Morjens. oon nuori miehenalaku" oulusta, kärsinyt paniikkihäiriöstä jostain ala-asteelta 2-4 luokalta asti. Koulussa tunsin oloni ahistuneeksi joka päivä, kun pelkäsin punastumista ja siitä tulevaa häpeää. Yläasteelta ammattikouluun saakka kärsiny masennuksesta, pahiten syksyisin ja talvisin, jolloin joka kerta tuntuu aina vaan pahemmalta. Lääkettä oon syönyt kuukauden päivät, en ole huomannut auttaako, kun en ole isoissa porukoissa ollut paljon ja välttelen niitä.
elämä on ollut syvällä pitkään, ja epätietoisuus siitä että tuleeko apua ja jos tulee niin milloin, se rassaa kokoajan..
tiedän että minulla on hyviä mahdollisuuksia mm. median alalla, sanotaan että olen luonnonlahjakkuus, ja uskon ja tiedän sen. , mutta en voi ajatella kauas, enne kuin oon onnellinen, kun elämä on ollut synkkää niin kauan. itsemurha on ollut lähellä monesti, ajatuksissa, mutta en ole tehnyt enkä haluakaan tehdä siksi että tiedän että se ois silti iso virhe.
'mutta sen tiiän että eihän tätäkään jaksa jos ei lohtua tuu..
mutta sen oon huomannu, että pelkkä puhuminen vähänkin ymmärtävän ihmisen kanssa helpottaa oloa, joten uskon kuitenkin että se voisi auttaa.
ystäviä ja tuttuja, hyviä harrastuksia minulla riittää paljon ja kaikki kannustavat minua eteenpäin, mutta kohtalon ivaa -ei semmosia joitten kanssa vois puhua tästä paniikkihäiriöstä ynnä muista kunnolla, se vaan ahistaa.
Helppoa ois puhua toisen samanlaisia kokeneen kanssa.. terapeutille menoa oon harkinnu ja koittanu saaha mut vie aikaa näköjään.. tulevaisuus tullee lyhyeksi..
vois sanoa, että olen vahva ihminen mutta tämä painaa mut alas ja ei voi ajatella tulevaa kun pelkää uusia tilanteita..
olis mukava tavata kohtalotovereita, ja yhessä jutella..
[email protected]
elämä on ollut syvällä pitkään, ja epätietoisuus siitä että tuleeko apua ja jos tulee niin milloin, se rassaa kokoajan..
tiedän että minulla on hyviä mahdollisuuksia mm. median alalla, sanotaan että olen luonnonlahjakkuus, ja uskon ja tiedän sen. , mutta en voi ajatella kauas, enne kuin oon onnellinen, kun elämä on ollut synkkää niin kauan. itsemurha on ollut lähellä monesti, ajatuksissa, mutta en ole tehnyt enkä haluakaan tehdä siksi että tiedän että se ois silti iso virhe.
'mutta sen tiiän että eihän tätäkään jaksa jos ei lohtua tuu..
mutta sen oon huomannu, että pelkkä puhuminen vähänkin ymmärtävän ihmisen kanssa helpottaa oloa, joten uskon kuitenkin että se voisi auttaa.
ystäviä ja tuttuja, hyviä harrastuksia minulla riittää paljon ja kaikki kannustavat minua eteenpäin, mutta kohtalon ivaa -ei semmosia joitten kanssa vois puhua tästä paniikkihäiriöstä ynnä muista kunnolla, se vaan ahistaa.
Helppoa ois puhua toisen samanlaisia kokeneen kanssa.. terapeutille menoa oon harkinnu ja koittanu saaha mut vie aikaa näköjään.. tulevaisuus tullee lyhyeksi..
vois sanoa, että olen vahva ihminen mutta tämä painaa mut alas ja ei voi ajatella tulevaa kun pelkää uusia tilanteita..
olis mukava tavata kohtalotovereita, ja yhessä jutella..
[email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paniikkihäiriön sairastaminen on oman kokemukseni mukaan nuorena raskaanpaa kuin vanhempana. Ainakin itse olen niin kokenut. Toivon, että jaksat nuoruuden läpi luovuttamatta, sillä vanhempana asiat kokee toisin. Elämä on antanut erillaisia kokemuksia ja siksi elämän ymmärtää ja hyväksyy inhimillisempänä. Ymmärtää meidän kaikkien samankaltaisuuden ja kuolevaisuuden...inhimillisyyden kaikkeuden edessä. En ole uskovainen, jos nyt siltä vaikuttaa.
Elämä antaa sinulle vielä paljon, jos uskallat antaa itsellesi luvan ottaa vastaa. Voi olla, jos niin haluat, että sinulla on vielä joskus oma perhe, niinkuin minulla. sinulla voi olla puoliso, joka tietää sinun sairastavan ja tukee sinua vaikeissa tilanteissa. Saada kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty on parasta lääkettä. Joku uskoo sinuun. Niin olen itse kokenut, vaikkei tämä yö taas helppo ole. Näitä välillä tulee aikuisenakin, mutta se pitää ottaa sellaisenaan. Jokainen yö tai päivä ei kuitenkaan ole tällainen. masennus on raskasta ja on mukava kuulla, että sinulla on sosiaalista elämää. Älä jää yksin kotiin, vaikka kuinka siltä tuntuisi. uusien tilanteiden pelko kuuluu tähän ja se on raskasta. itse yritän aina antaa itselleni luvan olla niin kuin muutkin. Sanon itselleni, että olen saanut syntymälahjana luvan hengittää ja olla ja kokea, niinkuin muutkin. Jokaisella meillä on ne omat mielikuvaharjoitukset, joiden kanssa mennään eteenpäin.
Jos olet Oulusta, suosittelen sinulle käyntiä terveysasemalla. Kerro tilanteestasi. Pyydä lähetettä mielenterveystimistoon ja paniikkikouluun. Se on vertaistukiryhmä, josta sinulle olisi varmasti apua. Samalla voit päästä jatko terapiaan. En tiedä oletko jo tällaisissa käynyt, mutta muutoin en osaa neuvoa. Paniikkihäiriö on yleistynyt Oulussa valtavasti. Kuulin näin terapeutilta. Täällä on perutettu paniikkikouluja, joissa tukiryhmässä keskustellaan ja aina on jokin aihe. Terapeutti on mukana ja hän opettaa, mistä paniikkihäiriössä on kyse, mitä meille silloin tapahtuu ja miten voimme helpottaa omaa tilannettamme ja täkeää oli myös se, mistä kohtauksen voi saada. Opin kurssin myötä, että verensokerin ailahtelu voi laukaista minulle kohtauksen. Joka kerta on uusi aihe. Myös huumoria käytetään tilanteesta selviämiseen. Osalle oli vaikeaa tulla paikalle. Jo se laukaisi kohtauksen. Yritimme rentoutua ja hiukan nauraakin hyväntahtoisesti. Nähdä asioissa tilanne komiikkaa.
Voimia ja jaksamista. Toivottavasti näistä oli jotain apua. Auttamisen tahto oli ainakin vilpitön.