-Olin hyvin tunteellinen kakara. Reagoin toisten mielentilaan ja halailin ja hoidin pikkusiskoani usein.
-4-vuotiaana aloin olemaan itsepäinen. Päätin aina millaiselta lautaselta syön, haluanko syödä ja sama vaatteiden kanssa. Tätä jatkui pitkään, mutta se oli sen ensimmäisen puolen vuoden jälkeen lievää ja jo täysin olematonta teini-iässä. Minua tutkittiin siinä sen episodin ollessa kovimmassa myrskyssään.
-Olin ennen kouluikää samanikäisen serkun kanssa paljon tekemisissä ja siskokin oli yleensä mukana.
-Olin hyvin kiltti.
-Pikkuisen innostuin monista asioista, mutta ne eivät hallinneet minua.
-Olin arka, enkä puhunut vieraille.
-Aloitin koulun vuotta myöhemmin sosiaalisten ongelmien vuoksi. Välttelin kaikkia.
-Koulussa en pysynyt poikien mukana, enkä halunnut. En vaan osunut palloon. Tosin minulla ei ole stereonäköä. Vietin aikaa samaa luokalla olevan tytön kanssa ja meistä tuli läheiset ystävät.
-Koulun alku meni kuitenkin hyvin ja loppuikin hyvin.
-Olen periaattellinen
-Koulua vaihdettaessa lakkautuksen vuoksi minua alettiin kiusaamaan, kun olin tytön kanssa ja silmäni harittivat erillään toisistaan.
-Eristäydyin vähäksi aikaa, mutta sain taas muutamia ystäviä vähitellen.
-Silmäni leikattiin ja kehityin urheilullisesti huomattavasti, eikä kutsuttu enää kierosilmäksi.
-Sitten tuli muutto eteen toiselle paikkakunnalle toisen vanhempani kuoltua.
-En enää viitsinyt olla sosiaalinen, pakenin kaikkia lähestymisiä. Pidin muutaman metrin hajurakoa.
-Lukiossa aloin puhua taas muiden kanssa.
-Armeija meni OK.
-Opiskeluista ylipoistossa kiitettävät arvosanat, gradu jäi vähäksi aikaa kesken masennuksen vuoksi.
-Työtä en ole uskaltanut hakea, vaikka pystyisin tekemään ja haluaisin tehdä.
-En ole uskaltanut pitkään aikaan lähestyä ihmisiä.
-Ihmiset jotka ovat lähestyneet ja tarjonneet ystävyyttään, olen kohteliaasti sulkenut heidät ulkopuolelle tekosyyllä.
-En ole panostanut sosiaaliseen puoleen, mutta historiassani on todisteita, että pystyn hankimaan ja pitämään yllä ystävyyssuhteita. Olen tosin nykyisin niin pelokas ja häpeävä, että tuskin edes katson silmiin.
-4-vuotiaana aloin olemaan itsepäinen. Päätin aina millaiselta lautaselta syön, haluanko syödä ja sama vaatteiden kanssa. Tätä jatkui pitkään, mutta se oli sen ensimmäisen puolen vuoden jälkeen lievää ja jo täysin olematonta teini-iässä. Minua tutkittiin siinä sen episodin ollessa kovimmassa myrskyssään.
-Olin ennen kouluikää samanikäisen serkun kanssa paljon tekemisissä ja siskokin oli yleensä mukana.
-Olin hyvin kiltti.
-Pikkuisen innostuin monista asioista, mutta ne eivät hallinneet minua.
-Olin arka, enkä puhunut vieraille.
-Aloitin koulun vuotta myöhemmin sosiaalisten ongelmien vuoksi. Välttelin kaikkia.
-Koulussa en pysynyt poikien mukana, enkä halunnut. En vaan osunut palloon. Tosin minulla ei ole stereonäköä. Vietin aikaa samaa luokalla olevan tytön kanssa ja meistä tuli läheiset ystävät.
-Koulun alku meni kuitenkin hyvin ja loppuikin hyvin.
-Olen periaattellinen
-Koulua vaihdettaessa lakkautuksen vuoksi minua alettiin kiusaamaan, kun olin tytön kanssa ja silmäni harittivat erillään toisistaan.
-Eristäydyin vähäksi aikaa, mutta sain taas muutamia ystäviä vähitellen.
-Silmäni leikattiin ja kehityin urheilullisesti huomattavasti, eikä kutsuttu enää kierosilmäksi.
-Sitten tuli muutto eteen toiselle paikkakunnalle toisen vanhempani kuoltua.
-En enää viitsinyt olla sosiaalinen, pakenin kaikkia lähestymisiä. Pidin muutaman metrin hajurakoa.
-Lukiossa aloin puhua taas muiden kanssa.
-Armeija meni OK.
-Opiskeluista ylipoistossa kiitettävät arvosanat, gradu jäi vähäksi aikaa kesken masennuksen vuoksi.
-Työtä en ole uskaltanut hakea, vaikka pystyisin tekemään ja haluaisin tehdä.
-En ole uskaltanut pitkään aikaan lähestyä ihmisiä.
-Ihmiset jotka ovat lähestyneet ja tarjonneet ystävyyttään, olen kohteliaasti sulkenut heidät ulkopuolelle tekosyyllä.
-En ole panostanut sosiaaliseen puoleen, mutta historiassani on todisteita, että pystyn hankimaan ja pitämään yllä ystävyyssuhteita. Olen tosin nykyisin niin pelokas ja häpeävä, että tuskin edes katson silmiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jatketaan
-Ymmärrän sarkasmia ja ironiaa.
