Onko kenelläkään bipolla tullut tällä palstalla sellainen olo, että ehkä diagnoosi on sittenkin väärä? Näitä kaikkia juttuja kun lukee, niin tulee ihan ihmeellinen olo. Tunnen muutenkin paljon bipoja, ja hekin ovat minuun verrattuna erilaisia. Monilla on kauheita kohelluksia takanaan ja minä olen tylsä pulliainen, jonka elämässä ei tapahdu koskaan juuri mitään ihmeellistä. Istun kotona kaiket päivät. Vai voiko se mielialahäiriö olla näin laimeana versionakin? Ja jos minulla tuo sairaus kuitenkin on, niin sehän on vallan hienoa, että on näin vähäoireinen moniin verrattuna. Kunhan vaan ihmettelen asiaa.
Onko muita?
Laimea_Bipo
9114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heippa!
Onko sulla sitten selvää masennusta ollut kuitenkin? Entä (hypo)maniat, millainen olet silloin?
Hienoa tietysti, että pärjäät paremmin kuin moni muu. :)
Pahaa masennusta on ollut, joo. Nyt on pidemmän aikaa ollut melko tasaista ja normaalia. Olen siis vähitellen päässyt jaloilleni. Paha masennus tuli 7 vuoden suhteesta bipo-mieheen, jolla oli päihdeongelmia. Traumatisoi todella pahasti, ja masennuin jo tuon suhteen aikana. Eron jälkeen kaikki nuo padotut tunteet alkoivat tulemaan pintaan. Olin ihan varma, että kuolen niihin kaikkiin oireisiin.
Hypossa olen lähinnä iloinen ja onnellinen, ja jaksan uskoa tulevaisuuteen. Tosin olen tälläkin hetkellä sitä, kun kaikki asiat ovat hyvin eikä ole masennusta ollut pitkään aikaan. Tietenkin välillä tulee takapakkia, kun muistuu eksän kohtelu mieleen, mutta melkein jo olen kaikesta pahasta päässyt ylitse. Sitten hypossa vuosi sitten innostuin valokuvaamisesta ja ostin kalliin järjestelmäkameran, mutta olen edelleen innostunut siitä. Rakastan valokuvaamista ja se on todella hieno harrastus. Joten ei se ollut tavallaan mikään hetken innostuminen, niin kuin täällä on kuvattu hypossa tai maniassa, että innostuu jostain ja sitten se jää siihen. Ja ensin kuvasin vanhalla kamerallani ja ostin vasta myöhemmin tuon kalliin kameran. Ei näillä rahoilla hetkessä kuitenkaan kallista kameraa osteta. En ole koskaan sählännyt mitään ihmeellistä ja viihdyn hyvin kotona.
Ja jos tämä tosiaan on kaksisuuntaista, niin saan olla varmasti kiitollinen, että minulla on näin lievät oireet. Lääkitystä en ole huolinut, koska pärjään ilman sitä. Tietenkin pahassa masennuksessa olisi kannattanut varmaan jotain lääkettä koittaa, mutta enpä halunnut niitä myrkkyjä kuitenkaan.
Kuvailujesi perusteella sinulla voi hyvinkin olla 2. tyypin bipo, eli se lievempi malli. Onneksi vain se!
Millä perusteella aloittajalla II-tyypin bipo? Aika laimealta hypoilulta kuulostaa jos vaan on iloinen, onnellinen ja uskoo tulevaisuuteen. Kuulostaa normaalilta ihmiseltä. Yleensä nuo innostukset tosiaan jää siihen hypoiluun ja jos ei edes sen aikana hankkinut kameraa niin ei kuulosta kovin maaniselta. Ja ihan normaalikin ihminen innostuu uusista asioista. Tietty voi olla mahdollista että taustalla on lievä kakkostyypin bipo, mutta voi olla myös pelkkä masennus. Ja jos on traumaattinen suhde ollut niin se voi aiheuttaa ties mitä oireita. Kyllä sitä sitten huomaa tulevaisuudessa että onko bipo vai ei jos alkaa tulemaan enemmän oireita tai muuta.
