Kysymys uskovaisille

miro.i: Samoilla linjoilla mennään. Mulla oli vaan kauan taakkana se, että mut tosiaan on kastettu niin kuin kunnon rivikristitty ainakin, kävin peruskoulun pienellä paikkakunnalla, jossa ei ollut tietoakaan mistään elämänkatsomustietovaihtoehdosta, ja kävin rippikoulun. Uskonnollisuudesta ei ollut mitenkään erityisen helppo irtautua - ja tarkoitan tällä siis nimenomaan sitä aikaa, joka minulla kului muutoksessani kristitystä ateistiksi (tuo agnistikkoaika kesti jopa viitisen vuotta). Kun on lapsesta asti opetettu koulussa, seurakunnassa ja vähän kotonakin uskontojuttuja, niin oman maailmankuvan uudelleenmuotoilu voi todella olla pitkäaikainen prosessi (ja useille näköjään täysin mahdoton). Mua ei siis todellakaan "haittaa" tai ole missään vaiheessa haitannu, että kristinusko hiipui mun elämästä pois - päin vastoin! Ateismi ja uuden tutkiminen on mulle ainoa tie, ainakin niin kauan kunnes saan konkreettisia todisteita esimerkiksi jonkinnäköisen sielun olemassaolosta. ;)

”Jumala ei siis ikinä osoittanut minulle ensimmäistäkään merkkiä olemassaolostaan, vaikka uskoin jumalaan ihan vilpittömästi todella kauan.”

En minäkään ole nähnyt Jumalaa, mutta tunnen Hänen läsnäolonsa. Olen syntynyt Hänestä, sitä ei voi kiistää.
Se on elämää.

Riippuu keneltä kysyy.

Ja siellä hän sanoo olevansa kiivas Jumala, jolle pitää rakennella alttareita, joilla on kärvennettävä RASVAA ja VERTA.

En mä mikään etsijä ollut, vaan pidin jumalan olemassaoloa aivan päivänselvänä asiana - totta kai, koska lapsesta asti niin oli opetettu. Uskoin Raamatun jumalaan, olin siis kristitty, uskova, mikä termi nyt ketäkin miellyttää eniten. Uskoin, että saan vielä joskus vastauksia rukouksiini :)
Niin no, sit viisitoistavuotiaana lukiossa (jossa uskonnontunneilla käsitellään uskontoja laajemmasta näkökulmasta kuin pelkästään kristitystä) tajusin aika lailla kertaheitolla, että hetkinen, meitä on taidettu huijata. Uskoni ei siis kadonnut varsinaisesti sen takia, etten ollut saanut jumalalta minkäänlaista vastinetta uskolleni, vaan sen takia, että ymmärsin lopulta koko homman olevan ihan järjetön.

Ehkäpä en sen takia koskaan saanut mitään yliluonnollisia kokemuksia, koska olen luonnostanu skeptinen. Uskoin jumalaan, mutta vain sen takia, että pidin koko lapsuuteni Raamatun jumalan olemassaoloa faktana. Mitäpä minä olisin lapsena tiennyt tieteestä yms.

Harmi sinänsä, että olen niin skeptinen enkä siis näköjään kovin altis hallusinaatioille. Yliluonnollinen on aina kiehtonut minua, ja olen joskus pelonsekaisesti melkein toivonut näkeväni aaveen. Eipä ole niitäkään näkynyt :)

Dumle kirjoitti:

En mä mikään etsijä ollut, vaan pidin jumalan olemassaoloa aivan päivänselvänä asiana - totta kai, koska lapsesta asti niin oli opetettu. Uskoin Raamatun jumalaan, olin siis kristitty, uskova, mikä termi nyt ketäkin miellyttää eniten. Uskoin, että saan vielä joskus vastauksia rukouksiini :)
Niin no, sit viisitoistavuotiaana lukiossa (jossa uskonnontunneilla käsitellään uskontoja laajemmasta näkökulmasta kuin pelkästään kristitystä) tajusin aika lailla kertaheitolla, että hetkinen, meitä on taidettu huijata. Uskoni ei siis kadonnut varsinaisesti sen takia, etten ollut saanut jumalalta minkäänlaista vastinetta uskolleni, vaan sen takia, että ymmärsin lopulta koko homman olevan ihan järjetön.

Ehkäpä en sen takia koskaan saanut mitään yliluonnollisia kokemuksia, koska olen luonnostanu skeptinen. Uskoin jumalaan, mutta vain sen takia, että pidin koko lapsuuteni Raamatun jumalan olemassaoloa faktana. Mitäpä minä olisin lapsena tiennyt tieteestä yms.

