Sua mä vaan funtsin

Täällä mä sua ajattelen.

Varmaan todella vaikeeta tietää kuka ajattelee,kun et edes kirjoittanut missä päin ajattelet ja ketä...vai elätkö vaan haaveissas,jotka ei koskaan tuu toteutumaan??

Pikku vihje edes?

Ajattelin soittaa sulle ja ehdottaa tapaamista, niin ettei asiat jää ns. roikkuun ilmaan... Epätietosuus on kaikista kamalinta.

kai mä olin kiinnostunu... en vaan tiennyt ja sukonut että sä olit kans... yks ilta tylsistyneenä lähdin ajelemaan, BMW haastoi. lähdin perään josta seurasi tieltä suistuminen ja sairaalareissu. tällasta mulle kuuluu ja täälä mä meen, liian lujaa liian tiukkaan mutkaan.

sinne jonnekin. Kohtalainen aamu, aamukahvisää tilatun mukainen, unta lähes riittävästi särkylääkkeen ansiosta. Tämän aamun olen kuvitellun moneen kertaan: herään virkeänä pilviseen aamuun, käyn lenkillä tai kuntosalilla, käärin hihat ja ryhdyn hommiin. Huom. suupielet ylöspäin! Tänään parempi aamu kuin eilen ja toissapäivänä, ehkäpä ärripärri on vähenemään päin. Pakko syödä lääkärin määräämä hevoskuuri, kun ei ihmeparantumista tapahtu. Tyypillistä, olen aina niin varma että "huomenna" olen jo parempi.

Ärripärrissä se etu, että tulee annettua palautetetta nieleskelyn sijaan :o)
Nuo kaks saippuan palaa...tuskin edes kuuntelevat ja jos kuuntelevat eivät ymmärrä. No, yhdellä sentään jalat samalla maankamaralla.

Käsky kävi. Hieman kyllä huvittaa tuo närästys, vaikka tottahan se on, turha aikoa sitä sun tätä, jos ruudun ääressä istuksii.

Mistähän päin suurinpiirtein olet?

jees

Jo liian monta päivää olen aatellut sua, tuhlannut päiviä, toivonut turhia, ja uskonut kuitenkin, että ehkäpä jos sitten kuitenkin... jos sä kuitenkin tuntisit samalla tavalla.