Kierukka ollut käytössä mutta silti tulin raskaaksi. Molemmat oltiin poikaystävän kanssa heti paniikissa että mitäs nyt. Poikaystävä tuki silti kovasti minua, mutta vain siihen asti kun ei puhuttu mahdollisuudesta pitää lapsi. En voi enää edes mainita sitä vaihtoehtoa, tai mies suuttuu. Pitää itsestäänselvyytenä että abortti on tehtävä, vaikka olen yrittänyt sanoa etten tiedä pystynkö siihen. Yhden abortin olen jo 17-vuotiaana joutunut tekemään.
Aina kun yritän käydä keskustelua asiasta, hän kääntää asian vain niin että kyllä se abortti nyt on parasta ja sillä siisti. Käyttäytyy koko ajan niin kuin ennenkin, ihan kun ei olisikaan mitään raskautta, kunnes taas mainitsee asiasta. Ostelee minulle siideriä ja ihmettelee miksen halua juoda.
Nyt olen miettinyt asiaa jo tarpeeksi kauan ja tullut siihen tulokseen, että aion pitää lapsen. Aluksi pelotti että miten pärjään yksin jos ja kun mies jättää, mutta olen ajatellut kaiken valmiiksi enkä usko aborttia pystyväni tekemään. En pysty ajattelemaan enää sisälläni kasvavaa elämää alkiona, vaan ajattelen sitä tulevana lapsena. Mietin onko se tyttö vai poika, kumman silmät se saa. En vain pysty aborttiin, en enää. Haluan tämän lapsen, vaikkei se suunnitelmissa ollutkaan.
Miten ihmeessä saan tämän kerrottua poikaystävälle ilman että tarvitsee vääntää rautalangasta? Jos hän tosissaan aikoo minut jättää, niin rankkaahan se on mutta se on kestettävä, kun kerran antaa vaihtoehdoksi abortin tai eron, mutta en silti haluaisi erota riidoissa. Pelottaa että mies suuttuu ja heittää pihalle ja haluaa samalla sekunnilla erota eikä puhua ollenkaan. Tai vaihtoehtoisesti alkaa taas vain inttämään että kyllä se abortti nyt on parasta.
Miten saada hänet ymmärtämään?
Aina kun yritän käydä keskustelua asiasta, hän kääntää asian vain niin että kyllä se abortti nyt on parasta ja sillä siisti. Käyttäytyy koko ajan niin kuin ennenkin, ihan kun ei olisikaan mitään raskautta, kunnes taas mainitsee asiasta. Ostelee minulle siideriä ja ihmettelee miksen halua juoda.
Nyt olen miettinyt asiaa jo tarpeeksi kauan ja tullut siihen tulokseen, että aion pitää lapsen. Aluksi pelotti että miten pärjään yksin jos ja kun mies jättää, mutta olen ajatellut kaiken valmiiksi enkä usko aborttia pystyväni tekemään. En pysty ajattelemaan enää sisälläni kasvavaa elämää alkiona, vaan ajattelen sitä tulevana lapsena. Mietin onko se tyttö vai poika, kumman silmät se saa. En vain pysty aborttiin, en enää. Haluan tämän lapsen, vaikkei se suunnitelmissa ollutkaan.
Miten ihmeessä saan tämän kerrottua poikaystävälle ilman että tarvitsee vääntää rautalangasta? Jos hän tosissaan aikoo minut jättää, niin rankkaahan se on mutta se on kestettävä, kun kerran antaa vaihtoehdoksi abortin tai eron, mutta en silti haluaisi erota riidoissa. Pelottaa että mies suuttuu ja heittää pihalle ja haluaa samalla sekunnilla erota eikä puhua ollenkaan. Tai vaihtoehtoisesti alkaa taas vain inttämään että kyllä se abortti nyt on parasta.
Miten saada hänet ymmärtämään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulle kävi näin, että kun suhde oli jo kuollut hairahduimme samaan sänkyyn ja tulin raskaaksi. Kerroin miehelle vasta kun en voinut enää tehdä aborttia. Mies ei asiasta ilahtunut, mutta eipä voinut aborttiinkaan pakottaa, enää. Pidin lapsen, mies on kiltisti tunnnustanut isyytensä ja kaikki papaerit muutenkin. Olen siis yh ja mies käy lasta tapaamassa noin kerran viikossa. Sinähän sen päätät teetkö abortin vai et ja jos mies ei asiaa hyväksy, että pidät lapsen, niin et voi pakottaa. Yksi vaihtoehto on se, että olet yksin lapsen kanssa. Itse olin laskenut niin että mies ei pysty meitä jättämään, varsinkaan kun pyysin jäämään. Mies ei kuitenkaan jäänyt, koska suhteemme oli jo kuollut. Raskasta on, jos nyt voisin valita hakisin abortin.