Kyllä kaksisuuntaista voi olla myös lievänä, jopa ykköstyyppiä..
Itselläni myös vain lievää oireilua, nuorempana oli yksi paha jakso, mutta muuten aika tasaista elämää. Noista hypomania-jaksoista sain sitten Bipo-diagnoosin. Niissäkään ei mopo karannut täysin käsistä ja normaaleina jaksoina olen masennuksen jälkeen mielialaltani normaali ja iloinen.
Kyllä sinussa varmastikin on ollut bipon piirteitä, ja olet antanut ehkä tietämmäsi kuvan - rohkeasta ihmisestä, millaisia bipot ovat. Esimerkkeinä Jeanne d'Arc tai Don Quijote, joka taisteli tuulimyllyjä vastaan - molemmat uhrautuvia persoonia. Voisko olla niin, että altavastaajana olet hyvin kyennyt pitämään puoliasi, melko toivottomissa tilanteissa. Olisko lääkäri nähnyt sinussa näitä marttyyrin piirteitä ?
Itselleni bipous oli myös täysi yllätys. Olin koko ikäni järjestänut eri harrastusteni piirissä " monia irtiottoja " ja " tempauksia" saamatta niistä itselleni mitään taloudellista hyötyä. Se millä riskillä ja yli-innolla olin näitä tehtailin, menikin sitten bipouden aiheuttamaksi. Luulin vain itse olleeni epätavallisen pirteä ja kekselijäs persoona. Kun sain diagnoosin, ymmärsin miksi ystäväni ja perhekin väsyi moniin ideoihini.
En ole rohkea ihminen. Olen hyvin ujo ja syrjäänvetäytyvä. Viihdyn parhaiten yksin. Enkä osaa vieläkään pitää puoliani kunnolla. Oma hoitajani ei ole sitä mieltä, että olisin kaksisuuntainen. Tämä diagnoosi tuli, kun kävin tasan kerran yhdellä lääkärillä, joka oli sitä mieltä, että minulla on kaksisuuntainen. En ollut tuota lääkäriä edes tavannut koskaan aikaisemmin. Itse en ole koskaan ennen valokuvausta harrastanut mitään ja ikää on jo sentään 32-vuotta. En voi kutsua itseäni ylipirteäksi ihmiseksi. Peruslaiska voisi sopia paremminkin. Mitään tuollaisia "ideoita" en ole koskaan saanutkaan. Kuten jo sanoin, niin viihdyn parhaiten kotona tai omissa oloissani. Ehkä se sairaus on vaan sitten todella lievä, kun en tunne sopivani muiden bipojen joukkoon. Heidän elämässään kun tuntuu tapahtuvan koko aika kaikenlaista.
Hyvä Laimea-bipo, vaikutat ihan `normaali` ihmiseltä. Oletko työelämässäkin?
Itse ehkä haluaisin tilanteessasi uuden visiitin psykiatrille diagnoosin merkeissä.
Kyllä hyvä psykiatri perustelee diagnoosin eikä vain heitä sitä ja kiitos näkemiin.
Olen työttömänä, koska alaltani ei kauheasti töitä tahdo löytyä. Olen harkinnut, että hankkisin itselleni uuden ammatin sen vuoksi. Koulu ja uusi ala kiinnostaa kovasti. Uusi lääkäriaika on ihan kohta, joten otan tuon asian puheeksi siellä. Ihmeen helpolla sitä kaikkia diagnooseja heitellään ihmisille, vaikka ei ole kyseistä lääkäriä koskaan nähnytkään. Vaikka en nyt vielä uskalla toivoa, ettei minulla tuota sairautta olisi lievässä muodossa. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että traumaattisen suhteen jälkeen ihminen voi oireilla pahasti. Eikä ole mikään ihme, että masentuu tuollaisessa suhteessa.