Suomen sokea piste: ”Laillinen voi olla eettisesti väärin”
Julkaistu: 19:04
Laillisuusperiaate on Suomessa perinteisesti vahva, joten eettinen pohdinta jää vähemmälle.
”Lakipykälien tuijottaminen” ajaa Suomessa usein eettisen pohdiskelun edelle, kirjoittaa Vaasan yliopiston tutkijaryhmä Transparency Finland -järjestön teettämässä raportissa. Tämä selittää osaltaan Suomessa ilmenevää korruptiota ja etenkin sitä, miksi suomalainen johtaja eroaa tehtävästään harvoin edes toimittuaan kyseenalaisesti.
– Laillisuusperiaate ja vahva juristitaustainen virkamieshallinto selittävät osin sitä, että muunlainen eettinen punninta tai niin sanottu pehmeä sääntely jää usein vähemmälle huomiolle. Tuijottaminen lain pykäliin aiheuttaa käytännössä sen, että väärinkäytösten tapahtuessa esimerkiksi julkisista viroista ja tehtävistä erotaan harvoin, koska juridisesti pienet rikkeet eivät luo ulkoapäin tulevaa painetta irtisanoutumisiin, raportissa todetaan.
Tutkimusryhmää johtaneen professori Ari Salmisen mielestä juridisten pykälien lisääminen ei ole ratkaisu korruption estämisessä, vaan etiikan ja moraalin kehittäminen.
– Suomessa asiat on hyvin järjestetty lain tasolla, mutta käytännön toiminnassa on arvosteltavaa, Salminen sanoo.
– Se mikä on juridisesti oikein, voi olla eettisesti väärin. Vaikka lainsäädäntö ei jotain kiellä, yhteistyökumppanien luottamus voi romuttua, Vaasan yliopiston tutkija Venla Mäntysalo kertoo.
Salmisen mielestä Suomessa vallitsevaa hyvä veli -verkostoa pitäisi tutkia.
”Verkostot voivat myös muuttua irvikuviksi”
– Kaikki puhuvat hyvä veli -verkostoista, mutta kukaan ei tunnu tietävän mikä se on.
Ongelmana Salminen näkee, että terveiden verkostojen rinnalle tulee muita verkostoja.
– Se on hyvä, että yhteiskunta verkostoituu, mutta verkostot voivat myös muuttua irvikuviksi, joilla yritetään saada hyötyä itselle ja kaverille.
Transparency Suomi ry:n jäsen, diplomi-insinööri Pekka Vainikka kritisoi puheenvuorossaan järjestönsä tutkimusta puutteelliseksi.
Vainikan mielestä Suomessa on monia ongelmia, jotka antavat mahdollisuuden korruprtion syntymiseen. Hänen mielestään Suomen korruptioalttiita alueita ovat muiden muassa poliittiset virkanimitykset, harmaa talous yritystoiminnassa, kaavoitus, Työeläkelaitoksen yksityinen hallintomalli, monopolien ja säätiöiden hallinnointi sekä vähittäiskaupan keskittyneisyys.
Kansanedustaja Tuija Brax (vihr.) totesi uskovansa, että suomalaisten luottamus politiikan suhteen on palautunut vaalirahakohun jäljiltä.
– Kun rakennettiin riippumaton ulkoinen tilintarkastus tarkistamaan eduskunnan rahankäyttöä, ihmisten luottamus saatiin takaisin.
Uusi Suomi kysyi tilaisuudessa Braxilta, miten tämä suhtautuu väitteisiin poliittisista virkanimityksistä "korruptiona". Brax, joka hakee Helsingin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajan paikkaa, pitää Helsingin virantäyttökäytäntöä hyvin läpinäkyvänä.
US
Julkaistu: 19:04
Laillisuusperiaate on Suomessa perinteisesti vahva, joten eettinen pohdinta jää vähemmälle.
