Perustakaa kommuuni :)

Ideasi on loistava, mutta valitettavasti se ei saa suurtakaan kannatusta.
Ehdotin samaa asiaa joskus aikoinaan, mutta kovinkaan moni ei lämmennyt sille.

Toki hyvä idea, mutta aika mahdottomalta tuntuu niputtaa yhteen kasa yksinäisiä sosiaaliseen elämään tottumattomia ihmisiä.
Tuskin siitä mitään muuta tulisi kuin kimppayksinäisyyttä ja umpimielisyyttä.

Palstan tuntien niin tuolloin tärkeimmäksi kysymykseksi nousi "Kuka iski kenet?".

"Tuskin siitä mitään muuta tulisi kuin kimppayksinäisyyttä ja umpimielisyyttä."

Olipas pessimistinen kommentti. Toisaalta on totta ettei siitä silloin mitään tule, jos yksinäisyys johtuu jostakin suuremmasta sairaudesta. Jos ihminen on haluamattaan yksinäinen ja haluaa enemmän sosiaalisia kontakteja niin silloinhan asian luulisi toimivan.

Kuinka paljon olisitte valmiita maksamaan vuokraa kommuunissa pääkaupunkiseudulla? Vuokraan sisältyisi sähkö vesi ja netti.

Minua kiinnostaisi,maksaa voisin korkeintaan 500e. Omakotitalo olis kyl huippu!

Voisin asua mm. kerrostalossa, jossa naapureina olisi muita yksinäisiä, mutta kiinnostuneita tutustumaan ja järjestämään jotain yhteisiä juhlia tms. tapahtumia tai pelkästään käymään kahvilla, mutta olen todennut veljen kämppiksenä asuessani, ettei musta ole asumaan kenen tahansa kanssa samassa tilassa (mieluiten yksin, kun olen vähän turhan järjestelmällinen ja vihaan muiden sotkujen siivoamista). Ja mulla on vielä elukoitakin, että siitä ei tulisi mitään, jos muiden pitäisi rajoittaa elämäänsä lemmikkien takia (mm. pitämään ulko-ovet ja ikkunat kiinni tai raollaan siten, etteivät lemmikit karkaa -> ja toi lista jatkuu).

Ja koska olen opiskelujeni takia nyt sellaisessa limbo:ssa, ettei oikein voi lähteä minne tahansa, niin kiinnostuksesta huolimatta pitää jättää väliin. Ehkä muutaman vuoden päästä kun tilanne voi olla erilainen, voisi olla kiinnostusta selvittää moisia asioita.

Toivottavasti muut yksinäiset ottaisivat tuon pohdittavakseen? Jos porukka on työtöntä tai sellaisessa työssä ettei haittaisi vaihtaa paikkaa jne., niin tuohan ois mitä loistavin idea. Ei voi odotella että yhteiskunta auttaisi yksinäisiä ja syrjäytyneitä. Asia pitää ottaa omiin käsiin.

Loistoidea. Toivottavasti saatte yksinäisten kommuunin pystyyn. :)

Todella hieno idea mutta jäisin siinäkin ryhmässä muiden ulkopuolelle :(

Forever alone.

Pitäiskö in for real lähtee tätä asiaa ajaa eteenpäin? Kuka ottaisi organisoinnin vastuulleen?Vai onkohan tämä ihan mahoton ajatus...

Tuli taas tänään niin surullinen olo yksinäisyydestä, ne jotka on sosiaalisesti taitavia/kiinnostavia solmii helposti ystävyys suhteita ja heiltä löytyy takaa jo laaja kaveripiiri..Sit ku on oikeasti yksinäinen ja tarvis niitä ystäviä niin ei saa millään...enkä nyt sano että yksinäinen ei olis sosiaalinen tai kiinnostava,mut kuitenkin,pöh!

