Kannattaisiko sotilasura?

Alkuun varmaan ihan hyvä. Mutta ajattele aikaa 15-20 vuotta eteenpäin. Olet kouluttautunut ammattiin, jossa on vähemmän työpaikkoja muualla. Sitten "firma" supistaa ja säästää ja irtisanoo sinut. Mitäs sitten eteen? Jos kuitenkin haikailet sotilasuralle, niin valitse koulutushaara siten, että sen on hyödynnettävissä myös siviilissä. Unohda jalkaväki ja valitse joku tekninen ala.

"Armeija on muutenkin oma hieno maailmansa, itse inttiaikoina ajattelin lomilla ollessani miten mitkäkin asiat tehtäisiin armeijassa eli paremmin ja järjestelmällisemmin."

Totaalinen, täydellinen repeäminen. Mahanpahjasta asti tulvii hallitsematonta röhönaurua.

Et ole tainnut armeijassa olla ollut, kukaan tornitouhuilua itse nähnyt ei kyllä koskaan sanoisi mitään tuollaista.

Olen ollut kyllä ja kyllä siellä moni asia tapahtui ripeämmin ja järjestelmällisemmin kuin siviilissä. Tosin RUK en käynyt vaikka se on parasta mitä 19-vuotias voi saavuttaa. Ja reipas sotilashenki, autetaan kaveria sekä hienoja vanhoja perinteitä. Jos sota tulee niin toiset lähtevät maata puolustamaan ja toiset pakenevat Ruotsiin.

Jos olet oman edun tavoittelija ja asetat itsesi yhteisön edun edelle, niin hae upseeriksi. Heitä koulutetaan juuri tuohon. Kyseinen tauti ilmenee erityisesti Everstitasolla ja uran loppupäässä. Syytä tähän en tiedä. Ehkä emäntä pitää tossun alla kotona tai perhe on maailmalla, jotenkin pitää oma egonsa päästä näyttämään. Vertaa PV-uudistus. Amatöörieverstit suunnittelivat kymmenen vuoden sekaannuksen PV:hen. Kiitoksia paljon.

"Vaikka nyt tehdään suuria leikkauksia niin onhan se silti ammatti jota arvostetaan ja jossa on älylle ja logiikalle käyttöä ja työllä on selkeä tarkoitus"


No joo, päivänselvä provo. Mutta lähdetään nyt sen verran mukaan leikkiin mahdollisten tietämättömien lukijoiden vuoksi, että armeijaurahan on siis nimenomaan se tie, jossa ei ei todellakaan tarvitse paljon älynystyröitä vaivata :)

Tästä ja monesta muusta syystä juontuu toki myös siis erittäin vähäinen "arvostus" kyseisen alan ammatteja kohtaan.

Niin muistan tuon saman innon ja fantasiat kun lähdin suorittamaan velvollisuuttani haaveillen työpaikasta armeijassa ja ammattisotilaaksi maailmalle lähtemistä. Kolmen viikon jälkeen ei ollut enää mitään harhakuvia armeijan toiminnasta. Ammattimaisuus oli kaukana ja toiminta päätöntä sekoilua ja oman pään käyttö ehdottoman kiellettyä. Yhden ihmisen tahattomasta virheestä rankaistiin koko komppaniaa ja esimiehet suorastaan kiusasivat niitä heikoimpia, vaikka nämä parhaansa yrittivät. Loppujen lopuksi meni siihen, että en edes pakottamalla lähtenyt aukkiin ja loppupalvelukseen orientoiduin hoitamaan omat hommani jämptisti samalla haluten helvetin äkkiä pois ampumaseuran listoilta.

Nyt kun velipojat käyneet myös tuon intin, niin eipä ole kuulemma mihinkään muuttunut meininki, ihan oikein että lakkauttavat sen prikaatin nimellä kulkevan leikkikoulun.

Just vuoden alussa suoritin täydennyspalveluksen kieltäytyen reservistä, mutta funtsin sitäkin, että ikä ja kunto sallisi vieläkin asepalveluksen, mutta ammattiarmeijassa ja ihan missä vaan muussa armeijassa kuin suomen suurimmassa ammuskeluseurassa, jolla ei ole rehellisesti mitään muuta funktiota, kuin pitää 70% miesten ikäryhmistä kasarmeilla ja metsissä tyhjänpanttina tottelemassa älyvapaita määräyksiä ja pokkuroimassa mulkeroille, jotka saisivat sekunnissa turpaansa ilman natsojensa takaamaa lainsuojaa.

Jos haluat oikeasti armeijauralle, ota selvää mahdollisuuksista saada yhdysvaltain kansalaisuus armeijapaveluksella. Myös La Legion ranskassa ottaa ulkomaalaisia, mutta sinne on helvetillinen seula. Rambojen on turha legioonaan vaivautua, jenkit ei vissiin ole niin tarkkoja.

Sitten on toki YK:n siviilikriisinhallinta, jossa pääset maailmalle, muttet pääse hoitamaan liikakansoitusta aseellisesti.