”Lakipykälien tuijottaminen” ajaa Suomessa usein eettisen pohdiskelun edelle, kirjoittaa Vaasan yliopiston tutkijaryhmä Transparency Finland -järjestön teettämässä raportissa. Tämä selittää osaltaan Suomessa ilmenevää korruptiota ja etenkin sitä, miksi suomalainen johtaja eroaa tehtävästään harvoin edes toimittuaan kyseenalaisesti.
– Laillisuusperiaate ja vahva juristitaustainen virkamieshallinto selittävät osin sitä, että muunlainen eettinen punninta tai niin sanottu pehmeä sääntely jää usein vähemmälle huomiolle. Tuijottaminen lain pykäliin aiheuttaa käytännössä sen, että väärinkäytösten tapahtuessa esimerkiksi julkisista viroista ja tehtävistä erotaan harvoin, koska juridisesti pienet rikkeet eivät luo ulkoapäin tulevaa painetta irtisanoutumisiin, raportissa todetaan.
Tutkimusryhmää johtaneen professori Ari Salmisen mielestä juridisten pykälien lisääminen ei ole ratkaisu korruption estämisessä, vaan etiikan ja moraalin kehittäminen.
– Suomessa asiat on hyvin järjestetty lain tasolla, mutta käytännön toiminnassa on arvosteltavaa, Salminen sanoo.
– Se mikä on juridisesti oikein, voi olla eettisesti väärin. Vaikka lainsäädäntö ei jotain kiellä, yhteistyökumppanien luottamus voi romuttua, Vaasan yliopiston tutkija Venla Mäntysalo kertoo.
Salmisen mielestä Suomessa vallitsevaa hyvä veli -verkostoa pitäisi tutkia.
”Verkostot voivat myös muuttua irvikuviksi”
– Kaikki puhuvat hyvä veli -verkostoista, mutta kukaan ei tunnu tietävän mikä se on.
Ongelmana Salminen näkee, että terveiden verkostojen rinnalle tulee muita verkostoja.
– Se on hyvä, että yhteiskunta verkostoituu, mutta verkostot voivat myös muuttua irvikuviksi, joilla yritetään saada hyötyä itselle ja kaverille.
Transparency Suomi ry:n jäsen, diplomi-insinööri Pekka Vainikka kritisoi puheenvuorossaan järjestönsä tutkimusta puutteelliseksi.
Vainikan mielestä Suomessa on monia ongelmia, jotka antavat mahdollisuuden korruprtion syntymiseen. Hänen mielestään Suomen korruptioalttiita alueita ovat muiden muassa poliittiset virkanimitykset, harmaa talous yritystoiminnassa, kaavoitus, Työeläkelaitoksen yksityinen hallintomalli, monopolien ja säätiöiden hallinnointi sekä vähittäiskaupan keskittyneisyys.
Kansanedustaja Tuija Brax (vihr.) totesi uskovansa, että suomalaisten luottamus politiikan suhteen on palautunut vaalirahakohun jäljiltä.
– Kun rakennettiin riippumaton ulkoinen tilintarkastus tarkistamaan eduskunnan rahankäyttöä, ihmisten luottamus saatiin takaisin.
Uusi Suomi kysyi tilaisuudessa Braxilta, miten tämä suhtautuu väitteisiin poliittisista virkanimityksistä "korruptiona". Brax, joka hakee Helsingin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajan paikkaa, pitää Helsingin virantäyttökäytäntöä hyvin läpinäkyvänä.
US
Vastaukset 3
Vanhimmat
16.2.2012 16.15
Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja.
Sosiaalialan etiikkaa koetellaan vaikeina aikoina
Mitä niukemmat ovat yhteiskunnan voimavarat, sitä suuremmat paineet kohdistuvat sosiaalialan työn ja käytäntöjen eettisyyteen, katsoo ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja.
