vai ei sittenkään?
Tämä on se mitä pohdin nykyisin hyvin usein.
Takana siis erittäin vaikea narsistimiehen kanssa ollut suhde, liitosta lapsia. Olen päässyt hänestä eroon niin hyvin kuin on mahdollista ja käsitellyt myös paljon menneisyyttäni ja erityisesti narsismia.
Nyt kun olen saanut avattua uuden sivun elämässäni, ja uskaltautunut raottamaan elämääni uudelle miehelle, pohdin jatkuvasti "ei kait tämäkin ole narsku" tai huomaan miettiväni tämän tekoja, onko niissä narsismisia piirteitä.
Sinänsä hyvä mutta on se melko ahdistavaa. Lisäksi olen huomannut että olen kasvattanut itselleni melkoisen muurin ja sen yli on hyvin vaikea päästä - luotto miehiin on aika kuollutta.
Ajattelin että jos täällä voisi joku valottaa asiaa kanssani, etten pohtisi aivan yksin ja näkisi liikaa mörköjä asioissa koska toivon että saisin elämässäni aikaan pysyvän ja tasapainoisen parisuhteen, haluaisin kovasti puolison itselleni ja lapsilleni kotiin miehisen mallin (huom ei liian miehistä ;-) ).
Toki tämä uusi suhde on melko alussa.
Tämä uusi ihminen on ilmaissut olleensa joskus koulukiusattu ja senkin jälkeen elämässään on jossain vaiheessa katsonut sormiensa lävitse kiusaamistaan.
Hän on jotenkin hyvin rauhallisen oloinen, niin että se rauhallisuus tuntuu tarttuvan myös minuun. Hänen seurassaan toimin aivan täysin luontaisesti ja rennosti, ilman minkäänlaista jännitystä.
Hän on myös omasta aloitteestaan ollut lapsieni kanssa jotta minä sain vähän huilata ollessani kipeänä.
Tässä joitakin hyväksi luokittelemiani seikkoja, siis sellaisia mitkä mielestäni puoltaa ei narsismia.
Sitten: joskus kauan sitten on ollut pitkä liuta naisseikkailuja.
Tuntuisi olevan jonkinmoinen rahaongelma, laskuja jää maksamatta.
Ei ilmaise milläänlailla ottavansa osaa ruokaillessaan meillä melko usein vaikka meillä on melko niukkaa taloudessa.
Itse mietin näistä seikoista, ettei kyseessä varmaankaan ole narsismia mutta jospa tämä onkin vaikka läheisyysriippuvainen ihminen tms.?
Tuntuu että olen jonkinlainen magneetti näitä erityismiehiä kohtaan, tai sitten kuvittelen ikävän ja raastavan menneisyyteni vuoksi.
Millä tästä pääsisi eroon? Tai vielä parempaa; onko joku tehnyt jotain tiettyjä kokeita selvittääkseen mahdollisen narsismin ja jos on niin mitä?
Tämä on todella raastavaa, tämä oman uuden elämän rakentaminen.
Tämä on se mitä pohdin nykyisin hyvin usein.
Takana siis erittäin vaikea narsistimiehen kanssa ollut suhde, liitosta lapsia. Olen päässyt hänestä eroon niin hyvin kuin on mahdollista ja käsitellyt myös paljon menneisyyttäni ja erityisesti narsismia.
Nyt kun olen saanut avattua uuden sivun elämässäni, ja uskaltautunut raottamaan elämääni uudelle miehelle, pohdin jatkuvasti "ei kait tämäkin ole narsku" tai huomaan miettiväni tämän tekoja, onko niissä narsismisia piirteitä.
Sinänsä hyvä mutta on se melko ahdistavaa. Lisäksi olen huomannut että olen kasvattanut itselleni melkoisen muurin ja sen yli on hyvin vaikea päästä - luotto miehiin on aika kuollutta.
Ajattelin että jos täällä voisi joku valottaa asiaa kanssani, etten pohtisi aivan yksin ja näkisi liikaa mörköjä asioissa koska toivon että saisin elämässäni aikaan pysyvän ja tasapainoisen parisuhteen, haluaisin kovasti puolison itselleni ja lapsilleni kotiin miehisen mallin (huom ei liian miehistä ;-) ).
Toki tämä uusi suhde on melko alussa.
Tämä uusi ihminen on ilmaissut olleensa joskus koulukiusattu ja senkin jälkeen elämässään on jossain vaiheessa katsonut sormiensa lävitse kiusaamistaan.
Hän on jotenkin hyvin rauhallisen oloinen, niin että se rauhallisuus tuntuu tarttuvan myös minuun. Hänen seurassaan toimin aivan täysin luontaisesti ja rennosti, ilman minkäänlaista jännitystä.
Hän on myös omasta aloitteestaan ollut lapsieni kanssa jotta minä sain vähän huilata ollessani kipeänä.
Tässä joitakin hyväksi luokittelemiani seikkoja, siis sellaisia mitkä mielestäni puoltaa ei narsismia.
Sitten: joskus kauan sitten on ollut pitkä liuta naisseikkailuja.
Tuntuisi olevan jonkinmoinen rahaongelma, laskuja jää maksamatta.
Ei ilmaise milläänlailla ottavansa osaa ruokaillessaan meillä melko usein vaikka meillä on melko niukkaa taloudessa.
Itse mietin näistä seikoista, ettei kyseessä varmaankaan ole narsismia mutta jospa tämä onkin vaikka läheisyysriippuvainen ihminen tms.?
Tuntuu että olen jonkinlainen magneetti näitä erityismiehiä kohtaan, tai sitten kuvittelen ikävän ja raastavan menneisyyteni vuoksi.
Millä tästä pääsisi eroon? Tai vielä parempaa; onko joku tehnyt jotain tiettyjä kokeita selvittääkseen mahdollisen narsismin ja jos on niin mitä?
