Moi! Kaipailisin nyt kipeästi apua, tukea, neuvoa tai ihan mitä tahansa, mikä saisi järjen päähäni.
Olen AINA ollut todella luulosairas. Jo pienenä pelkäsin aivokasvaimia ja muita syöpiä. Jostain syystä nimenomaan syöpä on ollut aina se pahin paniikki, enkä ole oikeastaan edes miettinyt muita sairauksia.
No. Nyt löysin internetistä tietoa lymfoomasta. Sain päähäni, että sairastan sitä, sillä minulla on ajoittaista paineen tuntua rinnassa ja hengenahdistusta. Yläselkäni on kipeä ja väsynyt, ja lääkäri totesikin, että tukirankaperäinen jännitys on todennäköinen, sillä myös niskalihakseni ovat jännittyneet. Tuosta netin lukemishetkestä saakka olen kuitenkin löytänyt itsestäni kaikki mahdolliset lymfooman oireet:
- kutina (todella kevyttä ja paikallista)
- väsymys (saatan nukahtaa illalla sohvalle kesken elokuvan, mutta olenkin nukkunut viimeiset puoli vuotta aivan liian vähän, eli noin 5-6 tuntia yössä)
Paniikki oli jo lievittämässä, kunnes viime yönä heräsin vessaan ja huomasin olevani hikinen (lähinnä kainaloista). Olin aivan paniikissa, sillä yöhikoilu on yksi lymfooman oire. En kylpenyt hiessä tai mitään, eivätkä lakanat olleet märät. Yöpaitaakaan ei joutunut vaihtamaan. Aamulla tyynyn reuna oli hieman kostea.
Verikokeissa arvoni olivat kuulemma hieman poikkeukselliset, mutta lääkärin mukaan "ok", eikä mitään syöpää tarvitse edes epäillä. Crp oli 23 (voi kuulemma johtua lievästä yskästä tai päänahan ärtymisestä) ja hemoglobiini 118 (äidilläni on lapsesta saakka ollut huono hemoglobiini).
Olen siis kuullut mielipiteen kolmelta lääkäriltä. Yksi teki verikokeet ja sanoi, että kaikki on kunnossa, mutta voisin syödä rautaa. Hän myös tunnusteli imusolmukkeet ja totesi niiden olevan normaalit. Toinen lääkäri totesi imusolmukkeiden olevan myös kunnossa. Kolmannelta tiedustelin asiaa netissä, ja hän totesi ettei oireideni ja veriarvojeni perusteella tarvitse epäillä syöpää.
Silti pelottaa. Korostan, että mitään kyseistä oiretta en ole pannut merkille ennen kuin luin internetistä lymfooman oireet. Nyt kärsin niistä kaikista. Kutinaa nyt on ollut aina silloin tällöin, mutta olen ajatellut sen olevan merkki esimerkiksi ihon sheivaamisesta.
Mitä mieltä olette? Kuvittelenko kaiken vai onko minulla todellakin imusolmukesyöpä? Jos täällä on sen sairastaneita, voisitteko valaista vähän, miten voimakkaita oireenne olivat ja haittasivatko ne arkipäivää. Omia oireitani ei varmaan edes huomaisi, ellen pelkäisi niin pakonomaisesti syöpää.
Olen AINA ollut todella luulosairas. Jo pienenä pelkäsin aivokasvaimia ja muita syöpiä. Jostain syystä nimenomaan syöpä on ollut aina se pahin paniikki, enkä ole oikeastaan edes miettinyt muita sairauksia.
No. Nyt löysin internetistä tietoa lymfoomasta. Sain päähäni, että sairastan sitä, sillä minulla on ajoittaista paineen tuntua rinnassa ja hengenahdistusta. Yläselkäni on kipeä ja väsynyt, ja lääkäri totesikin, että tukirankaperäinen jännitys on todennäköinen, sillä myös niskalihakseni ovat jännittyneet. Tuosta netin lukemishetkestä saakka olen kuitenkin löytänyt itsestäni kaikki mahdolliset lymfooman oireet:
- kutina (todella kevyttä ja paikallista)
- väsymys (saatan nukahtaa illalla sohvalle kesken elokuvan, mutta olenkin nukkunut viimeiset puoli vuotta aivan liian vähän, eli noin 5-6 tuntia yössä)
Paniikki oli jo lievittämässä, kunnes viime yönä heräsin vessaan ja huomasin olevani hikinen (lähinnä kainaloista). Olin aivan paniikissa, sillä yöhikoilu on yksi lymfooman oire. En kylpenyt hiessä tai mitään, eivätkä lakanat olleet märät. Yöpaitaakaan ei joutunut vaihtamaan. Aamulla tyynyn reuna oli hieman kostea.
Verikokeissa arvoni olivat kuulemma hieman poikkeukselliset, mutta lääkärin mukaan "ok", eikä mitään syöpää tarvitse edes epäillä. Crp oli 23 (voi kuulemma johtua lievästä yskästä tai päänahan ärtymisestä) ja hemoglobiini 118 (äidilläni on lapsesta saakka ollut huono hemoglobiini).
Olen siis kuullut mielipiteen kolmelta lääkäriltä. Yksi teki verikokeet ja sanoi, että kaikki on kunnossa, mutta voisin syödä rautaa. Hän myös tunnusteli imusolmukkeet ja totesi niiden olevan normaalit. Toinen lääkäri totesi imusolmukkeiden olevan myös kunnossa. Kolmannelta tiedustelin asiaa netissä, ja hän totesi ettei oireideni ja veriarvojeni perusteella tarvitse epäillä syöpää.