Harmi sinänsä, että olen niin skeptinen enkä siis näköjään kovin altis hallusinaatioille. Yliluonnollinen on aina kiehtonut minua, ja olen joskus pelonsekaisesti melkein toivonut näkeväni aaveen. Eipä ole niitäkään näkynyt :)

Lue lisää

Dumie!

Kirjoituksistasi päätellen et ole koskaan ollutkaan uskossa. Olet ollut vain uskonnollinen.
Se, että uskoo Jumalan olemassaolooon, on kastettu, käynyt rippikoulun ja kuuluu Kirkkoon, ei ole samaa kuin olla uskossa.

Uskova henkilö uskoo siihen, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka on omalla uhrikuolemallaan sovittanut kaikkien synnit. Edelleen uskova uskoo, että Jeesus on ylösnoussut kuolleista ja astunut taivaisiin. Uskova tunnustaa Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen ja Herrakseen.

Se, miten Jumala ilmaittaa itsensä, on katekismuksessa kerrottu näin:
"Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassatunnossamme. Mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa." (E.lut. Katekismus 1948)

Jaakob kirjoitti:

Dumie!

Kirjoituksistasi päätellen et ole koskaan ollutkaan uskossa. Olet ollut vain uskonnollinen.
Se, että uskoo Jumalan olemassaolooon, on kastettu, käynyt rippikoulun ja kuuluu Kirkkoon, ei ole samaa kuin olla uskossa.

Uskova henkilö uskoo siihen, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka on omalla uhrikuolemallaan sovittanut kaikkien synnit. Edelleen uskova uskoo, että Jeesus on ylösnoussut kuolleista ja astunut taivaisiin. Uskova tunnustaa Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen ja Herrakseen.

Se, miten Jumala ilmaittaa itsensä, on katekismuksessa kerrottu näin:
"Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassatunnossamme. Mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa." (E.lut. Katekismus 1948)

Lue lisää

Pitääkö olla uskossa, että voi kutsua itseään kristityksi?

Jaakob kirjoitti:

Dumie!

Kirjoituksistasi päätellen et ole koskaan ollutkaan uskossa. Olet ollut vain uskonnollinen.
Se, että uskoo Jumalan olemassaolooon, on kastettu, käynyt rippikoulun ja kuuluu Kirkkoon, ei ole samaa kuin olla uskossa.

Uskova henkilö uskoo siihen, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka on omalla uhrikuolemallaan sovittanut kaikkien synnit. Edelleen uskova uskoo, että Jeesus on ylösnoussut kuolleista ja astunut taivaisiin. Uskova tunnustaa Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen ja Herrakseen.

Se, miten Jumala ilmaittaa itsensä, on katekismuksessa kerrottu näin:
"Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassatunnossamme. Mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa." (E.lut. Katekismus 1948)

Lue lisää

No true scotsman- argumentaatiovirhe!
http://en.wikipedia.org/wiki/No_true_Scotsman

Argumentaatioivirheistäsi saisi aikaiseksi aika pitkän ja kirjavan listan.

Jaakob kirjoitti:

Dumie!

Kirjoituksistasi päätellen et ole koskaan ollutkaan uskossa. Olet ollut vain uskonnollinen.
Se, että uskoo Jumalan olemassaolooon, on kastettu, käynyt rippikoulun ja kuuluu Kirkkoon, ei ole samaa kuin olla uskossa.

Uskova henkilö uskoo siihen, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka on omalla uhrikuolemallaan sovittanut kaikkien synnit. Edelleen uskova uskoo, että Jeesus on ylösnoussut kuolleista ja astunut taivaisiin. Uskova tunnustaa Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen ja Herrakseen.

Se, miten Jumala ilmaittaa itsensä, on katekismuksessa kerrottu näin:
"Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassatunnossamme. Mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa." (E.lut. Katekismus 1948)

Lue lisää

Et ikinä voi kyseenalaistaa toisen uskoa. Samalla kyseenalaistat oman uskosi! Jos yksi on todella uskonut, niin hän on vähintäänkin ollut yhtä uskovainen kuin sinä nyt. Jos väität muuta, sinun tulee kyetä se perustelemaan. Tässä tapauksessa et todennäköisesti tunne kirjoittajaa, joka on oikeasti uskonut Jumalan poikaan, joten on turha sanoa mitään, mikä perustuu hänen elämäänsä tai valintoihinsa.