Tämä on todella raastavaa, tämä oman uuden elämän rakentaminen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Nuo mainitsemasi piirteet kuulostavat lievästi sanottuna hyvin arvelluttavilta...
Myös nuo "hyvät puolet".
Se mikä itselläni ensimmäisenä loikkasi silmään oli tämä:
"Hän on jotenkin hyvin rauhallisen oloinen, niin että se rauhallisuus tuntuu tarttuvan myös minuun. Hänen seurassaan toimin aivan täysin luontaisesti ja rennosti, ilman minkäänlaista jännitystä."
On eräs ihmistyyppi, joka hallitsee kyllä tämän taidon, mutta mitäänhän ei tiedä, ennenkuin sitten ajan kanssa...
En nyt muista sivua enää mistä luin, mutta jossain sanottiin, että jos haluaa kunnolla rentoutua kannattaa illastaa psykopaatin kanssa. Se heidän huolettomuutensa nimittäin tarttuu...ja heidän seurassaan on helppoa olla.
Ainakin alussa.
Mulla nousi jotenkin tukka pystyyn juuri tuon rauhallisuuden kanssa. Muistutti heti saapasjalasta. Mutta eihän sen silti mitään tarvitse merkitä.
Miettikääs rentoa kahvihetkeä rauhallisen tyynen herra Hannibal Lecterin kanssa!
Senkin uhrilampaat ;-D
;-D
Ja koettaa olla piittamaatta herkeämättömästä tuijotuksesta hiusrajan suuntaan...
*saanko pitää pipon päässä tässä samalla, kun aterioimme? Mjaa, ai epäkohteliasta...*
" Ei kiitos kalkkunavoileipiä minulle...söin juuri." ;P
Vaikea sanoa, mikäli suhde on vielä kovin alussa. Yhden asian olen kuitenkin ihmisistä ylipäänsä oppinut (oli sitten narsku tai ei) että, jos raha-asioissa on luotettava on muutenkin luotettava ihminen...
Koita ottaa puheeksi, että hänkin voisi käydä kaupassa ennen kuin tulee teille kylään....että hiukan vuorottelisitte ostosten kanssa.
Isäni on narsisti ja sairaalloisen tarkka (/"luotettava") raha-asioissa. Jotkut toiset taas ovat kilttejä ja oikeasti ystävällisiä ihmisiä mutta vähän huonoja raha-asioissa ja ehkä hajamielisiä. Että en menisi todellakaan yleistämään noin.
Kaksi asiaa:
"Millä tästä pääsisi eroon? "
plus aloituksen otsikkosi " Taas... "
*alan kyynistyä selvästi*
Mitä helvettiä sinä sitten itse haluat? Suklaamurumuffinsseja?
Kyllä kiitos :)
Aloittaja kuvaili mun viimisimmän eksän noin niin kuin hyvin pintapuolisessti.
*mutustelee muffineja*
Sain kuulla itsestäni asioita, joihin ei ollut tilanteessa vastaanväittäminen eikä kyllä jälkeenpäinkään. Jälkeenpäin jos yritin kertoa siitä, mitä tunsin oikeasti sillä hetkellä kun Hän kertoi minulle mitä tunsin, sain kuulla kuinka olen tekopyhä ja jälkikäteen selittelyiden olevan jälkiviisautta. Yritin puhua itsestäni ja oikaista hänen käsityksensä, jotka oli tuonut kovaa ja kuuluvasti esiin, niin sain kuulla selitteleväni :)
Herättää jotkut asiat vihaa vieläkin ja nimenomaan siitä syystä, että on saanut kuulla niin monta kertaa, että se miten hän minua kohtaan käyttäytyi, oli jotakin mitä minä olin tilannut :)
No, tavallaan totta. Jos olisin perimmäistä vaistoani kuunnellut, en olisi ollut sekuntiakaan ollut tekemisessä ihmisen kanssa. Vetovoima ja sen seuraukset veivät kuitenkin voiton.
Sen lisäksi, että osa muistoista herättää syvää vihaa vieläkin, vihaan hyvin syvästi ihmisiä, joiden tiedän olevan tekemisissä eksäni kanssa niin, että kaikki on ikäänkuin hyvin ja mahtavasti koko ajan. He menevät tietämättään mukaan siihen mitätöintiin yhä, jota hän vuosia sitten harrasti.
Oikeasti haluaisin sanomatta sanaakaan vaan lyödä jokaista kun kävelevät vastaan. Ja niitähän kävelee....
Aloittajalle suosittelen hiljentymistä itseensä. Kyllä ne varoituskellot soivat jos ovat soidakseen. Niitä kannattaa vain kuunnella ja uskoa. Ja päätöksen tehtyään unohtaa jossittelut.
Hetki yksin (viikko, kaksi) ja sieltä se omantunnon ääni tulee esiin.
Ei kaikilla ja toisilla se pälpättää liikaakin ja turhan herkästi kaikesta.
Oikeasti ei ole niin väliäkään sillä, että minkä päätöksen tekee, kunhan tekee sen niin tietoisesti, että suurinpiirtein jo on valmistautunut tekemään uuden päätöksen kun ensimmäinen mahdollisesti osoittautuu huonoksi. Hetkessä voi olla läsnä ja tulevaisuutta voi silmäillä mahdollisuuksilla leikittelyn kautta niin, että ei hirveästi ylläty ja muutu toimintakyvyttömäksi kun se p*ska tulevaisuus on nykyhetkeä.
joillain onnellisten tähtimerkkien alla syntyneillä on luontainen kyky olla yhteydessä itseensä - huolimatta kulttuurin minuudelle asettamista odotuksista ja paineista
Muffinssitytöt iski jälleen :-D
Leivoin niitä eilen...taidan olla herkkä mainoksen uhri. UHRI! Apuva!
