Tuli taas mieleen vaimoni äidin dementia, ja heidän ikuinen riitansa.
Vaimoni muutti jo heidän maatilaltaan heti 16v kun oli mahdollista, lukioon kaupunkiin. Ei oikein tullut leskiäitins kanssa toimeen.
Sieltä sitten kesätöihin Ruotsiin, ja oikeisiin töihin Sveitsiin.
Erehtyipä tuomaan Hollantilaisen poikaystävänsäkin maalle käymään.
Se oli virhe, jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä.
Siitä alkoi huorittelu, joka kesti molempien elämän loppuun saakka.
Niin, Siitä dementiasta.
Oli surkeaa nähdä 5 vuotta kestänyt prosessi. Alkoi muistamattomuudesta, aluksi huvittavaakin.
- Muistat sie Veikon, miehes?
- En mie oo ollu koskaan naimisissa.
Kunnes päätyi yksityiseen vanhainkotiin. Hän makasi silmin sammunein sängyssä, eikä tuntenut enää ketään, ja pian kuolikin.
Vaimoni sanoi, hyvä että tuostakin sitten lopultakin päästiin.
Vuosi ja 4kk, niin hänkin kuoli.
Sielläpähän selvittelevät välejään...
Vaimoni muutti jo heidän maatilaltaan heti 16v kun oli mahdollista, lukioon kaupunkiin. Ei oikein tullut leskiäitins kanssa toimeen.
Sieltä sitten kesätöihin Ruotsiin, ja oikeisiin töihin Sveitsiin.
Erehtyipä tuomaan Hollantilaisen poikaystävänsäkin maalle käymään.
Se oli virhe, jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä.
Siitä alkoi huorittelu, joka kesti molempien elämän loppuun saakka.
Niin, Siitä dementiasta.
Oli surkeaa nähdä 5 vuotta kestänyt prosessi. Alkoi muistamattomuudesta, aluksi huvittavaakin.
- Muistat sie Veikon, miehes?
- En mie oo ollu koskaan naimisissa.
Kunnes päätyi yksityiseen vanhainkotiin. Hän makasi silmin sammunein sängyssä, eikä tuntenut enää ketään, ja pian kuolikin.
Vaimoni sanoi, hyvä että tuostakin sitten lopultakin päästiin.
Vuosi ja 4kk, niin hänkin kuoli.
Sielläpähän selvittelevät välejään...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllähän vaimo yritti pitää yhteyttä äitiinsä, etenkin loppuaikona, kunnes huomasi sen hyödyttömäksi.Käynnit harvenivat, vaikka anopin hoitokoti oli parin kilometrin päässä.
No, hän käytännössä eli elämänsä muutenkin ilman äitiään. Ei sieltä tukea juuri tullut, nuorempi sairaanhoitajatyttö oli kaikki kaikessa.
Eipä silti. Minunkin lapseni menettivät äitinsä 18, ja 23 vuotiaana...
Olipas surullinen tarina. Totta puhuen, tänään vielä älli pelaa, mutta eiköhän meistä palstalaisistakin muutaman aikanaan dementia vie. Erittäin suuri todennäköisyys ainakin on. Sitä varmemmin mitä vanhemmaksi elää.
Dementia ja Alzheimer ovat varsinaisia mörköjä. Itseäni aina hirvittää jos en muistakaan jonkun ihmisen nimeä, ja häviääpä joskus vähäksi aikaa jokin muukin sana - onneksi on toistaiseksi vähän ajan päästä muistunut mieleen. Silloin ei kuulemma (vielä?) ole dementia iskenyt.
Arvuutellaan joskus vitsin vuoksi puoliskon kanssa että kumpikohan tulevilla vuosikymmenillä joutuu toisen "muistitikuksi" ja ehkä omaishoitajaksi. Eipä ole naurun asia, mutta turhaahan tuota on etukäteen surrakaan.
On se jotenkin pelottavaa, kun vanhaksi elää. Niin on vaarassa dementoitua. Oma äitini on kohta 88v täyttävä. Dementiaa ei ole havaittu. Liikkuminen on rollaattorin varassa, näkö huono, myös kuulo mennyt. Kuitenkin vielä ruoanlaittoa tekee, että on kuitenkin ajankulua.
Mulla on äiti 85v, aivan uskomaton doris (jos nyt tätä sanaa voi käyttää).
Järki paljon terävämpi kun inssipojallaan, vaikka ei ole käynyt kun ne pakolliset sota-ajan kansakoulut."
Nyt hommasi ensimmäiset silmälasit, "ku ei ihan aina tunnista tien toisella puole olevii".
Eikä tarvii rollattoreja, siivoaa itse, laittaa ruuat.
Käy kävelemässä päivittäin, seuraa tiedotusvälineitä, politiikkaa jne.
On sitten doris ihan oikee nimitys. Ihailtavaa tuossa iässä. Jotkut osaa pitää itsestään huolta.
Äitini opetti minut 4v ikäisenä lukemaan, ikivanhoista koulukirjoistaan.
Vielä oppikouluaikojen alussa auttoi.
Opetti myös koulujakäymättömän sekatyömiehensä, joka ei osannut aluksi kunnolla kirjoittaa
.Liittonsa alkumetreillä.
Opetti niin hyvin että isä jäi Piiripäälikkönä eläkkeelle, jolla oli sen sata alaista.
Tämmöisia naisia maailma tarvitsee!
Kyllä, niitä on vaan harvassa...
Joo mitä näistä. Kuitenkin maailmanloppu tulee talvipäiväntasauksena tänä vuonna:-((
Niin, vielä tähän liittyen. Anopilta jäi aika huomattava perintö.
Hirvee tappelu vuoden ajan. Kunnes saivat sovituksi, 4kk ennen vaimon kuolemaa.
Hän kävi niillä rahoilla sitten yhden matkan Turkin Alanyessa, josta paljon kuvia.
Että ei niitä hautaan mukaan saa...
Veditkö anoppia viikseen?
pitää muistaa aivojumpata
Sulla taitaa kanssa vähän painaa toi deme, kun niin moneen kertaan kerrot samat jutut, vai luuletko ettei me muisteta?