Kaikki on hyvin. kirjoitti:

Pitääkö olla uskossa, että voi kutsua itseään kristityksi?

"Pitääkö olla uskossa, että voi kutsua itseään kristityksi?"

Raamatussa, alkuseurakunnassa vain uskovia kutsuttiin kristityiksi.
Meillä on virheellisesti alettu kutsumaan kaikkia kastettuja ja kirkkoon kuuluvia kristityiksi ja se on aiheuttanut paljon sekaannusta ja väärinkäsityksiä.

Jaakob kirjoitti:

"Pitääkö olla uskossa, että voi kutsua itseään kristityksi?"

Raamatussa, alkuseurakunnassa vain uskovia kutsuttiin kristityiksi.
Meillä on virheellisesti alettu kutsumaan kaikkia kastettuja ja kirkkoon kuuluvia kristityiksi ja se on aiheuttanut paljon sekaannusta ja väärinkäsityksiä.

Lue lisää

Määrittele uskova sekä uskovan ja kristityn ero. Ja tee se niin, että kaikki uskovat ovat samaa mieltä kanssasi.

Kertomuksesi perusteella sinulla on ilmeisesti mennyt elämässäsi ihan liian hyvin kaiken aikaa. Tällä palstalla toistuvasti, kymmeniä tai satoja kertoja esitetty varmin tapa tulla uskoon on ryssiä koko elämänsä.

Pitää sotkea ja ryssiä totaalisesti kaikki ihmissuhteensa. Pitää totaalisesti ryssiä kaikki vähätkin opiskelut tai työpaikan tapaiset. Pitää riehua, rietastella, rosvota ja rötöstellä minkä vain ikinä ehtii ja pitää viettää pitkiä aikoja erilaisissa laitoksissa, joko lukkojen takana lusimassa tai sitten pakolla hoidettavana.

Ja ennen kaikkea pitää vetää kaiken aikaa kaikkea mahdollista liikaa - viinaa, huumeita, pillereitä, tinneriä, myrkkysieniä - mitä tahansa, millä saa itsensä mahdollisimman sekaisin. Sekä samalla myös pysyvän ja parantumattoman aivovaurion, joka onkin yksi tärkeimmistä uskoon tulon perusedellytyksistä.

Edellä mainituilla konsteilla lukemattomat ihmiset ovat löytäneet jumalan ja tulleet uskoon. Tässä auttaa erityisesti se pysyvä aivovaurio, joka tehokkaasti estää kaiken korkeamman tason loogisen ja kriittisen ajattelun. Minkä vuoksi aikaisemmin typeriltä tuntuneet paimentolaisheimojen mytologiat eivät enää tunnukaan niin naurettavan hölmöiltä, miltä ne ihan täysjärkisen silmissä edelleenkin tuntuvat.

Tuolla konstilla sinustakin voisi tulla uskova, joka tänne kirjoittaa että "ateistitkin on uskonnot" ja "tapa kristity on väärän lainen uskosa" ja "homo seksuali on syntin "

Olen uskova enkä ole tarvinnut tehdä mitään mainitsemiasi asioita, olen löytänyt jeesuksen ja elämäni on täydellistä hänen kanssaan kaikessa mitä teen.

Sorry vaan kirjoitti:

Kertomuksesi perusteella sinulla on ilmeisesti mennyt elämässäsi ihan liian hyvin kaiken aikaa. Tällä palstalla toistuvasti, kymmeniä tai satoja kertoja esitetty varmin tapa tulla uskoon on ryssiä koko elämänsä.

Pitää sotkea ja ryssiä totaalisesti kaikki ihmissuhteensa. Pitää totaalisesti ryssiä kaikki vähätkin opiskelut tai työpaikan tapaiset. Pitää riehua, rietastella, rosvota ja rötöstellä minkä vain ikinä ehtii ja pitää viettää pitkiä aikoja erilaisissa laitoksissa, joko lukkojen takana lusimassa tai sitten pakolla hoidettavana.

Ja ennen kaikkea pitää vetää kaiken aikaa kaikkea mahdollista liikaa - viinaa, huumeita, pillereitä, tinneriä, myrkkysieniä - mitä tahansa, millä saa itsensä mahdollisimman sekaisin. Sekä samalla myös pysyvän ja parantumattoman aivovaurion, joka onkin yksi tärkeimmistä uskoon tulon perusedellytyksistä.

