miksi ei enää naurata?

välillä on tuntunu siltä mutta täytyy sanoo että se riippuu seurasta ja tilanteesta ehkä niitä tilanteita on vaan vähemmän näin vanhemmalla iällä.

Ketäpäs naurattaisi jos yksin myrpistelee? Kun hakeutuu kivojen ihmisten ja harrastusten pariin niin kyllä nauraakin saa, ihan hersyvästi nauroin eilen illallakin monta kertaa t-harkoissa... nauraahan voi sekä onnistumisille että epäonnistumisille. Valoisaa mielenlaatua iloisuus tietenkin edellyttää.

Puoliskon kanssa kahden ollessakin nauretaan usein, milloin millekin.

Eiköhän tänäänkin vähintään hymyillä, ihan porukalla ;-D

Kaikki vitsit on jo kuultu?

En tiedä onko väitteesi totta, kyllä minua ainakin naurattaa jos vastaan tulee jotakin naurettavaa. Vanhat vitsit eivät kyllä enää kuin korkeintaan hymähdyttävät.

Näyttöpäätteeni on usein naurunpärskähdysten tuottamia eritepilkkuja täynnä.

Kyllä meillä nauru raikaa. Nyt vain useammin, kuin ennen, nauraa itselleen, ja omille edesottamuksilleen.

Minusta naurun aiheet ovat vain lisääntyneet vanhemmiten, vaikka onko sitä vain onnekseen joutunut sellaiseen seuraan, jossa nauretaan paljon.

Ei pidä paikkaansa, mutta minähän olenkin alle kuuskymppinen.
Vakavoitumisen aika on ilmeisesti lähellä.
:)

Tässä yhden kerran nauroin Hassuissa kotivideoissa, joko koiran tai pienen lapsen takia. Se oli todella erikoinen tilanne, että nauratti. Kaikki muut videot, kaikenlaiset kaatumiset eivät saa edes hymyä kasvoille. Jokaisessa telkkarisarjassakin huumoriksi tarkoitetut jutut
ovat vanhan kertausta, eikä todellakaan naurata. Näitä kotimaisia (esim. Putous) en edes viitsi katsoa. Joskus kun on näytetty uusintana tämä mies ja alaston ase (muistaakseni), jossa on Leslie Nielsen (?), niin se kyllä on naurattanut vaikka onkin vanhan kertausta. Siinä tilanteet menvät niin äkkiä, että hoksaa nauraa vasta myöhemmin. Omassa elämässä ei ole mitään syytä nauraa, pikemminkin päinvastoin. Joten hyvin harvoin tulee naurettua, vaikka se pidentäisi ikää!

Kyllä minä vaan nauran, jopa päivittäin. Aina on jotain hauskaa..
Putous ohjelmakin on naurettu joka kerta.
Ei silti, kyllä itkukin on herkässä...

En yhdy tuohon mielipiteeseen eli aloittajan. Nauran päivittäin. Jos muuta aihetta ei ole, nauran itselleni ja silloinkin, kun muuta hekotettavaa on. ja ihan ilman viinaa. Saattaa olla mahdollista,että olen suomalaisittain hullu. Kaikki on kiinni korvienvälyksestä, ei niinkään iästä, hulluuskin. Tosin vanha sanonta lupaa vähän keljua tulevaisuutta tyhjän naurajalle, lieneekö siihen uskomista.

Meillä suomalaisilla taitaa olla tapana kantaa mukanamme kaikkea mahdollista murehdittavaa, mahtako olla syynä siihen tämä evankelis-luterilainen työtä ja tuskaa ihannoiva pääuskontomme tai itse asiassa se käsitys mikä meillä on siitä vallalla. Tietysti asia on erikseen, jos jollakin on vakava sairaus tai muuta tragiikkaa juuri nyt meneillään. On siinä naurut vähissä kenellä hyvänsä, mutta jos on kohtuullisesti elossa mukana, mikä estää...ei ainakaan ikä.

Tässä ei naurusta meinaa tulla loppua toivotaan et sitä riittää vuosikymmeniksi eteenpäin
http://www.youtube.com/watch?v=26a8JITwImQ&feature=related

Kyllä sitä vieläkin suu menee virneeseen ja naurukin hörähtää, jos oikein mukavan jutun kuulee.
Työporukoissa ne jutut lentää. joskus jopa kuulee sellaisen sanonnan, joka on aivan uusi ja uppo-outo.
Parsta juttua kuulee aina tupakkikopissa, jos sellainen on työmaalla.
Jos sellaista ei ole, niin sellainen pitäisi laittaa jokaiselle työmaalle.
Siellä ne parhaat ideat kehittyy - pikkuhiljaa porukalla kypsytellen.

Varsinkin eri murrealueelta tulevien sanonnoille saattaa nauru pärskähtää, tahattomasti, haluamatta vähääkään loukata toista
.
Kun kaveri kertoo autonsa pysähtyneen jonkin pikkuvian takia, sanoen, " pantiin seisten Virttaan kankaalla puoli tuntia" , niin johan siinä jotakin tulee mieleen.
Onneksi kaveri pääsee sen kuittaamaan piakkoin.

Muutoin ne naurun aiheet on kyllä vähässä.
Jotenkin tuntuu, että kaikki on nähty - kuultu ja koettu ennenkin.
Vain lastenlasten jutuille nauraa koko sydämestään, koska ne tulee niin tosissaan kerrottuna, uutena ja ihmeellisenä asiana kerrottuna.

Ja sitten kun dementia iskee,
alkavat vanhat vitsit taas nau-
rattamaan.

Kyllä minua naurattaa. Taitaa naurattaa nyt enemmän kuin nuorempana:)
Asiat joihin suhtautui totisesti, alkavat tuntua naurettavilta.

Mun isosisä jutteli hassuja ja hilpeitä juttuja koko ikänsä, vielä yli 80-vuotiaana vanhainkodissa. Mä olen huomannut, että yli kuuskymppisen oletetaan olevan aikuinen, eikä saisi hullutella. Lapselliset kopautetaan nopeasti maan pinnalle, täälläkin. Naura siinä sitten yksikses, niin olet 'vähän onnellinen'.

Osuvat vitsit naurattavat, viimeksi äsken kun luin paikkakuntamme pää äänenkannattajaamme sanomalehti Karjalaista, siinä Jari ( pilapiirtäjä) oli taas oivaltanut: Mies lukee kahvipöydässä lehteä jossa on artikkeli tutkimuksesta, jonka mukaan poliisien työkyky heikkenee muita nopeammin, mies kommentoi artikkelia, että "niillä varmaan pidätyskyky heikkenee..

Nauratti :))

siksi ku kokoajan v i t u t t a a ....

ihan ite, ooooon näääs elämään kyllästyny,,,,, katos ku köyhyys vitu,,,ttaa
höyhyys pistää ihmiselle rajat, ookko huomannu,
elämä huutaa rahaa ,,, rahalla saa ja autolla pääsee ,,, niin soon
voiko joku vastaan panna,,,,

aletaako rikkaikkaaksi ??? mutta mietn, keksi sinä...

juu hjuooomenna me rikastumme,,

Tää naurattaa minua aina.

http://www.youtube.com/watch?v=JB2jyGc3f2A&feature=related