Myytti: Alkoholi on pääasiasiassa rauhoittava tai väsyttävä aine.
Todellisuus: Alkoholin farmakologiset vaikutukset vaihtelevat juodun määrän mukaan. Pienissä määrin alkoholia on stimulantti. Suurissa määrissä alkoholi vaikuttavaa sedatiivisesti. Kaikissa määrin alkoholi tarjoaa runsaan ja vahvan kaloreiden ja energian lähteen.
Myytti: Alkoholilla on samat kemialliset ja fysiologiset vaikutukset jokaiseen, joka juo.
Todellisuus: Alkoholi, kuten mikä muukin ravinto, jota nautimme, vaikuttaa eri ihmisissä eri lailla.
Myytti: Alkoholi on riippuvuutta aiheuttava aine, ja jokainen, joka juo kyllin pitkään ja rankasti tulee siitä riippuvaiseksi.
Todellisuus: Alkoholi on valikoivasti riippuvuutta aiheuttava aine; se on riippuvuutta aiheuttava vain vähemmistölle sen käyttäjistä, nimittäin alkoholisteille. Useimmat ihmiset voivat juoda silloin tällöin, päivittäin, jopa rankasti tulematta riippuvaisiksi alkoholista. Toiset (alkoholistit) tulevat riippuvaisiksi siitä huolimatta, kuinka paljon he juovat.
Myytti: Alkoholi on haitallista ja myrkyllistä alkoholisteille.
Todellisuus: Alkoholi on normalisoiva aine ja paras lääke siihen tuskaan, jonka se luo, antaen energiaa, stimulaatiota ja helpotusta vieroitusoireiden tuskasta. Sen haitalliset ja myrkylliset jälkivaikutukset ovat selvimmät, kun alkoholisti lopettaa juomisen.
Myytti: Alkoholiriippuvuus on usein psykologista.
Todellisuus: Alkoholiriippuvuus on primääristi fysiologista. Alkoholistit tulevat riippuvaisiksi, koska heidän kehonsa on fysiologisista syistä kyvytön käsittelemään alkoholia normaalisti.
Myytti: Ihmisistä tulee alkoholisteja, koska heillä on psykologisia ja tunne-elämän ongelmia, joita he yrittävät lievittää juomalla.
Todellisuus: Alkoholisteilla on samat psykologiset ja tunne-elämän ongelmat kuin kaikilla muillakin ihmisillä ennen kuin he alkavat juoda. Heidän alkoholiriippuvuutensa kuitenkin pahentaa näitä ongelmia. Alkoholismi heikentää ja vie pohjan heidän kyvyltään selviytyä elämän normaaleista ongelmista. Lisäksi alkoholistin tunteet tulehtuvat sekä hänen juodessaan että kun hän lopettaa juomisen. Näin ollen, kun hän juo ja kun hän ei juo, hän tuntee itsensä liioitellun vihaiseksi, pelokkaaksi ja masentuneeksi.
Myytti: Kaikenlaiset sosiaaliset ongelmat - avioliitto-ongelmat, kuolemantapaukset perheessä, työpaineet - voivat aiheuttaa alkoholismia.
Todellisuus: Kuten psykososiaaliset ja tunne-elämän ongelmat, alkoholistit kokevat kaikki ne sosiaaliset paineet kuten kaikki muutkin, mutta heidän kykynsä selviytyä niistä on sairauden heikentämää ja ongelmat pahenevat.
Myytti: Kun alkoholisti juo, hän paljastaa todellisen luonteensa.
Todellisuus: Alkoholin vaikutukset aivoihin aiheuttavat normaalin persoonallisuuden vaikeita psykologisia ja tunne-elämän vääristymiä. Raittius paljastaa alkoholistin todellisen luonteen.
Myytti: Se tosiasia, että alkoholistit usein ovat raitistuttuaan edelleen masentuneita, ahdistuneita, ärtyisiä ja onnettomia on todiste siitä, että heidän sairautensa johtuu psykologisista ongelmista.
