Joopa joo, koulussa olisi lähipäivinä edessä suhteellisen ison esitelmän pitäminen yksin luokan edessä, ja nyt tuntuu, etten tulisi siitä millään selviämään. Lintsaaminen ei nyt auta, koska tuollaisia yksin esitettäviä esitelmiä on helppo siirtää eteenpäin ja lisäksi se kuuluu kai muutenkin kurssiin.
Olenkin ollut jo pari päivää täydellisen ahdistuksen vallassa ja tänään sitten päätin hankkia apua, mutta älyttömän vaikealta se tuntuu. Kuraattorille olin jo hetken ajan menossa puhumaan, mutta sitten mietin, auttaisiko pelkkä puhuminen enää tässä vaiheessa kun ei kai se kuraattori voi mitään lääkkeitäkään antaa, tms? Myös vanhemmille puhuminen tuntuu hankalalta, sillä pelkään, etteivät he ymmärtäisi tilanteen "vakavuutta" ja tulisin vain nolanneeksi itseni. Jotain pitäisi kuitenkin nyt tehdä, joten hyvät neuvot olisivat tarpeen. Mitä itse tekisitte? Voiko alaikäinen varata lääkäriltä aikaa ja sitooko lääkäreitä vaitiolovelvollisuus myös niin, ettei vanhempien tarvitsisi asiasta tietää?
On tämä vaan niin hankalaa, tuskinpa saan mitään aikaiseksi.... :/
Olenkin ollut jo pari päivää täydellisen ahdistuksen vallassa ja tänään sitten päätin hankkia apua, mutta älyttömän vaikealta se tuntuu. Kuraattorille olin jo hetken ajan menossa puhumaan, mutta sitten mietin, auttaisiko pelkkä puhuminen enää tässä vaiheessa kun ei kai se kuraattori voi mitään lääkkeitäkään antaa, tms? Myös vanhemmille puhuminen tuntuu hankalalta, sillä pelkään, etteivät he ymmärtäisi tilanteen "vakavuutta" ja tulisin vain nolanneeksi itseni. Jotain pitäisi kuitenkin nyt tehdä, joten hyvät neuvot olisivat tarpeen. Mitä itse tekisitte? Voiko alaikäinen varata lääkäriltä aikaa ja sitooko lääkäreitä vaitiolovelvollisuus myös niin, ettei vanhempien tarvitsisi asiasta tietää?
On tämä vaan niin hankalaa, tuskinpa saan mitään aikaiseksi.... :/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taitaa tosiaan olla kiire.
Lääkärillä ei liene intressiä ilmoittaa (!) vanhemmillesi, jos lääkärille hakeudut. Vaitiolovelvollisuutta hänen ei tarvise rikkoa, kun kyseessä ei ole mikään lastensuojelullinen asia tms. Varmasti lääkäri painokkaasti kannustaa sinua puhumaan asiasta vanhempienkin kanssa, koska yleensä ongelmien jakaminen toisten kanssa auttaa. On hyvin todennäköistä, ettei lääkäri alaikäiselle kirjoita yhden käynnin perusteella mitään betasalpaajaa tai vielä vähemmän rauhoittavaa.
Luontaistuotekaupoissa ehkä myydään jotakin rauhoittavan tapaista. Onko sinulla mahdollisuus käydä kysymässä? Ne ovat tosin mietoja, mutta jotakin kuitenkin.
Minusta ainakaan (olen aikuinen) jännittäminen ei ole ollenkaan naurettavaa. Tiesitkö, että se on kaiken ikäisten ihmisten yleisin pelko (tutkimusten mukaan). Et siis ole ainoa.