Edellä mainituilla konsteilla lukemattomat ihmiset ovat löytäneet jumalan ja tulleet uskoon. Tässä auttaa erityisesti se pysyvä aivovaurio, joka tehokkaasti estää kaiken korkeamman tason loogisen ja kriittisen ajattelun. Minkä vuoksi aikaisemmin typeriltä tuntuneet paimentolaisheimojen mytologiat eivät enää tunnukaan niin naurettavan hölmöiltä, miltä ne ihan täysjärkisen silmissä edelleenkin tuntuvat.

Tuolla konstilla sinustakin voisi tulla uskova, joka tänne kirjoittaa että "ateistitkin on uskonnot" ja "tapa kristity on väärän lainen uskosa" ja "homo seksuali on syntin "

Olen uskova enkä ole tarvinnut tehdä mitään mainitsemiasi asioita, olen löytänyt jeesuksen ja elämäni on täydellistä hänen kanssaan kaikessa mitä teen.

Lue lisää

"Olen uskova enkä ole tarvinnut tehdä mitään mainitsemiasi asioita, olen löytänyt jeesuksen ja elämäni on täydellistä hänen kanssaan kaikessa mitä teen. "

Joillakin nyt vaan on aivot luonnostaan sellaisessa kunnossa.
Sinulle on annettu myös kyky siteerata kovasti.

Sorry vaan kirjoitti:

Kertomuksesi perusteella sinulla on ilmeisesti mennyt elämässäsi ihan liian hyvin kaiken aikaa. Tällä palstalla toistuvasti, kymmeniä tai satoja kertoja esitetty varmin tapa tulla uskoon on ryssiä koko elämänsä.

Pitää sotkea ja ryssiä totaalisesti kaikki ihmissuhteensa. Pitää totaalisesti ryssiä kaikki vähätkin opiskelut tai työpaikan tapaiset. Pitää riehua, rietastella, rosvota ja rötöstellä minkä vain ikinä ehtii ja pitää viettää pitkiä aikoja erilaisissa laitoksissa, joko lukkojen takana lusimassa tai sitten pakolla hoidettavana.

Ja ennen kaikkea pitää vetää kaiken aikaa kaikkea mahdollista liikaa - viinaa, huumeita, pillereitä, tinneriä, myrkkysieniä - mitä tahansa, millä saa itsensä mahdollisimman sekaisin. Sekä samalla myös pysyvän ja parantumattoman aivovaurion, joka onkin yksi tärkeimmistä uskoon tulon perusedellytyksistä.

Edellä mainituilla konsteilla lukemattomat ihmiset ovat löytäneet jumalan ja tulleet uskoon. Tässä auttaa erityisesti se pysyvä aivovaurio, joka tehokkaasti estää kaiken korkeamman tason loogisen ja kriittisen ajattelun. Minkä vuoksi aikaisemmin typeriltä tuntuneet paimentolaisheimojen mytologiat eivät enää tunnukaan niin naurettavan hölmöiltä, miltä ne ihan täysjärkisen silmissä edelleenkin tuntuvat.

Tuolla konstilla sinustakin voisi tulla uskova, joka tänne kirjoittaa että "ateistitkin on uskonnot" ja "tapa kristity on väärän lainen uskosa" ja "homo seksuali on syntin "

Olen uskova enkä ole tarvinnut tehdä mitään mainitsemiasi asioita, olen löytänyt jeesuksen ja elämäni on täydellistä hänen kanssaan kaikessa mitä teen.

Lue lisää

"uskova enkä ole tarvinnut tehdä mitään mainitsemiasi asioita"

Niin, näköjään sinun ei ole tarvinnut, koska kirjoitustaitosi perusteella olet ollut jo valmiiksi juuri sellainen uskova, josta edellä puhuin - siis sellainen, joka ei osaa kirjoittaa eikä ajatella.

Kiitos todistuksestasi.

Kaikki on hyvin. kirjoitti:

"Olen uskova enkä ole tarvinnut tehdä mitään mainitsemiasi asioita, olen löytänyt jeesuksen ja elämäni on täydellistä hänen kanssaan kaikessa mitä teen. "

Joillakin nyt vaan on aivot luonnostaan sellaisessa kunnossa.
Sinulle on annettu myös kyky siteerata kovasti.

Lue lisää

Joillakin nyt vaan on aivot luonnostaan sellaisessa kunnossa.
Sinulle on annettu myös kyky siteerata kovasti. "

Niinpä näkyy olevan alkoholisti ateisteilla olevan aivot sulaneet sinulla ja kavereillasi(naapurissa 2attee ja molemmat alkoholisteja)joten turha tulla puhumaan mitään aivoista.

