Miksi opettajaksi?

Ei sitten tainnut aueta vähäosaisten teatterikorkeakaan.

Tämä kommenttini ei varsinaisesti tänne kai kuulu, mutta en löytänyt muutakaan paikkaa, mihin kirjoittaa (opettaja kun olen, niin mielikuvitukseni on normaalia köyhempi).

Vähänkö meikäläistä naurattaa tuo amiksen opettajan pätevyys; ns. kauppiksessa alan ylempi kk vähintään 3 vuotta alan työkokemusta tietysti ne korkeatasoiset amok:ssa suoritetut opettajan pedagogiset. (Tämä siis vanhojen pätevyysvaatimusten mukaan.)

Meillä on töissä juuri noita "nousukkaita", joilla em. vaatimukset täyttyvät (juuri ja juuri työkokemuksen osalta), ovat olleet opetustöissä /- 10 vuotta ja ovat ikäänkuin alan ammattilaisia. Herää kysymys ovatko aikuisten oikeasti alan ammattilaisia? Haloo! ...ja luulevat tietävänsä kaikesta kaiken.

Opiskelijat: ottakaa em. huomioon, kun arvioitte opettajan osaamista ja pätevyyttä. Pätevyyttä ei ole se, että osaa puhua kuin Ruuneperi tai kansanedustaja.

Pitää muistaa että opettajantyö on pitkälti joukonhallintaa. Katsokaas rakkaat ystävät, Suomessa ei ole enää palkkatöitä läheskään kaikille aikuisille. Jenkeissä ongelma on ratkaistu pistämällä reilu prosentti kansasta vankilaan, Suomessa puolestaan näitä turhakkeita kierrätetään koulusta ja oppilaitoksesta toiseen.

Opettaja on sitten se ihminen joka näitä oman elämänsä sankareita viihdyttää päivät.

Ap, minä voin sanoa, etten pärjännyt niissä "oikeissa töissä", koska ne oli vääränlaisia töitä. Minulle sopii opettajan homma kuin nenä päähän. Asiantuntijatyössä ja projektipäällikkönä minulta vaadittiin pedanttisuutta, palaute tuli hitaasti ja projektit oli loputtomia. Opettajana tilanne on aina hetkessä, pystyn hyödyntämään tilanneälyä ja nopeuttani. Työ on myös selkeä tehtävänkuvaltaan, joka sopii minulle.

Minusta on väärin, että kirjoitat, kuinka pärjääminen toisissa töissä olisi ainoastaan arvokasta. En minä pärjäisi monessakaan ammatissa, mutta opettajaksi sovin. Sinä taas et ehkä sopisi opettajaksi, et taitelijaksi, et puusepäksi jne. Meillä kaikilla on vahvuutemme ja minulla se on huumorintaju, tilanneäly, nopeus, laaja-alaisuus ja empaattisuus. Esimerkiksi laaja-alaisuus on juuri sellainen, josta ei asiantuntijatyössä hyödy pätkääkään, mutta opettajana voi jakaa omasta tiedostaan paljon laajemmin ja hyödyntää sitä siten. Esimerkiksi saatan hyvin toisen aineen tunnilla seikkailla liipaten johonkin, jonka luin lehdestä jne. Peruskouluopetus on pitkälti sivistyksen siirtämistä kasvatuksen ja itse oppiaineen lisäksi.

Suurin osa kirjoittaneista ei tiedä opettajan työstä kuin sen, mitä on oppilaana nähnyt.

>Todennäköisesti opettaja on jossakin elämänvaiheessa haaveillut teatterikorkeasta, mutta ei ole päässyt tai uskaltanut hakea sinne. <

Tässä se totuus on. Kaikki opettajat ovat kelpoisia myös teatteriin. On tämä sellaista teatteria oppilaiden ja ääliövanhempien kanssa. Vain taitavimmat narusta vetäjät selviävät nykyään koulussa. Myös riittävää röyhkeyttä vaaditaan opettajalta ja jopa ls- ilmoituksia, joilla ääliöt hiljennetään. No, teatterissa luetaan illat pitkät vuorosanoja, joita sitten toistetaan illasta toiseen. On se mahtavaa tuo näytteleminen, kun se ei vaadi älyä. Illalla vaan sitten kaljoille ja aamulla saa nukkua pitkään.