Itseäni esitelmissä auttoi, kun pidin paljon katsottavaa materiaalia esillä: kuulijoiden huomio menee materiaalin katsomiseen eikä kaikkien katseet ainakaan koko ajan ole minussa. Hyvä valmistautuminen tietenkin auttaa: on helpompi, kun ei tarvitse jännittää asiaansa, vaan vain itseään. Jos olet tyttö (miksei poikakin voi näin tehdä), voit vaalealla puuterilla peittää poskia ja kasvoja yleensäkin (varo liikakäyttöä). Näin punastuminen ei näy niin selvästi ja kasvojen mahdollinen hikoilukaan ei niin kiillä. Itse pukeudun jännittäviin tilanteisiin kevyeen puseroon, etten jännityshikoile niin kovasti. Jos mahdollista pidä papereita pöydällä tai alustalla, niin käsien vapina ei näy niin hyvin. Juo riittävästi (koska suuta voi kuivata), mutta älä liikaa (ettei pissta, kun jännittäessä muutoinkin aineenvaihdunta kiihtyy ja pissattaa). Muista, että kuulijoissa on varmasti joku ystävllinenkin. Jos sinulla on luokassa joku kaveri, katso häntä tai kohdista katse päiden yli luokan takaseinään. Myös opettajaan voi katsoa, koska yleensä opettajat ymmärtää jännitystä ja haluaa, että oppilas onnistuu.
Toivon sinmulle onnea haasteeseesi!
Et kerro vanhemmillesi vanhemmillesi koska pelkään nolaavasi itsesi heidän edessään. Huomaatko että olet joutunut jo salailun kierteeseen?
Katkaise kierre ja kerro vanhemmillesi ongelmasta. Kerro vaikka joku lievennetty versio tilanteesta jos et muuten kehtaa. Älä jää tämän taudin oireiden armoille.
Taudin oireisiin liittyy salaamisen halu, se kasvattaa syyllisyyttä, pelkoa ja häpeää ja se taas salailua jne...
Ja mistähän "taudista" nyt puhutaan?
Mitäs jos ei nyt patologisoitaisi tavallisia inhimillisiä ilmiöitä. Esiintymisjännitys ei ole mikään tauti! Kiva kun toista turhaa syyllistät ja pelottelet, kun muutenkin toinen on vaikeissa tunteissa.
heh heh tulipa virheitä eka lauseessa, piti siis olla näin: "Et kerro vanhemmillesi koska pelkäät nolaavasi itsesi heidän edessään.
Kiitos vaan vastauksista. Joo, itsekin koen sen huomattavana helpotuksena jos esitelmän yhteydessä olisi esimerkiksi jotain piirtoheittimellä hämärässä huoneessa heijastettavia kalvoja, tms., mutta nyt olisi tosiaan mentävä vain paperi kourassa luokan eteen seisomaan, joten mistään tuollaisesta ei apua ole.
Suurin ongelmani on ehkä vapinan lisäksi se, että tuollaisissa esiintymistilanteissa minulta meinaa aina lähteä ääni ja tuntuu, etten saisi millään henkeä. Kyllä se minusta aika nöyryyttävältä tuntuu, kun joutuu sitten epäselvästi mongertamaan tekstin loppuun. Punastumista en pidä juuri yhtään nolona. Toistaiseksi vain yhden kerran tällaisia oireita on tullut, kun viime esitelmässä tekstissäni oli iso ajatusvirhe ja jouduin sitten improvisoimaan, mikä puolestaan johti täydelliseen jäätymiseen ja paniikkiin. Siitä tämä oravanpyörä sitten alkoi ja nyt jo pelkkä esitelmien ajatteleminen saa oloni ahdistuneeksi kun mieleen tulee tuo tilanne. Ja nyt olen ihan varma, että samanlaiseen tilanteeseen joutuisin vaikka mietin itsekin, mitä pelättävää minulla oikeastaan on. Kaipa minä siitä tilanteesta jonkun trauman sain...
Ja tuosta vanhemmille kertomisesta vielä, että kyllä tiedän itsekin tuon häpeilyn olevan melko typerää. Silti pelkään, etteivät hekään osaisi minua auttaa, erityisesti jos kertoisin lievennetyn version asiasta. Enkä muutenkaan heitä turhaan haluaisi huolestuttaa, vaan haluaisin elää ihan normaalia arkea ilman tätä ongelmaa.
