.. niin voisko se olla hän? Arki kulkee ajallaan ja tavallaan, mut sit... vilaus hänestä jossain saa tunteet myllerrykseen, ja ajatukset lentää aiemmalle työmaalle ja naurun täytteisiin hetkiin.. Miksi silloin osasin puhua hänelle, kun taas nyt hänet kohdatessani kadotan täysin kuuloni ja sönkötän mitä sattuu.. ja mikä oudointa, en kuitenkaan ole mikään teini vaan liki kolmekymppinen nainen! Ikävä iskee.. Mustasukkaisuus nostaa sarviaan.. mitä jos, jos... en tiedä.. odotan ja elän arjessa päivän kerrallaan...
Jos mun pokka pettää..
työkalu vaihtis?
0120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.