Mitä tehdä, kun käsikirjoituksen editointi ei tunnu päättyvän koskaan?
Tuijotan tekstiäni, johon en tunne saavani enää mitään otetta. En osaa sanoa, onko se hyvää vai huonoa, ja mitä pitäisi poistaa ja mitä lisätä. Ylipäätään tekstin lukeminen tuntuu hirvittävän vaikealta ja työläältä, mutta toisaalta ei oikein pysty keskittymään muuhunkaan, vaan aina pyörii mielessä se, että pitäisi nyt jatkaa niiden korjauksien tekemistä.
Olen lukenut käsikirjoituksen alusta loppuun ja lopusta alkuun ties kuinka monta kertaa. Yhdellä kerralla tietty kappale tuntuu hyvältä ja seuraavalla kerralla umpisurkealta. Aikaa tähän samaan korjausvaiheeseen on mennyt ainakin puoli vuotta, ja tiedän, että monissa ohjeissa sanotaan, että tekstiä pitää hioa uudestaan ja uudestaan. Mutta hulluksihan tässä tulee.
Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä ja kirjoittaa välissä jotakin muuta. Sen jälkeen vanhan käsiksen editointi sujuukin parin sivun verran ihan hyvin, mutta sitten iskee taas sama vaikeus.
Onko muilla samoja ongelmia? Kuinka silloin toimitte?
Tuijotan tekstiäni, johon en tunne saavani enää mitään otetta. En osaa sanoa, onko se hyvää vai huonoa, ja mitä pitäisi poistaa ja mitä lisätä. Ylipäätään tekstin lukeminen tuntuu hirvittävän vaikealta ja työläältä, mutta toisaalta ei oikein pysty keskittymään muuhunkaan, vaan aina pyörii mielessä se, että pitäisi nyt jatkaa niiden korjauksien tekemistä.
Olen lukenut käsikirjoituksen alusta loppuun ja lopusta alkuun ties kuinka monta kertaa. Yhdellä kerralla tietty kappale tuntuu hyvältä ja seuraavalla kerralla umpisurkealta. Aikaa tähän samaan korjausvaiheeseen on mennyt ainakin puoli vuotta, ja tiedän, että monissa ohjeissa sanotaan, että tekstiä pitää hioa uudestaan ja uudestaan. Mutta hulluksihan tässä tulee.
Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä ja kirjoittaa välissä jotakin muuta. Sen jälkeen vanhan käsiksen editointi sujuukin parin sivun verran ihan hyvin, mutta sitten iskee taas sama vaikeus.
Onko muilla samoja ongelmia? Kuinka silloin toimitte?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jaa niin, lisätäänpä vielä se, etten taida tuntea ainoatakaan ihmistä, jolle voisin antaa tekstini luettavaksi ja kuvitella saavani objektiivista palautetta.
Sama juttu arvostelupalveluiden kanssa. En uskalla sijoittaa rahaa sellaiseen, kun lopputuloksena saattaa olla kritiikki, jonka sanoma on vain, että "ihan kiva", tai sitten saan kahden sivun luennon jostain romaaniteorian perusteista ilman ainoatakaan neuvoa siitä, miten juuri minun tekstiäni pitäisi kehittää.
Synpat.
Minusta sinun kannattaa nyt rehdisti laittaa työ syrjään, että saat siihen etäisyyttä ja sitä myöten taas otteen. Ei taida vaihtoehtoa olla. Tuossa tilanteessa olen ollut itsekin, mutta riuhtaissut itseni irti rytistämällä (kuvaannollisesti) vanhan paskan pöytälaatikkoon uhaten olla koskaan siihen enää palaamatta. Tokihan olen palannut.
Kirjoittajan ei ehkä kannata pitää muniaan yhdessä korissa, vaan aloitella uusia töitä kun entiset ovat vielä vaiheessa, jolloin on jotain johon paeta jumiutunutta työtä. Jotkut tietenkin puskevat jumeista läpi, mutta se ei sovi kaikille, esim. minulle ja ilmeisesti ei sinullekaan. Aloita uusi työ nyt: novelleja tai jotain, jos romaanikäsikirjoituksen ajatteleminen tuntuu vaikealta.
Jos tuntuu vaikealta ja turhauttavalta siirtyä tekemään uutta työtä ennen kuin eka on valmis, kannattaa muistaa, että se yksi ja ainoa romaanikässärihän ei kuitenkaan (toivottavasti) jää ainoaksesi, vaan sen perään tulee kokonainen tuotanto. Kun jätät nykyisen työn lepäämään ja siirryt tekemään uutta, teet tavallaan samaa työtä tulevan tuotantosi hyväksi kuin nykyisenkin kässärin parissa.
