Kyllästyttää nämä l-stereotyyppien viljelijät, etsijät ja julistajat. Eikö rakkaudessa tärkeintä ole persoona ja luonne? Mulle ainaski on, mutta eipä näytä kovin monelle muulle täällä kirjoittelevalle olevan. Etsitään vaan jotain silmää pinnallisesti miellyttävää. Kysymys pitäisi mielestäni kuulua: mistä löytäisin syvällisen aidon naisen?
Mistä löytäisin aidon naisen?
NeitiEtsii
9411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hehe, onko se tosiaan näin, että ihmiset ovat niin pinnallisia, tai pintaa tuijottelevia ja siihen luottavia?
Oli muuten aika ikävää, vaikka, minua kyllä kehutaan ihan nätiksi ja tätä kyseistä kuvaani myös, niin kun laitoin tänne Suomi24 treffeihin kuvani, sen jälkeen ei enää viestejä tullut, vaikka aiemmin ehkäpä päivässä yksi viesti oli tullut...
No, olen kanssasi samaa mieltä, itse olen aika tarkka omasta ulkonäöstäni, mutta kumppanin ulkonäöllä nykyään ei ole mitään väliä minulle. Koska ulkonäkö ei oikeasti kerro ihmisestä paljon. Ja toisaalta kertoo. En nyt jaksa analysoida sen tarkemmin asiaa.
Tietenkin kiinnitän enemmän huomiota mielestäni miellyttävän näköisiin ihmisiin ja varmasti heihin helpommin ihastun... Onhan ihminen niin visuaalinen eläin loppupeleissä.
Mutta jos joku henkilö miellyttää hänen luonteensa ym henkisten piirteittensä puolesta, en katso ulkonäköä.
terv. mielestään syvällinen ja aito nuori nainen :)
(kyllä meitä on varmasti... ainakin minun elämässäni, tietyin väliajoin on aina joku merkittävä tupsahtanut polulleni. ehkä sitä ei pidä etsiä sitä henkilöä, ehkä sen tapaa, jos on tavatakseen.)
Tässä on sellanen pointti, että toisaalta etitään sitä nättiä, kaunista ja hyvännäköistä ja valitetaan kun sellaiste ei ole ja sitten toisaalta taas ei kelpaa hyvännäköinen ja nätti, vaan etsitään sitä tavallista ja keskivertoa, ei haluta, että toinen on "liian"hyvännäköinen tai ehkä mietitään, että ei kelvata sille hyvännäköiselle tai itse on sen rinnalla ihan mitäänsanomaton.
Sitten tulee tämä stereotypia, että jotkut uskovat, että ei tuonnäköinen voi olla lepakko, vaikka kuinka olisi ilmoituksessa, että l-nainen ja ei ole kiinnostunut miehistä. Ja joillekin sitten voi tulla tämä, että ajatellaan, että kaunis nainen ei voi olla kovin syvällinen...
En tiiä mistä löytäisit. En oo itekään löytäny, sellasta joka sytyttäis tai jota minä sytyttäisin. Noita treffipalstoja en jaksa, juuri yllä mainituista syistä. Qruiserissa olen, mutta harvakseltaan siellä olen nyt käyny. Minussa varmaan on jotain vikaa, kun joillekin olen kirjoittanut ja vastauksenkin saanut tyyliin "kuulostat mukavalta, kirjoita lisää" ja kun olen kirjoittanut, eipä vaan vastausta olekaan enää kuulunut. Että jotain minussa täytyy olla, koska aina käy noin. Kaikki aina toitottaa, että pitää olla aloitteellinen, vaan kun tahtoo lopputulos olla tämä, niin enpä enää jaksa!
Jos ei sitä Murua täällä oikeessa elämässä löydy, niin yllä mainitusta syystä en jaksa häntä netistäkään etsiä. Sit kai mun on vaan oltava iteksein. Kukaanhan ei minuun tietenkään ole ottanut yhteyttä ensin. Taidan poistaa kohta koko profiilin, aika turhalta tuntuu sitä siellä pitää.
Kyllähän tässä jo pikku hiljaa alkaa tottua ajatukseen, ettei kaikille sitä suurta rakkautta ole ilmeisesti edes tarkoitettu, koskaan en ole seurustellut, kohta täytän 29.
Tämä saattaa kuulostaa katkeralta, mutta en ole katkera. Ehkä vielä pieni toivonkipinä elää, että ehkä sittenkin vielä joskus. =)
Hei, ainakaan ei lennellä kukasta kukkaan, vaikka suositun stereotyypin mukaan kaikki niin tekevätkin.
