Moi.
Mua vaivaa se, kun en uskalla olla rennosti uusien ihmisten seurassa. Mulla on hirveesti hyviä kavereita ja toisinaan itseluottamustaki, mutta siellä se ujous piilee. Uusien ihmisten seurassa mietin aina kauheesti, että mitäköhän sanois ja sit joko just ja just uskaltautuu tai sitte ei. Ja sitte jos on jotain sanonut, niin se jää mietityttämään pitkäski aikaa. Tuntuu niin epävarmalta. Yritän aina miettii, et yritä olla vaan oma ittes ja puhut, mitä puhut, kunhan sanot sen varmasti. Mut se on niiin vaikeeta.
Ja miten sitä koskaan voi poikaystävääkään löytää, kun ei osaa vain rennosti mennä puhumaan?
Kertokaa, jos teillä on samoja ongelmia...
Mua vaivaa se, kun en uskalla olla rennosti uusien ihmisten seurassa. Mulla on hirveesti hyviä kavereita ja toisinaan itseluottamustaki, mutta siellä se ujous piilee. Uusien ihmisten seurassa mietin aina kauheesti, että mitäköhän sanois ja sit joko just ja just uskaltautuu tai sitte ei. Ja sitte jos on jotain sanonut, niin se jää mietityttämään pitkäski aikaa. Tuntuu niin epävarmalta. Yritän aina miettii, et yritä olla vaan oma ittes ja puhut, mitä puhut, kunhan sanot sen varmasti. Mut se on niiin vaikeeta.
Ja miten sitä koskaan voi poikaystävääkään löytää, kun ei osaa vain rennosti mennä puhumaan?
Kertokaa, jos teillä on samoja ongelmia...
Vastaukset 4
Vanhimmat
sama.
Samoja ongelmia. Koitan ajatella, että olen rento ja puhun mitä puhun. Tajuan järjen tasolla ettei kukaan tutki ja analysoi minua vaan itse sen teen. Olen liian itsekriittinen ja se vie energiaa. Harjoitusta tarvitsen lisää muuten ei mikään muutu. Vaikeaa on.
kovin tutulta..
hirrveen tutulta!