Silti pelottaa. Korostan, että mitään kyseistä oiretta en ole pannut merkille ennen kuin luin internetistä lymfooman oireet. Nyt kärsin niistä kaikista. Kutinaa nyt on ollut aina silloin tällöin, mutta olen ajatellut sen olevan merkki esimerkiksi ihon sheivaamisesta.
Mitä mieltä olette? Kuvittelenko kaiken vai onko minulla todellakin imusolmukesyöpä? Jos täällä on sen sairastaneita, voisitteko valaista vähän, miten voimakkaita oireenne olivat ja haittasivatko ne arkipäivää. Omia oireitani ei varmaan edes huomaisi, ellen pelkäisi niin pakonomaisesti syöpää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei hepel, hymyillyttää koska olet aivan kuten minä:D Joudun kanssa aina paniikkiin kun kuulen tai lue jostain taudista.
Ensinnäkin, jos kolme lääkäriä on sinut tutkinut ja sinun imusolmukkeesi eivät ole turvonneet niin en usko sinulla olevan syöpää. Paineen tunne rinnassa tms voi johtua jo paniikista minkä saa aikaan kun lukee tietoa taudeista. Suosittelenkin että luet esim huolena huolehtiminen nimisen kirjan. Vähän saattaa olla joistakin kohdista pitkäveteinen, mutta jo niinkuin kirjan nimi kertoo, kirjassa käsitellään liiasta huolehtimista.
Mitä olen ymmärtänyt yöhikoilu imusolmuksesyövässä on todellista hikoilua, melkein kaikki hikoilee jonkun verran yöllä esim. jos on paksu peitto päällä, mutta ilmeisesti syövässä hikoillaan sitten ihan paita litimäräksi, ja kutina on sellaista mihin ei rasvat auta, tälläisellä talvipakkasilla on normaalia että iho kuivuu ja kutiaa:)
Joten älä huoli, olen 99,9% varma että jos lääkärit ovat sinut tutkineet sinulla ei syöpää ole, mutta luulosairas taidat olla, mikä ei kylläkään ole kivaa sen tiedän:( Suosittelen sinulle sitä kirjaa luettavaksi, tai jos löydät kirjastosta jonkun muun joka käsittelee tautikammoisuutta, jos ne vaikka helpottaisivat hieman mieltäsi:)
Kiitos tosi paljon vastauksestasi, qwerty! :) Olen todellakin tosi luulotautinen ja pelkään ihan hirveästi, jos löydän itsessäni jonkin oireen. Ärsyttää, koska se hallitsee tällä hetkellä arkea todella paljon.
Tuon lymfoomahuolen kanssa on omituisinta se, että välillä tunnen itseni todellakin syöpäpotilaaksi: olen aivan varma, että sairastan syöpää. Löydän kaikki oireet itsestäni ja säikähdän jokaista. Tutkin imusolmukkeita monesti päivässä, mistä ne tietysti voivat ärtyä. Toisaalta taas muistan, että vielä kaksi viikkoa sitten en edes ajatellut mitään lymfooman suuntaista, enkä kärsinyt muista oireista kuin kutinasta, josta ei enää ole mitään jäljellä. Vasta kun luin lymfooman oireista netistä, huomasin ne itsessänikin.
Huoh!
Mistähän voisi johtua sellainen kova pieni patti aivan "aataminomenan" vieressä? (No joo, naisilla ei sitä ole niin näkyvästi, mutta toivottavasti ymmärrätte.) Sellainen taitaa olla myös toisella puolella. Ainakin kilpirauhasen rakenne taitaa olla vähän U:n muotoinen, joten voisikohan nuo kovat pikku pallot olla sen päät?
Mä en hirveästi erottanu mun oireita tavanomaisesta. En hikoillut paljoa. Kutina ja lämpöily oli kuitenki aika selviä eroavaisuuksia. Hengenahdistusta ei ollut enkä myöskään laihtunut. Verenkuva muuten normaali mutta crp oli hitusen koholla samoin lymfosyytit. Verikoe ei kuitenkaan kerro mitään syövästä. Lymfoomassa veriarvot voi olla normaalitkin.
Tietysti huomattavin oireeni oli patit kainalossa ja kaulalla. Kävin ultrassa jonka jälkeen sain lähetteen koepalan ottoon. Se otettiin päiväkirurgisena toimenpiteenä eli pääsin pois sairaalasta samana päivänä. Hodgkinin taudin dg tuli parin viikon päästä.
Oireista vielä. Mä olin harjottelussa tutkimusten aikaan ja ohjaaja sanokin että välillä olin pirteä ja välillä väsyneen oloinen. Eli väsymys vähän vaikutti arkeen, mutta muuten ei oireet haitannu..
Kiitos vastauksesta, Joku vaan! Oliko sun kutina millaista? Missä sitä oli? Voisikohan tosiaan olla, että kuvittelen, sillä esimerkiksi nyt ei kutita, ole lämpöä tai muutenkaan hassu olo. Ei varmaan ikinä olekaan, ellen muista kaikkea lymfoomasta kirjoitettua.
Se kutina oli aika kovaa. Raavin monesti verille. Sitä esiintyi siellä sun täällä ympäri kehoa, mutta eniten jaloissa polvien alapuolella.
Ei niitä oireita kannata edes muistella. Sitte varsinki alkaa jotain oiretta pitämään vaarallisena kuten vaikkapa kutina, jota voi olla muulloinkin kuin vain lymfoomassa tai syövässä ylipäätään.
Itse olen kanssa täysin luulosairas ihminen, se on todella ahdistavaa kun kokoajan keksii uusia oireita juurikin noihin erilaisiin syöpiin yms. Pääsisipä tästä eroon.