(:
*näkee jo uniakin muffinsseista*
Mutta mitä Mää ja Temppu sanoi tuosta yksinolosta: hyvin tärkeää. Asiat tavallaan tulevat näkyviin eri tavoin. Saat uutta perspektiiviä, eikä tunteet ole sotkemassa (kuten fyysisesti läsnä ollessa) ajatuksia. Kirjoita itsellesi asioita ylös. Muistiinpanoja. Ajatuskartta. Se voi auttaa hahmottamaan tosiasioita. Läheiset saattavat huomata muutoksia sinussa, onko niitä?
Ei ole helppoa kun ei voi tietää onko oikeassa vai väärässä, ja on luonnollista että toista ei halua polttaa roviolla ennenkuin on varmuus asiasta. Itse oivalsin sen aikanaan tavallaan heti - mutta en välittänyt. Luulin että pystyn vaikuttamaan asioihin, tai olen erehtynyt. En tiennyt mistä oli kysymys. Loppun asti tuli mitä tuli prkl. Huono päätös.
=D Tuo onkin jännää kuinka helposti uskottavasti itselleen uskottelee, että on erehtynyt. Suorastaan tehnyt väärän tulkinnan tilanteesta. Ja mikä määrä pään takomista seinään tarvitaankaan, ennen kuin osaa tarkastella lähtökohtatilannetta uudelleen. Myöntää itselleen, että kaikista lupauksistaan huolimatta teki sen jälleen. Jätti huomioimatta omat tuntemuksensa. Mutta miksi? Onko se taas jotakin, lapsuudenkodista saakka kannettua: Mulla ei ole oikeutta olla oikeassa, eikä kuunnella itseäni saati ajatella itseäni.. Olen aina automaattisesti väärässä omasta mielestäni. Mitä se on? Huonoa itsetuntoa?? Tai ehkä haparoiden esiintyvää itseluottamusta..
Yksi merkki narsusta on se, että niillä tapaa uudessa suhteessa olla kamala kiire. Ei ole aikaa rauhassa tutustua toiseen, varovasti, vähitellen. Siis mennään lujaa...Täysi luottamus pitää saada heti, tässä ja nyt, luottamukselle ei jää aikaa kasvaa ajan kanssa vähitellen.
Ja kyllä ne hälytyskellot soi, kun vaan kuuntelee niitä, eikä laita sivuun...
Rakkauteen ei kuulu pelko...
Tsemppiä!
Aika on tärkeä juttu, sillä se rikkoo symbioosin, joka on todellisen itselle kyllä sanomisen tiellä. Symbioosia yhtään väheksymättä - se on normaalin parisuhteen peruskivi.
" Hän on myös omasta aloitteestaan ollut lapsieni kanssa jotta minä sain vähän huilata ollessani kipeänä. "
Tuo kuulostaa joka psykon unelmatilanteelta. :)
Jos sen niminen ohjekirja olisi, kuin miten koukuttaa uhri seitsemässä päivässä, tai miten saada nainen rakastumaan sokeasti, niin ensimmäinen neuvo voisi olla:
- Mieti, mikä henkilölle on kaikista tärkeintä ja osoita sitä kohtaan mitä suurinta kiinnostusta/välittämistä.
Mutta...Luulen, että normi empaattinenkin ihminen toimisi samoin...
Nuo naisseikkailut ja laskujen maksamatta jättämiset ja toisten ruokien syöminen ei vain kerro kovin empaattisesta luonteesta, joten tuollainen uhraus ( lastenhoito ) on lievästi sanottuna epäilyttävää...
Kuten myös joidenkin koulukiusaamistapausten muistelu...
Tuo VOISI olla manipulointia, minkä tarkoitus olisi rivien välistä vihjailla, että sinun pitäisi sääliä häntä ja olla hänelle mahdollisimman "kiltti"...
Käännettynä tuo kuuluisi. " Olen saanut osakseni niin paljon p*skaa, että sinun on parasta tehdä juuri niinkuin sanon, sillä en välttämättä anna huonoa kohteluani enää anteeksi, katsottuani sitä sormien lävitse jo niin monta kertaa...Joten pyydän, älä kaada enää lisää sontaa niskaani jo oman hyvinvointisi tähden."
Ja empaattinen ihminenhän tekee kaikkensa, että toisella olisi hyvä olla, antaa syödä ruokiaan, eikä koskaan sano mihinkään vastaan...
Mielestäni avain siihen, onko henkilö narsistinen vai ei, löytyy noista naisseikkailuista...Kertoiko itse ja miten kertoi?
Esitin tässä vain pahimman mahdollisen kuvan tilanteesta, vaikka voihan olla että ihan kunnon mies kyseessä. (;
Rakastumisvaiheessa normaali ihminen toimii kuten narsisti ikään. Sen vuoksi sitä on niin vaikea erottaa. Vasta eriytymisvaiheessa sitä näkee ja kokee, minkälaisen luonteen kanssa on tekemisissä.
Kuinka syvällä koukku on? Se lopulta ratkaisee uhriutumisen ja normaalin eron eron.
Narsisti voisi ohimennen huolettomasti hymyillen kertoa noista naisseikkailuistaan, millä hän saavuttaisi kolme asiaa:
- Tällä tavoin hän tekisi toiselle selväksi, että saisi kenet vain. ( kumppani, mikäli on yhtään epävarma itsestään alkaa epäilemään omaa viehätysvoimaansa, ripustautuu ja alkaa miellyttämään miestä, ettei tämä lähtisi kenenkään toisen matkaan. )
- Kumppani tulee mustasukkaiseksi. ( ja mustasukkaisuudellaan pönkittää narsistin egoa )
- Kumppani tuntee itsensä tärkeäksi ja ainutlaatuiseksi ( Se valitsi kaikista naisista JUURI MINUT. )
En oikein tiedä tunteeko empaattinen ihminen tarvetta kertoa tuollaisista asioista...ja jos kertookin niin kierrellen ja häpeillen.
