Meillä ero edessä ja nyt mietitään tapaamissopimusta. Lapsi on tokaluokalla. Joka toinen viikonloppu isällä on liikaa, koska hän asuu 30 km päässä. Ajattelimme kolmen viikon välein? Onko kenelläkään tällaista ja jos on, niin miten olette kirjanneet sen?
Minkälaisia tapaamissopimuksia teillä on?
Ero edessä
15756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Joka toinen viikonloppu liikaa,kun matkaa on 30 km? Oliko tarkoitus kirjoittaa 300km?
Ajan joka päivä töihin yhteensä 2 x tuon matkan 30 km, yhteensä 60 km per päivä. Ilman autoa se tosin ei onnistuisi.
Kerran kuukaudessa riittää
Matkaa on 45km suunta ja poika käy isänsä luona joka toinen viikonloppu. Viennin hoidan minä ja isä tuo su iltana pojan kotiin.
Lapsen toivomukset huoltajuudesta ja asumisesta kannattaa ottaa huomioon.
Tuttavaperheessä kolmen lapsen 9-,11.- 15 v. äiti löysi itselleen "elämänsä miehen".
Tämä johti avioeroon.
Isä kysyi tyttäreltään 11 v. Mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi.
Tytär vastasi.
En halua muuttaa poi omasta kodistani toiselle paikkakunnalle, toiseen kouluun.
En halua menettää sisaruksiani, hyviä ystäviäni, kavereitani, sukulaisiani.
Isä varasi tyttärelleen ajan lastensuojelutoimistoon jossa tytär kävi yksinään kertomassa toiveistaan.
Lisäksi isä varasi ajan koulun terveydenhoitajalle, jossa oli mukana myös opettaja ja luokanvalvoja, jotta he voisivat auttaa ja tukea lasta eron jälkeen.
Lasten toiveet toteutuivat heidän haluamalla tavalla. Mitään tapaamisaikatauluja ei asetettu, vaan lapset saivat käydä tapaamassa etä-äitiään aina silloin, kun se sopi heidän aikatauluun ja etäisyyteen 300 km.
Nyt kaikki lapset ovat aikuisia, heillä on ammatti, vakituinen työpaikka ja omat asunnot.
Kysykää lapsilta mitä he haluavat elämltään eron jälkee., - lapset ovat oman elämänsä asiantuntijoita.
--------
30km paljon? Siis kauheeta jos tarvii jommankumman ajaa 60km jokatoinen viikonloppu, tai jos kuljetatte puoliksi 30km..
Te teette just sillasen sopimuksen kun tahdotte, mutta jättäkää noi tyhmät tekosyyt veke. Jossei lasta kiinnosta tavata niin sitten ei, turha syyttää minimaalista välimatkaa siittä..
Lukekaa kirjoitus: hyvän tapaamissopimuksen pääperiaatteet.
Siinä on oikea malli!
Oho! Vai on 30 km liian kaukana, eihän se ole kuin puoli tuntia autossa. Mun lapseni isän luo on yhteen suuntaan 97 km......ja käy usein, kuljetamme puoleen väliin molemmat.
Minun 1- ja 3- vuotiaat lapseni tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu arkena välissä vuorokauden. Matkaa kotiemme välillä on noin 30km ja noinkin pienet lapset istuvat autossa matkat kiltisti.
Vanhempien pitäisi yhdessä osata sopia molempia tyydyttävä sekä lapsille sopiva tapaamiskuvio.
Ensisijaisesti pitää muistaa lapsen velvoitteiden hoituminen, koulu erityisesti. Jos tapaamiset menevät kovin rankoiksi niin silloin koulu kärsii, joskus myös ikävä toiseen vanhempaan voi luoda hankaluuksia arjen muissa asioissa.
Jos se joka 3. viikko sopii vanhemmille, niin tehkää siitä sopimus mutta olkaa sen verran joustavia että pidätte sen miniminä. Jos tilanteet, erityisesti lapsen kaipuu, menevät siihen että enempää halutaan niin parempi tehdä niin mukisematta.