Sinä tietenkin itse päätät pidätkö lapsen vai et, koska kukaan ei sinua aborttiin voi laillisei pakottaa. Minun mielestäni et tosin voi sitten vaatia lapsen isältäkään mitään..et osallistumista tai elatusmaksuja, ei isyydentunnustamista. Jos mies on sanonut ettei halua lasta niin et sinäkään voi pakottaa häntä. Toki asiasta voidaan olla montaa mieltä, ja en tiedä kuinka hyväksyttävää se on , että isä on tiedossa, mutta silti kela maksaa elatustukea.. Voithan esittää asiasi niin että sinä aito pitää lapsen ja SINÄ et enää asiasta keskustele tai asiaa mieti ja että hän saa olla tekemisissä lapsen ja sinun kanssasi (mikä tietysti olisi toivottavaa) mutta jos kokee ettei ole valmis kantamaan vastuutaan niin sitten hänen ei tarvitse nähdä sinua tai lasta ikinä. Valinta on hänen. Mutta pitä se että joko hän on lapsen kanssa tai ei ole! Kauheaa katsella ja kuunnella kun joillain tuttujen lapsilla on on/off-vanhempia. Lapsi kärsii siitä tosi paljon kun tietää että on joku kenen PITÄISI välittää mutta ketä EI KIINNOSTA...Parempi silloin ettei ole tekemisissä ollenkaan..
Ja juuu,tottakai sitä on molemmat vastuussa asiasta kun aletaan harrastamaan seksiä, ja molemmat on vastuussa ehkäisystä, mutta käsi sydämellä, jos nainen syö pillereitä (ja ollaan luottavaisessa parisuhteessa) niin kuinka moni käyttää siinä vielä kondomia? varmaan joku mutta empä ainakaan itse tunne ketään... ja sama jos mies laittaa kumin päälle, niin kuinka moni nainen siinä haluaa vaikka ehkäisyvaahtoa tai naisten kondomin mukaan (en tiedä voiko näitä käyttää samaan aikaan ;D )...että jos ollaan yhdessä sovittu jostain ehkäisystä ja se pettää niin silloin pitää molempien tunteet ja mielet ottaa huomioon.
Jos sinä haluat lapsen ja miehesi ei, sinäkään et voi pakottaa miestäsi isäksi kuten ei hänkään sinua aborttiin.
Jos aiot pitää lapsen , saatat joutua olemaan täysin yksin. Voihan olla että miehesi mieli muuttuu mutta älä pakota häntä . Älä lässyttele että voi voi lapsi on jo nöin iso tai lähettele kuvia tai pyydä ultraan. Varsinkaan jos ero on teillä selvä. Sitten menet ja teet kaiken yksin ja that's it!
Rankkaa on olla yksinhuoltaja, varsinkin jos ei lastenhoitoapua ole... mutta noh..en usko että sitä lasta tulet katumaan..ehkä sitä ettei lapsella ole isää.
Jos sinulla on hyvä tukiverkosto ja saat lapselle esimerkiksi miespuolisen kummin, joka haluaa sitoutua lapseen OIKEASTI niin tosi hyvä. Lapsi tarvitsee terveen miehen ja naisen mallin ja tämän mallin ei aina tarvitse olla isä tai äiti. Luo lapselle hyvät suhteet isovanhempiinsa (jos sellainen on mahdollista) sekä täteihin/setiin, anna lapselle mahdollisimman paljon tärkeitä suhteita muihin aikuisiin. Varmasti lapsi joskus harmittelee isän puutetta ja tämä saattaa aiheuttaa jtn traumoja mutta ihmisiähän me vain ollaan.. jos o muita tärkeitä ushteita, isättömyys ei välttämättä kolahda niin paljoa..
Ja jos hyvin käy, poikaystäväsi mieli muuttuu ja hän haluaakin olla lapsen kanssa tekemisissä ja hyvällä tuurilla jopa jatkaa sinun kanssasi.
Perusarki on rankkaa yksin lapsen kanssa, et pääse mihinkään ilman lasta et edes lähi-siwaan hakemaan illalla maitoa mutta ei se mahdotonta ole..vaatii vaan enempi järjestelyitä. Lastenhoitorinki vaan pystyyn ja terve itsekkyys mukaan.
Kyllä ne lapset kuitenkin on ihania mutta ainakin näin eronneena, voin sanoa, että vaikka isä näkeekin lapsiaan ja meillä on hyvät välit niin kyllä se suru siitä ettei pystynyt tarjoamaan lapsilleen ehjää perhettä, varjostaa aina ainakin minun elämääni.
Mieti pystytkö elämään niin lapsen kanssa. Älä missään nimessä keskeytä raskautta miehesi takia, saatatte erota jokatapauksessa, ehkä vuoden, ehkä kahden päästä ja silloin abortti kaduttaa vielä enempi. Mieti itseäsi, sinun ja lapsesi elämää. Jaksatko sinä sitä että olet yksin ja lapsella ei ole ehkä isää? Yksinhuoltajana joudut ehkä kohtaamaan sen että olet yksin pitkään..ihan vain koska a)sinulla on jo lapsi b) et tapaa ketään missään.
Mutta on siitä lapsesta iloakin eikä kaikki ole aina niin kauheeta ja surkeaa. Jos haluat tämän lapsen ja olet valmis siihen että olet mahd. yksin vuosiakin, olet valmis siihen että talous on tiukilla, olet valmis siihen että jos et tapaa ketään, tämä saattaa olla ainoa lapsesi niin tee se..Oikeasti, oli elämä kuinka rankkaa tahansa niin kyllä ainakin minä koen että lasten takia kestän kaiken sen. Jopa sen yksinäisyyden, jos vaihtoehtona on huono parisuhde ja arki tai yksinäisyys.