Toinen skenaario voisi olla, että olet kuullut asioista jostain muualta kun taas mies vaikuttaa kunnollisuuden perikuvalta päällisin puolin. ( mikä on myös epäilyttävää )
Yleensäkin kaikenlainen manipulointi tähtää vain siihen, ettei se kumppani toimisi väärin narsistia kohtaan, tai loukkaisi tätä esim. pettämällä/jättämällä...Siksi alussa käydään läpi tuhat kikkaa, joilla varmistetaan, että toinen pysyy siinä vierellä ja toisen empatia ( mikä narsistille on yhtä kuin sääli, sen sijaan että hän yhdistäisi sen rakkauteen ) on hyvä väline siihen...
Narsisti ei koskaan luota siihen, että sen toisen rakkaus häntä kohtaan riittäisi pitämään tämän kumppanin "kaidalla tiellä".
Kyseessä ei siis ole ilkeys, vaan eräänlainen itsesuojeluvaisto.
" Tarvitsee uhkauksia pitääkseen sen toisen lähellään."
Se on se kaupusteleva luonteenlaatu. Toisen arvo on vain sen käyttöarvo.
vallalla oleva kulttuurimme tukee kaupustelua - itse asiassa se taitaa olla kulttuurimme ydinarvo - olennaista on tiedostaa tuo ja näytellä mukana
olemme kollektiivisesti kehittymässä kohti narsistista luonteenlaatua, vaikka se toistaiseksi luokitellaan pahaksi niiden taholta, jotka tuota luonnetta eivät ymmärrä
Mielestäsi siis me kaikki suomalaiset, jotka olemme jättäneet laskut maksamatta ja luottotiedot ovat menneet, olemme epäempaattisia ihmisiä? Heh, sain kyllä hyvät naurut. Kiitos siitä. Toinen taas väitti, että laskut maksamatta jättäneet ihmiset ovat epäluotettavia. Voi jösses. Ootte kyllä niin perkuleen tyhmiä tapauksia.
Miksi takerrut yksityiskohtiin? Katselisit kokonaisuutta...vai onko se liian vaikeaa? :)
Miten narsisti toimii? Mikä on eriytymisvaihe? Selventäisitkö vähän.
Parisuhde voidaan nähdä lapsen äitisuhteen toisintona. Alkaen imettämisestä. Narsisesti vammautuneella ihmisellä ei ole mallia eriytymisestä, koska narsistisesti vammautunut ihminen ei ole eriytynyt. Normaali ihminen elää uudelleen äitinsä kanssa elämänsä symbioosin ja eriytyy sen alitajuisen mallin mukaisesti, joka on esikielellisessä muistissa.
Jos tuota alitajuista eriytymisen mallia ei ole, ihminen on tuomittu elämään jatkuvassa symbioosissa, tai etsimään sitä keinoja kaihtamatta. Narsistisen vammautumisen tragedia.
No, muutama asia tuossa uudessa kumppanissa kalskahti hyvinkin tutulta myös minun korvaani...
Puhui työpaikkakiusaamisesta kylläkin ja myös minä tunsin oloni hyvin luontevaksi hänen seurassaan.
Naisseikkailuistaankin kertoi siihen tyyliin, että niistä naisista tuli sellainen kuva, että olivat kaikki olleet onnettomassa aviolittossa, muutamalla kuulemma ollut narsisti mieskin. Koki auttavansa niitä naisia.
Näin jälkikäteen ajattelen, että naisen jolla ollut narsistinen suhde, ehkei kannattaisi siitä seurustelun alussa kovin yksityiskohtaisesti edes kertoa ettei anna toiselle sitä asetta manipuloimiseen.
Niin... riippuu vähän mistä roikkuu. Pohjimmiltaan jokainen valehtelee - vähintäänkin itselleen. Sinäkin. Minäkin.
Parisuhde on dynaaminen ja muovautuva. Joku kirjoitti joskus, että sen etuja ja haittoja on vaikea lähteä erittelemään. Valintakysymys.
Ainoa asia, mikä minusta on olennaista on itseyhteys.
"Naisseikkailuistaankin kertoi siihen tyyliin, että niistä naisista tuli sellainen kuva, että olivat kaikki olleet onnettomassa aviolittossa, muutamalla kuulemma ollut narsisti mieskin. Koki auttavansa niitä naisia."
Ööh...Niin oliko tuo ennen vai jälkeen sen, kun kerroit itse seurustelleesi narsistisen miehen kanssa? Mikäli kerroit...
Miten pettäminen auttaa ketään?
( korjaa jos ymmärsin väärin )
Noh..varsinaisesti "totuus" (mm. entisten suhteiden laatu) paljastui vasta suhteen loppumetreillä, kun aloin muuten kyseenalaistamaan hänen tapaansa kohdella(mitätöidä) minua.
Alkoi enevässä määrin "avautua"
Jossain kohtaa kertoi myös suhteitten päättymisen jälkeen naisten nimitelleen häntä narsistiksi.
Että kolmisen vuotta meni suht sopuisasti, mutta tapailimme vain kerran pari viikossa syystä, että hänellä oli toinenkin/kolmaskin? nainen.
Minulla ei ollut aiempaa kokemusta koko asiasta, en tiennyt narsismista mitään, oma avioliittoni oli päättynyt jo vuosia sitten, puolisoni alkoholisoiduttua.
Että tuo narsismi käsite tuli ikäänkuin tietoisuuteni ihan tuon suhteen loppumetreillä ja sana narsisti jäi elämään mieleeni ja aloin tutkia, hankkia tietoa asiasta ymmärtääkseni, mitä se kaikki oli..
Jos tarkoitat tuoll "pettämisellä" sitä, että sanoin ajattelevani, ettei ehkä kannattaisi kertoa kovin yksityiskohtaisesti...
Niin ajattelen sitä sillä tavoin, että jos toinen on kovin avomielinen saamastaan kaltoinkohtelusta niin narsisti helposti pukeutuu siihen hyvän kaapuun, esiintyy hyväntekijänä, ottaa osaa, kuuntelee niin siinä tavallaan antaa aseita narsistille millä sitten lyödä ja mitätöidä myöhemmin..