Ryssi elämä kirjoitti:

"uskova enkä ole tarvinnut tehdä mitään mainitsemiasi asioita"

Niin, näköjään sinun ei ole tarvinnut, koska kirjoitustaitosi perusteella olet ollut jo valmiiksi juuri sellainen uskova, josta edellä puhuin - siis sellainen, joka ei osaa kirjoittaa eikä ajatella.

Kiitos todistuksestasi.

Lue lisää

Kiitos todistuksestasi. "

Eipä kestä, kumma että täällä riittää näitä täydellisesti eläviä ateistejä, reallimaailmassa suurin osa alkoholisteja ja narkkareita olipa mikä yhteiskuntaluokka tahansa.Kai sitä pitää jollakin tavalla päteä kun häpeää elämäänsä.

Elämä näyttää kirjoitti:

Kiitos todistuksestasi. "

Eipä kestä, kumma että täällä riittää näitä täydellisesti eläviä ateistejä, reallimaailmassa suurin osa alkoholisteja ja narkkareita olipa mikä yhteiskuntaluokka tahansa.Kai sitä pitää jollakin tavalla päteä kun häpeää elämäänsä.

Lue lisää

"reallimaailmassa suurin osa alkoholisteja ja narkkareita olipa mikä yhteiskuntaluokka tahansa"

No todistappas tuo, läiskäise vaikka pari tilastoa joista tuo väitteesi todenperäisyys käy ilmi..

Jumalan pitää päivittää nappitaulunsa ja ilmoittatua. Siis kirjoittaa "paikalla".

Kuten tuli aiemmin sanotuksi, Jumala kyllä kestää kyseenalaistamisen. Jumalan kieltäminen on edellytys sen löytymiselle. Tämä lienee ehkä yksi tärkeimmistä kriteereistä.

Hän ken pelkää Jumalan tahtoa, ei sitä tule löytämään. Hän, joka odottaa Jumalan yhteydenottoa, ei koskaan tule sitä saamaan. Vain kysymällä saat vastauksen.

En mä Raamatun jumalaa varsinaisesti kiellä, niin kuin en mitään muutakaan jumalaa, mutta kun sen olemassaolo on vain niin äärettömän epätodennäköistä, että uskoontulemisesta tuskin on enää ikinä pelkoa ;)

Sen verran vielä sanottava, että jos Jumala ei ole vastannut sinulle uskostasi huolimatta, niin miten voit sanoa, että olet oikeasti uskonut?

Oletetaan, että Raamatun sanoma on totuuden sanoma kristinuskolle, joka on ollut myös oleellinen lähde sinun elämällesi uskosi ajan. Raamatussa mainitaan, että Jumala näyttäytyy sille, joka uskoo. Perehdytään tähän sanomaan.

Jos P = "Olen uskovainen" ja Q = "Jumala näyttäytyy", niin tämä tarkoittaa, että P => Q (ei kuitenkaan päde Q => P).

Jos sinun kohdallasi tämä ei toteudu, eli P ~=> Q, niin onko vika kenties määritelmässä vai siinä, ettet täytä P:n ehtoja? On olemassa kaksi mahdollista vaihtoehtoa: Joko sinä et kuulu joukkoon P tai, että alkuperäinen väite P => Q ei pidä paikkansa. Mutta hän, joka raamatun sanomaa pitää uskonan, myöntää, että P => Q.

Miten olisi loogisesti mahdollista, että jos aina P => Q niin samalla P ~=> Q?

Olet uskonut, mutta et löytänyt Jumalaa. Logiikan perusteella et ole ikinä uskonut. Valehteletko siis itsellesi kun sanot uskoneesi? Usein hämärtyneissä mielissämme, uskomme uskon olevan sellainen asia, jota emme oikeasti usko. Sen vuoksi usko tulee ensin kieltää, ennen kuin sen voi oikeasti löytää. Kun et enää usko ympäristöäsi, kadotat uskon. Kun et enää usko itseäsi, löydät sen taas.

Logiikka on uskovaisen paras ase ;)

Pappa tietää kirjoitti:

Sen verran vielä sanottava, että jos Jumala ei ole vastannut sinulle uskostasi huolimatta, niin miten voit sanoa, että olet oikeasti uskonut?

