On sotien uhreja. Kansanmurhien uhreja. Luonnonkatastrofien uhreja. Uskontojen uhreja. Rikoksen uhreja.
Ja sitten on narsistien uhreja.
Ja sitten on narsistien uhreja.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tuleeko mieleen muita uhreja?
Epäsosiaalisen ph:n uhreja. :)
http://www.psychopathicwritings.com/search/label/Victims
( Viddu, tämä tyyppi saa kohta alkaa maksamaan mulle palkkaa siitä hyvästä, että levittelen sen blogiosoitetta ympäriinsä... )
Älkää nyt unohtako bipojen uhreja. Tulevat mokomat vielä tännekin kaatamaan katkeruutensa ja vihansa muiden niskaan.
Unohtui ehkä jopa se tärkein. Itsensä uhri.
Juuri näin. Vapauttakaa itsenne ystävät.
olisi aika kaikkien vapautua autoritaarisen omantunnon asettamista vaatimuksista
sen sijaan, että elettäisiin sisäistetyn auktoriteetin sanelemien ehtojen mukaisesti, pitäisi elää sisäisen auktoriteetin mukaan, joka on hieman mukailtuna kaikkien uskontojen ja teorioiden mukaan itse.
Huudahdus: Eläköön narsismi! - kuvannee ajatusta parhaiten.
Mistä tullaan takaisin unien todellisuuteen. Kiellä tai torju jotain ja näe se unissasi.
Voiko uhri toipua?
Uhrius lähtee itsestä. Olipa sen uhriuden sitten aiheuttanut mikä tahansa. Uhriutta ei välttämättä koe näkyvältä vaikuttava uhri, sen voi puolesta kokea sivustakatsoja. Jos kokee uhriutuneensa kaltoinkohtelijan taholta - vaikka narsistin - niin uhri on se, joka joko kääntää uhriuden voitokseen tai häviökseen.
Toinen ei puolestasi sitä tee. Sotien ym uhri: menetetyt omaiset, silvotut raajat, kadotettu miljöö. Mitkään sotakorvaukset eivät tuo menetetyistä takaisin. Rikosten uhrit: riippuu menetyksestä. Oikeutuksen kautta tuotu korvaus voi vähentää uhriuden tunnetta. Välttämättä se ei riitä. Uhrin jano voi jäädä pohjattomaksi.
Kaltoinkohtelijan uhri: riittääkö anteeksipyyntö asiaan? Joillekin se saattaa riittää. Toisille ei mikään riitä.
Uhreus ja siitä toipuminen riippuu täysin itsestä. Kuinka vihaa, katkeruutta tai oikeutusta haluaa jäädä tuntemaan. Mutta näin tekemällä ihminen ei koskaan uhreudestaan tulekaan pääsemään irti. Hän kantaa kaltoinkohtelijaansa aina sydämessään, ajatuksissa; joka liikkeessä ja henkäyksessä. Ei luovu hänestä. Minun aarteeni.
Halu omistaa. Mikä tuossa on halu omistaa kaltoinkohtelijansa (ei halua menettää sitä pientä osaa, jonka voi tästä säilyttää) ja mikä osa hänestä haluaa säilyttää uhriutensa (katsokaa kuinka kaunis olen kärsimyksissäni) ?
Voi, jos ei tänne tule ja jää uhreilemaan.
Tulee toki! Jumalvita, että yksi ja sama ihminen tällä palstalla leikkii uhria ja kiihkeästi etsii hyväksyntää toimilleen. Olet näköjään päivittäin täällä kommentoimassa ja tekemässä "aloitteita".
Pähkinä sinulle purtavaksi:
Ovatko itseen kohdistuva ja toisiin kohdistuva rakkaus ristiriidassa keskenään?
World trade-center 11.9. 2001: uhreja sadoittain
Tsunami Thaimaa 26.12.2004: uhreja 250 000
ja
sitten
Narsistin uhri, joka on hieman loukkaantunut saamastaan kohtalosta.
