Olenko nyt huono äiti?

Imetin vajaa 3kk ikäistä lastamme. Hän sai välillä pullosta maitoa, pari yötä mutta yöt eivät olleet peräkkäin. Ja silloin tällöin muuten kerran viikossa. Viimeisimmän yön jälkeen kelpasi vielä tissi, mutta sitä seuraavana päivänä ei. Alkoi kauheat huudot ja rimpuilut kun edes tissiä tarjosin. Aikaisemmin oli samanlaista, mutta aina hyväksyi tissin lopulta. Koitin eriasentoja, lauleskelua, huijaamista jne.. mutta ei kelvannut tissi kun parin lutkutuksen verran ja sitten alkoi huuto, eikä enää ottanut tissiä suuhunsa. Huutoa kesti ja kesti, joten annoin pulloa sitten taas. Kierrehän siitä tuli. Pari yötä koitin imettää, imikin ekan syötön suhtkoht hyvin pienellä heijaamisella ja hyräilyllä, muita syöttöjä ei enää. Nyt olen antanut vain pulloa, koska tuntui loputtoman turhauttavalta taistella ja taistella kun ei se tuottanut tulosta ja vauva selvästikkin itki nälkäänsä koko ajan. Olisin vielä hetken halunnut imettää. Nyt syyllistän itseäni, että miksi ikinä annoin pulloa. Halusin vain yön nukkua, jotta isi pystyi syöttämään.. Se oli virhe, olisi pitänyt mielummin olla väsynyt ja imettää. Kärsin näistä mietteistä koko ajan. En pidä pulloa pahana, mutta se tunne ettei pysty ruokkimaan omaa lastaan ja johtuuko tuosta pullosta jne. Syyllisyys siis kai päällimäisenä. Toisaalta en usko, että olisin mitenkään pystynyt enää saada vauvaa syömään tissiä ja tuntui, että kaikkeni yritin. Olenko p*aska äiti? Ja annoinko liian helposti periksi? Ehkä kukaan ei pysty sitä sanomaan, mutta jotain vertaistukea kaipaisin..