Oletetaan, että Raamatun sanoma on totuuden sanoma kristinuskolle, joka on ollut myös oleellinen lähde sinun elämällesi uskosi ajan. Raamatussa mainitaan, että Jumala näyttäytyy sille, joka uskoo. Perehdytään tähän sanomaan.

Jos P = "Olen uskovainen" ja Q = "Jumala näyttäytyy", niin tämä tarkoittaa, että P => Q (ei kuitenkaan päde Q => P).

Jos sinun kohdallasi tämä ei toteudu, eli P ~=> Q, niin onko vika kenties määritelmässä vai siinä, ettet täytä P:n ehtoja? On olemassa kaksi mahdollista vaihtoehtoa: Joko sinä et kuulu joukkoon P tai, että alkuperäinen väite P => Q ei pidä paikkansa. Mutta hän, joka raamatun sanomaa pitää uskonan, myöntää, että P => Q.

Miten olisi loogisesti mahdollista, että jos aina P => Q niin samalla P ~=> Q?

Olet uskonut, mutta et löytänyt Jumalaa. Logiikan perusteella et ole ikinä uskonut. Valehteletko siis itsellesi kun sanot uskoneesi? Usein hämärtyneissä mielissämme, uskomme uskon olevan sellainen asia, jota emme oikeasti usko. Sen vuoksi usko tulee ensin kieltää, ennen kuin sen voi oikeasti löytää. Kun et enää usko ympäristöäsi, kadotat uskon. Kun et enää usko itseäsi, löydät sen taas.

Logiikka on uskovaisen paras ase ;)

Lue lisää

No huhhuh.


"Olet uskonut, mutta et löytänyt Jumalaa. Logiikan perusteella et ole ikinä uskonut. Valehteletko siis itsellesi kun sanot uskoneesi?"


Mua huvittaa lukea tämän ketjun vastauksia läpi, kun osa uskovaisista väittää, ettei jumala suinkaan ilmaise olemassaoloaan kaikille uskoville, ja osa taas väittää, että minä en ole oikeasti koskaan jumalaan uskonutkaan, koska en ole kokenut ns. molemminpuolista yhteyttä, jonka jokainen uskova kuulemma kokee.

Siis mitä ihmettä?

Niinpä.

Taitaa jumalan määritelmiä olla yhtä lähes yhtä paljon kuin uskovaisiakin.


"Jos P = "Olen uskovainen" ja Q = "Jumala näyttäytyy", niin tämä tarkoittaa, että P => Q (ei kuitenkaan päde Q => P).

Jos sinun kohdallasi tämä ei toteudu, eli P ~=> Q, niin onko vika kenties määritelmässä vai siinä, ettet täytä P:n ehtoja? On olemassa kaksi mahdollista vaihtoehtoa: Joko sinä et kuulu joukkoon P tai, että alkuperäinen väite P => Q ei pidä paikkansa. Mutta hän, joka raamatun sanomaa pitää uskonan, myöntää, että P => Q.

Miten olisi loogisesti mahdollista, että jos aina P => Q niin samalla P ~=> Q?"


Ei tässä yhteydessä voikaan puhua mistään logiikasta, sillä kuten edellä tuli todettua, on kristittyjen jumala-, taivas- ja helvettimääritelmien joukko mitä kirjavin. Esimerkiksi joidenkin mielestä Jumala ei suinkaan ilmoita itsestään henkilökohtaisesti kaikille, jotka häneen uskovat. Toiset uskovat taas eivät usko helvetin olemassaoloon lainkaan.


"Jos on olemassa todennäköisyys sille, että Jumala on olemassa, oli se sitten kuinka pieni tahansa, niin on todennäköistä, että se on joskus olemassa kun ajassa lähestymme ääretöntä (Yleensä käsite äärettömyys liittyy raja-arvoihin ja jatkuvuuteen, ei todennäkisyyteen itsessään)."


Raamatun jumalan olemassaolo joskus jossain aika-avaruudessa on yhtä todennäköistä kuin Zeuksen olemassaolo. Pitäisikö minun tällä logiikalla siis uskoa myös Zeukseen?

Dumle kirjoitti:

No huhhuh.


"Olet uskonut, mutta et löytänyt Jumalaa. Logiikan perusteella et ole ikinä uskonut. Valehteletko siis itsellesi kun sanot uskoneesi?"


Mua huvittaa lukea tämän ketjun vastauksia läpi, kun osa uskovaisista väittää, ettei jumala suinkaan ilmaise olemassaoloaan kaikille uskoville, ja osa taas väittää, että minä en ole oikeasti koskaan jumalaan uskonutkaan, koska en ole kokenut ns. molemminpuolista yhteyttä, jonka jokainen uskova kuulemma kokee.

