En ymmärrä mikä naisia vaivaa, kun raskaana olo on NIIN kamalaa ja pelottavaa!? Teiniäidit on toki asia erikseen, mutta siitä harvoin voi syyttää ketään muuta kuin itseään jos testi näyttääpi positiivista!? Ellei ole valmis ottaamaan vastuuta pienestä ihmisestä, ja harvoin 16-kesäinen onkaan, kun lapsi vielä on itsekin,- On parempi pitää ne housut jalassa, ja jollei se onnistu, niin hankkia asian mukainen ehkäisy!! Olen suhteellisen nuori itsekin, vajaa parikymppinen, vasta, mutta vajaa vuosi sitten päätin rakkaani kanssa että jätetään ehkäisy pois ja tulkoon jos on tullakseen! Syys-lokakuussa (vasta?) menkat jäi pois jaarvaamattakin oli selvää miksi! Odotusaika on ollut mielestäni ainakin tähän saakka ihanaa aikaa, vaikka kiloja on jo tässä vaiheessa (21.vko)tullut reilu 10 lisää (suurin syyllinen lienee tupakoinnin lopettaminen), eivät ne mieltä paina.
Noin viikko sitten alkoi tuntua potkut, ja kokemus oli huikea! Sisälläni kasvaa pieni ihminen, ja olen ylpeä ja onnellinen siitä! Joillakin ei ole siihen mahdollisuutta koskaan!
Noin viikko sitten alkoi tuntua potkut, ja kokemus oli huikea! Sisälläni kasvaa pieni ihminen, ja olen ylpeä ja onnellinen siitä! Joillakin ei ole siihen mahdollisuutta koskaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ole onnellinen siitä, jos et ole joutunut kärsimään raskauden huonommista puolista. Pitää kuitenkin muistaa, että jokainen raskaus on erilainen ja joillakin voi olla tosi vaikeaa. Tämäkin asia lienee niin, että "Hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas".
Omakin raskauteni oli näin jälkikäteen ajateltuna aika helppo, vaikka välillä jotain pientä ongelmaa olikin. Olen siitä erittäin onnellinen, mutta ymmärrän kyllä myös niitä jotka kokevat raskauden kamalana ja pelottavana (Onhan se pelottavaa, kun mitä vain voi sattua ja elämä muuttuu niin totaalisesti).
Onnea sinulle jatkossakin, toivottavasti kaikki menee hyvin.
teille molemmille kommmenteista, tosiaan olen unohtanut ettei se kaikilla niin hyvin menekään, itselläni ei tosin päivääkään ollut aamupahoinvointia eikä muitakaan kummempia vaivoija, mutta raskain aikahan on vasta edessä.Selkäkivut ovat vaivanneet silloin tällöin, mutta mitäpä niitä valittamaan, nekin kuuluvat asiaan!Miksi niitä vaivoijaan pitäisi jatkuvasti valittaa, tärkeintä ja ainakin minulla päällimmäisenä mielessä on se pieni ihminen tuolla sisälläni, sen hyvinvinti menee omani edelle!
Todella ihanaa kuulla vaihteeksi positiivisia asioita raskaudesta. Itselläni oli todella ihana odotusaika. Mikään ei olisi voinut mennä paremmin. Olin elämäni kunnossa. Vielä samana päivänä, kun tuli lähtö sairaalaan, olin kävelylenkillä ja pesin vieläpä sitten lenkkareitani. Siitä sitten "poltot" alkoikin. Synnytyskin meni todella hyvin, vaikka olikin perätilasynnytys.
Nykyään odottavat äidit ehkä valittavat hieman liian herkästi. Tietysti jos pahoinvointi jatkuu kuukausia ja on jatkuvasti heikko olo, niin onhan se kamalaa. Itse en vaan ole kokenut mitään kauheaa raskausaikanani.
Onnellista odotusta ja toivotaan että vauvakin on "kiltti". Omallani oli sitten koliikki ja jatkuvat yöheräilyt ns. jäivät päälle. Valvoin pojan kanssa kaksi vuotta. Minulla oli ongelmia vasta sitten tässä vaiheessa. Nukuin pätkiä päivisin pojan nukkuessa ja sitten pieniä pätkiä öisin. Lopulta olin niin väsynyt etten herätessäni tiennyt oliko yö vai päivä.
Kuitenkin kaikki tämä on nyt takana ja olemme poikani sanoin "iloinen perhe".
onnea odotukseesi, minulla ei ole enää pitkä, että pääsen synnyttämäänkin, vajaa 2 viikkoa tai mitä "masuolio" sitten päättääkään.
Raskaus on ihanaa!!
Muistahan kuitenkin, ettei odottavia äitejä tule aina syyllistää "valituksista"...
Joillakin voi esimerkiksi suuren keskenmenovaaran vuoksi olla paljonkin rajoituksia raskauden aikana ja jotkut joutuvat jopa sairaalaan osaksi aikaa...
Joillakin raskautta taas varjostaa esim. sairaus...
Eräs läheiseni joutuisi esim. piikittämään itseään päivittäin, jos tulisi raskaaksi muutenkin elämään erilaisesti, kuin muuten.
Ei se odotus siis aina ole niin helppoa, vaikka onnellinen raskaudesta olisikin!!!
Itse olin ihmeen hyvässä kunnossa odotusajan ja harrastin liikuntaa säännöllisesti. Alkuaikoina vaivasi pahoinvointi ja jossain vaiheessa selkä vei sairaslomalle, mutta olen onnellinen, kun sain olla ilman "ylimääräisiä" rajoituksia, odotusaika meni suht hyvin (pientä flunssaa ja väliaikaista raudan puutosta lukuunottamatt)!
Ja nyt olen erittäin onnellinen pienen tytön äiti!!!
Parisuhde vaikuttaa myös paljon odotusaikaan ja omaksi onnekseni tämän tytön isä on jaksanut olla tukena niin odotusaikana, kuin synnytyksessäkin ja nyt vauvan tultua perheeseen!
Kaikki ei edes tule raskaax!!!älä siis valita