Normaalia tuo, että kun on huonoa kokemusta takana, niin alkaa jatkossa pelätä vastaavia tilanteita. Voi kuitenkin käydä myös niin, että uusi tilanne menee aikaisempaa paremmin ja saat kokemusta, että esiintymsiet on erilaisia. Joskus jää onnistuneempi olo ja joskus huonompi olo.
Merkkaa sinne papereihin joitakin ns. iskusanoja (vaikka korostuskynällä). Jos jossakin kohtaa "jäädyt", ehkä katseesi paperilta kuitenkin löytää seuraavan tärkeän kohdan (iskusanan) ja saat siitä kiinni ja voit jatkaa.
Voi kuulostaa ihan kliseeltä,mutta hengityksen pitäminen rauhallisena auttaa monia. Tämä tarkoittaa sitä,että väkisin pitää hengityksen syvänä ja hitaana. Kun jännittää hengitys tahtoo muuttua nopearytmiseksi ja pinnalliseksi. Se saa kehon ja mielen kokemaan yhä enemmän, että "pulassa ollaan". Rauhallinen rytmi (vaikka väkisin) on itselle viesti siitä, ettei niin suurta hätää ole. Erityisesti hidas sisäänhengitys nenän kautta ja uloshengitys suun kautta koetaan yleensä rauhoittavana. Kokeile vaikka nyt heti ja katso miltä kehossa tuntuu..
Onko mahdollista pitää vesilasia vieressä. Kokeneetkin esitelmöitsijät juo välillä (varsinkin, jos vähänkään pitempi esitys). Pastilli suussa voisi sekin auttaa. Yleensä sitä kai pidetään vähän epäkohteliaana, että alkaa puhua pastilli suussa, mutta se voisi auttaa kurkun kuivumista (pastilli lisää syljen eritystä). Nythän on sitä paitsi flunssakausi menossa ja ääni voi olla kateissa senkin takia ja pastilli tärkeä äänen pitämiseksi tallella.
Tuosta vanhemmille puhumisesta. Luulen, että et halua puhua, kun et haluaisi (tietenkään) koko ongelman olemassaoloa. Se, että vahemmat huolestuisi, kuuluu vanhemmuuteen. Itse kuulen mieluummin kaikki lasteni huolet, kuin että saisin myöhemmin kuulla/tietää, että he ovat yksinään jotakin murehtineet. Kun lapsia tekee, pitää olla valmis ottamaan myös vaikeammat lapsiin liittyvät asiat mukana. Kenekään ei tarviste olla läheisilleen vain helppo ja kevyt!
Noh, miten meni?
No, loppuviikostahan tuo koettelemus olisi vasta edessä. Ahdistaa jo nyt älyttömästi. Itsekin uskon, että jos saisin edes yhden onnistumisen elämyksen, kammo voisi kadota tai ainakin lieventyä yhtä nopeasti kuin tulikin. Mutta vaikealta se tuntuu, kun nyt jo pelkkä esitelmien mainitseminen saa sydämen hakkaamaan, vaikka kuinka hetkeä aikaisemmin olisi yrittänyt ajatella positiivisesti. :/
Vähän kaksipiippuinen juttu, "Itsekin uskon, että jos saisin edes yhden onnistumisen elämyksen, kammo voisi kadota tai ainakin lieventyä yhtä nopeasti kuin tulikin." jep.
Tai sitten kärsiä monta viikkoa etukäteen esiintymispelkoa kun voisi viiden minuutin lääkärin tapaamisella unohtaa nykyisen ja tulevat esiintymiset koulussa.
Kun kerran itse kysyit mitä itse tekisin niin, hakisin lääkäriltä lupalapun jättää kaikki esiintymiset väliin. Itseasiassa, olenkin hakenut sellaisen lapun :)
Ja ei, lääkäri ei taatusti ilmoita siitä kenellekkään.
Mutta koska sinä olet ilmeisesti rohkeampi kuin minä ja ennenkin esiintynyt luokan edess niin suosittelen lukemaan annetut vihjeet ketjun alusta ja uutta yritystä esiintyä.