Syy terapian alkamiseen oli alun perin väsymys ja tunsin itse etten saa yön aikana tarpeeksi unta. En tuntenut terpian alussa ahdistusta enkä masennusta, mutta väsymys oli sairaaloista jos tein mukavaa työtäni mistä sain ennen voimia ja hyvää mieltä, enkä ymmärrä miten yhtä äkkiä ilman syytä tämä asia kääntyisi toisin. no alkasin pikku hiljaa ahdistua kun minun sanottiin olevan ahdistunut ja masentunut ja tuli ilmi myös paljon muita pikku seikkoja, mitkä olisivat voineet olla syynä ahdistukseen.
no nykyään ahdistun jo ennen terapiaan menemistä, että mihin minun suunta on tällä kertaa mennyt ja olenko tosiaan niin masentunut ja ahdistunut vai olenko antanut aivan vääränlaisen kuvan itsestäni. Terapian alussa kylläkin voi olla että myönnyin heidän ajatuksiin voinnistani, kun en jaksanut alkaa väittelemään koska se oli väsyttävää vaikka olisin silloin pystynyt siihen paremmin kun nyt ahdistuneena! kannattaako minun jatkaa asiantuntevaa terapiaa vai keskittyä siihen minkälaiseksi itse tunnen vointini?
tämä ahdistus ei tunnu ainakaan helpottuvan, kun saan kuulla siitä joka kerta miten minun tulisi kohdata tämmöiset asiat, vaikka itse tunnen helpoimpana konstina unohtaa kaikki ja keskittyä asioihin joita jaksan tehdä.
no nykyään ahdistun jo ennen terapiaan menemistä, että mihin minun suunta on tällä kertaa mennyt ja olenko tosiaan niin masentunut ja ahdistunut vai olenko antanut aivan vääränlaisen kuvan itsestäni. Terapian alussa kylläkin voi olla että myönnyin heidän ajatuksiin voinnistani, kun en jaksanut alkaa väittelemään koska se oli väsyttävää vaikka olisin silloin pystynyt siihen paremmin kun nyt ahdistuneena! kannattaako minun jatkaa asiantuntevaa terapiaa vai keskittyä siihen minkälaiseksi itse tunnen vointini?
tämä ahdistus ei tunnu ainakaan helpottuvan, kun saan kuulla siitä joka kerta miten minun tulisi kohdata tämmöiset asiat, vaikka itse tunnen helpoimpana konstina unohtaa kaikki ja keskittyä asioihin joita jaksan tehdä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Syyttä suotta ahdistut ja viet joltakin toiselta terapiapaikkaa. Jää pois.
Psykoterapiassa on tavallista, että ahdistuksen määrä lisääntyy jossakin vaiheessa, kun torjutut tunteet alkavat tulla pintaan. Toteat kommenttisi lopussa, että sinusta on parempi torjua edelleen: olet siis ristiriidassa. Miksi olet edes hakeutunut terapiaan, jos et halua tutustua itseesi ja tunteisiisi? Sellainen "vaarahan" terapiaan sisältyy, että siinä nousee jotakin "unohdettua" tietoisuuteen.
Jos sinusta tuntuu, että sinulle niitä tunteita jotenkin tuputetaan tyyliin: olethan ahdistunut, olethan?, niin lopeta. Oikeasti terapia ei saa olla tuputtamista ja sinun omia selviytymiskeinojasikin pitäisi kyllä kunnioittaa. Oletkohan väärän tyyppisessä terapiassa? Sinulle sopisi ehkä jokin voimavarasuuntautunut tms.
Nyt olet alkanut torjua terapeuttia ja terapiaa ja se on sinulle rasittavaa ja ahistavaa.
Vaikeiden asioiden työstäminen satuttaa. Sattuu kun märkivää haavaa puhdistetaan, mutta se on paranemisen kannalta pakko tehdä. samoin on psyykenkin laita. Kun kipeitä asioita ja muistoja kaivetaan esiin alitajunnan syövereistä, se väsyttää, vie energiaa ja ahdiastaakin. Kuitenkin parempi kärsiä ja työstää kuin jättää ne sinne muhimaan ja kummittelemaan tulevaisuuteen. Lopulta voi olla täsy romahdus edessä.