Miksi kukaan luokalta ei halua olla mun facebook-kaveri?

no miet ny, oisko ees noloo itkee jolleki luokanvalvojalle ku muut ei oo sun feis-kamui :D oikeest aika nynnyy ja säälittävää

ehkä oot vaa liian tylsä ja ruma tai jtn

mut onhan toi datanomikin aika v*tun paska ammatti :DD

Niin onkin!

Olen monestiki harkinnu alan vaihtoa, mutta mulle on sanottu että ei kannata, koska oon jo tokalla vuodella ja ens vuoden keväällä on tarkoitus valmistua.

Mutta clubber, kuvitteleppa ittes luokalle, jossa kaikki muut on toistensa kavereita, mutta sä jäisit ulkopuolelle, tuntuisiko kivalta? Ei varmasti! Ei mun psyyke ainakaan kestä sellaista! Mä olen varmasti ainut ihminen maailmassa, jolla ei ole yhtään kaveria luokalla!

et ole ainoa, se on harhaa.

Heh, et oo kuule ainoa jolle on käynyt noin. Kukaan mun vanhoista luokkalaisista ei oo lisänny mua fb-kaverikseen. Ja niitä ihmisiä on jo kertynyt aika paljon.

Tosin tässä joku aika sitten yksi ihminen lisäsi minut. Tajusin sen johtuneen siitä, että hän ei nähnyt mun kaverilistaa lisätessään minut, joten hän ei tiennyt olevansa ainoa joka lisäsi minut. Eipähän tyyppi ole vielä minua listaltaan pudottanut kuitenkaan. Olin aika iloinen jo tuosta yhdestä ihmisestä. Pikkujuttu toi fb-kaveruus, mutta tuntuu hyvältä jos edes yksi ihminen hyväksyy.

Pikemminkin niinpäin että jos ei näytä kaverilistaansa (300 kaveria) niin kukaan ei sinua lisää koska ajattelevat ettei sinulla ole kavereita, pelkäävät että sinusta tulisi rasittava ripustautuja.

Et ole ainoa jolla tuo ongelma on. Ei nuo täällä minuakaan hyväksy. Johtunee osin siitä etten mene luokan niin sanotun pomon käskyjen mukaan. Eristys on tehokasta. Vieraalla paikkakunnalla yksin ilman yhtään kontaktia kehenkään. Alkaa kyllä olla jo raskasta.

Onko se sitten parempi tapa, että alan vastoin omaa tahtoani mielistelemään sitä yhtä pomoilijaa. Ei kuule kieli taivu. Sen verran siinä suhteessa vahvaluontonen. Hinta on yksinäisyys. Ei ehkä näy aina päälle vaan sen ite tiedän. Vaan kun perseennuolijaksi en rupea.

On tämä illat ja yleensä kaikki ajat joina ei muuta toimintaa ole kuitenkin kaikesta huolimatta raskasta. Aivan äärimmäisen kiduttavaa. Joskus kaipaisi, että joku kysyisi jonnekin. No jaa vanhalla paikkakunnalla oli edes 2 jolla saatto käydä ja jotka joskus otti yhteyttäkin.

Up!

Up up!

Nyt taas eräs koulukaveri on poistanu mut kaverilistalta. Hän kirjoitti tilapäivityksen, jossa hän pyysi että tulkaa joku käymään, niin mä kommentoin että voisin tulla joku päivä, niin eiköhän tämä ihminen nakkaa mut pois kaverilistaltaan! Tämä on aivan perseestä! Mä vaihdan koulua! En jaksa enää opiskella!

Keskustelua voisi nostaa pitkästä aikaa.

Ihan sama tilanne mullakin. En tiedä enää, mitä pitäis tehdä. Täytyis nuo opiskelutkin saada päätökseen, vaikka toisaalta tämä on aivan liian raskasta.

Jos tahdot tietää, miksei kukaan luokaltasi halua fb-kaveriksesi, kysy asiaa joltain luokkalaiseltasi. Varmasti joku niistä on ollut ystävällisempi kuin useimmat muut, joten yritä lähestyä sitä niin ettei paikalla ole muita. Mieluiten kasvotusten, koska silloin sen on vaikeampi jäädä miettimään hyvältä kuulostavaa tekosyytä tai jättää kokonaan vastaamatta. Älä kysy syyttävästi, koska silloin toinen asettuu heti puolustuskannalle, vaan ole valmis hyväksymään että vika voi olla myös sinussa.

Syy voi ihan oikeasti olla omassa käytöksessäsi, vaikket itse tajuaisikaan sitä. On myös mahdollista, että muut on vaan päättänyt syrjiä sinua eikä kukaan uskalla poiketa laumasta, vaikka ehkä tahtoisikin. Toisaalta taustalla voi olla myös väärinkäsitys. Ehkä asiat voi vielä selvittää, ja aiempia töppäyksiä voi pyytää anteeksi puolin ja toisin.

Up!

Just äskein katsoin erään luokkakaverini fb-kaverilistaa, hänellä oli siellä jopa meidän opettaja kaverina! Kaikki muut opiskelijatkin ovat siellä hänen kaverinaan, mutta mä en! MÄ EN YHTÄÄN TAJUA MIKÄ VOI OLLA VIKANA, KUN KUKAAN EI HALUA KAVEERATA MUN KANSSA! Peruskoulussakin olin koulukiusattu eikä mulla ollut yhtään kaveria. Joten on todella järkyttävää huomata, että mua ihan selvästi kiusataan vielä ammattikoulussakin! Olisi varmaan parempi, että kuolisin. Kesällä päädyin riitoihin vieläpä parhaan kaverini kanssa, minkä seurauksena hän poisti mut kavereistaan. Onneksi saimme sovittua ja olemme taas frendejä. Tiedä sitten, kuinka pitkään. Olen ollut koko elämäni syrjitty ja kiusattu.