelleen järjestelyä.
Mutta usko pois, vielä tulee se päivä, kun diagnoosisi on luontevasti osa sinua ja osaat elää sen kanssa. Se ei ole kuolemantuomio. Elämä jatkuu. Nyt vain tsemppiä, anna ajan kulua..! Halauksia vanhalta bipolta. :)
Komppaan muita: ei elämä siihen lopu! Toivottavasti saat lääkityksen kuntoon, se on tässä sairaudesta olennaista.
Kirjailijanura toki on - valitettavasti - aika hankala luoda, oli sitten bipo tai ei. Meillä Suomessa on vain kourallinen kirjailijoita, jotka elättävät itsensä ammatillaan.
No joo voihan sitä kirjailija olla vaikka sillä ei itseään elättäisikään!
No voi olla, kyllä, mutta ylipäätään se, että joku kustantamo julkaisee teoksen, on todella harvinaista. Vissiin vaan jotain pari prosenttia ehdotetuista teoksista julkaistaan. Mutta omaksi ilokseen voi toki ainakin kirjoittaa!
Sinusta nimenomaan TULEE KIRJAILIA, monet kaksisuuntaiset sairastavat ovat varsin luovia, niinkun minäkin.
Sinuna olisin hyvinkin ONNELLINEN diagnoosistasi noin varhain, itse sairastin reilut 10-vuotta ennen kuin sain diagnoosin, ja olo on suorastaan helpottunut, kun vihdoinkin saan oikeaan sairauteen OIKEAN lääkityksen.
Tiedän että olo on varmasti järkyttynyt ja epätoivoinen, mutta sinulla on vielä elämä/työelämät edessä, ja pärjäät varmasti oikean lääkityksen kanssa. Jos minulle 19-vuotiaana olisi sanottu diagnoosi ja olisin saanut siihen oikean lääkityksen en olisi kokenut tätä 10 vuoden helvettiä
Ei sinulla ole mitään hätää, totta kai jatkat kirjailia haaveitasi. Elämässä pitää olla haaveita!
Me pärjäämme kyllä kun saamme oikean lääkityksen
VOimia
Kirjan voi julkaista myös omakustanteena eikä dg muuta Sinua miksikään muuksi kuin mikä olet aiemminkin ollut.
Hei ! Itse sain vasta 9 vuoden jälkeen oikean diagnoosin ja samalla elämäni keveni reilusti. Kun on oikia lääkitys ja oikea terapia niin hyvä tulee. Yleensä me bipot ollaan tosi älykkäitä ja luovia ihmisiä. Itsekkin jouduin psykiatrisiin testeihin, niin olin kuulemma normaalia älykkäämpi ihminen.
Se on hyvä, kun sait diagnoosin, ettei tartte montaa vuotta hapuilla, niinku me yleensä joudutaan.
Sulla on koko elämä ja kaikki mahdollisuudet edes.
Kultanen, itku on itkettävä ja toivottavasti olet sen jo itkenytkin.
Kun sopiva lääkitys löytyy, voit elää ihan normaalia elämää. Viinan kanssa kuitenkaan et voi läträtä, sillä se ei toimi lääkkeiden kanssa. Se tuskin on huono juttu kenellekään meistä, taipuvaisia riippuvuuksiin kun olemme.
On vaikka kuinka paljon tunnettuja kirjailijoita, joilla on ollut tai on nyt kaksisuuntainen. Olet varmaan netistä jo löytänytkin? Ohessa linkki yhteen kuuluisia kohtalotovereita luettelevaan listaan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_mielialahäiriöisistä
Opit pian tunnistamaan, missä kohtaa mielialakäyrää olet menossa. Silloin opit löysäämään tahtia, kun se meinaa kiihtyä liikaa, ja vastaavasti hoitamaan ja hellimään itseäsi, jos masennus käy kimppuun.
Minusta tämä sairaus ei ole ollenkaan niin paha juttu kuin voisi luulla: me olemme herkkiä ja vahvasti tuntevia ihmisiä, jotka koemme maailman ja elämän varmasti paljon voimakkaammin kuin ns. normaalit. Olkaamme jopa kiitollisia siitä!