Siis mitä ihmettä?

Niinpä.

Taitaa jumalan määritelmiä olla yhtä lähes yhtä paljon kuin uskovaisiakin.


"Jos P = "Olen uskovainen" ja Q = "Jumala näyttäytyy", niin tämä tarkoittaa, että P => Q (ei kuitenkaan päde Q => P).

Jos sinun kohdallasi tämä ei toteudu, eli P ~=> Q, niin onko vika kenties määritelmässä vai siinä, ettet täytä P:n ehtoja? On olemassa kaksi mahdollista vaihtoehtoa: Joko sinä et kuulu joukkoon P tai, että alkuperäinen väite P => Q ei pidä paikkansa. Mutta hän, joka raamatun sanomaa pitää uskonan, myöntää, että P => Q.

Miten olisi loogisesti mahdollista, että jos aina P => Q niin samalla P ~=> Q?"


Ei tässä yhteydessä voikaan puhua mistään logiikasta, sillä kuten edellä tuli todettua, on kristittyjen jumala-, taivas- ja helvettimääritelmien joukko mitä kirjavin. Esimerkiksi joidenkin mielestä Jumala ei suinkaan ilmoita itsestään henkilökohtaisesti kaikille, jotka häneen uskovat. Toiset uskovat taas eivät usko helvetin olemassaoloon lainkaan.


"Jos on olemassa todennäköisyys sille, että Jumala on olemassa, oli se sitten kuinka pieni tahansa, niin on todennäköistä, että se on joskus olemassa kun ajassa lähestymme ääretöntä (Yleensä käsite äärettömyys liittyy raja-arvoihin ja jatkuvuuteen, ei todennäkisyyteen itsessään)."


Raamatun jumalan olemassaolo joskus jossain aika-avaruudessa on yhtä todennäköistä kuin Zeuksen olemassaolo. Pitäisikö minun tällä logiikalla siis uskoa myös Zeukseen?

Lue lisää

Logiikan ideahan on juuri se, että Jumala ilmaisee itsensä uskovalle. Ellet ole tätä koskaan kokenut, ei hirveästi jää arvailujen varaan.

Jos sanot, että on olemassa todennäköisyys sille, että Jumala on olemassa, niin silloin sinun tulee pystyä perustelemaan todennäköisyytesi pohja. Mihin perustat sen äärettömän pienen todennäköisyyden, että Jumalaa ei ole olemassa. Menneisiin 15 vuoden kokemuksiin uskovaisena, jolloin Jumala ei vastannut sinulle? Jos et kykene perustelemaan tarkkaa todennäköisyyttä tietyillä fundamenteilla, niin silloin USKOT todennäköisyyden olevan äärettömän pieni.

Mistä tiedät, että lumi sataa taivaalta kohti maata? Mistä tiedät, ettei seuraavalla kerralla sada maasta taivaaseen? Sinulla on vain uskomuksien pohjalta tehty suuri todennäköisyys tapahtumalle.

Jokainen valintasi perustuu USKOON tietyistä asioista. Kun ymmärrät ettei tässä elämässä mikään ole varmaa, ja että kaikki toiminta ympärilläsi on pelkästään USKOA, et voi muuta kuin hyväksyä sen. Silloin tiedät myös, MIKSI uskot tiettyjä asioita, ja tulet löytämään oikean raamatun Jumalan.

Pappa tietää kirjoitti:

Logiikan ideahan on juuri se, että Jumala ilmaisee itsensä uskovalle. Ellet ole tätä koskaan kokenut, ei hirveästi jää arvailujen varaan.

Jos sanot, että on olemassa todennäköisyys sille, että Jumala on olemassa, niin silloin sinun tulee pystyä perustelemaan todennäköisyytesi pohja. Mihin perustat sen äärettömän pienen todennäköisyyden, että Jumalaa ei ole olemassa. Menneisiin 15 vuoden kokemuksiin uskovaisena, jolloin Jumala ei vastannut sinulle? Jos et kykene perustelemaan tarkkaa todennäköisyyttä tietyillä fundamenteilla, niin silloin USKOT todennäköisyyden olevan äärettömän pieni.

Mistä tiedät, että lumi sataa taivaalta kohti maata? Mistä tiedät, ettei seuraavalla kerralla sada maasta taivaaseen? Sinulla on vain uskomuksien pohjalta tehty suuri todennäköisyys tapahtumalle.