YTM Aulikki Kananoja otti torstaina vastaan tasavallan presidentin myöntämän uuden ylisosiaalineuvos-arvonimen Säätytalolla järjestetyssä tilaisuudessa.
Vastaanottaessaan ylisosiaalineuvoksen arvonimen totesi Aulikki Kananoja, että uudella arvonimi-instituutiolla on valtakirja toimia eettisten näkökohtien esillä pitäjänä ja ammatillisen moraalin tukena silloin, kun yhteiskunnalliset ja taloudelliset paineet uhkaavat oikeudenmukaisuutta, kasvattavat työn jännitteitä ja siten kärjistävät eettistä kuormitusta.
– Sosiaalityön yhteiskunnallinen paikka ihmisten tarpeiden ja yhteiskunnan vastausten risteyskohdassa tuo työhön väistämättä jännitteitä. Mitä niukemmat ovat yhteiskunnan voimavarat, sitä suuremmat paineet kohdistuvat sosiaalialan työn ja käytäntöjen eettisyyteen.
– Yksittäisten sosiaalialan työntekijöiden ei tulisi joutua vastuuseen niistä priorisoinneista, joita talouden asettamien rajojen vuoksi joudutaan tekemään, sanoi Kananoja.
Kananoja nosti esille myös yhteistyön merkityksen.
– Sosiaalisten tavoitteiden toteuttaminen ei ole vain sosiaalialan tehtävä, vaan hallinnonalat ja ammatilliset reviirit ylittävä eri instituutioiden yhteinen tehtävä. Ongelmaksi on muodostunut jäykästi sektoroitunut kokonaisuus, joka vaikeuttaa monin tavoin huono-osaisten ihmisten mahdollisuutta saada apua kokonaistilanteeseensa.
Ylisosiaalineuvos Kananoja puuttui myös yksityistämisen ja kilpailutuksen sosiaalialan työlle tuomiin paineisiin.
– Sosiaalipalveluja ostetaan ja myydään kappaleittain ja käynneittäin. Tarkemmin analysoimatta on myös sosiaalialan toimintaan omaksuttu tarkastelutapa, jossa työn keskeinen tavoite on suoritteiden suuri määrä ja alhainen suoritekustannus.
Ylisosiaalineuvos korosti, että tällainen tavaratuotannon logiikka sopii huonosti sosiaalialan ammatilliseen työhön, jonka tarkoitus on toisenlainen.
– Tarkoitus on yhtäältä edistää sellaisia sosiaalisia oloja, joissa sosiaalisia ongelmia ei pääse syntymään ja toisaalta saada korjaavalla työllä aikaan myönteisiä muutoksia ihmisten elämässä. On kiinnitettävä huomio työn sisältöön ja vaikutuksiin, ihmisten elämäntilanteissa tavoiteltaviin muutoksiin sekä työn kestäviin sosiaalisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin.
KU
Uusi Suomi 16.2.2012.
Suomen sokea piste "laillinen voi olla eettisesti väärin".
Lue uutinen ja kommenttteja.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/120209-suomen-sokea-piste-”laillinen-voi-olla-eettisesti-vaarin”
------------
Opetusalan eettisen neuvottelukunnan kannanotto 8.12.2008
Opettaja kiusaajana
Opetusalan eettistä neuvottelukuntaa on pyydetty ottamaan esille ongelma, miten toimia, kun opettajan epäillään kiusaavan oppilasta. Tällainen pyyntö on tullut mm. lapsiasiavaltuutetulta sekä muutamilta yksittäisiltä tahoilta. Neuvottelukunta pitää asiaa hyvin vakavana ja on pyrkinyt selvittämään, kuinka yleistä tämänkaltainen ongelma on. Vaikka vain yksittäistapaukset näkyvät virallisissa tilastoissa, ilmiö voi olla yleisempi. Lukumäärällisestä vähäisyydestä huolimatta on tarpeen, että kouluilla on selkeät toimintamallit, joissa oppilaan oikeudet, luokka- ja kouluyhteisön oikeudet, oppilaan ja hänen huoltajiensa tuki sekä opettajan oikeus mahdollisesti tarvitsemaansa apuun tai hoitoon huomioidaan.