Todellisuus: Alkoholistit jotka ovat raitistuttuaan edelleen masentuneita, ahdistuneita, ärtyisiä ja onnettomia kärsivät todellisuudessa ilmiöstä jota kutsutaan ?pitkittyneeksi vieroitus oireyhtymäksi?. Ne fyysiset vahingot, jotka johtuvat vuosien ylettömästä ryyppäämisestä eivät ole kokonaan korjautuneet; he ovat tosiasiassa edellään sairaita ja tarvitsevat tehokkaampaa hoitoa.
Todellisuus: Alkoholin farmakologiset vaikutukset vaihtelevat juodun määrän mukaan. Pienissä määrin alkoholia on stimulantti. Suurissa määrissä alkoholi vaikuttavaa sedatiivisesti. Kaikissa määrin alkoholi tarjoaa runsaan ja vahvan kaloreiden ja energian lähteen.
Myytti: Alkoholilla on samat kemialliset ja fysiologiset vaikutukset jokaiseen, joka juo.
Todellisuus: Alkoholi, kuten mikä muukin ravinto, jota nautimme, vaikuttaa eri ihmisissä eri lailla.
Myytti: Alkoholi on riippuvuutta aiheuttava aine, ja jokainen, joka juo kyllin pitkään ja rankasti tulee siitä riippuvaiseksi.
Todellisuus: Alkoholi on valikoivasti riippuvuutta aiheuttava aine; se on riippuvuutta aiheuttava vain vähemmistölle sen käyttäjistä, nimittäin alkoholisteille. Useimmat ihmiset voivat juoda silloin tällöin, päivittäin, jopa rankasti tulematta riippuvaisiksi alkoholista. Toiset (alkoholistit) tulevat riippuvaisiksi siitä huolimatta, kuinka paljon he juovat.
Myytti: Alkoholi on haitallista ja myrkyllistä alkoholisteille.
Todellisuus: Alkoholi on normalisoiva aine ja paras lääke siihen tuskaan, jonka se luo, antaen energiaa, stimulaatiota ja helpotusta vieroitusoireiden tuskasta. Sen haitalliset ja myrkylliset jälkivaikutukset ovat selvimmät, kun alkoholisti lopettaa juomisen.
Myytti: Alkoholiriippuvuus on usein psykologista.
Todellisuus: Alkoholiriippuvuus on primääristi fysiologista. Alkoholistit tulevat riippuvaisiksi, koska heidän kehonsa on fysiologisista syistä kyvytön käsittelemään alkoholia normaalisti.
Myytti: Ihmisistä tulee alkoholisteja, koska heillä on psykologisia ja tunne-elämän ongelmia, joita he yrittävät lievittää juomalla.
Todellisuus: Alkoholisteilla on samat psykologiset ja tunne-elämän ongelmat kuin kaikilla muillakin ihmisillä ennen kuin he alkavat juoda. Heidän alkoholiriippuvuutensa kuitenkin pahentaa näitä ongelmia. Alkoholismi heikentää ja vie pohjan heidän kyvyltään selviytyä elämän normaaleista ongelmista. Lisäksi alkoholistin tunteet tulehtuvat sekä hänen juodessaan että kun hän lopettaa juomisen. Näin ollen, kun hän juo ja kun hän ei juo, hän tuntee itsensä liioitellun vihaiseksi, pelokkaaksi ja masentuneeksi.
Myytti: Kaikenlaiset sosiaaliset ongelmat - avioliitto-ongelmat, kuolemantapaukset perheessä, työpaineet - voivat aiheuttaa alkoholismia.
Todellisuus: Kuten psykososiaaliset ja tunne-elämän ongelmat, alkoholistit kokevat kaikki ne sosiaaliset paineet kuten kaikki muutkin, mutta heidän kykynsä selviytyä niistä on sairauden heikentämää ja ongelmat pahenevat.
Myytti: Kun alkoholisti juo, hän paljastaa todellisen luonteensa.
Todellisuus: Alkoholin vaikutukset aivoihin aiheuttavat normaalin persoonallisuuden vaikeita psykologisia ja tunne-elämän vääristymiä. Raittius paljastaa alkoholistin todellisen luonteen.
Myytti: Se tosiasia, että alkoholistit usein ovat raitistuttuaan edelleen masentuneita, ahdistuneita, ärtyisiä ja onnettomia on todiste siitä, että heidän sairautensa johtuu psykologisista ongelmista.