Jokainen valintasi perustuu USKOON tietyistä asioista. Kun ymmärrät ettei tässä elämässä mikään ole varmaa, ja että kaikki toiminta ympärilläsi on pelkästään USKOA, et voi muuta kuin hyväksyä sen. Silloin tiedät myös, MIKSI uskot tiettyjä asioita, ja tulet löytämään oikean raamatun Jumalan.

Lue lisää

"Jos sanot, että on olemassa todennäköisyys sille, että Jumala on olemassa, niin silloin sinun tulee pystyä perustelemaan todennäköisyytesi pohja. Mihin perustat sen äärettömän pienen todennäköisyyden, että Jumalaa ei ole olemassa. Menneisiin 15 vuoden kokemuksiin uskovaisena, jolloin Jumala ei vastannut sinulle? Jos et kykene perustelemaan tarkkaa todennäköisyyttä tietyillä fundamenteilla, niin silloin USKOT todennäköisyyden olevan äärettömän pieni."

Mihin sinä perustat sen todennäköisyyden, että Allahia ei ole olemassa?

Dumle kirjoitti:

"Jos sanot, että on olemassa todennäköisyys sille, että Jumala on olemassa, niin silloin sinun tulee pystyä perustelemaan todennäköisyytesi pohja. Mihin perustat sen äärettömän pienen todennäköisyyden, että Jumalaa ei ole olemassa. Menneisiin 15 vuoden kokemuksiin uskovaisena, jolloin Jumala ei vastannut sinulle? Jos et kykene perustelemaan tarkkaa todennäköisyyttä tietyillä fundamenteilla, niin silloin USKOT todennäköisyyden olevan äärettömän pieni."

Mihin sinä perustat sen todennäköisyyden, että Allahia ei ole olemassa?

Lue lisää

En ole perustanut koskaan mitään todennäköisyyksiä Allahia vastaan, enkä sen puolesta. Jokainen uskoo, mihin uskoo. Raamattu opastaa Jumalan löytämiseen, joka ei velvoita (ts. pakota) mihinkään, ja että jokaisella on oikeus omaan mieleen ja rauhaan. Se on ensinnäkin hyvä perusta elämälle. Toisen mielestä voi olla oikein tappaa joku muu oman uskonsa nähden, enkä minä voi sanoa absoluuttista näkökantaa siihen, kumpi on uskossaan oikeassa. Jokainen uskovainen tehkööt, mitä uskonsa eteen parhaaksi näkee. Raamattu vain korostaa itsensä ymmärtämistä, jonka seurauksena yleinen yksilöllisyyden arvostaminen kasvaa myös muita kohtaan. (Raamatun tekstitkin ovat kirkon, (eli) valtion manipuloimia, joten ei voi suoraan puhua sen puolueettomuudesta)

Mutta kiistelyn aiheena oli se, että onko Jumalaa olemassa vai ei. Jos sanoo, että Jumalaa ei ole olemassa, eikä sitä pysty perustelemaan, niin uskoo, ettei Jumalaa ole olemassa. Sama pätee myös toisinpäin. Jos uskoo Jumalaan, eikä tiedä, mikä Jumala on, ei silloin tiedä mihin uskoo. En tiedä kumpi on pahempaa, uskoa sellaiseen, mitä ei voi itselleen perustella, vai tietää sellaisia asioita, joihin todellisuudessa uskoo. Molempia ryhmiä yhdistää se, että ollaan varmoja omasta näkeymksestä, ja siten kaukana Jumalan löytämisestä.

Mitä järkeä on uskoa Jumalaan jos tietää, että Jumala on olemassa? Voiko samaan aikaan uskoa Jumalaan, ja tietää sen olevan olemassa? Rukoilu ja palvonta ovat epävarmojen Jumalaan uskovien rituaaleja Jumalalle. Tämän vuoksi otin myös kantaa alkuperäiseen kirjoitukseesi. Halusin kysyä, että oletko todella uskonut ikinä. Jos on aina ollut olemassa edes yksikin asia, minkä tiedät varmasti, et ole ikinä elänyt todellisessa uskossa. Et todellakaan ole ainut uskovainen, joka ei tiedosta Jumalaa, sillä en ole vieläkään tavannut ketään "uskovaista", joka oikeasti uskoo.

Toisin sanoen pää ei ole ollut tarpeeksi sekaisin, eli Dumle on ollut aivan liian terve uskovaiseksi.