Vaikka kiusaamisen määrittely ei ole yksiselitteistä, sen tunnistaminen myös opettajan kohdalla on tärkeää. Kiusaamista on, kun opettaja tahallisesti, toistuvasti ja vakavalla tavalla kohtelee jotain oppilasta tai oppilasryhmää mielivaltaisesti ja epäoikeudenmukaisesti. Kiusaamiseen liittyy toisen osapuolen alas painamista tai vahingon tuottamista. Se voi olla piikittelyä, naurunalaiseksi saattamista, painostusta ja pahimmillaan kiristystä ja uhkailua. Kiusaaminen voi olla tietoista, mutta sitä saattaa tapahtua ilman että opettaja itse ymmärtää kiusaavansa. Kiusaaminen voi olla myös piilevää, ja se voidaan verhota auktoriteettiasemaan tai kasvattajan rooliin. Aivan samoin kuin oppilaiden keskinäisessä kiusaamisessa, eri oppilaat kokevat tilanteet eri tavalla, ja joillekin oppilaille syntyy kokemus kiusaamisesta herkemmin kuin toisilla. Vaikean oppilaankin kohdalla opettajalta edellytetään asian tarkastelua kasvatukselliselta kannalta, kiusaaminen ei ole koskaan kasvatusta. Opettajan työ edellyttää aina kasvatuksellista otetta.
Kiusaamista sen sijaan ei ole kun opettaja kasvatus- ja opetustehtävänsä perustella antaa määräyksiä tai ohjeita, hoitaa koulunpidollisia tehtäviä kuten valvontaa ja järjestyksen ylläpitoa ja hoitaa oppilaan rankaisemiseen liittyviä velvollisuuksia. Opettajan työssä on paljon julkisen vallan käyttöä, mm. oppimissuoritusten arvostelu, lausuntojen antaminen ja erilaiset arvioinnit. Ne perustuvat opetussuunnitelmaan, säädöksiin ja opettajan ammatillis-eettiseen tilannearviointiin. Niiden hoitamisessa oikeudenmukaisuus on keskeinen arvo.
Kiusaamisen käsittelyssä on tärkeää, että koulun rehtori tai johtaja saa mahdollisimman pian kuvan ongelmasta ja hän puuttuu asiaan. Mikäli kyseessä on rikokseen viittaava asia, se kuuluu tuomioistuimen alueelle. Useimmiten kuitenkin on kyseessä kouluyhteisön sisäisestä epäeettisestä toimintatavasta. Sen ratkaisuun tarvitaan asiantuntija-apua, joka auttaa näkemään tukitoimien tarvetta ja hoitoon ohjausta. Eri osapuolia tulee kuulla ja luoda sellainen luottamuksellinen ilmapiiri, että kiusattu oppilas tai hänen huoltajansa eivät koe uhkaa tilanteen selvittämisen yhteydessä.
Koulujen tulisi kuvata omissa toimintakäsikirjoissaan tai vastaavissa toimintaa esittelevissä dokumentissa, miten koulu ennalta ehkäisee opettajien taholta tulevaa kiusaamista ja antaa selkeät toimintaohjeet, miten tulee menetellä jos tämän kaltainen ongelma esiintyy kouluyhteisössä.
Opetusalan eettinen neuvottelukunta on aikaisemmin antanut kannanoton, jossa puututaan oppilaiden väliseen kiusaamiseen. Kannanotto välittää selvän viestin, että kiusaaminen ei ole sallittua missään muodossa koulussa. Koulun ja opettajien tehtävä on luoda edellytykset luottamuksen ja hyvän työ- ja opiskeluilmapiirin rakentumiselle
--------------------