Siis, olisin todellakin onnellinen mies, jos saisin n.8 vuotta vanhat mörhöilyni anteeksi yhdeltä tietyltä naiselta, mutta näemmä se todella vanha juttu nostaa tunteet niin pintaan hänelle vielä, että täytyy varmaan odottaa seuraava 8 vuotta, ja alkaa sitten taas kysellä, josko sitten voitaisiin vaihtaa viestejä, ja olla kavereita... :(
No onneksi tässä maailmassa liikkuu minusta poiketen täydellisiäkin ihmisiä, ihmisiä jotka ei tee virheitä joista voisi olla pahoillaan, ja joita siitä huolimatta rankaistaan niistä asioista...siis onneksi on muunkin kaltaisia ihmisiä, kuin minunkaltaisia väärintekijöitä!!!!
No onneksi tässä maailmassa liikkuu minusta poiketen täydellisiäkin ihmisiä, ihmisiä jotka ei tee virheitä joista voisi olla pahoillaan, ja joita siitä huolimatta rankaistaan niistä asioista...siis onneksi on muunkin kaltaisia ihmisiä, kuin minunkaltaisia väärintekijöitä!!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minkälaista pahuutta olet tehnyt?
no sanotaanko nin että, polttelin monta kynttilää ja molemmista päistä... enkä mä sitä, kyllä mä ansaitsin sen paskan silloin ja sainkin, mutta että näin monen vuoden jälkeen vielä... no sanotaan että nainen on kuin haavoitettu eläin, kun sitä kohtelee väärin, se pitää paikkaansa kyllä, täytyy myöntää...
Siis olit petollinen ?
Sen, minkä taakseen jättää, edestä löytää. Mä todella naisena luulen, että ei lämpene tuollaisista. Itsekin olen taipuvainen ajattelemaan, ettei tiikeri pääse raidoistaan. Mutta mitä menit tekemään tuollaisia, saat kärsiä. Mitä siinä naisessa oli sitten erilaista, mikä erotti ne muista naisista edukseen? Vai oletko järjen avulla päätellyt hänen sopivan sulle parhaiten? Järjelläkin pääsee monesti pitkälle, vaikkei sitten kaikkein täydellistä huippua saavutakaan, mutta pakkoko täällä täydellistä on tavoitellakaan. Vajaata tää on.
no vähä niinkuin...ja eräällä tavalla vielä kivuliaammin.... :(
En lähde sitä täällä sen enempää kertaamaan...hän tietää sen kyllä...
Miksi sun pitää saada olla juuri hänen kaverinsa?
ei mun pidäkkään, mut olisi ihan kiva jos voisi joskus vaihtaa kuulumisia, oltiin sentään kimpassa monta vuotta, ja hän nyt oli kuitenkin sellainen ihminen mulle, mitä sanotaan soulmate:ksi.... eli hän olisi ollut mun elämäni ihminen, mä vaan menin sen omalla käytökselläni ja toiminnallani pilaamaan, eli ei mikään ihme, että on niin kiukkunen mulle edelleen...
No oletko koittanut ottaa yhteyttä, selvittää katumustasi, pyytää anteeksi? Turha kai se on vain odtella. Kirjoita vaikka kirje.
Kuka jaksaa vanhoja muistella sitä tikulla silmään. Ajatteletkohan sinä nyt vähän liikaa sitä, että joku juuttuisi johonkin pettävään ihmiseen kovin kiinni? Et tekisi sitä itsekään. Lisäksi useimmissai ihmissuhteissa ihmiset vieraantuvat toisistaan ja voit ihannoida kuulumisten vaihtoa liikaa. Voi olla, ettei ole edes mitään puhuttavaa. Sinä nyt olet vain liian takertunut omaan virheeseesi. Ja vaikka sinä kuvittelisit jonkun ihmisen olevan joku soulmate, se ei tarkoita että pettämisen jälkeen monellekaan merkitsisi itse mitään. Luultavasti pitäisi vain tehdä itsensä kanssa töitä, että hyväksyisi omat virheet, se on se, mikä enemmän voi haitata kuin yleensäkään kenenkään turhan ihmisen menettäminen.
Teot puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Myös minut on petetty ja olen siitä loukkaantunut. Välitän ihmisestä mutta luottamuspula on paha ja sen kun kerran menettää on sitä vaikea saada takaisin. On myös vaikeaa ja raastavaa rakastaa ja samalla pelätä. Outo yhtälö käsiteltäväksi...
Joku raja silläkin pitäis olla, että ihminen joutuu kärvistelemään omien syntiensä takia lopun elämäänsä. Kyllä jotkut ihmiset ovat vallankäyttäjiä siinä suhteessa, etteivät koskaan anna anteeksi. Onhan se varmaan totta, että tiikeri ei raidoistaan pääse, mutta kyllä ihminen kypsyy ja kehittyy ja mun mielestä se on aika mustavalkoista ajattelua, ettei ihminen muka mihinkään suuntaan muuttuisi. Jos on sairas mieleltään, niin se on eri asia.
eikö vallankäyttöä ole ennemminkin se, että ensin loukkaa toista ja tekee mitä tahtoo, ja sen jälkeen haluaa omista tarpeistaan määritellä suhdetta vielä ystävyydeksi tai kaveruudeksi tai miksi hyvänsä. Ero on vain siinä, että ei ole enää mitä määritellä, eikä ihmistä, ketä määritellä millään tavalla mihinkään. Jos ennen onkin ollut joku jota pettää, voi pettäjä ajatella, että asia pitäisi korjata ystävyydellä, kun taas toinen korjannut oman elämänsä kannalta asian siten, että ottaa eron. Saa kypsyä ja kehittyä. Sillä ei silti ole tekemistä sen kanssa että petturien luokse pitäisi palata huonossa tai hyvässä tai minkäänlaisessa hengessä.
Jos ihminen ei osaa itse käsitellä omien tekojensa seurauksia, ei entisen suhteen toinen osapuoli ole mitenkään velvollinen sen asian käsittelemiseen. Se ei ole hänen ongelmansa. Hänen ongelmansa on ollut pettävä ihminen ja ratkaisunsa ero. Toinen ratkaiskoot ongelmansa keskenään.
Millä tavalla kivuliaammin?? Mitä ihmettä olet tehnyt, raiskannut sen naisen?
Kaikkea ei tarvitse eikä voikaan antaa anteeksi, varsinkin jos on joutunut kokemaan sellaista joka on suistanut elämän raiteiltaan vuoksiksi. Jos olet aiheuttanut tuolle naiselle jotain sellaista joka on pitkäksi aikaa pilannut hänen elämänsä ja jättänyt traumoja, niin olisi vähintäänkin reilua antaa hänen jo elää vapaasti omaa elämäänsä ja lopettaa mahdollinen stalkkaaminen. Mikä olet määrittelemään sen kuinka naisen tulisi (taas tällä kertaa) toimia että Sinä olisit tyytyväinen, miksi sinun tunteesi ovat toistuvasti arvokkaammat kuin hänen???
No en tietenkään ole ketään raiskannut ääliö, tarkoitin kivuliaammalla enemmänkin varmaankin henkistä puolta, ja ei, en ollut narsisti ja hallinnut häntä mitenkään muutenkaan henkisesti, oli vain pienehkö episodi, josta tuntuu olevan vieläkin katkera, noh, siinäpähän on, kiukutelkoot mun puolesta vaikka maailman tappiin, sillähän se maailma pelastuu.
Ja mikä helvetti sä olet itse tulla tänne mulle selvittämään miten mun pitäisi sen asian kanssa toimia, kun et asiasta tiedä hevon vittuakaan....??