elikkäs oon raskaana, rv 6 jotain, (en muista kunnolla) mutta ongelmana on se että en tunne olevani raskaana millään tapaa. tuntuu kuin siellä ei olisi elämää.. raskaustestejä olen tehnyt 2 ja molemmat positiivisia. lääkkeitä en ole ottanut jotenka tulos ei oikein voi olla väärä, vai ? soitin äitiysneuvolaan ja antoivat ajan loppukuulle ja kertoivat raskausviikot. olen innoissani, mutta samalla pelottaa että mitä jos lasta ei ole? vai olenko vain vähän hölmö? :-)
vauvamasu huolestuttaa :(
kosk1
10483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Relaa.
esikoista odottessani minulla ei ollut minkäälaista mahaa edes viikoilla 25 eikä kukaan tietämätön voinut arvata että olen edes raskaana.Paino laski 8kg lähtöpainosta...Liikkeet taas tuntuivat todella alussa...
Tätä nykyistä odottaessani (nyt rv 28) taas maha oli valtava jo viikolla 8 ja kasvan koko ajan...Painoa tullut 10kg lisää ja vaatenumero noussut 3 numeroa.Näytän kuin odottaisin kolmosia.Liikkeet taas tuntuivat vasta viikoilla 23 (useimmiten toista lasta odottaessa liikkeet voivat alkaa tuntumaan jo viikoilla 16->)
Kummassakin raskaudessa olen ollut samanpainoinen raskauden alussa!
Raskaudet ja ihmiset on erilaisia.Älä hätäile :)
Samoja tuntemuksia itselläkin välillä.. mutta jos raskaustesti niin sanoo niin eiköhän se ihan totta ole.. sitten pitäs olla huolissaan jos ne menkat päättääkin tulla... pitää vaan odottaa sinne ultraan että näkee sen... mutta oireista voi päätellä että joku siel mahassa kuitenkin asustaa :)
Älä huoli, kyllä siellä sitä elämää varmasti on vaikka sinulla ei mitään tuntemuksi olekkaan :) voin kertoa että itse olin alussa yhtä huolissani, koska myös minullakaan ei ollut poienintäkään oiretta raskaudesta, mutta huoli osoittautui turhaksi ekassa ultrassa :)
nimimerkki: kaksi oireetonta raskautta takana :)
Juu ei sinulla ole syytä huoleen, moni jolla on esim epäsäännölliset kuukautiset eivät edes tiedä olevansa raskaana tuossa vaiheessa, oireita ei välttämättä ole nimeksikään tuossa vaiheessa. Ja silti siellä pieni riisi aloittelee uutta elämää :) Ole huoleti, kyllä ne oireet melko varmasti tulevat, tai sitten olet niitä onnekkaita joilla oireita ei tulekaan. Oireita tai ei, mahdollisuus terveeseen lapseen on ihan samat! Tsemppiä vain odotukseen ja huolista vielä sen verran... niitä tulee vielä uskomattoman paljon :D sitä niin helposti stressaa "mitättömistä" asioista... mutta se vain monella kuuluu asiaan.
itsellänikään ei ollut raskaudessa juuri mitään oireita, varsinkaan alussa. vasta kun vatsa kasvoi niin alkoi närästys, ei muuta. sitten kun vatsa kasvoi ja alkoi liikkeet tuntua, niin silloin ns tunsin olevani raskaana :) eli joskus rv 23--> itselläni ei ollut myöskään niitä harjoitussuppareita, ei ensimmäistäkään. ekat supparit tuli vasta laitoksella kun käynnistettiin synnytys, sitä ennen ei ollut mitään(alkoi jo tuntua että meinaako se syntyä ollenkaan :D )
Ilmeisesti kyseessä ensimmäinen raskautesi.
Sikiön liikkeet ruoee tuntemaan ens. kerralla jotain 14-16 viikon kohdalla.
Hienoa, ettei sulla ole alkuraskauden pahoinvointia !
Onhan niitä lapsia syntynyt vessaankin, kun äiti ei oo huo,annut olevansa raskaana ja ne vauvat jo yli 3 kiloisia.
Iloista odotusta Sinulle !
Ettei joku ensiodottaja huolestu, niin korjataanpa, että nuo viikot 14-16 ovat vielä melko varhaisia liikkeiden tuntemiseen. Pikemminkin siellä lähempänä rv 20 on ensiodottajalle tavallista tuntea liikkeitä. Ja jos istukka sattuu olemaan etuseinämässä, niin silloin liikket saattavat tuntua vasta rv20 .
Täälläkin oli vähän samat olotilat "Onko siellä mitään?" kun selvät raskausoireet kadonneet eikä vatsaa vielä näy. Mulla viikkoja 11 . Mutta ihan hupsuja ajattelin, meillä oli ultra ja siellä se pieni näkyi
No, se on ihan hyvä rauhoittelukeino sanoa noin, mutta valitettava tosiasia on, että esimerkiksi tuulimunaraskaudesta tai keskeytyneestä keskenmenosta ei kyllä välttämättä kerro yhtikäs mikään. Monelle asia selviää vasta niskaturvotusultrassa. Mutta toki kannattaa suhtautua positiivisesti, etukäteen murehtiminen kun ei ketään auta. :)