Mutta kannattaa muistaa tuo melko harvakseltaan oleva joka 3. viikko; on sairastumisia yms. joiden vuoksi voi tapaaminen jäädä väliin. Jos ei ole korvaavaa tapaamisviikonloppua niin silloin tapaamisväli jää liian pitkäksi ja se jos mikä on lapselle todella rankkaa.
Valvottu tapaaminen. Kaksi tuntia, joka toinen viikko.
Joka toinen viikonloppu on hyvä ja toi matka on ihan tavallinen. Pe iltana isä hakee ja palauttaa su iltapäivällä. Normaali tavanomainen käytäntö.
Loma-aikoina kesällä pari viikkoa, tai vähintään viikko.
Näin on meillä menty samanikäisten kanssa vuosia, nyt lapset jo aikuisia ja suhteet molempiin vanhempiin säilyneet. Alunperin meidän tapaamissopimus kirjattiin lastenvalvojalla ja se sopi molemmille osapuolille.
HÄH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Joka toinen viikonloppu on liikaa, kun matkaa on 30 kilsaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mieheni lapset ovat meillä joka toisen viikon, ja välimatkaa on 28 kilometriä äipälle. Lapset ovat tokalla ja viidennellä. Ei ole paha koulumatka täältä, kun itsekin kuljen sitä joka päivä töihin.
Meillä on viikko-viikko systeem. Exä haluaa sen purkaa, koska 6v poika ei muka ole tasapainoinen. Haluaa tulla nykyisin mulle äitiviikoillakin. Äiti ei tätä kestä vaan ajattelee, että asia korjautisi, jos poika näkisi minua vähemmän. Minusta korjausliikku pitäisi tehdä toiseen suuntaan.
Aisia jäänee käräjäoikeuden ratkaistavaksi.
En yhtään ihmettele jos viikko-viikko systeemillä pompoteltavat lapset eivät ole tasapainossa. Mielestäni tasapainottomuutta epäilevä vanhempi voisikin itse kokeilla ensin itselleen viikon välein muuttamista, ennekuin laittaa lapsen tuohon pyöritykseen. Viimeisimmät tutkimustuloksetkin tukee tätä käsitystä.
Mihin suuntaan korjausliike pitäisi tehdä onkin sitten eri asia. Äiti on kuitenkin ilmeisesti ollut sensitiivisempi tulkitsemaan lapsen hyvivointia. Lapsen epätasapaino tuppa myös helpommin purkautumaan vanhemmalle jonka kanssa hänellä on tiiviimpi tunneside ja luottamussuhde. Tottakai lasta pitää kuunnella, mutta unohtamatta että hän on vasta kuusi vuotias ja aivan liian pieni perustelemaan mielipidettään. Tulkinta ja analyysi siitä mikä on lapselle paras ratkaisu on vanhempien vastuulla.
Meillä vanhimmat lapset ovat päättäneet itse, eli isän luona asuva tytär ei tapaa minua eikä aikuisia sisaruksiaan lainkaan, koska olen paha ja enkä takuu varmasti hyväksy alaikäisen tupakointia ja jatkuvaa pinnaamista koulusta. Nuorimmat käyvät isällään koulun jälkeen jos on kerhoja ja jokatoinen viikonloppu. Loma-ajat puoliksi ja kesälomalla muutama viikko ja pitkät viikonloput. Jos minä saisin päättää isänsä näkisi nuorimpia vain kuvassa, on elämä niin pillerin huuruista ollut, ettei luottamus oikein pelaa. Joskus kyllä tuntuu, että myös se voi olla lapselle hyväksi, ettei tapaa lasta.Kun vanhemman elämään kuuluu päihteitä yms. olisi parempi antaa lapsen olla rauhassa, eikä vaatia oikeuksiaan viimeiseen asti. Vaikka niinhän se on, että se on lapsen oikeus tavata vanhempiaan eikä päinvastoin. Tämä vain tahtoo usein unohtua noissa tapaamisneuvotteluissa.