Ajattelisin, että suhteen alku voisi olla enemmän niiden ihmisten keskeistä, ilman että kovin paljon mukaan otetaan menneisyyden haamuja.
Myöhemmin asioihin/menneisyyden haamuihinkin voi/saa/pitää palata, kun luottamus toiseen on syntynyt.
Että minun kokemukseni tässä vaiheessa aiheesta rajoittuu vain yhteen suhteeseen...
nyt kun minullakin on tavallaan uusi orastava suhde, olen kertonut seurustelun alussa, että minulla oli suhde mieheen jolla oli muitakin naisia samanaikaisesti ja luulen, että hän oli narsisti, mutten varsinaisesti mitään esimerkkejä miten hän minua kohteli, enkä erityisesti omista tunteistani siihen suhteeseen liittyen.
Tarkoitin tuolla pettämisellä noita nykyisesi menneitä "naisseikkailuja"...ei oikein selvinnyt olivatko nämä naiset tahoillaan suhteessa tuolloin, kun tämä nykyisesi "auttoi" heitä.
Jos hän kertoi tästä sen jälkeen, kun sinä kerroit menneestä suhteestasi, niin etkö näe tässä mitään outoa?
"nyt kun minullakin on tavallaan uusi orastava suhde, olen kertonut seurustelun alussa, että minulla oli suhde mieheen jolla oli muitakin naisia samanaikaisesti ja luulen, että hän oli narsisti, mutten varsinaisesti mitään esimerkkejä miten hän minua kohteli, enkä erityisesti omista tunteistani siihen suhteeseen liittyen."
En usko, että noilla jälkimmäisillä on edes väliä, mikäli hän aikoo käyttää tietoja sinua vastaan...Nuo tunteet voi kuka tahansa arvata ( ihmiset reagoivat aina samoin ) ja jokainen tietää, miten narsisti kohtelee muita, joten...
Itse asiassa tuo kertominen suhteestasi, vaikka vain lyhyesti on jo kaikki mitä hänen tarvitsee tietää, MIKÄLI hän on narsisti.
( Ellei hän ole käyttänyt tuota tietoa jo, kertoessaan noista aiemmista naisistaan ja heidän suhteistaan antaakseen sinulle tietyn "hyvän" ja auttavaisen vaikutelman... )
Noh, puhutaan ny pikkusen eri asiaa...tuo naisseikailuista kertominen liittyi siihen menneeseen...jo päättyneeseen "narsisti" suhteeseeni.
Jonka alkaessa minulla ei ollut ollut muuta suhdetta kuin parikymmentä vuotta kestänyt eroon päättynyt aviolitto, jonka jälkeen seitsemän yksinäisen vuoden jälkeen elämääni tuli hän...
Että hänelle kerroin avioliittoni päättyneen silloin ja silloin, syystä, että puolisoni alkoholisoitui. mutta siitäkin oli jo silloin niin pitkä aika, ettei ollut tarvetta sen enempää tuntojaan purkaa.
Suhde tuohon naisseikkailuistaan kertoneeseen on päättynyt syyskuun alussa vaikkakin vieläkin tulee yhteydenottoja mm. spostia tyyliin olis kiva tavata, en unohda sinua.
Tälle nykyiselleni kerroin epäilyistäni, että edellisen päättyneen suhteeni mies ehkä oli narsisti syystä, että hätkähdin kyllä, kun tuo jättämäni narsisti oli ottanut selville, nykyisen kumppanini nimen, asuinpaikan yms. Eikä meillä ole sellaisia yhteisiä tuttavia jotka nuo tiedot olisivat voineet kertoa.
sanoin toivovani ettei hän aiheuta mitään hankaluuksia kuitenkaan.
tämä nykyinen orastava suhde on kestänyt kolmisen kuukautta, hänen erostaan niinikään yli parikymmentä vuotta kestäneestä liitosta on kolmisen vuotta. Eron jälkeen kertoi olleen pari lyhyehköä suhdetta.
Minulla ei ole mitään syytä tällä hetkellä epäillä nykyisen kumppanin taustoja, syystä, että olen tavannut hänen sisaruksiaan ja aikuisia lapsiaankin.
mutta se, että toisella on menneisyys ja muita suhteita ei ole mitenkään epänormaalia, viiskymmppiset ihmiset ny harvoin ovat täysin "koskemattomia"...
Aloittajalle pahoitteluni ensimmäisestä töksähtävästä kommentistani; eikä juuri tee tilannettasi helpommaksi.
Ketjussa on ollut hyviä puheenvuoroja. Lue niitä ja pureskele.
Lisäisin yhden jutun. Tosin juttu on melko alussa, mainitsit, mutta nämä merkit...
Muovataanko sinua? Saatko olla oma itsesi, kaikkine ominaisuuksinesi? Tuleeko sinulle tarve muuttaa häntä? Miksi?
Parisuhteen pitäisi kulkea vaatimatta, painostamatta. Ei vaadita toiselta; vaan kaikki annettu tulee itsestä, omasta halusta painostamatta. Hyvä olo muodostuu juuri siitä. Jos tämä itsestä lähtöisin oleva vuorovaikutus ei toimi; olipa suunta kummin päin tahansa; jokin on vialla.
Sen verran noista kustannuksista; pitää vain rohkeasti ottaa asia esille. Tämä on usein monessa suhteessa se kipeä asia. Ei uskalleta tunnustaa realiteettejä, ei tohdita sanoa, etten kykene kantamaan taloudellista vastuuta yksin. Väärällä tavoin vahva ei tarvitse olla. Siinä menettää kuitenkin eväänsä lopulta.
Palaan vielä tuohon rahalliseen puoleen. Jos kumppani haluaa hyötyä sinusta, esim rahallisesti, esintuomasi talodellinen tilanteesi saattaa aiheuttaa tyytymättömyyttä hänessä. Kiusaantuminen ja häpeä ovat eri asioita, voivat johtua hänen omasta kyvyttömyydestä hoitaa asioitaan tai ottaa osaa kustannuksiin. Siitä ei ole helppo puhua.