-En ota /ole ottanut kaikkea kirjaimellisesti juuri koskaan
-Painoni on heitellyt mielialani kanssa. PALJON!
-Olen ehkä rutinoitunut, mutta tykkään poiketa niistä.
-Testailin itseäni ja minulla taitaa olla epätasainen kykyprofiili.
Kuvauksesi perusteella et "kärsi" Aspergerista. Hakeudu psykiatrille.
skitsofrenia
Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta menneisyyden traumoilta, höystettynä herkkyydellä, sosiaalisten taitojen ruostumisella, sekä alhaiselta itsetunnolta. Varsinkin se, että nuorena ollut erilainen fyysisesti ja kiusattu, jättää hankalan jäljen useinmiten.
Joo sitähän minäkin ajattelen. Tosin joku arveli minulla aspergeria. Saattaa näyttää vähän samanlaiselta.
Vaikeeta sanoa. Monesti jokin as erikoispiirre näkyy jo lapsuudessa. Minulta löytyy miltei kaikki piirteet:
- lapsesta asti heijaaminen/keikkuminen, ihon tuoksuun olen jostain syystä ollut aina erityisen mieltynyt x)
- aistiherkkydet; herkkä kuulo (en kestä kovaa melua), kirkkaat valot pistää silmiin, kehon lämpötila tuntuu aina liian kylmältä tai kuumalta vuodenajasta riippumatta
- kehittynyt kuulo ja jokseenkin taiteellista silmää; soitan korvakuulolla ja osaan piirtää realistisesti ihmisten kaikki "muodot" yksityiskohtaisesti
- pinttyneet harrastukset liittyen taiteisiin ja musiikkiin... sekä kiinnostus nimenomaan tiettyjä persoonia ja persoonan ominaisuuksia kohtaan. Tykkään lukea mm. elämänkertoja. Muutenkin luen pelkkää faktatietoa, fiktio ei kiinnosta ollenkaan
- huono keskittymiskyky varsinkin asioissa, jotka ei kiinnosta. Keskittyminen menee täysin pilalle luokassa, jossa ei ole hiljaisuutta, eikä itsenäistä työskentelyä... "melu ja yritys keskittyä saa repeämään liitoksistaan"
- huonohko työmuisti. Koulut on menneet vähän niin ja näin. Ahkeruus on nollatasoa ja läksyjenteko on ongelma.
- vaikeus kestää sosiaalisia tilanteita vieraiden ihmisten kanssa/ puhuttaessa katsella tiiviisti silmiin ja keskittyä samalla
- korkea moraali. En voi sietää asenne- ja tunnevammaisia/ dorkia ihmisiä/ lapsellisesti käyttäytyviä
- herkät ja syvät tunteet. Minulla on pitkä pinna mutta taivas varjele jos joku saa minut räjähtämään en säästele sanojani, vaan palaute tulee suoraan sydämestä vittumaisille ihmisille, joka osuu arkaan paikkaan ja ikävä kyllä, olen oikeassa. Moni on saanut nenilleen jos on ärsyttänyt tahallaan/kohdellut vittumaisesti ja on loukkaantunut minulle verisesti räjähdyksen jälkeen. On moni ihmissuhde mennyt poikkikin, eikä muuten kaduta.
Kaikki tunteet tulee suoraan sydämestä sitten kun tulee, niin ilo kuin suru.
- "kylmän" realistinen suhtautuminen asioihin, vaikka en kylmä ole. Moni ymmärtää minut väärin. Jos vaikka jossain on kuollut ihmisiä katastrofissa, voin vain todeta kuinka ikävää, mutta en surkuttele, sillä enhän ole tuntenut ihmisiä henk.koht.
- en kumartele auktoriteetteja, vaan mieluiten kyseenalaistan. Jos joku on oikeasti asemansa ansainnut ja on sen arvoinen, niin hyvä. Moni ei ole.
- empatisoin ihmisiä ja eläimiä, mutta ehkä en osaa tuoda sitä esille niin avoimesti, mitä "normaalit" ihmiset itkiessään yhdessä jne. En tykkää puhua omista syvimmistä tunteista kenellekään.
- olen sisimmissäni sosiaalinen ja kaipaan läheisten seuraa, mutta vain sen oman tutun piirin. Kaipaan paljon omaa aikaa, jolloin ei olisi edes aikaa haalia isoa kaveripiiriä ja tavata ihmisiä/ viettää extra aikaa esim. työkavereiden kanssa. Monet ymmärtää sen väärin siten, ettei seura kelpaa, vaikkei siitä ole kyse.
- en kestä "tavallisten ihmisten" ihmissuhdekikkailua, kuten kautta rantain asioiden/ tunteiden ilmaisua, joka monesti päättyy ikävästi mm. pettämiseen, eroon. Asiat pitää sanoa suoraan ja rehellisesti, kuitenkin hyvällä maulla/ kohteliaasti/ loukkaamatta. Tämän takia en löydä samaa aaltopituutta monienkaan ihmisten kanssa, sillä niin moni puhuu joko tahallaan tai tahattomasti asioiden vierestä ja loukkaa tahallaan tai on niin typerä, ettei edes tajua loukkaavansa.
- taipumus epilepsiaan. En kestä krapulaa ja olen äkäinen kuin ampiainen/ aistiharhainen jos en saa tarpeeksi nukuttua. Uni on kaiken A ja O. En ymmärrä miten monet pärjää alle 8 tunnin yöunilla.