Em. kirjoituksen sen todistavat, miksi jotkut hakeutuvat opettajaksi: he eivät pärjää oikeissa töissä. Asia on siis loppuun käsitelty

Mikä työ edes nykyään on "oikeaa työtä"? Esimerkiksi sellainen työ, jossa istutaan karsinoissa yhdeksästä viiteen ja klikkaillaan hiirellä, muistuttaa mielestäni vähemmän työtä kuin opettajan työ, jossa joutuu keskittymään koko ajan, olemaan valmis reagoimaan ja esimerkiksi menemään valvomaan välintuntia ja kyttäämään tupankanpolttajia viidentoista asteen pakkaseen. Opettaja tuo myös aina töitä kotiin ja jos olet opettaja, olet sitä 24 tuntia vuorokaudessa useimpien mielestä.

Opettaminen on työ, jossa oma persoona on työväline. Siksi opettajat usein ovat persoonallisia ja näyttävät persoonansa avoimemmin työssään. Etenkin yläkoulussa opettaminen vaatii myös joustamisen ja heittäytymisen kykyä ja sen hyväksymistä, että asiat harvoin menevät täsmälleen niin kuin on odottanut. Itse olen huomannut, että se asenne, joka toimii opettajan työssä, ei yleensä toimi muualla, mutta juuri siksi opettaja olenkin. Opettaja saa olla suurpiirteinen, näyttää tiettyyn rajaan asti tunteitaan ja tuoda omia ajatuksiaan esille työssään. Tietysti pitää myös pitää huolta oppimisesta ja käytöksestä ja olla toki myös esimerkki nuorille, mutta ei se tarkoita oman persoonan piilottamista, päin vastoin. Ja itsestään kyllä pitää tykätä, sillä sen verran paljon kritiikkiä sataa väistämättä niskaan.

Olen pärjännyt loistavasti ns. oikeissa töissä. Siis töissä, jotka sinä varmaan ap. lukisit "oikeiksi töiksi". Olen saanut upeat suositukset ja työtodistukset ja minulla on kokemusta monelta eri alalta. Takana myös muutama tutkinto, molemmat olen saatanut loppuun kunniallisesti, vaikka ne ovatkin olleet tutkintoja niilt aloilta, mitkä eivät kiinnosta minua tippaakaan.

Asia on katsos niin, että pärjään kyllä loistavasti monenlaisissa töissä, mutta mutta... Niin, en ole kiinnostunut niistä ammateista, mitkä sinä lukisit ns. oikeiksi töiksi. Mielestäni ne ammatit ovat tylsiä, mielenkiinnottomia vailla punaista lankaa. Töitä, joilla ei ole oikeastaan mitään tarkoitusta. Töpaikkoja, joissa on huono ilmapiiri ja tylsistynyt, harmaa tunnelma. Työ, kahdeksasta neljään istuen omassa huoneessa yksin klikkaillen hiireä tietokoneella, lounastaukoja yksin ilman mukavia ja puheliaita työkavereita, työtä sulkeutuneessa, ylimielisessä ja itseriittoisessa työyhteisössä.

Totta varmasti, että opettajan työssä tarvitaankin ikään kuin näyttelijän lahjoja. Edes jonkinlaisia, mutta niin myös monessa muussakin ammatissa.

.."Totta varmasti, että opettajan työssä tarvitaankin ikään kuin näyttelijän lahjoja..."

Pedagogisoin (en sosialisoinut) itseni opettajaksi joitakin vuosia sitten. Opetusharjoittelun ohjaava opettaja kehotti minua olemaan oma itsensä, eikä näyttelemään.



Kyllä opettajan työ on...