Mutta jos aistit hänessä tyytymättömyyttä, ettet voi kantaa vastuuta yksin, pitäisi herätä. Saapasjalka aikoinaan luuli saavansa hyvänkin potin minusta. Erehtyi. Ja kun tulin ilmaisseeksi, miten minulla ei ole varaa tuohon tai siihen, hän alkoi hiillostaamaan minua. Muutoksilla. Muuttamaan liian kalliina pitämästään asunnosta, lopetettava turhien suiden ruokkimisen ym. Pehmeimpiä vaihtoehtoja ei ollut. Hän raivostui, kun en ottanut kuuleviin korviin moisia ehdotuksia. Silloin minusta tuli tietysti tyhmä, miten sinisilmäisesti fataaliuskossani toimin typerästi ja ajattelemattomasti. Ottaen huomioon tilanteen, emme koskaan edes asuneet yhdessä, minun olisi pitänyt suoriutua kahdesta työstä, hyväksyä hänen vaihtoehtonsa asumisjärjestelyistä, luopua kaikista mukavuuksista jotta tuloni riittäisivät hänen haaveidensa kustantamiseen (tätä viimeistä kohtaa ei sanottu suoraan, mutta kaikessa kanssakäymisessä oli kyse juuri hänen hyötynsä, hän ei osallistunut, jos vain suinkin pystyi asian välttämään. Tai sitten liioitteli osuutensa).
Hyviä kommentteja olet saanut!
Lisäisin muutaman ajatuksen;
Jos edellisen liiton pahan olon tunteet jää käsittelemättä, ja ne, tai osan niistä vie uuteen suhteeseen, tapahtunee helposti siten että alkaa tarkastella uutta kumppania suurennuslasilla, ja on vaarassa syntyä itseään toteuttava ennuste kun toinen tekee pienenkin 'virheen', niin sitä pidetään todisteena hänen narsistisuudestaan. Pahimmillaan syntyy projektiivinen identifikaatio.
Noh..minun "narsitia" edeltänyt suhteeni oli jo päättynyt seitsemän vuotta aikaisemmin.
Vaikea sanoa, veinkö mitenkään menneisyyttäni mukaan uuteen suhteeseen, kun koin kyllä itse selvinneeni avioliittoni pettymyksestä ja muuten suhde "narsistiin" ei muodostunut koskaan ns. normaaliksi parisuhteeksi, me vain ns. tapailimme.
Jos jotain syytä itsestäni voin löytää miksi ajauduin tuollaiseen suhteeseen niin ne liittyvät siihen, että minä kait hullaannuin...ihastuin johonkin jota ei ollut olemassakaan.
Omaksi ansiokseni voin laskea sen, että sitten kun sitä mitötöintiä alkoi tulla niin minä aloin kritisoimaan häntä, mistä syystä hän yrittää painaa minua alas..
Hän reagoi kritiikkiini joko loukkaantumalla tai sitten vakuuttelemalla miten ihana minä olen jos halusi tavata minua...tuossa vaiheessa en tiennyt narsismista mitään.
Tuossa kritiikin esittämisvaiheessa hän alkoi "avautumaan" myös muista naissuhteistaan, joista osa ehkä oli jopa kuvitteellisia.
Kun naisia oli niin monta ja kaikki olivat rakastuneet häneen palavasti. Samoin hän toi keskusteluun sanan narsisti, kertoi auttavansa naisia joilla ollut narsisti mies, myös kertoi joidenkin naisten nimitelleen häntä narsistiksi.
En minä ole koskaan antanut hänelle diagnoosia, se on vain minun epäilyni joka syntyi vasta suhteen (yli 3 vuotta) loppuvaiheessa kun aloin tutkimaan, että mikä/millainen ihminen on narsisti.
Että se oliko minulla suhde narsistiin ei ole mikään fakta, perustuu vain omiin olettamuksiini hänen käytöksestään ja puheistaan.
Mutta hyvinkin samankaltaisuutta voin kokea lukiessani muiden kokemuksia. Mitäkö sillä tiedolla sitten teen...se auttaa minua eteenpäin menossa.
olen kiiinni narsistisessa miehessä, tiedän sen ja kärsin! tajuan mistä kyse mutta pelon sekainen tunne ja epävarmuus ohjaa mun tekoja. onneksi mulla oma asunto ja pääsen aina "pakoon" kun tulee toivoton olo! Haluisin saada neuvoja miten voisin päästä kokonaan irti hänestä, kun tuntuu olevan toivotonta ja samat kaavat toistuu, t:toivossa hyvä elää ja toivoo!!
---edelleen olen nössö,en tee työkseni mitään, musta ei oo sängyssä mihinkään. Ja silti huoraan jne jne...ikinä ei mitään huomiota tai empatiaa ja aina olen väärässä! tätäkö pitäisi sietää? EI ! Mutta kun ei mun ääni ja sanominen ole mitään ja mun sanoja ei uskota,miten voi kertoa totuutta!? Olen aika neuvoton......
"Mutta kun ei mun ääni ja sanominen ole mitään ja mun sanoja ei uskota,miten voi kertoa totuutta!? "
Ei se puhuminen mitään hyödytäkään...Menee enemmän tyyliin, "kaikkea mitä sanotte voidaan käyttää teitä vastaan".
Sitä paitsi sillä saa vaan narskun suuttumaan...Ei se narsisti sillä totuudella sitä paitsi mitään tee, koska ei ota niitä koskaan itseensä ja kaikki viat näkee sinussa, mitä keksit ehdottaa...Jos kerrot suhteessa olevan vikaa, syy on sinun, jos kerrot hänessä olevan vikaa, sama asia todennäköisesti raivokohtauksen kanssa, eli...