Todellisuus: Alkoholistit jotka ovat raitistuttuaan edelleen masentuneita, ahdistuneita, ärtyisiä ja onnettomia kärsivät todellisuudessa ilmiöstä jota kutsutaan ?pitkittyneeksi vieroitus oireyhtymäksi?. Ne fyysiset vahingot, jotka johtuvat vuosien ylettömästä ryyppäämisestä eivät ole kokonaan korjautuneet; he ovat tosiasiassa edellään sairaita ja tarvitsevat tehokkaampaa hoitoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Myytti: Jos ihmiset vain joisivat vastuuntuntoisesti, heistä ei tulisi alkoholisteja.
Todellisuus: Monesta vastuuntuntoisesta juojasta tulee alkoholisteja. Sitten, koska se on sairauden luonne (ei kyseisen henkilön), he alkavat juoda vastuuttomasti.
Myytti: Alkoholistin on haluttava apua, jotta häntä voidaan auttaa.
Todellisuus: Useimmat juovat alkoholistit eivät halua että heitä autetaan. He ovat sairaita, kykenemättömiä ajattelemaan järkevästi, kyvyttömiä luopumaan alkoholista omin voimin. Useimmat toipuneet alkoholistit pakotettiin hoitoon vastoin heidän tahtoaan. Oma halu syntyy tavallisesti hoidon aikana, ei ennen sitä.
Myytti: Jotkut alkoholistit voivat oppia juomaan normaalisti ja voivat jatkaa juomista ilman haittavaikutuksia kunhan rajoittavat juomaansa määrää.
Todellisuus: Alkoholistit eivät koskaan voi turvallisesti palata alkoholin käyttöön, koska minkä hyvänsä määrän juominen enemmin tai myöhemmin aktivoi uudelleen heidän addiktionsa.
Myytti: Psykoterapia voi auttaa monia alkoholisteja saavuttamaan raittiuden itsensä ymmärtämisen kautta.
Todellisuus: Psykoterapia kääntää huomion pois sairauden fyysisistä syistä, rajoittaa alkoholistin syyllisyyttä ja häpeää ja pikemminkin pahentaa kuin lievittää hänen ongelmiaan.
Myytti: Alkoholinhimo voidaan torjua syömällä runsaasti hiilihydraatteja sisältävää ruokaa.
Todellisuus: Runsaasti sokeria sisältävät ruoat lisäävät alkoholistin masennusta, ärtyisyyttä ja jännitystä sekä voimistavat hän haluaan juoda näitä oireita lievittääkseen.
Myytti: Jos alkoholistit syövät kolme tasapainoista ateriaa päivässä, heidän ravitsemusongelmansa korjautuvat lopulta itsestään.
Todellisuus: Tasapainoinen ruokavalio riittää vain osittain korvaamaan alkoholistin ravitsemustarpeet. He tarvitsevat myös vitamiinien ja mineraalien täydennystä korjaamaan puutteet ja säilyttämään ravitsemuksen tasapaino.
Myytti: Rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet ovat joskus käyttökelpoisia alkoholistien hoidossa.
Todellisuus: Rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet ovat hyödyllisiä vain akuutin vieroitusjakson aikana. Sen jälkeen nämä korvaavat lääkkeet ovat tuhoisia ja monessa tapauksessa tappavia alkoholisteille.
Määritelmien tarve
? Jokaisella meistä on omat yksityiset näkemyksemme ja henkilökohtaiset merkitykset mukana sanoissa, joita käytetään alkoholiasioista puhuttaessa.?
Alkoholismin kentällä ei ole yleisesti hyväksyttyjä määritelmiä. Kuten yllä lainattu tutkija myöntää, jokaisella tällä kentällä mukana olevalla on omat henkilökohtaiset näkemyksensä sairaudesta. Ja kuitenkin, kuten tämä kirja tekee selväksi, on olemassa tutkimustulosten luja pohja tämän sairauden ymmärtämiseen. Tarkkojen määritelmien tarpeen pitäisi olla ilmeinen. Seuraavat määritelmän, jotka perustuvat tähän mennessä tieteellisessä kirjallisuudessa vahvistettuihin tosiasioihin, ovat keskeisiä jokaiselle yritykselle viestittää selkeästi alkoholismista.