Huoh, historia toistaa jälleen itseään, olen tästä joskus pari kertaa kirjotellutkin, mutta ei kukaan näytä viisastuvan :P

Tälläiset "Hei yksinäiset, mitä jos tehtäisiin jotakin" viestit kerää mukavasti plussia ja vastauksia, mutta ikinä en ole nähnyt että mitään olisi saatu aikaan, enkä tällä menolla uskokkaan.

Aloittajan pitäisi ottaa sellainen asenne että kertoo muille miten ja missä mitäkin tehdään, olla valmis järjestemään ja hoitamaan kaikki itse ja ITSEVARMASTI. Sitten vasta kysellä mukaan tulijoita/avustajia kun on pelisäännöt selvät, ja varmuutta viedä homma alusta loppuun. En nyt tarkoita välttämättä tämän ketjun aloittajaa, vaan yleisesti kun lukee joskus näitä juttuja.

Oli vaan pakko kommentoida, kun on tämä nii huvittavaa kattoa historian toistavan itseään aina samalla kaavalla :D

Tehäänkö se ? Nyt heti tai huomenna? Kuka on valmis? Vai annetaanko historian toistaa itseään :(

Ehkä sitten jos tulee asunnolle tarvetta ja löytyy tarpeeksi samanhenkistä porukkaa (muutakin yhteistä kuin yksinäisyys).

On käynyt monesti mielessä. Samalla voitaisiin jakaa työt ruuan hankkimisen, ym. eteen niin ettei tarvitsisi murehtia "oikeista töistä" tässä sairaassa, hektisessä kilpailuyhteiskunnassa.

Minä en ainakaan halua mihinkään kommuuniin. Oma rauha ja vapaus tehdä mitä haluaa muista välittämättä on tärkeämpää, kuin huono seura.

Hauska ajatus. Muuttaa yhteen ihmisten kanssa jotka eivät halua edes kävelylle lähteä 8o)

Tänään taas katselin kaupassa miten monenlaisia ihmisiä on. Hoikkia, tukevia, nuoria, vanhoja, kauniita, söpöjä, taviksia...

Kommentoinpa minäkin tähän vanhaan viestiin.

Satuin juuri itsekin pohtimaan, miten mukavaa olisi elää kommuunissa!

Olen yksinäinen parikymppinen nainen ja kaipaan suunnattomasti vapaa-aikaa ihanien persoonien kanssa. Lapsia ei ole ja tuskin tulee olemaankaan. Minulla on sosiaalinen työ, jossa tapaan paljon mukavia ja hauskoja ihmisiä, mutta en tapaa heitä vapaa-ajalla.

Koen todella vaikeaksi ystävystyä tällä iällä, suurimmalla osalla tuntuu olevan ne omat perheet, tiiviit ystävyyssuhteet yms., mihin kaikki aika menee heillä.

Pitäisi vain jotenkin törmätä toiseen yksinäiseen ja mukavaan ihmiseen!

Tosiyksinäiset eivät ole sosiaalisia, mukavia hauskoja ihmisiä. Kauankos
luulet pirullisuuksiin asti katkeroituneen katselevan, kun joku toinen sosiaalinen
kommuunilainen tuo mukanaan sinne yhteisiin tiloihin ne kotieläimensä
räksyttämään ja meteliä pitämään. Voepi mennä jo siinä vaiheessa melkoiseksi
piruiluksi, puolin ja toisin.

Sitten joku erakoitunut, joka kokee jo melkein kaiken sosiaalisen kanssakäynnin
lähes ylivoimaisen vaikeaksi taakaksi elää, semmoiset kun sullotaan saman
katon alle hypersosiaalisten veuhottajien kanssa niin.
Ei toimi.
Onko se tämä nykyinen yhteiskunta vai mikä, mikä sen saa aikaan mutta
suuntaus on, kaupunkiin kerrostaloon asustamaan yksin loppuiäksi.
Siellä sitten on fck buddies ynnä muuta elämää, kellä enempi kellä vähempi.
Lopulta kyyhötetään yhä useampi yksin loppuikä siellä betoniboksissa,
tähän se menee.