Noh, emme tiedä kuitenkaan lukua narsistien uhreista jos asiaa ajatellaan Suomen/maailman mittakaavan mukaan...
saattaa se uhriluku noista Suomessakin melko suureksi jos vielä ajatellaan,kuten alkoholismissa, alkoholisti sairastuttaa jonkun tiedon mukaan n. 20 lähellään olevaa ihmistä...varmaan myös perheessä yhden ihmisen narsismista kärsii koko perhe mahdollisesti kaksikin perhettä, se jossa elämme lapsina ja se jossa elämme aikuisina...muutkin ystävät, työtoveri, tuttavat...
harvemmin narsisti on narsisti vain yhtä ihmistä kohtaan, heillä voi olla jopa monia perheitä.
Että miten se menikään...isien synnit, sukupolvesta toiseen...
Ja tiedättekös mitä. Amerikkalaiset ja monet muutkin länsimaiset ihmiset elävät yhä katkeruudessa syyskuun yhdennentoista päivän terroritekojen vuoksi, kun taas Thaimaassa menneet on unohdettu ja elämä jatkuu. Olen itse ollut eräällä kaukoidän katastrofialueella ja nähnyt tämän omin silmin. Länsimaisen ihmisen on suuren egonsa vuoksi paljon vaikeampi irrottautua menneestä kuin esim. Thaimaan buddhalaisen.
temppuilija, vastaus kysymykseesi
Voi ja helvetin hyvin!
"kykyä säilyttää oma minänsä ja sen oikea ylpeys ja samalla kertaa kykyä vastata myöntävästi itselleen" (Nietzsche)
Vain itsekäs hankkiutuu eroon kaikesta epämiellyttävästä - suuri persoona kestää myös erilaisuutta ja vastakkaisia mielipiteitä.
Suvaitsevaisevaiseksi itsensä julistavat ihmiset osoittautuvat usein kapeakatseisimmiksi... ironista. Oikeaa mielipide-eroa ei kestetä ja suvaita.
Suvaitsevaisuus on vain suvaitsevattomuuden yksi ilmentymä. Mitä sitten?
SuvaitseMATTOMUUDEN. :D
syytän tota mun orjaa, kun se jäi tuonne alakerran varastoon dokaan mun mesopotamialaista kuninkaallista oluttani, eikä ole täällä oikolukemassa mun tekstejä .... mistä sitä sais hyvää henkilökuntaa?
:D
Opeta orjallesi parempia tapoja. :P Mieti, jos se käy protestoimaan, kun oot lepsuillut?
( *röyh* Missä se orja taas oikein viipyy...viimeinenkin oluttynnyri on jo tyhjä, eikä tarjoilijaa näy missään...Mistään saa enää hyvää henkilökuntaa...No, ottais vaikka pienet nokoset...zzz... )
Nonni ... prkl sun kanssa. Jos et olis mun orja, irtisanoisin sun työsuhteen.
Hmm... pitääkin tarkistaa kunkulta valtion vallitseva politiikka orjasuhteen irtisanomisesta. Lienee joitain kultakolikoita, joilla orja voi ostaa vapauden ... ehkäpä lahjoitan ne sinulle. Loppuu tuo kaljan kittaaminen.
Moraalinen dilemma: muututko uhriksi tuolloin?
* röök *
( *krooh pyyh, omnomnom...*...joko se on aamu...Huh, että näinkin karmeaa painajaista! Joku demoninen ukon-kuvatus siinä paasasi minulle orjista ja uhreista ja vaikka mistä...yhtäkkiä sen korvista alkoi suihkuamaan litroittain olutta...*hrr*...mutta hetkinen, mistäs nämä kultakolikot tähän on ilmestyneet...)
*hmm...*
(No ei sen väliä!! Nyt voinkin tästä lähteä kievariin huuhtomaan tuon hirveän painajaisen pois mielestäni. )
(damdidamdidam...) *hyräilee ja taputtelee taskussa kiliseviä kolikoita*