Alkoholismi: Krooninen, primääri, perinnöllinen sairaus, joka etenee varhaisesta fysiologisesta alttiudesta riippuvuuteen, jota luonnehtivat toleranssin muutokset, fyysinen riippuvuus, ja kontrollin menetys juomisen suhteen. Psykologiset oireet ovat seurausta fysiologisesta sairaudesta, eikä niillä ole merkitystä sen puhkeamisessa.
Toipuminen: Paluu normaaliin toimintaan, joka perustuu täydelliseen, jatkuvaan pidättäytymiseen alkoholista ja korvaavista lääkkeistä, korjaavaan ravitsemukseen, ja tarkkaan sairauden ymmärtämiseen. Sanaa ?parantua? ei pitäisi käyttää, koska se sisältää sen, että alkoholisti voisi juoda normaalisti sen jälkeen, kun hänen ?ongelmansa? on korjattu.
Ongelmajuoja: Henkilö, joka ei ole alkoholisti, mutta jonka alkoholinkäyttö aiheuttaa psykologisia ja sosiaalisia ongelmia hänelle itselleen tai muille.
Suurkuluttaja: Kuka hyvänsä, joka juo säännöllisesti tai suuria määriä. Suurkuluttaja voi olla ongelmajuoja, alkoholisti tai normaali alkoholinkäyttäjä, jolla on korkea toleranssi alkoholiin.
Alkoholisti: Alkoholisti on henkilö, jolla on alkoholismi sairaus riippumatta siitä onko hän aluksi suurkuluttaja, ongelmajuoja tai vähän juova tai kohtuukäyttäjä. Alkoholistin lisääntyvät ongelmat ja hänen rankempi ryyppäämisensä johtuvat hänen addiktiostaan eikä niitä tulisi sekoittaa ei-alkoholistin ongelmajuontiin tai suurkulutukseen.
Toipunut alkoholisti: Alkoholisti, joka säilyttää jatkuvan, täydellisen raittiutensa alkoholista ja korvaavista lääkkeistä ja joka on palannut normaalin elämäntapaan. Termi ?parannuksen tehnyt alkoholisti? sisältää näkemyksen, että alkoholisti on ollut ?paha? ja on nyt ?hyvä? - heijastuma moralisoivasta lähestymistavasta alkoholismiin, joka ei perustu tosiasioihin. Termiä ?entinen alkoholisti? ei tulisi myöskään käyttää, sillä se viittaa parantumiseen eikä toipumiseen.
Kirjoituksesi on todellakin valaiseva ja typerytti minut vastaamasta puolessa välissä, koska olisin voinut hieman kritisoida sanomaasi.
Itsellä on kokemusta juomisesta, alkoholiparantoloista, juopon harhoista deliriumin asteilla ja myös ns. "Ihme parantumisesta", kun lääkäritkin ihmettelivät, kuinka potilas kuntoutuikin niin äkkiä.??
Mielestäni tämä "ihmisen mieli" on hyvinkin eri uloitteinen. Kuinka joku uskoon tullut voi lopettaa juomisensa tai syvästi rakastunut voi tehdä saman?
Minäkin lopetin tupakoinnin jo 31.12 2 011 ja nyt onkin aivan kamalaa viellä tuo himo tupakointiin.
Kysynkin nyt, onko Sinulla omakohtaista kokemusta, vai onko kirjoituksesi näitä tieteellisesti todistettuja faktoja, ns. harhoja?
Minuilla kun on näitä todistettavia tapauksia, kuinka voi rakkaus tai usko pelastaa raittiuteen ja siitä lienee myös esim. Matti Nykänenkin, joka ei kuulu tuttavuuksiini, mutta onhan näitä muitakin julkkiksia.
Kyllä on omakohtaista kokemusta olen raitis alkoholisti.
Itse kuulun joukkoon joka ei kokenut lapsena mitään traumaattista ja eli muutenkin ns. normaalia elämää.
Kävin kokoajan töissä vaikka join kokoajan.
Kun ymmärsin itse sairauden ja aloin näkemään omaa tilaani sain raittiudesta kiinni.
Sen haluan sanoa, että ihan pienestä juomisesta ei ollut kyse minun tapauksessani vaan täysipäiväisestä juomisesta hallusionaatioista psykiatriseen suljetun osaston palveluihin.