Mitä luulet puhumisen hyödyttävän? Saat yrittää puhua vaikka tuomiopäivään, mutta lopputulos ei siitä muutu.
Annat narskulle vain vihjeen, että olet lähdössä ja he kyllä varmasti ovat valmiita estämään sen melkein hinnalla millä hyvänsä.
Jos on oma asunto, niin sinne, ovat lukkoo ja puhelin kiinni... ( häiriköinnin jatkuessa muutto pois ) Sinun ei tarvitse päätöksestäsi ilmoittaa kenellekään. Harvemmin ne narskut kuitenkaan kirjaimellisesti seinän läpi tulevat, vaikka saattavatkin uhkailla niin tekevänsä. :)
Ei ne asiat toivomalla muutu, tuossa tapauksessa...ainoastaan tekemällä.
Niin, itseäänhän sitä pitää ajatella, kuunnella itseään, miltä minusta tuntuu , tätäkö minä haluan...
Jos vastaus on ei/en...niin ryhtyy toimiin tilanteen muuttamiseksi. Mutta muutostoimien pitää kohdistua itseen ja omaan elämään.
narsisti ei muutu ja vähät välittää sinusta myönteisessä mielessä, tai sinun totuudestasi...toki voi välillä kohdella sinua "hyvin", syystä että haluaa sinulta jotain (=seksiä)ei sinua , joka tarkoittaa sitä, että olet vain väline siihen.
Kuullostaa kamalalta, eikä vika ole sinussa, et ole huono ihminen vaan kaikki johtuu tuosta narsismista...
Kiitos dizel!!!...no olet just niin oikeessa ton puhumisen/suuttumisen kanssa, niin siinä käy! nyt tajuan että mun turha edes yrittää puhua järkeä tai totuuksia tai mikä on oikein ja mikä ei, vaan jätän omaan arvoonsa ja lähden pois.
Kiitos myös sulle 17?4=21!! ...olet myös niin oikeessa...´nyt aion olla vahva ja ajatella itseäni jne.
Miten tällä palstalla saadaan aina kaikki ihmiset vaikuttamaan sairailta? Voihan sitä ihminen olla k-pää ilman narsistista persoonallisuushäiriötä. Ja miten rauhallisuus on paha asia? Itse olen rauhallinen, ja se rauhallisuus tarttuu myös muihin ihmisiin. Ihmiset kertovat yleensä minulle kaikkia asioita, joita eivät ehkä muille kertoisi. Olenko siis sosiopaatti? :D Se toki on v-mäistä, ettei tämä tyyppi osallistu ruokakuluihin, jos kerran käy syömässä vähän väliä. Ei se kuitenkaan hänestä narskua vielä tee. Mikset aloittaja huomauta tuosta asiasta? Itse en ainakaan ruokkisi ylimääräisiä suita kovin montaa kertaa, jos ei toinen tee yhtään mitään elettäkään kulujen maksamisessa. Tai laittaisi edes ruoan ja tiskaisi sen jälkeen. Minullakin on menneisyydessä nuoruuden kultavuosina ollut miesseikkailuja aika paljon. Luottotiedot meni aikoja sitten omaa typeryyttä. Nämäkö nyt tekevät minusta sosiopaatin? Kaikilla meillä on menneisyys.
Jatkan aloittamaani keskustelua, kiitokset kaikille. Aikaa on mennyt vähän eteenpäin..
Tuo rauhallisuus; hänen seurassaan olen huomannut ensimmäistä kertaa elämässäni etten jännitä tai muutoinkaan toimi normaalista poikkeavasti. Täysin luontevasti ja tuon oman itseni esille, toki se nyt on pakostakin silloin kun lapseni ovat läsnä.
Aiemmat narsistisuhteet olen käsitellyt ammattilaisten avustamana, toivon etten vie niitä uuteen suhteeseen. Ja tiedän että joskus voi niin käydä ja silloin tulee herkästi tehtyä liian nopeasti vääriä johtopäätöksiä.
Tässä hetki sitten olimme jokusen päivän tiiviisti yhdessä, minua alkoi ahdistamaan (exän temppuilut ja oma väsymys ja tämä uuden suhteen pohtiminen). Pyysin miestä lähtemään jotta saan olla rauhassa lasteni kanssa. Hän lähti, mukisematta. Hän soitti iltasella, johon tosin en pystynyt vastaamaan ja laitettiin jokunen viesti. Sitten hänestä ei pahemmin kuulunut pariin päivään, tosin en itsekään ollut yhteydessä ja olinhan aika tylysti hänet dumpannut. Halusin miettiä. Mutta hän ei tuppautunut, kuten aiempi narsku olisi tehnyt. Sain rauhassa kerätä itseäni ja sitten otin yhteyttä josta tämä oli vastaanottavainen, ei liikaa muttei liian vähääkään.
Rahajutuissa on todellakin jotain pielessä, näin hänellä avaamattomia laskuja kasan. Jotenkin itselle tuli sellainen fiilis, kuten joku kirjoittikin, että jos onkin ilman narskumaisuuttaan huono/huonossa tilanteessa raha-asioissa eikä siksi pysty tai kehtaa ottaa osaa, tai tajua edes. Onhan niitä huolettomia ihmisiä.
Tästä asiasta meinaan nostaa kissan pöydälle. Kysyn suoraan miten hän hoitaa talouttaan ja onko hänellä jotain ongelmia. Sehän olisi melko hyvä kikka.
Naisjutuistaan kertoi kun kysyin suoraan, oli puoli sekuntia hiljaa, nielaisi ja sitten kertoi asioista. Ei kovin paljon mutta kertoi kuitenkin omasanaisesti ja ehkä vähän häpeillen.
Nyt aikaa meillä on mennyt parisen kuukautta. Yhtään lahjaa tms. en ole vielä saanut yhtä leffaillan karkkipussia lukuunottamatta. Vaikuttaa positiiviselta. Koska jos olisi narsku ja todellakin huoleton rahahommissa niin lahjoja tai edes kukkia olisi sadellut??
