Kuten tässä tapauksessa: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012021415204180_ul.shtml
Tuon tapaisia juttuja tosin löytyy Suomestakin, että joudutaan eroon ja sitten vanhana molemmat jo leskeytyneitä ja löytävät toisensa uudestaan. Kuinkahan moni tuollaisen vielä joutuu tai saa kokea? Ihan tavallista se ei silti liene.
Tuon tapaisia juttuja tosin löytyy Suomestakin, että joudutaan eroon ja sitten vanhana molemmat jo leskeytyneitä ja löytävät toisensa uudestaan. Kuinkahan moni tuollaisen vielä joutuu tai saa kokea? Ihan tavallista se ei silti liene.
Vastaukset 28
Vanhimmat
No aika myöhään meni..
Minä en kyllä aio odottaa noin pitkään. Haluan sinut aikaisemmin. 'Vaikka lainaan.
Luulen, että tuo tunne kun joskus on syttynyt, niin ei se poistu.
Voi sitä olla erossakin ja kuten näkyy niin ...edelleen kipinöi.
Ihaninta mitä kahden välillä voi olla on se veto.
Onks joku eri mieltä?
Ei todellakaan. Niin on.
Tunne ei poistu, vaikka mitä tekisi. Tää on ihan perseestä.
Tähän ei auta lääkkeeksi kun se toinen kaipauksen kohde.... Piinaa varmaan kestää koko loppuiän.
.. jota suuret vedetkään ei voi sammuttaa. Sellainen on tämä palo.
Ei mikään sammuta tätä paloa.
Kärsittävä se vaan on.
Ei se lopu kärsimys, mutta kaikkeen
siihen ihanaan
tarvitaan molemmat.
Näetkö samoin?
ikävä. Uuvuttava ajatus, mutta kaunista. Onnellinen loppuelämä
Niin, on kaunista. Kukaan ei voi ottaa muistoja ja haaveita hänestä minulta pois.
Häntä muistellesani matkan päästä..uneksin...aarteeksi tuntuu tämä hetki, Tuskallialliselta tuntuu..hämäryys ja valo vaihtelee.. Aatos harhaileepi..poves polttelee..Siksi rakastakaa toisianne!..tie se on..ei tasaisin..
Matkan päästä, matka se on vaan matka, vaikka lyhytkin...
Jospa kulkisit oikopolkua..
olisit aikaisimmin perillä..
varo kuitenkin pimeide teiden
kuppia ja jäisiä liukkata mutkia..
Oikopoluilla on seikkailtu, vuosia, liian kauan.
Rakastaminen, poistu minusta, anna minulle rauha.
Kuole tunne-elämä, tee minusta kylmä,
en jaksa enää.
Jäässä mikrobien toiminta lakkaa, veri ei kierrä, aivot ei toimi.
Tunteet on lopulta poissa. Lopullisesti Sitä kaipaan.
Lepään silloin rauhassa.
Emotionaalinen loppuunpalaminen (ko)?
Noh, kiva synkistellä joskus oikein kunnolla. :)
..mutta... ei savua ilman tulta, vai savuksi tulella...?????
Niin kytee sitten vielä...vai? Kun kerran savua...ja sitä savuahan yleensä tulee vain
jos varsinkin kytee... jos palaa kunnolla ei muistaakseni savua...
...Hiilenä kylmällä nuotiolla...
Puhkutaan yhdessä..jos punaa vielä hiilessä, ja oikea aika jokaiselle aikomukselle taivaan alla..
Kaikella on aika syttyä uudestansa..ja myös lämmetä...
Kauniisti kirjoitettu ja jatkettu tarinaani...
Puhalletaan hiili eloon, yhdessä uudelleen hehkuun,
jos muu ei auta,
lorautetaan hieman sytytysnestettä päälle... leimahtaakseen
taas upeaan loimuun.
Kiitos kauniista sanoista sinulle.
Varovasti kysyn, vastausta peläten, onko ne hiilet jo ihan mustat?
Jos on niin seuraavan hyvä ehdotus ei auta, puhallus eikä se leimahduksen antava neste.
ei ole ihan mustat.... No on juuri sopivat ja odottavat sinun virvoittavaa puhallustasi....
huomenta...leimahti se liekki
puhkulla. Ja istun sinun polvella..
Tuksutan.. puun lämmittävää lämpäa.
Palaa punaliekki sydämessä..lumiukkoja ollan nuotiolla..
Huomenta
Liekki syttyi sydämeeni.... Siellä se nyt ikuisesti palaa...
Ei himmennä liekkiä enää mikään, ei koskaan...
Sinä sait sen syttymään uudelleen.
Kun Fenix-lintu tuhkasta, nousen nyt korkeuksiin ja kiidän koti
taivaanrantaa, luoksesi.... Otahan minut rakas vastaan....
Kaipaan ja ikävöin.... Olen mielessäni ihan aina....
Rakastan sinua, nyt ja aina.
Tulin taas nuotiolle..luoksesi Fenix-lintu..lumosit minut noilla punakultaisilla siivilläsi. Häikäsit minut uljaalla muodollasi..tunsin koko tämän päivän sujaavat siipesi ympärilläni..se sulkasi jonka annoit mulle, on sydämeni päällä. Siinä se on ja pysyy ainkin mun ikäni ja lisäksi 500 vuotta...
Timolle..vaikka siitä ei koskaan mitään tullutkaan..hyvää loppuelämää!
Kiitos! Elämäni Valo! Ainoani! Rakkaani! : )
M:lle, elämäni valolle. I will...
loppuun asti.