Hei!
Olen siis 17 vuotias ja sain ensimmäisen kerran paniikkikohtauksen n. 2 vuotta sitten. Eka poikaystäväni jätti (nykyään naurattaa koko juttu, mutta sillon tuntu että koko maailma romahtaa), ja sitten yöllä heräsin siihen että en saanut happea ja itkin ja tuntu että kuolen. Sen jälkeen oon saanu sitten sillon tällön kohtauksia milloin mistäkin syystä, välillä ne on ihan hirveitä, välillä vähän lievempiä.
Haluisin vaan tietää että ovatko nää jotain nuoruusiän ongelmia vai joudunko kestään näitä loppuelämäni?? Pitäiskö näistä puhua jollekin lääkärille?
Viimeks kun sain kohtauksen, se oli pahin kaikista, ja mulla ihan niska jännitty kun yritin haukkoo happea, ja sit kun vihdoin sain happea rojahdin sängylle ja joka paikasta mun kehoa alko pisteleen, ja tuli toisaalta rento olo mutta kuiteenkin ahdisti kauheesti. Onko jollain muulla tälläsiä kokemuksia?
Olen siis 17 vuotias ja sain ensimmäisen kerran paniikkikohtauksen n. 2 vuotta sitten. Eka poikaystäväni jätti (nykyään naurattaa koko juttu, mutta sillon tuntu että koko maailma romahtaa), ja sitten yöllä heräsin siihen että en saanut happea ja itkin ja tuntu että kuolen. Sen jälkeen oon saanu sitten sillon tällön kohtauksia milloin mistäkin syystä, välillä ne on ihan hirveitä, välillä vähän lievempiä.
Haluisin vaan tietää että ovatko nää jotain nuoruusiän ongelmia vai joudunko kestään näitä loppuelämäni?? Pitäiskö näistä puhua jollekin lääkärille?
Viimeks kun sain kohtauksen, se oli pahin kaikista, ja mulla ihan niska jännitty kun yritin haukkoo happea, ja sit kun vihdoin sain happea rojahdin sängylle ja joka paikasta mun kehoa alko pisteleen, ja tuli toisaalta rento olo mutta kuiteenkin ahdisti kauheesti. Onko jollain muulla tälläsiä kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käy vain lääkärissä. Se jo helpottaa, jos on ottaa jotain lääkettä kohtauksiin. Minulla on nuorena ollut paniikkihäiriö, sitä ei silloin tunnettu kovin hyvin. Se rajoitti elämääni kovin monta vuotta, Nyt on niin hyviä lääkkeitä, että se saadaan hallintaan ja voit elää normaalia nuoren ihmisen elämää ja nauttia siitä. Ellei ensimmäinen lääke auta sitten koitetaan toista lääkettä ja sopiva varmaan löytyy! Nuku kunnon yöunet, älä käytä alkoholia, nämä ovat asioita jotka auttavat myös. Älä myöskään tarkaile itseäsi, tuleeko nyt kohtaus tai ei. Jos tulee selviät, siitä kyllä! Stemppiä sinulle ja muista jos saat lääkkeet( yleensä se on masislääke joka auttaa) aloita mahdollisimman pienellä annoksella ja nosta siitä lääkirin ohjeen mukaan.Joilla on paniikkihäiriö, ovat myös herkkiä lääkkeille, siis hitaasti hyvää tulee. Voit saada alkuun myös jonkun rauhoittavan, siihen asti kunnes säännöllinen lääkitys alkaa vaikuttaa. Masilääkkeet eivät auta heti, vaan muutaman käyttöviikon jälkeen alkaa helpottaa.
Itse olen jo mummeli, ainakin toisella lapsistamme oli myös paniikkihäiriön tapaisia oireita nuorenpana. Lääkkeeksi sai Sertranil-lääkkettä. Kaikkea hyvää sinulle, apua löytyy kyllä!!