Hän tuntuu todella läheisyyttä kaipaavalta ihmiseltä, en edes muistanut että suuteleminen voi olla niinkin mukavaa. Exä, narsku, ei sitä halunnut harrastaa kuin tooosi harvoin ohimennen. Samoin läheisyyttä joka olikin ihme jos tapahtui.
Mitä temppuja voisin tehdä paljastaakseen tämän todellisen luonteen? Kertokaa hyvät ihmiset.
Ehkä filmaan jonkun tilanteen jossa olen surullinen, itkeskelen. Katson miten tämä luonnistuu.
Ja ehkä se on pakko tehdä se ajanotto, vaikken haluaisikaan. Se on varmaan paras keino. Jos olisi viikon näkemättä, hiljaiseloa...
Siihen vanhaan sontaan en vain enää halua, en ikinä enää sellaista miestä. Haluaisin normaalin, rakastavan miehen. Todellisen kumppanin. Mutta mitä tehdä jotta kiertäisi nämä narskut kaukaa... Aaargh, kun tämä elämä on vaikeaa.
Pääasia että sinulla on tunne että asiat ovat hyvin. Tuossa kommentoi notta_joo asioita mitä kannattaa miettiä. Neuvoisin vaan olemaan rehellinen itselle ja toiselle, puhumaan kipeistäkin asioista, painostamatta ja itse esimerkkiä näyttäen.
Sen tuntee ilmapiiristä. Jos asiat eivät ole niinkuin pitää. N-suhteessa se on kuin kuplan sisällä ja tiedät ettet voi puhua asioistasi. Osaat tunnistaa ne jo aiempien kokemustesi kautta. Mutta jos miettimistä ei ole, älä pohdi. Elä!
Kaikkea hyvää sinulle; onnellisuutta ja vastavuoroista välittämistä.
AP, pohdit asioita, mikä on hyvä juttu.
Mainitsit halustasi käyttää kikkoja, temppuja ja keinoja kumppaniasi vastaan, paljastaaksesi hänessä mahdollisesti piilevän narsistisuuden.
Tällaiset 'salatut keinot' saattavat hämmentää kumppanisi mielen, hän saattaa kokea selittämätöntä pahanolon tunnetta ja elämänhallinnan katoamista. Kokea suhteen olevan jonkinlaista peliä, minkä sääntöjä hän ei ymmärrä. Siitä saattaa seurata oireiluja.
Siksi tuo elisaketun mainitsema: "Neuvoisin vaan olemaan rehellinen itselle ja toiselle"
olisi paras lähestymistie suhteeseen. Naamiot, suojaviitat ja kilvet heikentää ihmisten välistä luottamusta. Sellainen ihminen joka on avoin ja suoraheijasteinen peili, antaa toisellekin mahdollisuuden olla omana itsenään. Tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Ihminen enkelidemonina tuntuu monesta pelottavalta ajatukselta, koska useimmat haluavat olla vain enkeleitä, kätkien ja häveten omaa demonipuoltaan (puhun ihmisen hyvistä ja huonoista piirteistä), ja oma piilotettu demonipuoli ulkoistuu tavattoman helposti 'itsen' ulkopuolelle.
Jos ihmiseen sattuu jotkin asiat, kyseessä on useimmiten omat käsittelemättömät syyllisyyden, itsesyytösten ja häpeän tunteet. Kun noista vapautuu, saavuttaa myös ilon ja onnellisuuden.
Vaikka ihminen kokee olevansa jonkin tai joidenkin uhri, hän on todellisuudessa itsensä uhri, ja samalla se ainut henkilö, joka voi vapauttaa itsensä uhriudesta.
Tuossa voi vaan mennä pieleen se asia, että pohdit liikaa tuota narsismi-asiaa ja hyvä mies lipeää käsistä sen vuoksi. Tai mahdollinen hyvä mies. Temppuilemalla saattaa koko ukko kadota taivaan tuuliin. Ja jos olette vain olleet hetken yhdessä, niin kuuluuko hänen laskujen hoitamiset sinulle? Ne kuuluvat vasta sitten, jos muutatte yhteen. Tästä voi hänelle tulla sellainen olo, että ahdistelet häntä. Ja mitä noihin maksamattomiin laskuihin tulee, niin tuo ei mielestäni ole mikään narskun piirre. On niitä maksamattomia laskuja/avaamattomia laskuja minullakin, enkä tietääkseni narsisti ole. Olin aikoinaan pahasti masentunut, ja laskut eivät kiinnostaneet. Siinä meni luottotiedot ja kaikki. Ja jos on luottotiedot jo menneet, niin kukapa niitä laskuja enää makselisi. Tai tietenkin vuokran, sähkölaskun yms. maksan, mutta pienistä rahoista ei muita velkoja maksella.
Jos hänellä on katto pään päällä, niin kaipa tuo jollain tasolla hoitaa asioitaan.
Kiitos taas. Paljon on tullut pohdittua ja kyllä olen löytänyt hänessä piirteitä joita ei mielestäni ole narsistilla mitenkään päin. Ei vaikka olisi kuinka kokemuksistaan oppinut.
Eikä narsisti pysty antamaan senlaatuista läheisyyttä mitä nyt saan.
Ehkä unohdan nuo laskuhommat, tuntuu tämän päivän viitteellisen keskustelun perusteella olevan tulossa hallintaan.
Ja eihän se toki ole merkki narsismista.
Pakko kait antaa ajan kulua ja katsoa eteenpäin.
Pelko todellakin on ollut ja varmaan on vielä pitkään perssuassa, toki olen iloinen että osaan olla myös varpaillani, tätä en ennen osannut lainkaan.
Ja vihan tunne on exää kohtaan, koska huomaan kaiken elämäni parisuhteessa vaikeutuneen koska luottaminen on todella vaikeaa.
Mutta eiköhän se tästä, kun ei ihan täysillä pärryyttele eteenpäin :-)