Eli laita syrjään lepäämään, jotta saat siihen etäisyyttä. Kahden kuukauden kuluttua luet sitä uusin silmin!
Dramaturginen tarkistaminen on aina hieno haaste kirjailijalle. Tässä joitakin ajatelmia avuksi. En tiedä onko teoksesi viihdettä vai taidetta, onko se hybridi ja välikulkija vai genrekirjallisuutta. Jokaisella genrellä on oma "sääntönsä", joiden rikkominen taitavasti saattaa kasvattaa teoksen arvoa, esim. dekkareissa tai romantiikassa.
1) Kannattaa tarkistaa kieli. Mitä parempi kieli taideteoksessa on, sen suurempi mahdollisuus sillä on erottautua muista kilpailijoista ja tallikirjailijoista.
2) Ovatko kaikki käsikirjoituksen hahmot mielenkiintoisia olemukseltaan, suhteiltaan ja toiminnaltaan?
3) Onko kaikki tarinan syy- ja seurausketjut kohdallaan?
4) Kehittyykö konflikti ja varioidaanko teemaa?
5) Tuoko käsikirjoitus sanomatasollaan näkemyksiä, jotka kiehtovat ja herättävät tunteita lukijassa?
6) Onko taideteos taitavasti luotu vai kulkeeko se jo usein tehtyjen taideteosten linjauksia?
7) Onko nimi erityisen vahva?
8) Ovatko lopetus ja alku kiehtovia - onko niiden takana aliteksti, joka tempaisee lukijan lukemisen jälkeen pohtivaan, tuntevaan, odottavaan tilaan?
9) Onko taideteokselle tilausta? Sisältääkö se intertektsuaalisia viittauksia maailmankirjallisuuteen?
10) Miten teos eroaa muista kotimaisista mahdollisestisaman genren kilpailijoista? Mikä tee Siitä Sen Jutun, joka saa lukijan ja kirjallisuusinstituutin tarttumaan siihen?
Kaunista, kaunista.
Kiitos tästä tekstistä
Meanwhile in Kansas .
Aina joskus tulee näitä vastauksia, jotka jo sinällään ovat
taidetta !
Pistä laput kuoreen ja lähetä. Se on ainoa keino saada kässäri valmiiksi.
Ja edelliselle kirjoittajalle: jos omaa työtä alkaa pitämään Taiteena, ollaan jo hukkateillä. Kässäri on kirja, se ei ole taidetta.
P.s. olen ammattilainen.
Pidin sekä Meanwhilen että 12 34 vastauksesta. Olette erilaisia kirjoittajia kuten ihmisetkin ovat erilaisia. Meanwhilen taitehellisuus, jota hän usein tuo esiin, otti aluksi hieman pottuun, mutta kyllä tuossa listassa oli mietittävää. 12 34 vastaus sai hymyilemään :D
Tämä palsta on viime aikoina ollut virkeä ja kiva.
Joo, kässäri on pelkkää tekstiä, ei Taidetta, ei vielä edes kirja. Mutta Meanwhile in Kansas listasi kyllä hyviä pointteja. Jos teksti tökkii, niin vastaus luultavasti löytyy kohtia 2, 3, 4, ja 8 pohtimalla.
Ja vielä 12 34:lle - jos kirjoittaja kokee, että kirja ei ole taidetta, vaan vain kirja, ei sen kummempaa, miksi kenenkään pitäisi kiinnostua siitä? Ja miksei kirjoittaja sitten vaikka lakaise katuja tai mene Siwan kassalle, jos hän kokee, ettei tee taidetta, eikä muutenkaan mitään merkittävää? Saatat olla ammattilainen, mutta uskallan väittää, etteivät kaunokirjalliset tekstisi tavoita tai kosketa ketään.
Kiitoksia kaikille vastaajille. Eiköhän sitä näillä neuvoilla pääse eteenpäin, jos on päästäkseen.
Suosittelen, että laitat tekstin sivuun puoleksi vuodeksi. Oikeasti, et koske siihen 6 kuukauteen vaikka kuinka tekisi mieli. Siinä ajassa saat etäisyyttä ja näet sen jälkeen tekstin vahvuudet ja puutteet paremmin.
Ja jossain vaiheessa editointi on sitten vain lopetettava, valmista siitä ei tavallaan tule koskaan, vaan sitä voisi editoida sata kertaa sittenkin, kun kustannussopimus on jo tehty.
12 34 on toki oikeutettu omaan mielipiteeseensä, mutta itsekin ammattikirjoittajana - ja romaaninkin julkaisseena - olen silti sitä mieltä, että ellei valmis teksti ole kirjoittajansa mielestä taidetta, teksti ei ole lukemisen arvoinen.