Täällä ikää pari vuotta enemmän mutta seurusteluhistoriaa yhtä vähän, ja vaikka S kuulostaa siltä että voisin mielelläni vaihtaa ajatuksia, niin saattaisin lopulta olla sekä liian laiska että liian kiireinen (huono yhdistelmä, ei toimi) kirjoittamaan takaisin. Eivätkä mun ajatukset edes ole kovin syvällisiä jos eivät pinnallisiakaan, mutta ei niihin kannata vaihtaa mitään. ;)
Parhaat netin avustuksella syntyneet ystävyyssuhteet ovat kyllä olleet niin ihmeellisiä sattumia, että en itse oikein usko etsimällä etsimisen auttavan kumppaninkaan löytämisessä. Netistä kai kuitenkin lähtisin etsimään jos lähtisin, oikeassa elämässä kun ei ole saanut edes kavereita yli kymmeneen vuoteen, niin se vaihtoehto tuntuu olevan epätodennäköisempi kuin lottovoitto.
Olen kans itse ollut aktiivinen netissä, mutta kokemukseni on, että siellä harva viitsii edes vastata tai sitten lopettaa kirjoittamisen parin viestin jälkeen vaikka mitään kummempaa en olisi kirjoittanut. Se on tosi epäkohteliasta ja sen pohjalta en noiden kanssa haluaiskaan olla tekemisissä, siis sinänsä ihan hyvä että näin käy. En vaan tiedä miksi ovat netissä ja mitkä ihmeen odotukset niillä on - että heti eka viestissä kirjoittais olevansa varakas ja huippumalli ja maailman hienoin ihminen jne. Mä luulen, että netissä velloo ronkelit, joille ei kelpaa kukaan. Justiin toi, että pitää olla sitä ja tätä eikä sitten kumminkaan parempi kuin itse... Höh. Kyllä parempi on katella harrastuksista ja muista livepaikoista seuraa.
Minäkään en oikein seurustellut, no, en ole yhtä vanha kuin sinä, S, täytän 20.
Muutama lyhyt teinijuttu pojan kanssa on ollut alakoulu-yläkouluaikoihin...
Minä mielelläni juttelisin vaikka spostilla teidän muiden kanssa.
Täällä yksi omasta mielestään aito ja ehkä vähän liiankin syvällinen nainen. Nykyään turhan monella ihmisellä tuntuu olevan se ongelma, että toiselta odotetaan ihan älyttömiä ja kaikkien kriteerien pitäisi täyttyä. Sitten itketään, kun sitä täydellistä unelmaolentoa ei löydy.
Minulla ei tulisi mieleenkään lähteä etsimään kumppania sen perusteella, kuinka korkealle on kouluttautunut tai paljonko tienaa vuodessa. Jos rakastun, minulle on silloin aivan sama onko toisella esim. selluliittiä, pukeutuuko jonkun tietyn tyylin mukaisesti tai ajaako työkseen vaikka roska-autoa. Minua kiinnostaa enemmän mitä toisen korvien välissä on. On erittäin sääli, että minunkaan tielleni ei näitä aitoja, syvällisiä ihmisiä ole kovinkaan montaa sattunut.
Nii. Mukava huomata, että muilla on samoja kokemuksia ja ajatuksia. Noita pinnallisia on kyllä tullut vastaan ihan elävässä elämässäkin ja jos ne virtuaalielämässä pinnalliset on samanlaisia, nii ei kiitos.
On mulla kavereita, kun kuitenkin tutustun suht nopeaan ihmisiin ja toki moni on jääny kelkasta pois tai ei niin paljoa olla enää yhteyksissä, kun porukat on muuttaneet muualle. Mut se tärkein elämästä kyllä puuttuu.
Ja totta toikin kukasta kukkaan hyppiminen, ei se meijän kaikkien kohdalla paikkaansa pidä, no tilaisuus varmasti olis ollut, vaan en ole halunnut siihen sotkeutua. En nyt varsinaisesti eti ketään ja uskon siihen, että jos se joku joskus kolahtaa, ni ei se ettimällä kyllä tapahdu. Siittä vaan masentuu, sen oon huomannu, ku oon seurannut joittenkin heterokavereiden parinhakua.
Mulle saa laittaa s-postia, jos joku tahtoo kirjotella enemmän ja saa olla laittamattakin. (sohvula(at)luukku.com)
En nyt tiiä osaanko mitenkään erityisen syvällisiä kirjotella, mut kuka senki syvällisyyden määrittelee? =)
Tosiaan kiva huomata, ettei kaikki ajattele jotain typeriä femme/butch jakoja! :)