Miten teidän anoreksianne alkoi?

En tiedä olenko oikea vastaamaan tähän koska en ihan tarkkaan tiedä onko minulla anoreksia.. Mutta kaikki alkoi halulla syödä terveellusesti, eli jätin karkit jne pois, valitsin vähärasvaisia ja sokerittomia ruokia yms... Sitten aloin liikkua normaalia enemmän, eli pidensin lenkkejäni ja otin jokapäiväiseksi tavaksi vatsat, reidet, sisäreidet ja pakarat. Koulussa jätin kouluruuan väliin. Aloin laskea netissä kalorikulutustani ja syömiäni kaloreita. Pienensin annoskokoja. Mietin koko ajan syömistäni ja liikkumistani. Ruokailutilanteet ahdistivat, ja niiden jälkeen oli pakon omainen tarve liikkua. Lopulta olin alle 2 kuukaudessa laihtunut yli 5 kg... Mitat silloin 170/54 ja nyt 170/49

heeeii lisää tarinoit !

Mulla alko kai sen johteesta kun siirryin yläasteelle ja tutustuin yhteen tyttöön joka puhu jatkuvasti ruuasta ja syömättömyydestä (näin nätisti sanottuna ei kuitenkaan ollut alipainoinen) Siitä sain ensimmäistä kertaa itekkin idean lopettaa syömisen kokonaan. En ollut ennenkään tyytyväinen omaan ulkonäkööni mutta silloin turvauduin vaan roskaruuan vähentämiseen ja liikuntaan. Mutta pian alkoi syöminen vallata jo suurimman osan pääni sisällöstä ja alkoi se kamala noidankehä. Tuosta kaikesta on siis nyt 2 vuotta.

Siten, että meille osoitettiin aksentinsiirtoja. Ne ovat omia ja muiden ihmisten asioita samaan aikaan, ne ovat läsnäolemista yhteisössä. Mistä puhun? Osallistun sitä mukaa, kun ehdin..... Vaikka olet anorektikko, et ole oikeutettu henkiparannuksen käyttöön.
- Et voi esim. istua ja kerjätä lapsenkasvatusta, turvallisuutta perheellesi, sitä mukaa kun teet yhden, jos toisen, toisenkin vammaisen. Sinun täytyy olla turvallinen amorinkaarelta, ihmiseltä ihmiselle. Siksi sairastan anoreksiaa....
Mut on raiskattu anoreksian seurauksena, koska ei ole ymmärretty erottaa kolmiounia ja LSD:tä toisistaan. Siis ihan kehollle, siis ihan valolle.....
ONnmielestäni pakko katsoa anoreksiattomuutta vankilassa, ihan yleiskunnolle, ihan hyvinvoinnille.
- Ja ehdoton ei pyöreäpäisyydelle. Pärjään mielestäni sosiaalisesti ilman anoreksiaa.
Aksentinsiirtojen osoittaminen laskinmerkein.... Et voi tehdä mistään laskinmerkistä hoitoa anoreksiallesi, et voi luottaa pyöreäpäisyyteesi. Anoreksia on inhimillistä, puuttuisiko anorektikolta laskinmerkkien kontakti ympäristöön.

"Ei sitä nyt jätetä sellaiseen on hyvä päivä purra tilaan, ilman mediaa." Siksi on anoreksiaa....

Päätin vain alkaa laihduttamaan, koska halusin pienemmät reidet ja olla muutenkin laihempi. Eli siis aloitin pitkillä kävely lenkeillä käymisen, vatsa- ja selkälihasliikkeiden tekemisen ja rajoitin syömisiäni. Söin niin vähän kuin mahdollista ja laskin kaloreita. Ekat neljä kuukautta elin noin tajuamatta että minulla on syömishäiriö; se oli mielestäni vain ihan normaalia laihduttamista. Vasta eräiden henkilöiden huomauttaminen asiasta, että tuo sinun syömiskäyttäytymisesi ei ole aivan normaalia, ymmärsin itsekin että minulla on anoreksia. Sairastua ei voi yhdessä yössä, se tapahtuu usein pikkuhiljaa ja huomaamatta.

Aloitin lenkkeilyn joskus ala-asteen loppupuolella ihan "tervein" mielin, koska kyllästyin aiempaan harrastukseen. 7-8 lk. välissä ulkonäköpaineet ja surkea itsetunto aiheutti syömisen vähentymisen ja herkuista luopumisen. Terkkarilla käydessä painoin muistaakseni n. 43 kg ja olin 160 cm pitkä. Ajattelin, että painan liikaa. Aloin myös laskea kaloreita, kaikki piti olla kevyttä. Söin kuitenki 4-5 krt päivässä, mutta ne annoskoot... Paino putosi 5 kiloa, ja viime talvena painoin pahimmillaan 37 kg. Jotenkin sitten heräsin, kun läheiset alkoi huomauttelemaan kuinka luiseva olin ja tajusin, että kaikki ei oo hyvin. Pituuteen nähden tuo paino ei kuulosta niiiiin hurjalta, mutta oli kuitenkin sen verran alhainen, että hiuksia alkoi lähteä paljon, kynnet lohkeili, iho oli hirvittävän kuiva ja koko helvetin ajan paleli ihan sairaasti enkä jaksanut tehdä mitään. Tuo koko aika oli oikeastaan aika lyhyt, ja paraninkin omasta tahdosta. Ja tietysti kehokin sitä halusi, sillä useana iltana oli pakko vetää niin paljon hapankorppuja, että maha oli ihan pinkeä. Ihme himo niihin tuolloin... :D Painoa tuli melko nopeasti, syöminen oli kuitenkin melkoista arkailua aika kauan. Nyt olen 16 vuotias, 162 cm ja n. 52-54 kg. Nykyään urheilen paljon, olen lihaksikas ja syön melko terveellisesti, sekä jaksan elää. :)